Olen nyt ollut yhdessä erään maahanmuuttajamiehen kanssa kolme kuukautta.
Nyt olen alkanut kuitenkin epäilemään, että tykkääkö hän oikeasti minusta, vai haluaako hän vain saada Suomesta pysyvän asunipaikan, koska kosi minua eilen! Mielestäni suhteemme ei ole todellakaan vielä niin "kehittynyt", että tässä ruvettaisiin naimisiin menemään.
Hän teki minua kohtaan aloitteen ja on muutenkin halunnut edetä aika vauhdikkaasti.
Onko tuo vaan tuota toisen kulttuuria vai? Hän on todella ihana, mutta nyt olen alkanut todella epäilemään onko hän minun kanssa vain Suomen kansalaisuuden takia...
Hän on tullut Suomeen siis Somaliasta.
Kertokaa mielipiteenne tästä jutusta?!
Nyt olen alkanut kuitenkin epäilemään, että tykkääkö hän oikeasti minusta, vai haluaako hän vain saada Suomesta pysyvän asunipaikan, koska kosi minua eilen! Mielestäni suhteemme ei ole todellakaan vielä niin "kehittynyt", että tässä ruvettaisiin naimisiin menemään.
Hän teki minua kohtaan aloitteen ja on muutenkin halunnut edetä aika vauhdikkaasti.
Onko tuo vaan tuota toisen kulttuuria vai? Hän on todella ihana, mutta nyt olen alkanut todella epäilemään onko hän minun kanssa vain Suomen kansalaisuuden takia...
Hän on tullut Suomeen siis Somaliasta.
Kertokaa mielipiteenne tästä jutusta?!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Älä suostu naimisiin ennen kuin hän on saanut pysyvän oleskeluluvan suomeen. Näin saat tietää onko hän kanssasi todellakin rakkaudesta vai paperien toivossa.
Itselläni on Irakilainen mies ja hänellä oli kaikki paperit ja oleskeluluvat kunnossa kun menimme yhteen. Ja meidän suhde todellakin toimii ja välillämme on aitoa tunnetta.
Odota, älä kiirehdi, jos hän välittää sinusta aidosti, ei hän katoa minnekään vaikka et menekään heti naimisiin.
Alä missään nimessä tee mitään ratkaisuja painostuksen alla vaan mieti ja ratkaise kaikessa rauhassa. Ajan kanssa näyttää todellisen tarkoituksensa.
Odottele ihan rauhassa ja tee päätös vasta kun /jos hänellä on jo oleskelulupa Suomeen.
Tossa kun kattelin Migrin tilastoja niin 1.1 - 30.4 2010 aikavälillä Migri kirjoitti peräti 454 kielteistä oleskelulupapäätöstä somalialaisille, eli ainaskin nämä etsii epätoivoisesti naista joka saattaisi turvata oleskelun.
Vaikka käytännössä edes avioliitto ei enää auta jos hakija on jo saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen ennen avioliiton solmimista tai on ns Dublin tapaus.
Onhan se toki mahdollista, että poikaystäväsi on kanssasi oleskeluluvan vuoksi, mutta enemmän minua huolestuttaa että mistä syystä sinä itse olet hänen kanssaan? Jos olisit aidosti rakastunut, niin tekisit varmasti kaikkesi (lue: menisit jopa naimisiinkin) että hän saisi jäädä luoksesi. Mikäli noudatat aiemmin vastanneen ohjetta, että naimisiin vasta kun on pysyvä oleskelulupa, niin voi olla että joudut hakemaan itsellesi pian uutta miestä jos nykyinen ei saakaan oleskelulupaa ilman sinua.
Ja mitä tulee tuon poikaystävän motiiveihin, niin mitä sen on väliä? Kaikilla meillähän on omat motiivimme olla kumppanimme kanssa - joku ei osaa olla yksin, joku haaveilee mr. finlandista mutta "tyytyy" huonompaan kun ei saa sitä mr.Finlandia, joku ei uskalla erota nykyisestä liitosta vaikka haluaisikin kun pelkää taloudellisia ongelmia jnejne... Jos itse elät tässä ja nyt, ja olet rakastunut, niin silloin toimitaan tämänhetkisten tunteiden mukaan (tiedostaen että ero voi tulla niinkuin monille muillekin) eikä tänään tehtyjä tekoja kaduta huomenna. Jos epäilet että kadut, niin silloin et ole sydämelläsi mukana suhteessa eikä siinä silloin ole mitään järkeä.
