Tämä kertoo sitten vain yhden oman elämän ihmeen.Olen vuosia kaivannut ja toisinaan etsimällä etsinyt miestä itselleni.Olinkin jo luovuttanut tavallani vaikka notkuinkin suomi24;lla treffilinjoilla.Kyllästyin aikoinani jatkuvaan asian ajatteluun ja luulinkin ettei minusta ole enää naiseksi yhdellekkään miehelle.Luulin jo olevani menetetty nainen.Elämä oli kerennyt kovettamaan tämän naisen ja suuret pettymykset saaneet epäileväksi.Kuinka ollakkaan minua lähestyi kuvattomalla profiililla oleva mies jonka kanssa kirjoiteltiinkin ihan vain niitä ja näitä vähän välinpitämättömän oloisesti ja kun mies lopuksi ihmetteli miksei tavattaisi kun parin kilometrin päässä toisistamme asuimme,lähdimme sitten kahville.
Kävimme nopeilla kahveilla ja sitten vauhdilla kotiin miettimään mitä oikein tapahtui ja mitä seuraavaksi.Ja niinhän siinä sitten kävikin että olimme kumpikin täysin toistemme lumoissa ja jännitimme toistemme siirtoa hyväksynnästä ja jatkosta.Ja tällä tiellä olemme.Tapailimme ensin pitkään ihan kahden ja kun olimme tunteistamme varmoja otimme lapset mukaan tutustumisiin.Nyt olemme yhtä,hulluina toisiimme.Tuntuu kuin emme saisi toisistamme tarpeeksi,hellimme ja hemmottelemme toisiamme ja olemme ottaneet kaiken irti mitä on muutamana vuotena tullut menetettyä ja elämme kuin toista nuoruutta.
Tämä nyt oli tälläinen vuodatus naiselta joka oli jo luovuttanut mutta sai viimein löytää elämänsä rakkauden miehestä joka uskaltaa puhua ja pussata ja jonka kanssa uskaltaa yrittää kiertää menneen elämän karikot ja virheet pelkäätättä kuitenkaan epäonnistumisia.Olemme huomanneet senkin jo että vaikka elämässä olisikin riitoja tai väärinkäsityksiä niin ihmiset jotka rakastavat toisiaan keksivät aina tavan päästä toistensa kainaloon tavalla tai toisella.Älkää luovuttako tai olko skeptisiä,kyllä se oma rakas löytyy kun elämäntilanne niin sanelee,tämäkään suhde ei ehkä olisi toiminut vuosi sitten mutta nyt ainakin olimme siihen kypsiä.
Kävimme nopeilla kahveilla ja sitten vauhdilla kotiin miettimään mitä oikein tapahtui ja mitä seuraavaksi.Ja niinhän siinä sitten kävikin että olimme kumpikin täysin toistemme lumoissa ja jännitimme toistemme siirtoa hyväksynnästä ja jatkosta.Ja tällä tiellä olemme.Tapailimme ensin pitkään ihan kahden ja kun olimme tunteistamme varmoja otimme lapset mukaan tutustumisiin.Nyt olemme yhtä,hulluina toisiimme.Tuntuu kuin emme saisi toisistamme tarpeeksi,hellimme ja hemmottelemme toisiamme ja olemme ottaneet kaiken irti mitä on muutamana vuotena tullut menetettyä ja elämme kuin toista nuoruutta.
Tämä nyt oli tälläinen vuodatus naiselta joka oli jo luovuttanut mutta sai viimein löytää elämänsä rakkauden miehestä joka uskaltaa puhua ja pussata ja jonka kanssa uskaltaa yrittää kiertää menneen elämän karikot ja virheet pelkäätättä kuitenkaan epäonnistumisia.Olemme huomanneet senkin jo että vaikka elämässä olisikin riitoja tai väärinkäsityksiä niin ihmiset jotka rakastavat toisiaan keksivät aina tavan päästä toistensa kainaloon tavalla tai toisella.Älkää luovuttako tai olko skeptisiä,kyllä se oma rakas löytyy kun elämäntilanne niin sanelee,tämäkään suhde ei ehkä olisi toiminut vuosi sitten mutta nyt ainakin olimme siihen kypsiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
lukea tällaisia tarinoita. Itse olen pettynyt monesti miehiin, joihin olen treffipalstoilla tutustunut.
Ehkä mullakin vielä joskus kolahtaa...
Nytkin on taas menossa yks orastava romanssi... joten toivotaan parasta... jälleen kerran ;)