Minä muistelisin sellaista, että olin 5-6 vuotias kun miehet perkas ojia kaivinkoneella ja siinä oli pari traktoria sitten ajamassa maata. Ojien perkuu tapahtui 1-1,5 kilometrin päästä meiltä kotoa. No meikä sitten reippaana nuorena miehenä otti ja laitto polkutraktorin perään kärryn ja polkaisi myös työmaalle. Tenkkapoo ja itku pääsi sitten kun kaivinkonekuski meinas laittaa maata myös mun pikkukärryyn ISOLLA kauhalla.
Takas kotiin en sitten enää hiekkatietä pitkin jaksanut polkea, vaan tulin traktorissa ja polkutraktori, sekä kärry tulivat sitten kaivinkoneen kauhassa.
Traagista.
Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?
100
733
Vastaukset
- ex monte
joitain lyhkäisiä juttuja, useat niistä liittyy syömiseen tai juomiseen, no sen myös ku jäi pippeli vetskarin väliin.
- Hernan Cortes
Uru.gayssahan silloin vielä olit ja sait sen kertomasi hämähäkkikauhunkin (araknofobia)
Aika ilkeitä ne tarantellat onkin.
Muistan, kun itse olin siellä asiakkaana ja intiaaniilotyttö kirkui bideealtaasta tulleen tarantellan vuoksi.
Yritin listiä sen kengällä, mutta se oli nopea kuin formula. Ensin huti ja toisella iskulla siltä katkesi jalkoja sen verran, että kolmannen lyönnin jälkeen se oli kuin seinään heitetty mätä hanhen muna. - .,,.,.,,.,
Hernan Cortes kirjoitti:
Uru.gayssahan silloin vielä olit ja sait sen kertomasi hämähäkkikauhunkin (araknofobia)
Aika ilkeitä ne tarantellat onkin.
Muistan, kun itse olin siellä asiakkaana ja intiaaniilotyttö kirkui bideealtaasta tulleen tarantellan vuoksi.
Yritin listiä sen kengällä, mutta se oli nopea kuin formula. Ensin huti ja toisella iskulla siltä katkesi jalkoja sen verran, että kolmannen lyönnin jälkeen se oli kuin seinään heitetty mätä hanhen muna.en ollut sun luona kylässä ku tuo tapahtui
- Hernan Cortes
.,,.,.,,., kirjoitti:
en ollut sun luona kylässä ku tuo tapahtui
.
- traagisempaa
Eräs vanha, juoppo mies pyysi minut erään rakennuksen taakse ja halusi minun riisuvan pikkuhousuni.
- ed.
Pitäkää huolta pienistä tyttäristänne, ettei tuollaista pääse tapahtumaan.
ed. kirjoitti:
Pitäkää huolta pienistä tyttäristänne, ettei tuollaista pääse tapahtumaan.
uskalsitko sanoa siitä mitenkään isällesi? Tai äidillesi? 5-vuotiaalla nyt voi olla verbaalinen itseilmaisu vähä heikkoa, mutta myöhemmällä iällä? Tai siis, miten olet se asian käsitellyt?
- ed.
relaxed_eyes kirjoitti:
uskalsitko sanoa siitä mitenkään isällesi? Tai äidillesi? 5-vuotiaalla nyt voi olla verbaalinen itseilmaisu vähä heikkoa, mutta myöhemmällä iällä? Tai siis, miten olet se asian käsitellyt?
käsitelty mitenkään, mutta muistiin se on jäänyt.
ed. kirjoitti:
käsitelty mitenkään, mutta muistiin se on jäänyt.
että pitääkö täs varmuuden vuoksi vetää jokaista vastaantulevaa ukkoa turpaan.
Toisaalta uskon.....mutta etenkin toivon, että mun tytöille ei satu mitään vastaavaa.. Toivon niin syvästi ja myös olen niin pahoillani puolestasi.- ed.
relaxed_eyes kirjoitti:
että pitääkö täs varmuuden vuoksi vetää jokaista vastaantulevaa ukkoa turpaan.
Toisaalta uskon.....mutta etenkin toivon, että mun tytöille ei satu mitään vastaavaa.. Toivon niin syvästi ja myös olen niin pahoillani puolestasi.tuossa on se, että se tapahtui turvallisesti omassa pihapiirissä. Tosin se mies oli myöhemminkin milloin missäkin koulumatkan varrella väijymässä.
ed. kirjoitti:
tuossa on se, että se tapahtui turvallisesti omassa pihapiirissä. Tosin se mies oli myöhemminkin milloin missäkin koulumatkan varrella väijymässä.
se kuulemma on, että se on just se jota ei osais mitenkään epäillä. Tuttu ja turvallinen.
Muistan jostain 3kk ikäisestä asti.
Hampaiden tulo kutitti hirvittävästi kunnes sai sen purujutun.- ...
buddy-love kirjoitti:
Freud ei muuten tajunnut lapsista mitään ja siksi sen teoriat ovat ihan pielessä.
mitä emme vielä tiedä.
... kirjoitti:
mitä emme vielä tiedä.
Koska ihmiskunnan tietämättömyys on lähes kaikenkattavaa, niin tuo on hiukan liian laaja rajaus.
- trust_mii
sairaalassa ja itketti. Oli ikävää ja kamalaa, pelottavaakin.
Hoitaja laittoi perseeseeni väkisin suppoja vaikka olimme sopineet vanhempien kanssa että ota lääkkeet suun kautta. Hoitajat olivat tylyjä...lastenosaston leikkihuoneessa oli syöpäpotilaslapsia. Yöllä kuului kamala itku..- ......
dazu kirjoitti:
kamalat traumat peräaukkoon liittyen? :(
ei liene kovin korkealla levelillä...
