Heräsin tänä aamuna taas niin kuin monena muunakin aamuna viimeisen kahdeksan vuoden aikana huomaten, ettei avomies ole tullut yöksi kotiin, hippareissultaan, puhelimessa viesti: olen veljeni luona.
Olen 100% varma, ettei mies käy vieraissa, pieni paikkakunta, jossa kyllä juorut liikkuisi, jos tälläistä olisi tapahtunut.
Toisaalta joskus toivoisin, että kuulisin näin tapahtuneen... ainakin minulla olisi syy ajaa mies pellolle!
Mistä siis kiikastaa on se, että kuinka monen avopuolisot menevät aina omia reittejään kun halutaan pitää hauskaa ja rentoutua? En ole tiukkapipo, en sylje kuppiin osaan pitää hauskaa, enkä oikeasti muuta toivoisi kuin, että avopuolisoni osaisi ajatella myös minua, eikä vain kavereitaan kun on hauskasta kyse.
Kun kysyn asiasta vastaus on aina sama: mehän ollaan joka päivä yhdessä????!!!! Eli omat päättelyni voin vain tuosta tehdä...
Meillä on kaksi ihanaa lasta, itse olen pikkasen vajaa kolmekymppinen ja tänä aamuna kun heräsin taisin vihdoin tajuta, että mä haluan mun elämältä muutakin kuin tällästä kohtelua... onko se liikaa vaadittu? Menen kyllä silloin tällöin ystävieni kanssa ja ymmärrän täysin ystävien tärkeyden elämässä, mutta niin monet pariskunnat menevät yhdessä ystävinä, ystäviensä luokse, mutta minua ei ole pahemmin mukaan koskaan pyydetty... kysyinpä joskus että häpeekö mies minua? mutta ei ollut näinkään ja kun itse baareissa olen käynyt, kovasti olisi vientiä ollut...
En tiedä.... olen jotenkin niin väsynyt ajattelemiseen... itku vaan aina tulee kun näin käy :(
Olen 100% varma, ettei mies käy vieraissa, pieni paikkakunta, jossa kyllä juorut liikkuisi, jos tälläistä olisi tapahtunut.
Toisaalta joskus toivoisin, että kuulisin näin tapahtuneen... ainakin minulla olisi syy ajaa mies pellolle!
Mistä siis kiikastaa on se, että kuinka monen avopuolisot menevät aina omia reittejään kun halutaan pitää hauskaa ja rentoutua? En ole tiukkapipo, en sylje kuppiin osaan pitää hauskaa, enkä oikeasti muuta toivoisi kuin, että avopuolisoni osaisi ajatella myös minua, eikä vain kavereitaan kun on hauskasta kyse.
Kun kysyn asiasta vastaus on aina sama: mehän ollaan joka päivä yhdessä????!!!! Eli omat päättelyni voin vain tuosta tehdä...
Meillä on kaksi ihanaa lasta, itse olen pikkasen vajaa kolmekymppinen ja tänä aamuna kun heräsin taisin vihdoin tajuta, että mä haluan mun elämältä muutakin kuin tällästä kohtelua... onko se liikaa vaadittu? Menen kyllä silloin tällöin ystävieni kanssa ja ymmärrän täysin ystävien tärkeyden elämässä, mutta niin monet pariskunnat menevät yhdessä ystävinä, ystäviensä luokse, mutta minua ei ole pahemmin mukaan koskaan pyydetty... kysyinpä joskus että häpeekö mies minua? mutta ei ollut näinkään ja kun itse baareissa olen käynyt, kovasti olisi vientiä ollut...
En tiedä.... olen jotenkin niin väsynyt ajattelemiseen... itku vaan aina tulee kun näin käy :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sun pitää puhua tuosta vielä ja sanoa suoraan että jos asiat ei muutu jonku tietyn ajan sisällä niin lähet lasten kans ja toivot löytäväs onnen jonku muun miehen kanssa. Jos sen jälkeen ei herää ajattelemaan myös sua niin parempi lähteä oikeesti.
olisko taas kerran päässyt käymään niin, ettei mies ole lainkaan valmis sitoutumaan saati isäksi. Valkatkaa naiset miehenne tarkemmin!!!!! Harvemmin mies "kasvaa aikuiseksi" jos ei järkeä ole päähän siunaantunut nuorenakaan.
on muuten aika totta, kyllä lähelle 30-kymppinen on jo kasvanut aikuiseksi....
Saahan sitä toivoa ja kuvitella. Kun asia on kuitenkin immeisen luonteesta kiinni, niin eihän jotkut ole aikuisia vielä 2 x 30 vuotiainakaan. - Ja sitten on vielä niinkin, että tietynlainen lapsenmielisyys auttaa immeistä pysymään henkisesti nuorena oli lukumääräinen ikä mikä vaan.
Aikuisuus tarkoittaa, että tietää ja tuntee vastuunsa ja velvollisuutensa ja osaa hoitaa asiansa ja ihmissuhteensa niin kuin oikean ihmeisen kuuluukin. Sitä se ei tarkoita, että pitäisi kadottaa leikki- ja lapsenmielisyys, innostus, iloisuus, positiivisuus, uusien asioiden etsiminen ja hakeminen ... ja jämähtää paikoilleen kaavoihin, karsinoitua ja lokeroitua kaikkeen siihen, mikä on tuttua ja 'turvallista'.
"Valkatkaa naiset miehenne tarkemmin!!!!!"
Miten sitä vois valkata tarkemmin kun tuntuu siltä että maailmassa on vain kusipää miehiä! Toki on myös kusipää naisia, sitä en kiellä.
Mutta itse olen ainakin kusipäihin törmännyt. Samoin monet kaverini.
