Haluaisin viritellä keskustelua yleisellä tasolla siitä, kuinka sosiaaliset syyt saattavat muodostaa ylitse pääsemättömän esteen suhteen synnylle ja kehitykselle.
On äärimmäisen surullista, kuinka toisiaan rakastavat ihmiset joutuvat luopumaan suhdehaaveiluistaan mm. ympäristön yksilölle asettamien toiveiden vuoksi.
Epäsuhtainen sosiaalinen status on suurempi kriteeri suhteen syntymisen estämiseksi, kuin ihmiset haluavat myöntääkään.
On äärimmäisen surullista, kuinka toisiaan rakastavat ihmiset joutuvat luopumaan suhdehaaveiluistaan mm. ympäristön yksilölle asettamien toiveiden vuoksi.
Epäsuhtainen sosiaalinen status on suurempi kriteeri suhteen syntymisen estämiseksi, kuin ihmiset haluavat myöntääkään.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mitä se konkreettisesti tarkoittaa?
Jos haluat keskustelua niin mainitse jokin konkreettinen esimerkki, johon voi tarttua. Siitä se keskustelu alkaa, tuskin muuten!
Aloitus jäi tosiaan vähän keskeneräiseksi, sillä jouduin hetkeksi poistumaan koneen äärestä.
- Nuori henkilö, joka on vielä riippuvainen vanhemmistaan taloudellisesti ja/tai emotionaalisesti - häntä voivat vanhemmat ja suku ohjailla omalla käyttäytymisellään ja suhde saattaa nuoren kokemattomuuden ja ohjailtavuuden vuoksi kariutua alkuunsa
- Henkilö (vanhempikin), jonka perheen sosiaalinen status on erityisen korkea/matala, saattaa olla lapsesta saakka kasvanut (kasvatettu) tiettyyn rooliin eikä hän koskaan kykene hylkäämään tuota viittaa hartioiltaan edes rakkauden tähden
Enpä taida tietää ketään ns. kaksikielistä, joka olisi pariutunut oman ankkalammikkonsa ulkopuolisen kanssa...
Meinaatko sitä amis vs akateeminen?
Akatemisesta henkilöstä saattaa tietyissä tiedepiireissä tulla hylkiö, mikäli hän ei toimi odotuksia vastaavalla tavalla ja pidä myös yksityiselämän tavoitteita korkealla.
Ainakin tän palstan perusteella näyttäisi ne amikset olevan hylkiöitä akateemisten silmissä...
Mutjoo. Vastaan aloitukses kysymykseen. Ihminen nyt vaan sattuu olemaan sellainen olio, kenelle muiden mielipiden itsestä on tärkeämpi kuin oman itsensä mielipide itsestä. Ihminen on laumaeläin ja ollakseen olemassa, tarvitsee lauman hyväksynnän. Ihminen tykkää valmiiksi pureskelluista ajatuksista eikä sen takia aina vaivaudu ajattelemaan itse.
Ja eikö sellainen sosiaalinen status-este ala olla jo vähän vanhanaikaista? Tai en tiedä miten maalla...
Luokkaerojen korostuminen on tulevaisuudessa yleistymään päin eikä missään hallitussuunnitelmassa pyritä estämään tämän suuntaista yhteiskunnan eriarvoistumista.
"Luokkaerojen korostuminen on tulevaisuudessa yleistymään päin eikä missään hallitussuunnitelmassa pyritä estämään tämän suuntaista yhteiskunnan eriarvoistumista."
Mitä tämä kertoo ihmisistä?
pohjimmiltaan avuttomia ja alistujia ja hyväksyvät kaiken, mitä ympäristö/byrokraatit heidän päälleen syytää/-vät. Suomalainen ei ole taistelija vasta kuin pakotettuna.
Ihme paskahousuja...
>Ihminen nyt vaan sattuu olemaan sellainen olio, kenelle muiden mielipiden itsestä on tärkeämpi kuin oman itsensä mielipide itsestä.
Oliskin saatana, muttaku ei oo.
Ihmiset ovat hallituksen mieliks, hallitus eu:n ja bisnesmiesten...
ei ole suotavaa kertoa poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä...
käsittääkseni hallituksessa ja eu parlamentissa istuu myös ihmisiä.
Ihminen joka saa vähänkään valtaa ei ajattele sitte nii mitään muuta kuin itseään. Siksi ihmisille ei sais sitä valtaa antaakaan.
kyllä huomattu.
muiden mielipide itsestä on sittenkin tärkeämpi kuin se oma...