- trust_mii
dazu kirjoitti:
kamalat traumat peräaukkoon liittyen? :(
traumat on.. :(
...... kirjoitti:
ei liene kovin korkealla levelillä...
bizarria estetiikkaa, etkö ole siitä perillä?
- BlueNightSatin
olla jotaki 3 vanha, kun muistan että mua suututti mun rattaat. Niissä piti istua selkä menosuuntaan ja ei nähny mitä eessäpäin on. Ja ne oli semmoset ruskean valkoiset kerninahkaiset hiostavat kärryt muuteki. Muistan semmosenki jutun että mua nostettiin sukkauhousuista joskus ..niin et sukkikset olis vaan noussu, mutta haaruihinhan se sukkiksen sauma sattui. Eikä typerät aikuiset yhtään sitä ajatellu. :(
Sitten sekin kun nostettii kainalokuopista sillain et sekin sattui. Aih!- ,.,.,,..,.,
rieputeltu
- BlueNightSatin
,.,.,,..,., kirjoitti:
rieputeltu
onkin, siksi musta tuli näin jääräpää. :)
- KoppavaHoro
olin 2,5-vuotias ja halusin ITSE kävellä isot raput synnytyssairaalaan ja kantaa ITSE kukat, koska olinhan ISOSISKO. Veli itsessään oli pienoinen pettymys, kun ei näyttänyt yhtään siltä, mitä olin odottanut. Ja mulle oli koko ajan puhuttu, että tulee leikkikaveri, mutta ei se alkanutkaan leikkiä, nukkui ja itki vaan eikä sitä saanut ottaa leikkeihin mukaan pitkiin aikoihin.
- xyzå
Broidin syntymä minullakin. Olin kolmevuotias. Ihmettelin sitä nukkuvaa outoa "otusta". Toisen broidin kanssa kuulemma tyhjensimme aina vauvan tuttipullon, sillä aikaa kun äiti vaihtoi hänelle vaippoja. Tuosta en kyllä itse muista mitään.
ensimmäinen ihan selvä muisto... olin äidin sylissä ja hän kantoi mua ulkona. Muistan matkan ja sen tapahtumat selvästi ja yksityiskohtaisesti.
opettelin hiihtämään. Olin parvekkeen alla ja sukset menivät ristiin. Äiti huusi parvekkeelta jotain neuvoja ja minä aloin itkeä kiukusta kun ne huonot sukset ei totelleet.
Muistan myös että kolme-vuotiaana multa puhkaistiin korva: isä piteli mua sylissä lukko-otteessa ja hoitaja lähestyi kädessään miekan kokoinen piikki. Minä huusin.
Pahat pojat näytti mulle ilmeitä leikkikentällä: mua itketti :-)- nuita muistoja
Pelottavin oli ehkä poikaporukalla kiipeäminen kirkon (jonka vieressä asuttiin) tornin katolle. Kirkko on sellainen 1400-luvun kivinen n. 30 ellei 40 metrisine torneineen, ja kesäaikaan kun on avoimet ovet niin helposti pääsi livahtamaan huipulle johtaviin vanhoihin lahoihin puuportaisiin. Itse olin melko kauhusta jäykkänä jo siinä vaiheessa, varsinkin isompien pelotellessa portaiden romahtavan justiinsa, ja moni jättikin yrityksen jo siihen. Itse jatkoin vanhemman veljeni ja kaverinsa yllytyksestä (taisi olla vain me jäljellä jos en väärin muista) kirkonkellojen ohi katolle johtavalle luukulle, jonka he avasivat ja sujahtivat muina miehinä tervanmustalle ja viistoiselle neliönmuotoiselle pärekatolle minkä reunoja kiersi 20cm korkuinen koriste aitaus. Itse uskaltauduin aluksi vain kurkistamaa luukusta, josta avautui sen ikäiselle ennenkokemattoman huikea näkymä viereiselle seurakuntatalolle ja läheisen alakoulumme rakennukselle. Hetken näkymää henkeen haukoteltuani huomasin veljeni kaverineen makoilevan katon keskellä olevan 5m puuristin juurella ja keskustelevan jotain toiseen suuntaan kaupungille avautuvasta näkymästä. Ajattelin jo jättää kokemukseni suosiolla siihen, mutta pienestä yllytyksestä (tuu nyt kattoon!) hivuttauduin heidän seurakseen arveluttavien päreiden yli puristaen valkein rystysin puuristiä ja vilkaistuani nopeasti kaupunkinäkymää palasin nopeasti luukulle ja takaisin sisään. Tehtävä suoritettu. Jonkinlainen miehuuskoehan tuo silloin saattoi olla, ja yli 3m korkeisiin paikkoihin en nykyään mielelläni mene, ellei turvatakeena ole joku muu kuin ikivanha ja laho 20cm koristeaitaus.
- palautteesta
kaarne kirjoitti:
Hieno muisto :-)
Olihan noita muitakin korkealle kiipeämisen ennätysyrityksiä lähtien aina kaupunginkirkon tiilitornista alueen 200m radiolinkkimastoon. Viimeisin viittä vailla ettei toteutunut kiivettyäni jotain 20m ennenkuin järki voitti.
