Mitä teen? Aviomieheni ilmoitti minulle 2kk ja 2vkoa sitten, että tahtoo avioeron. Ilmoituksesta 2 viikkoa myöhemmin muutti vuokra-asuntoon. Minä jäin yksin taloomme. Olemme olleet 6,5 vuotta naimisissa, yhdessä kohta 16 vuotta. Olemme molemmat kolmekymppisiä, on talo, vakituiset työpaikat, ei lapsia. Mieheni sanoi, ettei rakasta minua kuten pitäisi, ei enää kuten ennen. Lisäksi että haluaa olla yksin.
Tämä kaikki tuli minulle täysin puun takaa. Kaikki oli ollut hyvin ennen hänen ilmoitustaan. Tai niin minä luulin. Miten en tajunnut, että hän ajattelee noin? Miten ihmeessä tähän tultiin. Olen ahdistunut, loukkaantunut ja pettynyt. Hän ei keskustele asiasta, kun ottaa yhteyttä koskee yhteydenotto hänen tavaroitaan tms. Eikö avioliitossa tule keskustella asioista ja yrittää selvittää asiat yhdessä, ja ero on sitten viimeinen ratkaisu jos muu ei auta? Tosin jos hänen rakkaus minua kohtaan on kuollut niin en tietenkään voi pakottaa häntä olemaan kanssani. Tuntuu, että kuolen sisältä. Hän on herkkä ja ihana ihminen, mutta nyt sulkee meidän parisuhteen pois. Kuin sitä ei olisi ollutkaan koskaan. En ymmärrä.
Ero ei ole (vielä?) vireillä, mutta käytännössä olemme eronneet. Hän rakentaa uutta kotia ja elämää ilman minua, mutta ei pysty jostakin syystä käsittelemään meidän asioita loppuun. Yhteiset lainat, koti, avioliitto paperilla ym. on edelleen olemassa. Mistä tuo asioiden käsittelemättä jättäminen voi johtua? Onko käytös normaalia? Hän itse sanoo, ettei ole ketään toista eikä syy eroon ole, että tahtoo uuden parisuhteen tai tapailla muita naisia, vaan haluaa olla yksin. Näin ovat myös hänen ystävät sanoneet hänen puhuneen heille.
Mitä ihmettä teen? Älkää vaivautuko ilkeilemään tai haukkumaan minua, olen siihen aivan liian väsynyt. Kaikki muu neuvo olisi tervetullutta.
Tämä kaikki tuli minulle täysin puun takaa. Kaikki oli ollut hyvin ennen hänen ilmoitustaan. Tai niin minä luulin. Miten en tajunnut, että hän ajattelee noin? Miten ihmeessä tähän tultiin. Olen ahdistunut, loukkaantunut ja pettynyt. Hän ei keskustele asiasta, kun ottaa yhteyttä koskee yhteydenotto hänen tavaroitaan tms. Eikö avioliitossa tule keskustella asioista ja yrittää selvittää asiat yhdessä, ja ero on sitten viimeinen ratkaisu jos muu ei auta? Tosin jos hänen rakkaus minua kohtaan on kuollut niin en tietenkään voi pakottaa häntä olemaan kanssani. Tuntuu, että kuolen sisältä. Hän on herkkä ja ihana ihminen, mutta nyt sulkee meidän parisuhteen pois. Kuin sitä ei olisi ollutkaan koskaan. En ymmärrä.
Ero ei ole (vielä?) vireillä, mutta käytännössä olemme eronneet. Hän rakentaa uutta kotia ja elämää ilman minua, mutta ei pysty jostakin syystä käsittelemään meidän asioita loppuun. Yhteiset lainat, koti, avioliitto paperilla ym. on edelleen olemassa. Mistä tuo asioiden käsittelemättä jättäminen voi johtua? Onko käytös normaalia? Hän itse sanoo, ettei ole ketään toista eikä syy eroon ole, että tahtoo uuden parisuhteen tai tapailla muita naisia, vaan haluaa olla yksin. Näin ovat myös hänen ystävät sanoneet hänen puhuneen heille.
Mitä ihmettä teen? Älkää vaivautuko ilkeilemään tai haukkumaan minua, olen siihen aivan liian väsynyt. Kaikki muu neuvo olisi tervetullutta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kuin sinullakin. Erona, että molemmat halusi ns. erota. Eron syyhyn ei ollut edes muita osapuolia.
Syksyllä tulee vuosi täyteen, ja edelleen olemme virallisesti naimisissa, mutta elämme omaa elämäämme.
Itsekin ihmettelen, että miksi mies ei halua virallistaa eroamme, vaan eletään tässä epävarmuudessa.
Itse en uskalla aloittaa uutta suhdettakaan, kun kerran naimisissa olen, vaikka en olekkaan.
Mä olen kuitenkin päättänyt kaiken mennä omalla painollaan, ja elää itselleni.