Jos päätät toimia rakastuneen sydämen mukaan, menet naimisiin ja takaat siten miehellesi oleskeluluvan, niin jos myöhemmin osoittautuu että suhde ei kestä niin silloin suret kuten kuka tahansa eronnut, kiität kauniista yhteisistä hetkistä, otat opiksesi huonoista hetkistä (esim jos mies osoittautuu väkivaltaiseksi/mustasukkaiseksi/tms. niin opit ettet sellaista enää siedä uudelta mieheltä) ja jatkat elämääsi. Katkeruuteen ja katumukseen ei ole mitään syytä.
No voi herranenaika! Tuo kuka aloitti tämä keskustelun, varmasti tykkää poikaystävästään, MUTTA menisitikö itse jonkun kanssa naimisiin jos tykkäät hänestä, muuta hän ei sinusta!???
En nyt osaa sanoa oikein pointtiani tässä, mutta eihän kukaan nyt mene toisen kanssa naimisiin (ainakaan yleensä tai vapaaehtoisesti) jos tietää, että toisella ei ole samanlaisia tunteita!
voi tämä maailma....
No tietenkin tekisin kaikkeni hänen vuokseen, mutta olen tullut petetyksi niiiiiiin monta kertaa näissä ihmissuhde asioissa, että haluaisin kerrankin olla varma, että miehellä on samanlaisia tunteita kuin minulla.
Ja jos tässä minä olen ainut osapuoli kumpi oikeasti tuntee jotian toista kohtaan en aio mennä naimisiin hänen kanssaan vain sen takia, että hän saa jäädä Suomeen.
Eikä tässä nyt voi ihan rakkaudesta vielä puhua...
Jos tietää että poikaystävä ei tykkää, niin miksi se edes enää on poikaystävä. Rakastunut nainen tietenkin "tietää" että poikaystävä tykkää hänestä. Jos epäilee, niin silloin ei ole omalta puoleltaan aidosti suhteessa.
Ikävä pudottaa sinut jalustalta, mutta itse en usko että ikinä voi olla varma toisen tunteista. Joillakin voi olla vahvat tunteet, mutta ei osaa niitä näyttää, jolloin vastapuoli ei tiedä tunteita olevankaan. Toiset taas eivät tunne mitään mutta osaavat feikata olevansa rakastuneita. Kukaanhan ei pakota sinua menemään naimisiin hänen kanssaan, ja jos tosiaan epäilet ettet halua naimisiin niin ei tietenkään silloin pidä mennäkään. Siinä vaan tosiaan voi jäädä lehdelle soittelemaan, kun mies karkoitetaan, tai toinen vaihtoehto on että hän panikoi (kun ei tietenkään halua tulla poistetuksi maasta) ja etsii jonkun toisen joka suostuu naimisiin, vaikka olisi mieluiten ollut sinun kanssasi. Se on vain realismia se, että rakkaus jää jalkoihin kun puhutaan maasta karkoittamisesta. Nuo ihmiset ovat luultavasti ottaneet paljon riskejä päästäkseen pois kotimaastaan, ja tekevät kaikkensa etteivät sinne takaisin joudu.
sinun kanssasi on turha väitellä, mutta minä en mene naimisiin kenenkään kanssa, jos en ole varma, että toinenkin oikeasti tykkää ja näköjään en sitten itsekään tykkää poikaystävästäni!
On se taas hyvä kun toiset tietää omat asiani paremmin...
"Rakastunut" ei ole "idiootin" synonyymi.
Tuo "joo no näköjään" ei ollut sitten minun kirjoitus vaan joku mielestään vitsikäs ihminen näköjään täällä minua esittää... Huoh...
Pitää todellakin odottaa ensin ainakin tuo päätös saako jäädä Suomeen asumaan ilman, että menee kanssani naimisiin ja sitten vasta katsoa suhdetta uudelleen...