Mutta varhaisempi ja mieluisinkin (en tainnut olla montaakaan vuotta) muisto liittyy sitten tähän isomman veljeni em. kaverin ja pikkusiskoon jotka asuivat naapuritalossa, ja jonka yhytin iltasella uloslähdettyäni lastenvaunuillaan leikkimässä viereisellä pihallamme. "Piha" oli sellainen 60-luvun puutalojen, ja ellei vanhempien sillä olen syntynyt -66, välinen hiekkaalue. Tapahtumien tarkkaa kulkua en tosin muista, mutta seuraava muistikuva on kävellessämme leikkilastenvaunuilla käsi kädessä 3km päästä kotipihalta ja kaupunkiin vievää tietä menossa, kunnes sitten huomaan perheemme Fiatin kurvaavan kohdallemme, isäni ja äitini astuvan huolestuneina autosta päivitellen missä olemme olleet kun iltakin oli jo pimeä. Huomasin myös isoveljeni ja toisen isosiskoni istuvan autossa ja isäni hieman naureskelevan tapahtumalle. Itse olin että hämilläni hädästä ja mikäs huoli tässä muka on. Tyttöystävä kainalossa, nukkelapsi vaunuissa ja kaupungille menossa ollaan. Taisi olla ensirakkauteni tämä Saara.
- zisel
Multa on kysytty tota samaa ja jostain syystä mä en muista lapsuudestani mitään - siis en yhtään mitään. Ihan pimeetä kaikki. Ja tämä on totta.
Kaveri ei muista edes ekaluokasta mitään.
Kuulemma vasta kolmannesta luokasta asti muistaa varmasti.- trust_mii
kaarne kirjoitti:
jos sanon, että sillä on yhteys sun elämäsi tämän hetkisiin kuvioihin?
näin se on. Keho toimintajärjestelmineen suojelee meiltä asioita :(
Terapia voisi auttaa varovaisesti kurkkaamaan sine lapsuuteen jos pystyy siihen. sanoisin, että sulla jonkun traumaattinen tapahtuma siellä varhaislapsuudessa joka on aiheuttanut jonkinmoisen muistinmenetyksen ja haluat sulkea sen ajan kokonaan pois mielestäsi.
En tiedä, mutta suosittelisin kyllä ottamaan asiasta oikeasti selvää.- zisel
buddy-love kirjoitti:
Kaveri ei muista edes ekaluokasta mitään.
Kuulemma vasta kolmannesta luokasta asti muistaa varmasti.muistot ton 5.- luokan alussa kun mut siirrettiin tarkkikselle. Se on eka muistikuva. En muista sitä itse tapahtumaa kuinka menin luokalta toiselle mutta muistan kuinka se vihanen akka sanoi mulle että pääsen "muualle".
- 12
relaxed_eyes kirjoitti:
sanoisin, että sulla jonkun traumaattinen tapahtuma siellä varhaislapsuudessa joka on aiheuttanut jonkinmoisen muistinmenetyksen ja haluat sulkea sen ajan kokonaan pois mielestäsi.
En tiedä, mutta suosittelisin kyllä ottamaan asiasta oikeasti selvää.vaan kokonainen ketju traumaattisia tapahtumia ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa.
- zisel
relaxed_eyes kirjoitti:
sanoisin, että sulla jonkun traumaattinen tapahtuma siellä varhaislapsuudessa joka on aiheuttanut jonkinmoisen muistinmenetyksen ja haluat sulkea sen ajan kokonaan pois mielestäsi.
En tiedä, mutta suosittelisin kyllä ottamaan asiasta oikeasti selvää.sä ihan rehellisesti sitä mieltä että mun kannattaa kaivella muististani asioita jotka olen onnistunut hautaamaan? Mitäs sitten kun tai jos saan ne kaivettua? Mitä mä sitten teen? Alotan elämäni taas kerran alusta?
- 12
trust_mii kirjoitti:
näin se on. Keho toimintajärjestelmineen suojelee meiltä asioita :(
Terapia voisi auttaa varovaisesti kurkkaamaan sine lapsuuteen jos pystyy siihen.kuin "varovainen kurkkaus" ei terapiassa ole olemassakaan. Joko - tai, mutta matka on arvoisensa.
zisel kirjoitti:
sä ihan rehellisesti sitä mieltä että mun kannattaa kaivella muististani asioita jotka olen onnistunut hautaamaan? Mitäs sitten kun tai jos saan ne kaivettua? Mitä mä sitten teen? Alotan elämäni taas kerran alusta?
Sulla on hukassa yli puolet tähän astisesta elämästäsi, jos tosiaan muistosi alkavat viidenneltä luokalta ja olet 18-v.
- trust_mii
zisel kirjoitti:
sä ihan rehellisesti sitä mieltä että mun kannattaa kaivella muististani asioita jotka olen onnistunut hautaamaan? Mitäs sitten kun tai jos saan ne kaivettua? Mitä mä sitten teen? Alotan elämäni taas kerran alusta?
kun sä olet valmis ottamaan selvää.
Sähän voisit anoa terapiaa pariksi vuodeksi ja jos oikeasti haluat, voit käydä ne läpi ja tulla vahvemmaks kuin koskaan ja kokea että sun maailma on sun eikä niitten jotka on sitä sotkenu, hallita ittees paremmin..
Huono puoli on että ne asiat pitää käsitellä, jos juokset kesken karkuun, prosessi keskeytyy.
Kyllä sä tiedät kun oot valmis kohtaamaan ne möröt. - zisel
trust_mii kirjoitti:
kun sä olet valmis ottamaan selvää.
Sähän voisit anoa terapiaa pariksi vuodeksi ja jos oikeasti haluat, voit käydä ne läpi ja tulla vahvemmaks kuin koskaan ja kokea että sun maailma on sun eikä niitten jotka on sitä sotkenu, hallita ittees paremmin..