Kyllä asioilla on tapana järjestyä.. usko pois :)
On ihan mahdollista että miehelläsi ei ole ketään toista. Sellaista tapahtuu, itsekin erosin aikanaan ilman kolmansia osapuolia. Mies halusi olla yksin, ja on sitä vieläkin (kolme vuotta erosta kulunut).
Sinun tehtäväsi on nyt huolehtia itsestäsi, ja omasta hyvinvoinnistasi, ei miettiä miehen herkkyyttä, ihanuutta tai tulevaisuutta.
Hoida käytännnön asioita niin paljon kuin pystyt. Ole itsekäs. Niiden hoitamisesta saat myös voimaa jaksaa eteenpäin.
aikani kuluu nimenomaan pelkkiin käytännön asioihin mm. työ, iso talo, ja sen tuomat velvoitteet eli puuhaa riittää...
Kaikki rahani menevät elämisen peruasioihin (auto, vakuutukset, sähkö ym.ym.), joten ei ole varaa huvitella tai hemmotella itseään...
Nyt kun tavallaan olisi vapaa, niin onkin jumittunut kotiin neljän seinän sisälle... Onhan oma koti kuitenkin kullan kallis ja rakas.. ja siitä en hevillä luovu.
Keskityt itseesi ja omaan selviytymiseesi. Jos miehesi haluaa erota, kunnioita hänen päätöstään ja anna mennä, koska väkisinkään et voi pitää.
Mieti miten haluat elämäsi uudessa tilanteessa järjestää. Haluatko pitää yhteisen talonne, entä muun omaisuuden jako? Mieti miten sinä haluat ne järjestää ja esitä ehdotuksesi miehellesi. Kysy häneltä tekeekö hän erohakemuksen vai haluaako, että teette yhdessä. Ota yhteyttä mieheesi, vain käytännön asioiden sopimisessa.
Helli itseäsi. Tee asioita, joista nautit. Mene metsään kävelemään ja järjestämään asioita korviesi välissä. Tapaa ystäviäsi. Kerro heille avoimesti tilanteestasi, mutta älä panettele miestäsi. Syö hyvin ja nuku riittävästi. Ota uusi kampaus. Mieti mikä on parasta itsellesi ja toteuta se.
Et voi pakottaa miestäsi puhamaan kanssasi syntyjä syviä. Toden näköisesti hän on niin lukossa omien tuntedensa kanssa, ettei edes pysty siihen.
kun elämä parisuhteessa pyörii vain vain toisen ympärillä. Toinen haluaa oman elämän, orjana ja sylkykuppina on paskamaista olla. Ei voi kun syyttää itseään tilanteesta.
"Näin siinä käy" olen hämmästynyt kommentistasi. Mistä päättelet, että mies on ollut orjana tai sylkykuppina, jos sitä viestilläsi tarkoitat? AP ei tuo esille mitään tuollaista kirjoituksessaan. Päinvastoin, vaikka hänet on jätetty niin ajattelee kauniisti miehestään, vaikka voisi olla katkera. Tuollaiset viestit ei auta ketään.
että AP asiassa olis niin käynyt, hän puhui yleisesti. Aikuisena* naisena vetelit ihan omiasi.
jos luet kunnolla, niin sanamuodosta on aika selvästi pääteltävissä, että juuri kyseistä tapausta tarkoitti.
Esimerkkinä nyt ihan vaan:
"Näin siinä käy, kun elämä parisuhteessa pyörii vain vain toisen ympärillä."
Tämä menee nyt täysin pois asiasta, mutta eikös näissä keskusteluissa kuulu vastata aloittajan tai muun osallistujan kirjoitukseen. Jos haluaa kirjoitella yleisellä tasolla, eikä osoittaa tekstiään ko. ketjuun, kannattaa alottaa uusi ketju, ettei asia mene hukkaan.
Mielestäni nimim. "siinä käy" kertoo omasta elämästän. Aloitus "Näis siinä käy..." viittaa suoraan siihen, miten hänelle on käynnyt.
En valitettavasti ymmärrä miten hänen tekstinsä vastaa omaani, mutta ehkä se tuli osoitettua vastaukseksi väärään viestiin.
Toinen haluaa
Ei siis Sinun ympärillä, Sinä haluat. Mies haluaa. Kyllä se nyt ämmät on niin että inttäminen ei teidän kohdalla auta !! Minä teen niinkuin minä haluan ! Ymmärrättekö ?