Kiitos vastauksistasi! Noissa oli paljon miettimisen aihetta.. :)
Ja lisättäköön vielä, että elämä noissa maissa on sen verran erilaista (ja rankempaa jokapäivästäkin taistelua elämästä kuten tiedämme) että ei siellä pohdita näitä rakkausasioita samalla lailla kuin me täällä hyvinvointivaltiossa. Meillä on aikaa miettiä että kuka tykkää kenestäkin ja kuinka paljon, mutta perusafrikkalainen mies voi hyvinkin määritellä rakkauden toisella (arkisemmalla) tavalla, kun ei ole sitä lapsesta asti hehkuttanut kuten me. Esimerkiksi: Se on rakkautta, kun vaimo pesee pyykit ja laittaa hyvää ruokaa. Pusuttelu ja rakkaudentunnustukset on vain sekundaa, teot on ne jotka ratkaisevat :)
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suomalaisella naisella olisi oikeus vaatia rakkaudelta tai parisuhteelta juuri sitä, mitä sillä yleensä länsimaissa tarkoitetaan.
On toki oikeus vaatia, mutta se tosiaan voi tarkoittaa sitä että silloin kannattaa katsella niitä länsimaalaisia. (Ja huom, vaikka yleistänkin näissä kirjoituksissani, niin tiedostan kyllä vallan hyvin että poikkeuksia on joka lähtöön.)
Ja siksi järkevä nainen ottaakin länsimaisen miehen eikä mitään musukuukerijämää.
ettei kukaan järkevä nainen huoli somalia ,työtävieroksuva paskasakki.Ajattele omia vanhenpiasi ,kai nekin tyttärelleen toivoo kunnon miestä.
Kyllähän se jämpti on niinkin, että jokainen tekee omat ratkaisunsa, ja viime kädessä on unohdettava vanhempansa ja suomi24-provoilijat ja kaikki muutkin, ja mietittävä että mitä juuri MINÄ haluan. Esim. aloittajan tapauksessa hän, ja vain hän, voi tunnustella omia tunteitaan ja päättää mikä on oikein juuri hänelle ja mikä ei. Mennäkö naimisiin vaiko eikö mennä, kah siinäpä pulma... Jos päätös on ei, niin kannattaa sanoa se suoraan jotta mies voi sitten tahollaan päättää jääkö pelkkään seurustelusuhteeseen.
Kaffeemuija taas jyrää!
Eli mitään päätöksiään ei kannata harkita ja järjen käyttö on kielletty. Hieno elämänohje! Toivottavasti opetat lapsillesikin tuon. Ja toivottavasti pidät kiinni tuosta katumattomuusperiaatteestasi kun hielle käy huonosti. Että tunteella vaan ja täysillä mutkaan!!
"Ja mitä tulee tuon poikaystävän motiiveihin, niin mitä sen on väliä? Kaikilla meillähän on omat motiivimme olla kumppanimme kanssa - joku ei osaa olla yksin, joku haaveilee mr. finlandista mutta "tyytyy" huonompaan kun ei saa sitä mr.Finlandia, joku ei uskalla erota nykyisestä liitosta vaikka haluaisikin kun pelkää taloudellisia ongelmia jnejne... "
"Rakastunut nainen tietenkin "tietää" että poikaystävä tykkää hänestä. Jos epäilee, niin silloin ei ole omalta puoleltaan aidosti suhteessa. "
Oletko idiootti? Eli jos on syytä epäillä, että toinen on kanssasi hyötymistarkoituksissa, niin, et ole omlata puoleltasi "aidosti suhteessa" mukana. Onko sinulla missään kammareissa valoa?
Jos epäilisin että poikaystävä on suhteessa vain hyötymistarkoituksessa, niin se olisi pian entinen poikaystävä. En siis usko että voisin olla parisuhteessa ("aidosti") jos suhde ei tunnu "aidolta".
Eli: "Eli mitään päätöksiään ei kannata harkita ja järjen käyttö on kielletty. Hieno elämänohje!"
Eikö se ole sitä suurinta järjen käyttöä jos heivaa pellolle sellaiset joiden epäilee käyttävän itseään hyväksi, ja jos taas suhde tuntuu oikeasti hyvältä (edelleen tiedostaen että kaikki, myös pettämiset ja avioerot, on mahdollista tässä maailmassa), niin silloinhan sitä voi mennä täysillä eteenpäin. Onpahan ainakin yrittänyt jos ei muuta. Kukahan viisas joskus sanoi että en niinkään kadu sitä mitä olen tehnyt, vaan sitä mitä jäi tekemättä.
Ainakin sellaista miestä, joka ei tee naurettavia kirjoitusvirheitä.