Huono puoli on että ne asiat pitää käsitellä, jos juokset kesken karkuun, prosessi keskeytyy.
Kyllä sä tiedät kun oot valmis kohtaamaan ne möröt.paniikki ihmisillä on tunkea mua jonnekkin terapiaan??
"Älä tyrkytä minulle terapiaa, kaada lisää paskaa mun niskaan!" :D
Ihan oikeesti, lopettakaa nyt. Mulla on kaikki ok. zisel kirjoitti:
sä ihan rehellisesti sitä mieltä että mun kannattaa kaivella muististani asioita jotka olen onnistunut hautaamaan? Mitäs sitten kun tai jos saan ne kaivettua? Mitä mä sitten teen? Alotan elämäni taas kerran alusta?
Luultavasti se on kivuliasta, mutta.... kyllä haavat pitää kunnolla puhdistaa, että ne voi kunnolla parantua.
Mul on kämmenet täynnä 10-20 vuotta vanhoja sellasia arpia, joita en ole kunnolla puhdistanut, olen vain antanut olla. Niistä ei ole jälkeäkään jotka on perinpohjin desinfioitu, vaikka osa on ollut pahempiakin.- trust_mii
trust_mii kirjoitti:
kun sä olet valmis ottamaan selvää.
Sähän voisit anoa terapiaa pariksi vuodeksi ja jos oikeasti haluat, voit käydä ne läpi ja tulla vahvemmaks kuin koskaan ja kokea että sun maailma on sun eikä niitten jotka on sitä sotkenu, hallita ittees paremmin..
Huono puoli on että ne asiat pitää käsitellä, jos juokset kesken karkuun, prosessi keskeytyy.
Kyllä sä tiedät kun oot valmis kohtaamaan ne möröt.viha vie rutosti energiaa.
Joskus anteeksi antokin voi olla helpottava vaikka aluksi tuntuu että sitten pahat vaa voittaa..mut toi ei liity tähän suhun juttuun, en ole sitä ehdottamassa. Mut mieti mihin sulla kuluu energiaa? Mihin sä saisit sitä energiaa jos se ei kuluis noihin negat. asioihin? - zisel
relaxed_eyes kirjoitti:
Luultavasti se on kivuliasta, mutta.... kyllä haavat pitää kunnolla puhdistaa, että ne voi kunnolla parantua.
Mul on kämmenet täynnä 10-20 vuotta vanhoja sellasia arpia, joita en ole kunnolla puhdistanut, olen vain antanut olla. Niistä ei ole jälkeäkään jotka on perinpohjin desinfioitu, vaikka osa on ollut pahempiakin.mun ei tarvii puhdistella mitään haavoja :)
zisel kirjoitti:
mun ei tarvii puhdistella mitään haavoja :)
saanko mä sanoa kuitenkin vielä yhden asian?
- KAIKKI:::.!!1111%#?+
.
kukaan ei muista 80-luvusta mitään
. - zisel
relaxed_eyes kirjoitti:
saanko mä sanoa kuitenkin vielä yhden asian?
Et sä voi sanoa enää mitään kun vedettiin pohjat! Turpa kiinni saatana! :D
zisel kirjoitti:
Et sä voi sanoa enää mitään kun vedettiin pohjat! Turpa kiinni saatana! :D
se on vaan mun ongelma, ei muiden.
- zisel
relaxed_eyes kirjoitti:
se on vaan mun ongelma, ei muiden.
tulla! Mä olen pelkkänä korvana. Harmi kun meidän yhteydenpito on näin julkista mutta mennään näillä nyt tälläkertaa :-/
zisel kirjoitti:
tulla! Mä olen pelkkänä korvana. Harmi kun meidän yhteydenpito on näin julkista mutta mennään näillä nyt tälläkertaa :-/
syrämmestä ottaa kun fiksut ja älykkäät ihmiset pistävät elämänsä menemään. Mun täytys se asia käsitellä jotenkin, koska ei se mulle kuulu mitenkään.
Kippis.- zisel
relaxed_eyes kirjoitti:
syrämmestä ottaa kun fiksut ja älykkäät ihmiset pistävät elämänsä menemään. Mun täytys se asia käsitellä jotenkin, koska ei se mulle kuulu mitenkään.
Kippis.hätäile, kyllä mä teen elämälläni jotain. Voi olla että tulet kuulee musta jotain vielä :) En mä aio loppuelämääni "vaan olla", siitä voit olla varma.
zisel kirjoitti:
hätäile, kyllä mä teen elämälläni jotain. Voi olla että tulet kuulee musta jotain vielä :) En mä aio loppuelämääni "vaan olla", siitä voit olla varma.
Kiitos.
Sille otetaan pohojanmaan kautta! Kippis taas.relaxed_eyes kirjoitti:
sanoisin, että sulla jonkun traumaattinen tapahtuma siellä varhaislapsuudessa joka on aiheuttanut jonkinmoisen muistinmenetyksen ja haluat sulkea sen ajan kokonaan pois mielestäsi.
