nettideittailija...
- uskoo vielä rakkauteen?
- ikä ja sukupuoli?
Aloitan itse:
- valitettavasti uskon.
- 41 ja nainen.
- uskoo vielä rakkauteen?
- ikä ja sukupuoli?
Aloitan itse:
- valitettavasti uskon.
- 41 ja nainen.
Gallup: Kuinka moni
SiksiPaikaltaPoistun
29518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Uskon, mutta en enään siihen että törmäisin sellaiseen ihmiseen, jossa muutkin puolet osuisivat yksiin ja onnellinen suhde olisi mahdollista. Onni elämässä on löydyttävä jostakin muusta.
-m
-45
En ole nettideittailija enää..., mutta uskon:)
42v. nainen
Jos miettii nettideittikokemuksia, niin en usko rakkauteen. Muuten kai voin uskoakkin. Tosin en ole varmaan osuuko sitä mun kohdalle.
nainen 23v.
- uskon vielä rakkauteen ja onnen mahdollisuuteen.
- nainen 46 v.
että on mahdollista rakentaa kivaa ja toimivaa suhdetta mieheen, jonka olen nyt treffisivuston kautta tavannut livenä kaksi kertaa. Näyttää ihan reaalisen hyvältä tilanteemme..tähän mnennessä. Olen nainen jo 50 ja mies on minua ihan reippaasti vanhempi. Aika sitten näyttää, mutta uskon että yleisesti ottaen rakkauden rakentaminenkin on tutustumisen myötä mahdollista.
Enpä viitsisi lähteä tapaamaan ketään johon ei olisi ainakin ihastunut.
Vastarakkaus on harvemmassa, naiset nyt vaan ovat kovin raadollisia.
Pitäisi kai olla useita maailmanennätyksiä ja nobel-tason tutkimusta takana että kiinnostaisi. Eikä sekään lopulta kelpaisi.
Aika hassua kun se vako löytyy noin puolelta väestöstä.
Jos sinulle on nainen pelkkä "vako", niin ei ihme ettei kukaan sinusta kiinnostukaan. Tuollaisella asenteella ei kyllä muutenkaan ihmisten kanssa taida oikein juttuun tulla.
Itse en etsi mitään Einsteinia ja nobelistia, mutta miehellä pitää olla sellaisia mielenkiinnonkohteita mitä itseltänikin löytyy. Kun tarkoitus ei ole vain paritella aivottomasti kuin kanit keskenään, vaan jopa keskustellakin. Jos vastapuoli suhtautuisi minuun sukupuoleni takia jotenkin negatiivisesti, niin sellaisen kanssa en haluaisi olla tekemisissä hetkeäkään.
Tarpeeksi sain kuulla ex-mieheltä jäkätystä siitä kuinka keski-ikäiset naiset ovat sitä ja tätä, omaa äitiäänkin hän haukkui tuon tuostakin. Ihmettelen vain että mitä hänen uusi naisensa hänessä näkee, vai lieneekö mies niin ovela ja taitava että osaa nyt esittää ihanaa tyyppiä vaikka minulle esitteli kaikki kusipäisimmät puolensa.
Silti en halua kyynistyä ja ajatella että kaikki ovat tuollaisia, kaikki miehet siis. Takuulla löytynee myös mikkokuustosia, emppissymppiksiä, löytyyhän...?
Tarkoitin vaan että kovín paljon yli parinkympin iässä ei enää riitä pelkkä reikä jalkovälissä, pitäisi olla jotain enemmänkin. Esimerkiksi aivotoimintaa.
Nimmarisi mukaan olet 41-vuotias, sellaisen kanssa on melko turha suunnitella ainakaan perhettä tai mitään muutakaan.
>Aika hassua kun se vako löytyy noin puolelta väestöstä.
Tuostahan käykin hyvin ilmi että kyse on parikymppisistä ja että tarvitaan aivotoimintaa. En ole telepaatti joten en tiedä millaisia ajatuksia sinulla on, joten ne kannattaa tarkemmin ilmaista. Että ymmärretään mitä tarkoitat.
Liität ilmeisesti seksuaalisuuden, rakkauden ja kumppanin kaipuun tyystin lisääntymiseen möläyttäessäsi että 41-vuotiaan kanssa on turha suunnitella mitään. Luuletko että ainoastaan ne parikymppiset vaon omistajat ovat kiinnostuneita rakastamaan toista ihmistä ja olemaan jonkun kumppanina? Jos niin olisi niin ilmeisesti kaikki eroaisivat lapset tehtyään ja loppuelämä elettäisiin sukkaa kutoen ja selibaatista nauttien. Ja jokainen yrmyttäisi yksinään, eikä kukaan kaipaisi omaa kumppania itselleen. Hah hah, sanon minä. Ihminen on sosiaalinen ja seksuaalinen eläin, hamaan hautaan asti.
(Ja itse, sivumennen sanoen, etsiskelen nimenomaan miehiä jotka EIVÄT halua lapsia. Se toki vaikeuttaa asioita, mutta ei tee niistä mahdottomia.)