Ne ihanat, hyvät, uskolliset ja rehelliset miehet vois tulla esiin niistä luolistaan missä nyt piileksiikään.
"puhelimessa viesti: olen veljeni luona."
Jaa-a, noinkohan on?
Hyvä. Se on 'se' tärkeä hetki elämässä, kun "vihdoin tajuaa", herää huomaamaan, että omalta elämältään voi vaatia muutakin. Ja liikaa on vain se, minkä itse päätät olevan.
Sitten seuraavaksi huomio pitää kiinnittää siihen, että kun toista ei voi muuttaa muuksi, niin muutosta halutessaan ja kaivatessaan on aloitettava itsestään. Jos sua nyt tällä hetkellä "väsyttää ajatella" niin aloitapa itsesi hoitamisesta ja oman hyvinvointisi huolehtimisesta.
Sen jälkeen jaksat ruveta funtsaamaan, mitä se on, mitä halajat, haluat ja tahdot ihan itsesi takia tässä elämässä tehdä; työtä, harrastusta, mitä vain, mistä itse eniten nautit. 'Askeleet' voivat voivat olla pieniä ja lyhyitä, mutta ne kannattaa ottaa, niillä pääsee eteenpäin. Onnen avaimet ovat jokaisen omassa taskussa.
Ihana lukea noita vastauksia... täytyy sen verran selventää, etten tarkoittanut väsymisellä, että olisin jollain tapaa masentunut, tympii vaan rakkaasti tää touhu. Mä oon monesti sanonu että mäkin niin mielelläni lähtisin mukaan,että saatais viettää muutakin kuin tätä arkea, mut jos mua ei ikinä pyydetä, niin oikeesti alkaa vituttaan tässä ajassa jo ihan huolella!!! :( Me mennään ihan omia reittejä joka kerta, et missä välis oltais yhdessä.
Joo ja oikeesti toi viesti ja ne muut kerrat niin täytyy sanoa, et se epäilys on aina läsnä....
Olen itse juuri aloittanut koulun (vaihdan kokonaan alaa) ja olen todellakin kiinni koulussa, mutta innoissani siitä, että pääsin valitsemaani kouluun, turhauttaa toisaalta sekin, että toisesta ei paljon apua ole kodin, lasten ja koiran hoidossa. Sitten kun sitä aikaa olisi niin se vietetään kavereiden kanssa.
Mutta tosiaan, sen päätöksen nyt tein, että tämä on nyt viimeinen kerta, kun annan itseäni kohdella näin, kostamaan en aijo lähteä, mielestäni se on typerää, vaikka moni sanoi että tee samalla lailla ja kato mitä äijä siitä tuumaa...
Minulla on laaja ystävä ja tuttava piiri lähellä, seuraavasta kerrasta jatkan lasten kanssa kolmistaan eteen päin... todella huojentava ja helpottunut olo jo nyt kun oikeasti tuntuu, että olen sen ansainnut tai tiedän että olen :)
"kun itse baareissa olen käynyt, kovasti olisi vientiä ollut... "
Jos sinä tuolta onneasi haet niin tuskimpa mikään tulee muuttumaan paremmaksi. Luuletko sinä että kapakkakiertueet ovat ihmisen hyväksymisen kertoja? Jos perustelet halutavuutesi siihen mitä puolijuopot ja juopot lässyttävät korvaasi, olet todella heikolla pohjalla. Kapakkaseura on.... no varmasti täys-ikäisenä tiedät mitä sieltä haetaan ja saadaan.
Myoskin onko todella niin että mielestäsi "halu pitää hauskaa ja rentoutua" vaatii viinaa? Viittauksesi "En ole tiukkapipo, en sylje kuppiin" vaikuttaa siihen suuntaan että muulla tavalla ei voi hauskaa pitääkkään!
Voisitko ajatella muuttavasi asennettasi toiseen suuntaan. Kerrot että teillä on kaksi ihanaa pientä lasta. Tiedätko että kaikista parhaat ja kauneimmat hauskat hetket voit viettää heidän kanssaan. Kokoa heidän ystävänsä vamhempineen yhteen ja alkakaa tekemään porukalla asioita! Joko miehesi mukaanluettuna tai ilman häntä. Jos miehesi mieluummin valitsee mennä kännäämään kavereittensa kanssa, anna mennä. Aivan turhaan käytät energiaasi suremiseen ja nalkuttamiseen.
Saat huomata että ennenkuin porukan ensitapaaminen on ohi suunnittelette jo innolla seuraava kokontumista, te lapset ja vanhemmat. Alussa voitte kokoontua yhteisiin elokuvailtoihin, lapsille popcornia ja aikuisille kunnon kahvit viinereineen, kesän ollessa nyt voitte kokoontua ulkosalla vaikka leiripaikalle polkupyorillä (pienin rintapussiin ) jossa lapset voivat osallistua grillaamaan ja juoksemaan ympäri, vanhempien ratkoessa maailman ongelmia jne ne.
Voi hyvinkin olla että miehesi huomatessa miten hauskaa teillä kaikilla on ,hän haluaa myos osallistua. Ellei, niin sinulla ainakin on hauskaa ja saat uusia aikuisystäviä. Ilman viinaa ja kapakkaa.
Ihan huva ohje jos sattuu tykäämään tommosesta toiminnasta. Kaikki eivät. Kokeillahan tietysti täytyy, ennen kuin voi tietää. Jokaisen täytyy hakea ja etsiä sellaista ajankulua, josta itse pitää ja jota itse halajaa ja jaksaa.
Ei baareissa / kapakoissa yms. välttämättä tarvitse kännätä, kyllä siellä voi viihtyä hyvässä seurassa muutenkin ja jos tykää vaikka tanssia kanssa.