En tiedä, mutta suosittelisin kyllä ottamaan asiasta oikeasti selvää.on dissosiaatiohäiriö, mikä liittyy persoonallisuuteen. Lähisukulaisellani on sama piirre, ikä hänkään muista mitään lapsuudestaan. Mitää epänormaalin traumaattista tapahtumaa hänen lapsuuteensa ei liity. Ziselillä toki voi olla traumaattisia tapahtumia lapsuudessa, mutta muistamattomuus ei vielä sitä tarkoita.
dazu kirjoitti:
on dissosiaatiohäiriö, mikä liittyy persoonallisuuteen. Lähisukulaisellani on sama piirre, ikä hänkään muista mitään lapsuudestaan. Mitää epänormaalin traumaattista tapahtumaa hänen lapsuuteensa ei liity. Ziselillä toki voi olla traumaattisia tapahtumia lapsuudessa, mutta muistamattomuus ei vielä sitä tarkoita.
että dissosiaatiohäiriö toki on alunperin aiheutunut jostain traumaattisesta tapahtumasta ja virheellisestä äitisuhteesta, mutta unohdetut asiat eivät ole välttämättä traumaattisia. Dissosiaatiohäiriöön kuuluu tavallaan tapa puolustaa minuutta, unohtamalla siihen haluamattomiaan asioita.
Hysteriassa ja epävakaassa persoonallisuudessa on tyypillistä, että alle 11-vuotiaasta ei ole lainkaan muistoja.dazu kirjoitti:
että dissosiaatiohäiriö toki on alunperin aiheutunut jostain traumaattisesta tapahtumasta ja virheellisestä äitisuhteesta, mutta unohdetut asiat eivät ole välttämättä traumaattisia. Dissosiaatiohäiriöön kuuluu tavallaan tapa puolustaa minuutta, unohtamalla siihen haluamattomiaan asioita.
Hysteriassa ja epävakaassa persoonallisuudessa on tyypillistä, että alle 11-vuotiaasta ei ole lainkaan muistoja.Mikä häiriö on silloin kun muistaa epätavallisen varhaisia asioita.
buddy-love kirjoitti:
Mikä häiriö on silloin kun muistaa epätavallisen varhaisia asioita.
Myös terapiassa voi alkaa muistaa epätavallisen varhaisia. Aloin itseterapiassa muistaa pakkoneuroosin pohjan aiheuttaneita traumaattisia asioita(vauvaiästä).
dazu kirjoitti:
Myös terapiassa voi alkaa muistaa epätavallisen varhaisia. Aloin itseterapiassa muistaa pakkoneuroosin pohjan aiheuttaneita traumaattisia asioita(vauvaiästä).
Ei ole tuollaista. Päätin kolmivuotiaana muistaa ne varhaisimmat asiat.
buddy-love kirjoitti:
Ei ole tuollaista. Päätin kolmivuotiaana muistaa ne varhaisimmat asiat.
Tarkoitat, ettei ole pakkoneuroosiako? Periaatteessa tuosta muistamisesta on hyötyä, koska tällöin ei niin herkästi ole varhaislapsuudesta sellaisia peruskäyttäytymistä ohjaavia traumoja, jotka aiheuttavat tiettyä kaavamaisuutta.
Meen pesulle nyt. Voit kirjoitella galleriaankin, jos huvittaa... ei jää aihe ainakaan kesken.dazu kirjoitti:
Tarkoitat, ettei ole pakkoneuroosiako? Periaatteessa tuosta muistamisesta on hyötyä, koska tällöin ei niin herkästi ole varhaislapsuudesta sellaisia peruskäyttäytymistä ohjaavia traumoja, jotka aiheuttavat tiettyä kaavamaisuutta.
Meen pesulle nyt. Voit kirjoitella galleriaankin, jos huvittaa... ei jää aihe ainakaan kesken.Siitä asti kun en vielä pystynyt kääntymään mahalleni.
Ensimmäiset tarttumiset siihen kuminauhajuttuun joka on pingotettu yläpuolelle.
Liian kuumat peitot jotka piti potkia pois kun oppi potkimaan ja jotka sen jälkeen pedattiin reunoista patjan alle.
Ensimmäiset hampaat.
Ja sekalaista muuta joka on vaikeampi ajoittaa.buddy-love kirjoitti:
Siitä asti kun en vielä pystynyt kääntymään mahalleni.
Ensimmäiset tarttumiset siihen kuminauhajuttuun joka on pingotettu yläpuolelle.
Liian kuumat peitot jotka piti potkia pois kun oppi potkimaan ja jotka sen jälkeen pedattiin reunoista patjan alle.
Ensimmäiset hampaat.
Ja sekalaista muuta joka on vaikeampi ajoittaa.luulet olleesi noiden ensimmäisten muistojen aikaan? Mulle tuli jännä tunne noista kuumista peitoista, kun niistä kirjoitit. Taidan muistaa niistä myös jotain. :)
Joka tapauksessa mulla on vuoden ikäisestä selviä muistoja. Kahden vuoden ikäisestä joitain välähdyksiä ja siitä 2-5-vuotiaasta muutenkin hieman hataria muistoja. Sellaisena 7-vuotiaana muistin ihan selvästi elämäni tuonne 3-vuotiaaksi asti, mutta asiat on sitten vuosien varrella unohtuneet paljolti. Paremmin muistan asioita 5-vuotiaasta lähtien.
Varhaislapsuudessasi ei sitten ole kovin pahasti mitään käsittelemättömiä asioita, jos muistat asioita lähes syntymääsi asti.dazu kirjoitti:
luulet olleesi noiden ensimmäisten muistojen aikaan? Mulle tuli jännä tunne noista kuumista peitoista, kun niistä kirjoitit. Taidan muistaa niistä myös jotain. :)
Joka tapauksessa mulla on vuoden ikäisestä selviä muistoja. Kahden vuoden ikäisestä joitain välähdyksiä ja siitä 2-5-vuotiaasta muutenkin hieman hataria muistoja. Sellaisena 7-vuotiaana muistin ihan selvästi elämäni tuonne 3-vuotiaaksi asti, mutta asiat on sitten vuosien varrella unohtuneet paljolti. Paremmin muistan asioita 5-vuotiaasta lähtien.