Nettideittailun kautta löytyvään rakkauteen en enää usko pätkääkään, (netin kautta kohtaa vain seksinvonkaajia ym). Mutta rakkauteen uskon kylläkin.
- nainen 45v.
Sama täällä eli uskon ja olen nainen ja 41-vuotias. Toisaalta en ole vielä ehtinyt ketään netistä deitattua tavatakaan, että ehkä sen takia on vielä naiveja unelmia.
Miksi ihmeessä kukaan 41-vuotias nainen haluaisi edes tavata miehiä, ne ajat menivät jo ohi.
Menisit nyt katkera pikkupoika muualle viestiketjustani, kun et osaa pysyä asiassa.
Äidiltäsi varmaan menivät heti kun sinut teki, mutta toisin on toisilla... >:)
Erittäin erikoinen kommentti tämäkin.
rakkaus netissä on mahdollista mulkvisteillle ja primadonnille.
Ei rakkaus ole uskon asia. Rakkaus on teon asia. Joko teet rakkautta, suhtaudut toiseen ihmiseen rakastavasti, ajattelet hänestä hyvää, haluat hänelle hyvää, haluat rakastaa, kasvattaa rakkautta - TAI SITTEN ET.
Joku amerikkalainen parisuhdeterapeutti sanoi, että hän pystyy parien kommunikoinnista päättelemään pysyykö liitto vai hajoaako se. Yli puolet viestinnästä pitää olla rakentavaa, kunnioittavaa, toista arvostavaa, jotta suhde pysyy hengissä.
Valitettavasti ihmiset on aika kyvyttömiä.
Nainen 44 v.
Samaa mieltä olen että rakkaus on tahdon ja teon asia mutta se ei riitä. Jos olisikin noin että voisi vaan päättää että tuota miestä rakastan. Mutta itse en ainakaan voi. Tai voin mutta ystävämielessä. Parisuhteessa pitää olla myös intohimoa muuten tuntuisi vaan iljettävältä miehen kosketus ja intiimit yhteishetket. Yäk. Sitä ketä kohtaa se intohimo pulppuaa ei voi järjellä päättää. Sen päälle voi sitten rakentaa sen tahdon rakastaa -jutun.
Komppaan tätä ajatusta täysin.
Pakko uskoa, kun sitä kaikilla näyttää olevan pois heitettäväksi asti. Valitettavasti.
En usko, en. Totuus on jo tässä iässä paljastunut.
Mies, 60 ja kuoleman välissä.
Uskon rakkauteen.
eri treffisivustoja kolunneena ja kymmenkunta miestä sitä kautta tavanneena EN USKO, sieltä löytyvän enää. Poistin siis viimeisenkin profiilin ja lähden TANSSILAVOILLE. En osaa tanssia hyvin, mutta jos mies vie hyvin niin pärjään. USKON rakkauteen siis yleisesti.. Tulkaahan keskiviikkona 9.6. Särkkään Punkalaitumelle, Finlanders soittaa.
Itsekin olen jättänyt nettideittaulut, kyllähän sieltä saa hetken huumaa ja myös vähemmän mukavia tapaamishetkiä. Monelta treffeiltä palatessani olen miettinyt että menipä taas tunteja hukkaan. Niin ja varmaan on se treffikumppanikin miettinyt:=)
Eli tästä eteenpäin luotan siihen että livessä tulee se oikea vastaan. Tanssilavoille meinaan monen vuoden tauon jälkeen uskaltaa. Täällä etelä-Karjalassakin kun niitä on, lomalla sitten voi ajella kauemmaksikin.
Jotenkin tuntuu että tänä kesänä onni hymyilee:=))
Niin ja olen mies ja ikää ihan riittävästi eli 51v.
Nainen 25, nettideittaillut satunnaisesti.
En usko löytäväni rakkautta deittipalstoilta. Samat miehet tuntuivat tasaisin väliajoin lähempää tuttavuutta, kaikkien kohteliaitten kieltäytymisien jälkeen.
Enää ei profiilia treffeiltä löydy. Rakkaus kävelee todennäköisemmin vaikka liikennevaloissa vastaan.
Aikamoinen supliikkimies pitää olla, että ehtii liikennevaloissa iskeä naisen. Aikaa kun on keskimäärin 30 sekuntia. Tai sitten täytyy olla hurja nousuhumala päällä... Mutta käsittääkseni naiset eivät innostu kännisistä miehistä.
Eli kyllä netissä on paremmat mahdollisuudet kuin liikennevaloissa.
Uskon, mutta ei ainakaan tule olemaan nettimies.
nainen 49v.
- Uskon. Välillä oli kyllä usko loppua. Nyt on kuitenkin lopulta löytynyt nainen, jonka kanssa ihastuminen tuntuu muutaman tapaamisen jälkeen molemminpuoliselta. En tiedä, johtaako se rakkauteen, mutta ainakin usko palasi.
- 29, mies.
Uskon mä rakkauteen. Se että löydänkö mä sellaista suhdetta koskaan, jossa tunne olisi molemmin puoleinen... Noh, pelottaa että en. Kunhan edes ihastumisia sattuis taas kohdalle, niin tuntis elävänsä.
Yllättäen olen mies ja ikää 33 vee. :D