Yksinäisyyden pelossa voidaan mennä avioliittoon, jossa sitten itsenäistytään. Erotaan, kun ollaan itsenäistytty ja kyllästytty puolisoon - rakkaus vain kuolee toisen puolelta. Pahalta tuntuu jätetystä, mutta eron tuomasta tuskasta selviää ajan kanssa.
itselleni kävi samoin kaksi vuotta sitten. mies ilmoitti pääsiäisenä ihan puun takaa että haluaa elää yksin. minulle jäi talo ja kolme lasta. olin ihan hädissäni ja uskoin että mieheni oli seonnut. hän oli lähtöään edeltävänä iltana sanonut että rakastaa mua ikuisesti jne... vuosi meni niin että sanoin että hänen täytyy vaan löytää itsensä ja yritin olla yhteydessä yhteisistä asioistamme. hän vaan syytti minua kaikesta. erosta jne. syksyllä sitten selvisi että hänellä oli ollut suhde nykyiseen naisystäväänsä jo puoli vuotta ennen kuin lähti kotoa eli tämä suhde selvisi yli puoli vuotta sen jälkeen kun hän oli kotoaan lähtenyt. niin kauan (tai oikeastaan edelleenkin) hän väittää ettei kolmansia osapuolia ollut... jep. jep. miehelläsikin on ollut tai on suhde johonkin toiseen. se on varma. sori.
Pitkässä suhteessa eroa harkitaan pitkään ja ehkä vuosia, se ei tule yhtäkkiä. Oliko se ihan oikeasti yllätys sulle? Valitettavasti en usko ikinä että mies lähtee kotoaan ilman että sillä on uusi kiikarissa joten en usko että tässä menee kauan kun se tulee ilmi, joten sinuna antaisin hänen mennä ja tehä mitä hänen tarvii ja sinuna yrittäisin mennä omassa elämässä eteenpäin.
Asioiden käsittelemättä jättäminen joutuu siitä että hän ei välitä niin paljon enää että tekisi sitä valitettavasti. Luulen että hän ei ole rehellinen sinulle, sorry vaan.
Mulla oli sama tilanne 4 vuotta sitten. Vaimoni halusi muuttaa pois, eikä keskustellut. Hän vaan hävisi vuorikiipeilemään, kuulemma elämä on siellä. En voi tajuta tällaista, koska olimme naimisissa 6 vuotta. en ole ottanut häneen yhteyttä. Laittoi minulle sähköpostiviestin viime jouluna ja oli silloin Tiibetissä. En vastannut postiin, vaan tunnen itseni petetyksi ja huonoksi mieheksi, joka ei osannut asiaansa. Kävin terapeutilla noin vuoden, mutta en vieläkään ole oma itseni. Rakastan yhä häntä, mutta tiedän, että pitäisi luovuttaa. Pitäisikö odottaa?. Olen 32v ja haluaisin perheen ja lapset. Työ ja kaikki on olemassa, mutta itseluottamus on alhaalla asian takia, enkä uskalla uutta parisuhdetta. Elämä meni palasiksi, koska kaikki luottamus ja rakastamani nainen meni.
nykyään naisten kanssa, käytä tai tule käytetyksi ! Siitä mutta älä sitoudu......
- ja varmaan löydät !!! Lähde ulos ja avaa Hyvä Mies silmäsi !!!
- Kuka haluaa reissata ja rellestää joutaakin menemään omia polkujaan !
Aina reissuilta löytyy seuraa ja seksiä ! Kukapa sitä kotioloja siellä kaipaa !
Koska elämä on raadollista ja vailla iloa, on asioista osattava ottaa positiiviset puolet. Vaihda työpaikka ja kumppani viiden vuoden välein. Se piristää.
Molemmilla arvostetut urat, omistusasunto, 2 pientä lasta, ja vaan eräänä kauniina krapula-aamuna vaimo oli ottanut lapset ja häipynyt. Siinä meni monta elämää pirstaleiksi.
viitisen vuotta sitten aamulla kotiin ja kyynel silmissä ilmoitti muuttavansa toisen luo. Edellisenä iltana
näytteli hyvin,että kaikki ok, eikä mitään normaalista poikkevaa ollut. Edelleen ollaan naimisissa. Asun lasten kanssa yhteisessä kodissa jota edelleen yhdessä maksamme. MItä tästä pitäisi ajatella. Kumpikaan ei ole tehnyt lopullista eroa. Minä en jaksa ja miehen motiiveista en tiedä. Mitäpä hän täältä viemään,kun kalustettuun kämppään lähti. Olis edes henkilökohtaset kamansa ottanut. Eipä ole edes kirjojaan siirtänyt.Pitäiskö mun ehkä tehdä sekin hänen puolestaan. No ei ole vielä työpaikkaromanssi "päässyt" kakkosrouvaksi hänkään.
Kiitos vastauksistanne ja voimia kaikille, jotka ovat vastaavassa tilanteessa. Meidän tilanne on edennyt melko hitaasti, mutta nyt olemme laittamassa taloa myyntiin. Ero ei ole vielä vireillä. Mies totesi minulle, ettei hänellä ole ollut minua lainkaan ikävä, ja että omassa asunnossa on ollut ihanaa. Siellä on hyvä majoittaa vieraita ja pitää juhlia. Mikäpäs siinä, jos tämä on hänestä hyvä ratkaisu. Etsin nyt itselleni uutta asuntoa ja keskityn itseeni. Pakko se on uskoa, että tästä selviää ja että jonain päivänä voin jo kokea onnenkin tunteita.