Varhaislapsuudessasi ei sitten ole kovin pahasti mitään käsittelemättömiä asioita, jos muistat asioita lähes syntymääsi asti.3kk ikäisestä alkavat. Ensimmäiset hampaat tulevat noilla tienoilla ja tarttuminenkin ajoittuu siihen aikaan.
Huomattava osa pikkulasten reaktioista on muuten täysin refleksejä, eikä niistä edes jää juuri muistoja.
Ei ole käsittelemistä noilta ajoilta, paitsi että tutkimusten mukaan ne joilla on varhaisia muistoja poikkeavat elämänasenteeltaan toisista. En kuitenkaan muista mitä tarkkaa sanamuotoa käyttivät, mutta tiettyä vakavuutta asenteissa taustalla ilmeisesti.
- A
näkömuistikuvaa ei ollut, mutta tissin tunsin ja äidin kädet haisivat tiskirätiltä
1-vuotis synttäreilläni ymmärsin puhetta, mutten osannut puhua ...iästä saakka on jotain muistikuvia. Parhaiten on jäänyt mieleen sellanen tapahtuma kun isän kanssa käytiin ostaan mulle pyörä. Siinä ei ollutkaan apurattaita. Isä vaan väitti, että mä osaan ajaa ilman apurattaita. Isä työnsi siellä kaupassa mua sen pyörän kanssa ja päästi irti. Niin kauan meni ihan hyvin ku tajusin, että kukaan ei pidä kiinni.... Oli se vaan hieno pyörä. Silloin olin varmaan 5 tai 6 vuoden ikäinen.
samantyylinen muisto putkahti myös mieleen. Tuo pyörällä ajo oli jotain todella hienoa kun sen oppi. :)
- tosivaitaru
Järkkyä! :)
Suurin osa eka pläjäyksistä ajoittunee akselille 2 v. ja niissä on aikamoinen vaihtelu. Muurahaisten metsästystä, hiekan syömistä ja kehosta irtaantumista (yleisiä pienillä lapsilla, aikuisina harva niitä muistaa ja lapsena vanhemmat eivät niitä usko joten pyyhkiytyvät pikkuhiljaa muistikuvista pois), pelottavien puuportaiden tutkiskelua...Ai mut onhan niitä aiempiakin vaikka mitä...pottaiässä esim. ärsytti ihan simona, kun maha oli kovalla ja olis pitänyt kykkiä muiden läsnäollessa ja äiti siinä tohkeissaan selittää samalla vieraille miten Torivaitarun massu on ollu pitkään tooo-oosi kovalla ja saapa nähä tuleeko pottaan mitään. Kauheita sosiaalisia paineita...siitä mitään tullu, kele!! Sitten oli se, kun keikahdin alas syöttötuolista iloisesti silmäkulma pöydänkulmaa napsauttaen. Onhan näitä :Dpottahommat palautu heti munkin mieleen kun luin ton sun juttus :)
Tuosta ruumiista irtautumisesta vielä että kyllähän mua sikana pelotti kun noin kymmenen vuotta sitten mun poikani (silloin vajaa 3v.) alkoi niistä selittämään. Niskakarvat nousi pystyyn ja yöunet katos vähäksi aikaa. Mut todellakin se meni ohi mutta kyllä poikani muistaa vieläkin miten hän pääsi lentämään katon rajaan ja katselemaan meitä muita silloin kun hän nukkui.- ,.,.,.,.,.,.
hunaja71 kirjoitti:
pottahommat palautu heti munkin mieleen kun luin ton sun juttus :)
Tuosta ruumiista irtautumisesta vielä että kyllähän mua sikana pelotti kun noin kymmenen vuotta sitten mun poikani (silloin vajaa 3v.) alkoi niistä selittämään. Niskakarvat nousi pystyyn ja yöunet katos vähäksi aikaa. Mut todellakin se meni ohi mutta kyllä poikani muistaa vieläkin miten hän pääsi lentämään katon rajaan ja katselemaan meitä muita silloin kun hän nukkui. ,.,.,.,.,.,. kirjoitti:
Enpä ole moista ennen tiennyt. Hmm. pitääpäs alkaa tutkimaan aihetta vähän tarkemmin.
- ,,.,..,.,..,,..,,
hunaja71 kirjoitti:
Enpä ole moista ennen tiennyt. Hmm. pitääpäs alkaa tutkimaan aihetta vähän tarkemmin.
aikuisena kylläkin, en mitään niin pelottavaa ole vielä kokenut.
,,.,..,.,..,,..,, kirjoitti:
aikuisena kylläkin, en mitään niin pelottavaa ole vielä kokenut.
Mä olin aivan järkyttynyt kun mun muksu alkoi niistä puhumaan.
Eikö tuollaiset jutut liity lähinnä hysterioihin ja joissain tapauksissa psykooseihin... lienee jokin minän avuttomuuteen liittyvä juttu.
,.,.,.,.,.,. kirjoitti:
mikäli unen aikana tapahtuu, niin se on silloin unihalvaus. Saa aikaan, ku sekoittelee unirytmiään ja nukkuilee eri aikoihin ja eri mittaisia päikkäreitä.
- tosivaitaru
dazu kirjoitti:
Eikö tuollaiset jutut liity lähinnä hysterioihin ja joissain tapauksissa psykooseihin... lienee jokin minän avuttomuuteen liittyvä juttu.
