Alan ihmettelemään, että onko vielä 30-vuoden molemmin puolin tasapainoisia sinkkumiehiä olemassakaan. Sitä on törmännyt väkivaltaisiin, pettäjiin, valehtelijoihin, pelimiehiin sekä läheisriippuviin miehiin, mutta vain yhteen ns. tasapainoiseen mieheen (tosin hänkin oli ehkä liikaa alkoholiin menevä) ja suhde ei toiminut muista syistä.
Olen itse tasapainoinen, fiksu, nätti, omillaan toimeentuleva, syvällinen nainen, mutta en missi tai täydellinen vaan sopiva sille oikealle miehelle muiden luonteenpiirteideni perusteella. Minusta kai luullaan, että vaadin mieheltä liikoja ja rima on liian korkealla, mutta mielestäni henkinen tasapaino on asia, josta rimaa ei voi laskea.
Olen itse tasapainoinen, fiksu, nätti, omillaan toimeentuleva, syvällinen nainen, mutta en missi tai täydellinen vaan sopiva sille oikealle miehelle muiden luonteenpiirteideni perusteella. Minusta kai luullaan, että vaadin mieheltä liikoja ja rima on liian korkealla, mutta mielestäni henkinen tasapaino on asia, josta rimaa ei voi laskea.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin. samanlaisia kokemuksia mullakin on. Tasapainoiset kunnon miehet ovat kai katoavaa kansanperinnettä ja varataan jo niin nuorina pois vapailta markkinoilta. Ei taida olla tällaisella keski-ikäisellä mitään mahiksia enää.
Itse en ole ainakaan tasapainoinen. Yksi syy on se etten voi sietää tylsyyttä. Tylsyys johtaa huonoon itsekuriin ja tasapainottomuuteen. Pitää vetää kännit tai tehdä jotain muuta hölmöä joka nostaa adrenaliinia ja näin tuottaa testosteronia.
Tasapainoinen voisi olla jos vetäisi rauhoittavia, mutta kuka sitä katselisi?
No mitä se tasapainoinen tarkoittaa?
Tietysti sitä että pitää haluta lapsia ja mennä naimisiin.
No sitten en ole tasapainoinen minäkään.
Tarkoitan henkistä tasapainoisuutta eikä sillä ole tietenkään mitään tekemistä sen kanssa haluaako lapsia ja naimisiin (ellei sitten ole kyse sitoutumiskammosta). Tasapainoinen ihminen on sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa, kykenee ottamaan vastuun omista tunteistaan ja teoistaan syyttelemättä muita. Tasapainoinen ihminen kykenee selviytymään arjesta ja pienistä vastoinkäymisistä.
Tasapainoinen ihminen ei elä äärirajoilla esimerksi ei ole sitoutumiskammoinen,läheisriippuvainen, alkoholiriippuvainen,terveysintoilija, anorektikko tai sitten ei pidä huolta itsestään. Hän kykenee kestämään arkea eikä kaipaa jatkuvia extreme kokemuksia tai jatkuvaa ihailua muilta ihmisiltä. Hän ei odota täydellisyyttä ihmisiltä, koska ymmärtää, että hän itsekään ei ole täydellinen.
Joka tapauksessa ihminen tulee toimeen itsensä kanssa hyvin eikä hän halua pelastajaa tai onnellisuuden tuojaa toisesta ihmisestä vaan kykenee tasapainoiseen rakastamiseen ja välittämiseen.
Itse olen tavannut miehiä, jotka haluavat naimisiin ja lapsiakin heti, mutta jos eivät muuten ole tasapainoisia ihmisiä niin eihän siitä tule mitään. Henkinen tasapaino tuo suhteeseen jatkuvuutta ja turvallisuutta.
Taidan olla henkisesti tasapainoinen määritelmäsi mukaan vaikka olen kyllä
hieman terveysintoilija.
Tästä voinemme päätellä että sellaisia sinkkumiehiä on olemassa.