Ihmiselle pitäisi nimenomaan antaa se valta. Kompastellen sitä kävelemäänkin opitaan.
mutta mä oonkin erakko, en voi puhua kaikkien puolesta.
muutama tunnettu ihminen jota ei ole valta sokaissut tai muuten sekoittanut.
ensiksi soveltaa itseensä ja sen jälkeen katsoa uudestaan, että haluaako alkaa soveltamaan sitä muihin.
Joojoo...
miten se tapahtuu?
"Pidä itsesi ojennuksessa, ei ojennettuna"
-Marcus Aurelius-
"Olis pitäny...mennä eilen nukkumaan aiemmin, että olis herännyt aiemmin, että olis voinut katsoa ruohonleikkuria aiemmin, että olis voinut laittaa akan hakemaan osia siihen aiemmin, että olis saanut sen korjattua aiemmin, että olis kerennyt leikkaamaan nurmikon.
Nyt se jäi saatana leikkaamatta. Vittukuvituttaa."
-relaxed_eyes-
Sun pitäis viikko asua meillä niin näkisit.
ettekö te koskaan väsy muiden asioihin?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9106527
Vaikka kuinka kolisee ja leimuaa, en vaan voi luoda suhdetta henkilön kanssa, joka suhtautuu negatiivisesti työntekoon. Jos joku haluaa olla elämäntapaintiaani ja katsoo sossun rahoilla elämänsä oikeutetuksi, niin mikäpä siinä. Mun mielestä se on asennevammainen, joka ei hyväksy työnteon perimmäistä ajatusta. Työtön on eri asia, kuin asennevammainen...
että ympäristön paineet muka rakkauden päihittäis.
rakkautta päihitä, mutta parisuhteen muodustumisen kyllä. Siihen ei pelkkä rakkaus riitä.
tahtolaji. Astetta vaikemapi vaa, koska tarvitaan kahden ihmisen tahto.
'
olemassakaan, kuin kahden ihmisen tahto! Voi kuvitella tietysti hetken, että homma toimii, vaikka arvot ovat erilaiset. Ajan myötä huomaat häpeäväsi kumppaniasi, jota ei kiinnosta yhtään rakentaa sitä omakotitaloa ja ottaa vastuuta kuudesta mukulasta.
Toisen tahtoon et voi vaikuttaa. Siksi sosiaalinen status on hyvä olla samansuuntainen.
Mä käsitin sosiaalisella statuksella jotain ihan muuta.
monesta vinkkelistä. Ylempänä sosiaalista statusta lähestytään poliittisen vallan avulla, joka on tyypillinen tapa viedä keskustelua pois itsestä ja omista mielipiteistä. Urbaani ledenda ei koskaan tavoita kotisirkan siritystä savusaunan pimennossa. He eivät puhu samaa kieltä, eivätkä ymmärrä toisiaan. Heidän sosiaalinen status on eri maailmoista. Hyvä niin.
tämä ihan asiaa Kukkomies(?). Aiempana puhuit viitan heittämisestä. Mä taas uskon että jos alusta asti on luottavainen vuorovaikutus ja yhteisiä haaveita (ja kykyä oppia ajattelemaan eri tavalla tietyissä rajoissa!) se riittää pitkälle eikä itseään tarvitse alkaa muuttamaan koska sittenhän siitä ei mitään tule.. Onhan olemassa muitakin yhteenkasvaneita ryhmiä esim. työ- ja harrastepuolella...
Mikä siinä on että ihmiset jotka eivtä tahdo parisuhdetta alkavat siihen, ei yhteen kasvamista voi koskaan aikaansaada väkisin, siihen tarvitaan suuri tahto kuten rela mainitsi. Surullista siinä on aina usein se, että toinen tekee suurimmat uhraukset ja muutokset mut toinen ei tule vastaan, joka pitkällä aikavälillä johtaa rakkauden vähenemiseen kun kunnioitus toista kohtaan todella alkaa vähentyä ja vähentyä. Jos toisesta tuntuu että vain hän joutuu joustamaan saamatta puoliksikaan samaa määrää arvostusta ja tukea toiselta mitä toiseen on panostanut, ei tulos voi olla hyvä. Ei kukaan viitsi hakata päätään seinään useita vuosia.
parisuhde ei olekaan tarkoitettu luusereill´..
Todellinen rakkaus kaataa kaikki esteet väliltä. Ihmisten (kahden rakastavaisen) pitää vain olla se oikea pari.
Jos molemmat rakastavat, niin Rakkaus kaataa kaikki esteet. Rakkaus kaiken voittaa.
Toivottavasti puhut yleisellä tasolla ja toivottavasti tarkoituksenasi sitten todellakin on pelkkä keskustelupalstakeskustelu, koska minä esim. tässä ihan todella jo arvon, että viitsiikö mihinkään sanoa mitään ja kyseessä on kuitenkin keskustelupalsta.