Esoteriaa, esoteriaa...
Mitä käsitteitä/käsityksiä nyt kukin heittää...kun jokin asia kuulostaa vieraalta tai oudolta, on helpointa määritellä asiaa omista lähtökohdista ja oman maailmankuvan mukaan. - tosivaitaru
hunaja71 kirjoitti:
Mä olin aivan järkyttynyt kun mun muksu alkoi niistä puhumaan.
Tositaivaru taas ei puhu unihalvauksesta, aivan eri asia. Unihalvaukseen yleensä liittyy epämiellyttäviä tuntemuksia ja pelkotiloja.
Irtaantumistaito on hyvin monella pienellä lapsella, taito jää suurimmalla osalla kehityksen myötä pois. Lapset itse yleensä pitävät siitä kovasti :) - ,,..,.,.
dazu kirjoitti:
mikäli unen aikana tapahtuu, niin se on silloin unihalvaus. Saa aikaan, ku sekoittelee unirytmiään ja nukkuilee eri aikoihin ja eri mittaisia päikkäreitä.
aikoinaan tulikin
tosivaitaru kirjoitti:
Esoteriaa, esoteriaa...
Mitä käsitteitä/käsityksiä nyt kukin heittää...kun jokin asia kuulostaa vieraalta tai oudolta, on helpointa määritellä asiaa omista lähtökohdista ja oman maailmankuvan mukaan.ollenkaan oudolta, koska kyseessä on ihan tunnettu ja yleinen mielenterveyden häiriö, nimeltään dissosiaatio. Esiintyy mm. skitsofrenian alkuvaiheessa, sekä epävakaassa persoonallisuudessa ja hysteerisessä persoonallisuudessa.
- No ?
dazu kirjoitti:
ollenkaan oudolta, koska kyseessä on ihan tunnettu ja yleinen mielenterveyden häiriö, nimeltään dissosiaatio. Esiintyy mm. skitsofrenian alkuvaiheessa, sekä epävakaassa persoonallisuudessa ja hysteerisessä persoonallisuudessa.
- keiden keskuudessa?
- tosivaitaru
dazu kirjoitti:
ollenkaan oudolta, koska kyseessä on ihan tunnettu ja yleinen mielenterveyden häiriö, nimeltään dissosiaatio. Esiintyy mm. skitsofrenian alkuvaiheessa, sekä epävakaassa persoonallisuudessa ja hysteerisessä persoonallisuudessa.
Voi Dazu.. ihmettelen edelleen sun tarvetta heittää noita diagnooseja ja mental case juttuja pitkin poikin palstaa. Ei kait siinä, jokainen tavallaan ja omista lähtökohdistaan...
tosivaitaru kirjoitti:
Voi Dazu.. ihmettelen edelleen sun tarvetta heittää noita diagnooseja ja mental case juttuja pitkin poikin palstaa. Ei kait siinä, jokainen tavallaan ja omista lähtökohdistaan...
vaan puhuttiin asiasta. Teit argumentointivirheen.
- turhareissu :)
useita lapsuusmuistoja ja tapahtumia...ja siitä ylöspäin :) Tieteenkin mieleenpainuvin oli kun tuli naapurin koira vastaan ja alkoi todella pelottaa...jäi äidin antama työtehtävä naapuriin kesken. Koiran ja itseni pää oli samalla korkeudella. Paljon muitakin tapahtumia muistissa.
Hauska tarina :)
Muutama varhaismuisto on jäänyt mieleen
Mulla varhain muisto on kun äiti laittoi mulle villatakin aina väärinpäin päälle eli napit taakse etten riisuisi sitä ulkona, muistan todella tarkkaan sekä takin värit että napit ;) Olin noin kolme vuotias. Kyllä mua tympäisi kun en saanut takkia pois päältä.
Toinen varhaismuisto on kun tipahdin veneestä noin neljä vuotiaana ja upposin veden alle, en päässyt pintaan enkä saanut ilmaa, tajukin lähti siinä rytäkässä. Velipoika hyppäs veneestä perään ja pelasti mut.- ,..,,..,.,.,.
äitini tönäisi mut laiturilta veteen siinä oli juuri niin syvää et pää jäi pinnan alle, siinä seisoskelin ja odotin rauhallisesti ku yksi mummo kiskoi mut hiuksista pintaan.
ei jäänyt traumoja. ,..,,..,.,.,. kirjoitti:
äitini tönäisi mut laiturilta veteen siinä oli juuri niin syvää et pää jäi pinnan alle, siinä seisoskelin ja odotin rauhallisesti ku yksi mummo kiskoi mut hiuksista pintaan.
ei jäänyt traumoja.:(
- ,.,.,,..
hunaja71 kirjoitti:
:(
melkonen luottamus mulla on ollut ku vaan jäin veden alle seisomaan pätkääkään räpiköimättä :)
,.,.,,.. kirjoitti:
melkonen luottamus mulla on ollut ku vaan jäin veden alle seisomaan pätkääkään räpiköimättä :)
Mä muistan sen oman uppoamisen todella karmeena. Kun en päässyt pintaan eikä happi kulkenut.
- mara.k
Mä muistan kans mun äiteen villatakki temppu oli ihan sama ku sun äiteellä. Se otti pannuun.
- Helsingin kaduilla
silloin oli kesä ja äiti jätti meidät lapset sisäpihalle ja veljien piti vahtia mua. Minä ja veljet lähdettiin salaa naapurin tyttöjen kanssa Helsingin Tuomiokirkolle, koska me kävimme äidin kanssa tosi usein Kauppatorilla ostamassa kalaa ja vihanneksia ja syömässä jäätelöä. Pidän kauppatorin tuoksuista ja mulle tulee siellä kulkiessa aina kuva pienestä tytöstä mekko päällä.