Tuskinpa olen ainoa sellainen.
edes vähän jättää ne joutavat henkimaailman jutuissa piehtaroinnit.
Miksi minä en enää kolmikymppisenä alkanut sen paremmin kenenkään naisen kanssa oelemaa johtui siitä, että tuolloin oman ikäiseni naiset oli jo niin monen miehen jättämiä joille miehille he siis olivat jo kaauneimman nuoruutensa naisena uhranneet.
ne ns. helmet oo jo tossa iässä etupäässä varattuja. Jos satut jonkun löytämään, niin se on sitten todennäköisesti vasta eronnut ja tuskin pysyy kovinkaan kauaa sinkkuna jos vaan haluja suhteeseen riittää vielä tonkin jälkeen. Samanmoisia helmiä kun etsii kolmen kympin korvilla vielä muutama muukin jota ei oo onnistanut tai on muuten vaan tullu pidettyä hauskaa vähän turhan pitkään. Silloin parikymppisenä olis ollu paras tilanne, kun omanikäisiä sinkkuja oli paljon enemmän. Vaikka tietysti sitoutuminen siinä iässä on taas asia erikseen.
Itse en ainakaan ole tasapainossa. Noista asioista mitä mainitsit ei minulla ole, olen muuten vain aivan täysin paskana. Yksinäisyys ajaa minut hulluksi.
...ne vaatimukset näemmä naisilla putoo. Nuorempana miehen pitäisi olla vaikka millainen ihmemies, kolmekymppisenä riittää, että on tasapainoinen.
Perusvaatimus on tasapainoisuus, mutta ei tietenkään se riitä vaan toisen ihmisen on oltava sopiva sinulle. Mieluummin olen yksin kuin epäsopivan tai tasapainottoman kanssa.
"Sitä on törmännyt väkivaltaisiin, pettäjiin, valehtelijoihin, pelimiehiin sekä läheisriippuviin miehiin"
Onkohan asia ihan noin? Tunnustapa itsellesi, ettet suinkaan ole TÖRMÄNNYT tuollaisiin miehiin, vaan juuri tuollaiset miehet ovat sinua nuorempana nimenomaan kiinnostaneet. Jos olisit silloin sen sijaan hakenut seuraksesi tasapainoisen nuoren miehen, hän olisi sinulla edelleen.
Olen itse tehnyt oman valintani miesten suhteen, joten minä olen valinnut kumppanikseni esimerkiksi väkivaltaisen tai pettäjän, mutta kun tämä on tullut ilmi on suhde tietenkin loppunut. En tietenkään ole lähtenyt suhteeseen ihmisen kanssa, josta on on jo heti alkumetreillä paljastunut kyseisiä asioita. Ihmisillä kun ei ole leimaa otsassa jossa lukee "naisen hakkaaja" tai "petturi" sillä näitä löytyy jokaisesta yhteikuntaluokasta.
En ole ikinä etsinyt todellakaan tuollaista miestä vaan jokainen mies on ollut päällisin puolin hyvässä asemassa töissä, sosiaalinen jne ja kaukana ns. rentusta. Myöhemminkin olen kyllä tavannut näitä läheisriippuvaisia ja tunnistanut sen heti ekalla tai toisella tapaamisella ja lopettanut jutun ennen kuin on edes alkanutkaan.
Olen aina etsinyt tasapainoista, hyvää miestä, joka kykenee kypsään suhteeseen...en jännitystä elämääni tai seikkailuja. Ihmisistä kun ei voi nähdä ulospäin ensi silmäyksellä eikä aina edes kuukausien jälkeenkään millaisia puolia heistä löytyy.
Ja ihmiset myös muuttuvat ajan kuluessa.
Joku voi olla miellyttävä suhteen alkaessa mutta sitten
erittäin vastenmielinen parin vuoden päästä.
Tämän luulisi olevan itsestäänselvää.