Aiheestasi... Kyllä uskon, että sosiaaliset syyt saattavat joskus muodostua "esteeksi", mutta mä en sinun tapaasi käyttäisi termejä "este suhteen syntymiselle" tai termiä "este kehitykselle", puhumattakaan termistä "epäsuhtainen sosiaalinen status", joka mielestäni sisältää epämiellyttävän voimakkaan arvolatauksen tuossa yhteydessä, vaikka tarkoituksesi kenties olisi hyvä ja rakentavakin. En halua erityisesti tietää muiden asenteista, paitsi joskus, jos ne perustellaan taitavasti ja symppiksesti vetoamatta kuviteltuun suureen enemmistöön.
Mä olen huomannut, että este ymmärrykselle - ja minä siis käytän mieluiten termiä ymmärrys, enkä "este" on joskus hyvinkin kulttuurissa. Itse esimerkiksi en luultavasti koskaan tällaisella palstalla keskustellessani ole tajunnut, että palstan läpän heitossa on tietty kulttuuri, johon en voi päästä sisään, kun en ole osa kulttuuria. Mä en viestittele kännykästä keskustelupalstoille, en tule keskustelupalstalle moikkailemaan tuttuja, en ole notkunut saitin nettisakeissa enkä todellakaan tajua, että minua arvostellaan, jos en tajua jotakin läppää. Vittumaisen tyypin roolin näillä palstoilla saa näemmä pyytämättä pelkästään kertomalla mielipiteitä teksteihin, joita näkee. Siitä pidettäisiin, jos tajuaisin jotakin keskusteluiden intrasisältöä, mutta en tajua, enkä halua, kosken muutenkaan tuntemattomien ihmisten kanssa kommunikoi siten.
Suhteista... Ei liene useimmitenkaan este eriävät sosiaaliset statukset, jollei suhde perustu pinnallisille seikoille. Eri asia korkeintaan jollakin, vaikkapa esim. prinsessa Madeleinella ja sen tyylisillä: jos Madeleine päättäisi, että hän ottaa puolisokseen puolispurgun kengänkorjaajan Stureplanin sivusta, niin avioliitto ei voisi toteutua. Eikä esimerkiksi valtionpäämies voisi mennä naimisiin vaikkapa hardcorepornon- aikuisviihdealalla koko elämäntyötänsä tehneen kanssa, vaikka kuinka edistuksellisenä ja suvaitsevaisena länsimainen yhteiskunta nykyisin näyttäytyy - joskin tuskin sellainen mitään seksialan ammattilaista edes haluaisi naida, koska liian yhteensä matsaamattomat olisivat elämät siinä vaiheessa.
mikä se suhtautuminen on syvissä kansan riveissä, tiedän vaan että itseäni ei ole koskaan haitannut se jos miehellä on vähemmän koulutusta, pienemmät tulot ja vähemmän varallisuutta kuin minulla. Minulle ne on vain ulkoisia tekijöitä, jotka eivät auta suhteen syntymiseen tai ylläpitoon mikäli mies ei luonteeltaan matchaa minun kanssa.
Rakastavat... Suhdehaaveilu... Ympäristön toiveet... Nyt joku ei tässä yhtälössä minun elämänkokemuksellani täsmää...
minunkaan. Mitä hiton tekemistä ympäristöllä on esim. mun ihastumisen tai rakastumisen kanssa? Minä olen rakastunut yhteen kohteeseen, enkä koko ympäristöön. Toiveet on minun ja kohteeni keskinäiset toiveet, jotka eivät kuulu mitenkään ympäristölle. Minulle ainakin on tärkeää se ihastumisen tai rakastumisen kohde, eikä mitä ympäristö siitä tykkää. Minä muodostan omat mielipiteeni, enkä anna ympäristön manipuloida suhdettamme ja toivon että ihastuksen kohde ajattelee samoin.
Aina on joukko kateellisia, jotka ei halua että toisille menee paremmin kuin itsellä missään asiassa. Aina toisten asiat tiedetään paremmin kun omat ja aina ne toisten asiat kiinnostavat enemmän kuin omat. Itse en pidä juoruilusta, joten sanonkin etten tiedä sen ja sen asioista kun omissa on ihan tarpeeksi tekemistä. Sanonkin, ettei jaksa kiinnostaa ja en siksi utele toisten yksityisasioita. Lisäksi olen alalla, jossa toisten asioihin ei saa edes puuttua pintaa syvemmältä ja mitä vahingossa saa tietoon, siitä pitää olla hipihiljaa.
Piti mennä nukkumaan ja kirjauduin ulos, enkä jaksa kirjautua uudestaan. Poikkeus = puskasta puliseminen.
Hyvät yöt.