Eli keskenämme kuljimme Meritullinkadulta kirkolle ja kirkon korkeissa portaissa oltiin hippaa.
Minä putosin sieltä alas ja jouduin tikattavaksi. Muistan kun sattui ja mun mekko oli ihan punainen ja naapurin tytöt sanoi ettei saa liikkua ja jos en itke niin saan purkkaa. Veljet juoksi kotoa hakemaan apua. Mentiin raitiovaunulla lääkäriin ja mä oksensin raitiovaunussa. Sain jäätelöä sen jälkeen ja mulla on vieläkin päässä arvet. Pelkään myös niitä kirkon portaita vieläkin, enkä ole uskaltanut omien lasten kanssa niille mennä.
Äidillä oli tapana jättää meidät lapset aina sisäpihalle leikkimään keskenämme, niin teki muidenkin äidit. Äiti siivos niitä porraskäytäviä ja kävi valiolla töissä, silloin aina isä oli meidän kanssa. Aina joskus piti mennä naapurin mummolle hoitoon ja se jos joku oli pelottava mummo. Muistan kerrankin kun jouduin sinne yksin, niin itkin keittiön komeron nurkassa ja se mummon yritti houkutella mua keksien avulla pois. Näin vain sen ryppyisen käden, keksin ja reikäsen sukan ja se pelotti jos mikä. Se mummo kuoli kun olin jotain kolme, muistan kun silloin oli talvi ja mulla oli kylmä ja isä laittoi lippua pihan salkoon.- kaduilla Helsingin
en osannut jarruttaa pyörällä ja jarrutin aina sillain että ajoin puskaan tai päin seinään.
Mun rakkaat isoveljet taas vahti mua ja päätti opettaa mua jarruttamaan,
joten ylämäen päälle ja sieltä sisko fillarinsa kanssa alas, niin oppii jarruttamaan...
Muuten hyvä, mutta eteen tuli kivi ja ajoin suoraan kiveä päin ja lensin pyörän tangon yli ja päästä vuoti verta...taas tikit ja mulla on arpi silmäkulmassa siitä vieläkin.
Silloin pojat sai isältä selkää ja mä jäätelöä.
muistot ovat hoitopaikoista, seitkytluvulla äidit menivät töihin aika nopeasti synnytyksen jälkeen...
Mukavimpia muistoja: kun olin hoidossa isovanhempieni luona maalla, vanhassa maalaistalossa. Kello raksuttaa verkkaisesti. Radiosta tulee maamiehen tietolaari. Leikin jollain pahvilaatikolla, että, se on vene.
Äidinäitini on leikannut kovasta ruisleivästä sellaisia kannikkapaloja, joista tykkään ja paksulti voita päälle.
Istun keinutuolissa pappan sylissä. Hän laulaa: juokse sinne humma, kun taivas on niin tumma..
Ankeampia muistoja:
olen n. 3-vuotiaana kaupungissa hoidossa pelottavan Kerttu-tädin luona. Hän muistuttaa minusta noita-akkaa, poskessakin on iso luomi. En puhu hänelle mitään, vaan mielenosoituksellisesti olen hiljaa koko hoitopäivän ajan. Kerttu-täti luuli pitkään, että en oikeasti edes osaa puhua. Olin useamman kuukauden tuossa paikassa, en puhunut kai oikeastaan koskaan siellä, ei ollut kivaa:(
Lastentarhasta muistan ulkopuolisuuden ja sivustaseuraajan aseman. Sekä sen, että piti nukkua päiväunet, vaikka ei nukuttanut. Aika meni matelemalla toisten kuorsausta kuunnellessa:( Eskarista sitten löytyi paras kaveri, joka on sitä vieläkin :)- FiliaFerusFabulosus
Olin reilut vuoden vanha kun en saanut saunan jälkeen nappia kiinni ja tuskastelin sitä. Kummisetä pyysi luokseen ja laittoi napin kiinni.
Toinen muisto samanikäisenä; Serkkutytöt työnsivät minua uusissa rattaissa ja heille tuli riitaa, kumman vuoro on työntää ja olenko istuma- vai makuuasennossa. Kysyivät minulta ja halusin istua. Toinen serkkutytöistä suuttui ja lähti eri suuntaan kävelemään. - antibarbi
ja eka lapsuusmuistoni on Charlesin ja Dianan häiden katselu telkkarista mummun kanssa.
- ---
äidin kanssa hänen miestään paossa vuonna 1959.
Jotain kaksvuotiaana kun jahtaan hangessa omaa varjoani.
Niin hemmetin kuvaavaa.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?631241Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,11890Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?
"Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol75815Käyttäkää kumia kajaanilaisten naisten kanssa
Elkää ottako riskiä ilman kumia kun saattaa käydä niin että sinusta tuleekin isä lapselle ja elättäjä molemmille.86676- 53644
Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs46564Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt36564Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv36534Jymyuutinen: Suomen talous kasvaa hurjaa vauhtia
https://www.iltalehti.fi/talous/a/11fba8a8-a7fb-44f4-a58b-f129f6d5bdf5 Akavan pääekonomistin mukaan Suomen kokonaistuot118520Hurmasit sitten minut
kauneudellasi nainen ja kun sait minut rakastumaan itseesi muutuit ihan porsaaksi etkä välitä vartalostasi enää yhtään.43513