Olen ollut aika pitkään jo yksin (pari vuotta) mutta ennen yksinjäämistä olin oikeasti rakastunut. Nyt mietin, että koska oikean rakkauden löytyminen ei ole helppoa niin miten pitäisi suhtautua miesten tapaamisiin: katselenko niin kauan että löydän uuden rakkauden (sitähän ei voi tietää, jos vaikka en enää koskaan löytäisi) vai olisiko järkevää alkaa tapailemaan jotain miestä, joka tuntuu edes jotenkin kiinnostavalta...vai miten suhtautua. Mutta jos alkaisi tapailemaan jotain miestä, joka nyt menettelee muttei ole sen suurempaa, niin miten sitten käy, jos se rakkaus kävelee vastaan :(.
yksinkö vai ei
siinäpä kysymys
3299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Alttarillakin kysytään, että tahdotko. Tahdotko rakastaa? Rakkaus on päätös, valinta, tahdon asia. Huuma tulee ja vie, mutta jos huuma tulee ja vie, sinulla ei ole tahtoa.
Rakkaus on romantisoitu, ja ihmiset ajattelee, että rakkaus on jotain joka iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. RAkkaus on tekoja, tietoisia tekoja, valintoja, pieniä ja suuria. Olen alkanut uskomaan, että kaikista ihmisistä ei ole rakkauteen. Viettitoimintaan heistä kyllä on. Ihastumaan ja rakastumaan ... mutta rakastuminen ei ole rakkautta. Kun rakastuminen, huuma on ohi, jäljellä ei ole yleensä mitään.
"...Olen alkanut uskomaan, että kaikista ihmisistä ei ole rakkauteen. Viettitoimintaan heistä kyllä on. Ihastumaan ja rakastumaan ... mutta rakastuminen ei ole rakkautta. Kun rakastuminen, huuma on ohi, jäljellä ei ole yleensä mitään."
Olen jokseenkin samoilla linjoilla. Katselin tuossa joku aika sitten vähän tähän aiheeseen liittyvää ohjelmaa tv:stä Prisma:Virusten metsästäjä. Aiheina oli...
Miten virukset ja rakkaus liittyvät toisiinsa? Mikä rooli viruksilla voisi olla tuossa lähes sanoinkuvaamattomassa rakkauden tunteessa?
Rakkautta ja sitoutumista tutkiessaan tutkijat keskittyivät yhteen perusviettiin, lisääntymishaluun.
Tutkijan mielestä rakasteltaessa ihmisen elimistö erittää kolmea(=parisuhde) perusyhdistettä, jotka sitovat kumppanit toisiinsa. Ensimmäinen niistä on dopamiini(nautinto ja hurmos). Kaksi muuta kemikaalia on oksitosiini ja vasopressiini jotka herkistävät aisteja ja yhdistävät mielihyvän kumppaniin.
Vahvistaakseen epäilyksiä tutkijat tekivät kokeita muilla nisäkkäillä. Tässä kokeessa myyrillä. Preeriamyyrät luovat elinikäisiä parisuhteita, jakavat vanhemmuuden velvoitteet ja urokset vahtivat mustasukkaisesti naaraitaan. Samankaltainen peltomyyrä on taas omaksunut vapaamman elämäntyylin. Peltomyyrän paritteluun ei liity minkäänlaisia sitoumuksia, eikä liioin helliä hetkiä aktin jälkeen.
Miksi myyrien parittelutavat ovat niin erilaiset ja voisiko vastaukset auttaa meitä ymmärtämään ihmisten suhteita?
Myyrien aivotoimintaa tutkiessaan tutkijat sai selville että niillä vaikuttavat samat hormoonit kuin ihmisellä.
Myyrälajien välillä oli kuitenkin yksi merkittävä ero. Vain preeriamyyrän aivot pystyivät reseptoriensa ansiosta ottamaan vastaan uskollisuuskemikaalit(oksitosiini ja vasopressiini). Oksitosiini ja vasopressiini voivat vaikuttaa vain reseptoriin sitoutumalla. Preeriamyyrän aivojen mielihyväalueilla esiintyi runsaasti oksitosiini- ja vasopressiinireseptoreja. Peltomyyrällä oli vähemmän reseptoreja ja tutkijat olettivat että se selittäisi niiden vapaamielisemmän käytöksen.
Tutkijat testasijat teoriaa viruksen avulla. Suunnitelma oli yksinkertainen. Siinä ruiskutettiin moniavioisen peltomyyrän aivoihin virusta, joka tunkeutui sen dna:han ja lisäsi käskyn tuottaa enemmän reseptoreja. Aivokuvaus osoitti toimenpiteen onnistuneen. Seuraavaksi tutkijat miettivät että riittäisikö reseptorien lisäys kuitenkaan muuttamaan moniavioisen peltomyyrän käytöstä. Sen selvittääkseen tutkijat panivat muunnellun uroksen parittelemaan naaraan kanssa, jonka jälkeen pari erotettiin toisistaan. Myöhemmin testiä jatkettiin parittelukumppanin ja houkutusnaaraiden kanssa ja selvitettiin muistaisiko muunneltu uros vanhan parittelukumppaninsa vai jatkaisiko se valloituksiaan. Testien perusteella havaittiin että evoluutio oli tehnyt täyskäännöksen ja moniavioisesta peltomyyrästä oli tullut yksiavioinen.
Yhtä ainoaa geeniä muokannut virus oli muuttanut eläimen käytöstä perusteellisesti. Tutkijoille kävi kymmenien erilaisten kokeiden jälkeen selväksi että aivotoiminnassa tapahtunut muutos teki uskottomasta uskollisen. Tutkijat epäilevät samankaltaisen viruksen geenimuunnoksia myös luonnossa ja että virus tarttui muinoin myös ihmiseen ja teki ihmisestä yksiavioisen. Tutkijat pitävät mahdollisena että virus on vaikuttanut ihmisten käyttäytymismuutoksiin, kuten ihmissuhteisiin, yksiavioisuuteen ja jopa rakkauden kehittymiseen. Virustutkijat epäilevätkin että virukset geenejä muokkaamalla ovat nopeuttaneet ihmisen erkaantumista apinoista ja saattoivat jopa auttaa ihmista tuntemaan rakkautta.
Mitään varsinaisia johtopäätöksiähän tuon ohjelman perusteella ei vielä voi tehdä, mutta se ainakin selittäisi joitakin eroja ihmisten käyttäytymisessä. Ehkäpä meillä on vain eri määrä noita reseptoreja aktiivisena luonnostaan tai ehkäpä jokin asia aktivoi tai disabloi niitä jonkin tekijän seurauksena.
Ja mistäs tutkijat voivat päätellä että ihminen joskus olisi ollut kykenemätön rakastamaan ja solmimaan parisuhteita että olisi jotain virusta tarvittu? Jospa ihminen on luotu rakastavaksi olennoksi kas kun sanotaan että Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi...ja Jumalan kyllä kerrotaan osaavan rakastaa ilman päässä pyöriviä viruksia. Ehkäpä apina on eläin ja ihminen on ihminen. Eläin on osa näkyvää luomakuntaa, ihminen on osa sekä näkyvää että näkymätöntä.