Alä missään nimessä tee sitä virhettä, että otat sen miehen tuosta noin vaan. Varmistu, että kyse on todellisista tarkoitusperistä ennen kuin pistät päätäsi piikkipensaaseen. Paljon on varoittavia esimerkkejä liiallisesta sinisilmäisyydestä noissa asioissa. Jos mies todella rakastaa sinua ja sinä häntä, niin rakkaus jaksaa kyllä odottaa niin, että sinäkin sisimmässäsi saat varmuuden, onko tunne aitoa vaiko ei miehen puolelta. Meillä naisillahan on se kuuluisa "naisen vaisto". Kuuntele sitä tyttöseni.
"Kukahan viisas joskus sanoi että en niinkään kadu sitä mitä olen tehnyt, vaan sitä mitä jäi tekemättä."
Se varmaankin oli joku Valittujen palojen, Annan, Eevan tms. laatujulkaisun "viisas". TYperyyksiä yleensä kadutaan, hyviä päätöksiä ei. Harva kiikkustuolissa tuumii, että onpa hyvä että tuli koettua se kovien huumeidenkin käyttö. Ilman sitä olisin monta kokemusta köyhempi.
Tyyne-tädin neuvot olivat ihan hyviä, viimeistä lausetta lukuun ottamatta. Kyllä sitä on kuule moni tyttö kuulostellut korvat höröllä "naisen vaistoaan", ollut varma asiastaan ja silti joutunut pettymään raskaasti. Eli älä viitsi kehottaa nuoria laittamaan uskoaan jonkin olemattoman varaan. Tulee rumia rumihia.
On aivan pakko kirjoittaa kun luin näit ihmiste pohdintoja/mielipiteitä =) Ja ihan alussa toteasin että että jos olisit lomalla afrikassa ponggannu tuommoisen miehen niin ottaisin osaa koska 99% tulee onneansa koikeleen ja kun on viisumi kädessä niin sor noo kuma(pillu) kutsuu jossain muualla kuin kutona. Mutta
Olen itse naimissa tansaanialaisen miehen kanssa ja menimme naimisiin 7kk yhdessä olon jälkeen tosin päätöksen teimme 4kk jälkeen mutta paperi sota viä aina aikansa sitä ennen olimme hetken kavereita. Mieheni tuli suomeen opiskelun takia ja muutama sisaruskin asuu suomessa no kuitenkin tutustuimme kavereiden kautta ja koht oomme olleet naimissa vuoden verran. Sinun pohdintasi on aika perus pohdinta kun ei meillä länsimaassa toimita näin nopeesti naimisiin menon kanssa kun tuntuu että meillä on hirveä pelko että elämä on nyt tyylin loppuun kirjoitettu ja ikuinen tatuointi tulee otta lohkoon ja siin sitä sit ollaan. Ensinnäkin tuo naimisiin meno on osa kulttuuri juttua että jos rakastaa ja on tosissiinaa ni vihille mars mut jos seksi vaan miels ni mitä suotta.. ja toki onnen onkijoitakin löytyy hirmu määrä mutta nämä onnenonkijat eivät ole usein kärryillä ettei se nyt ihan niin helppoa ole jäädä suomeen tai saada ees a-viisumia jolla pääsee perus etuihin kiinni. C-B viisumi ovat ns. helpommin saatavasssa mutta silloin ei ole oikeutettu mihinkään kelan tukiin esim ja silloinhan miehelläs tätyy olla työ ja mahdollisesti lisäksi koulu paikka todisteena siitä että pystyt asumaan suomessa koska ilman työtä(rahaa) se ei ole mahdollista ja siihen ei käy perusteeks että elättäjiä aina löytyy.Kaveripiirissäni on ikävä kyllä mutta kumminkin on niit jotka on ihan viisumia mettästäen menny naimisiin ja jälkeen päin on tullut suuri katumus siitä miksi teki näin?! no ensin meni siitä mistä aita on matalin seuraavaksi onkin jo kiivettävä kiinanmuurin yli joka ei ole nin helppo juttu ja aika harva siin on onnistunu niin siinä on temput vähissä.En tiedä kuinka paljon oot perehtynyt viisumi asioihin tai kuinka paljon olet ollut näiden mustien kanssa tekimisessä tai onko sinulla kenties kavereita jolla on musta puoliso? Mutta mä vannon jos nyt päätät mennä naimisiin niin ja teille tulis ero vuoden tai kehden päästä ja miehesi on sen jälkeen heikoilla jäillä ja hänen kohtalonsa ei ole ollenka varma suomessa asumisen kanssa.Ei tänne niin vaan tulla ja jäädä ja nuo konstit(naimisiin meno /lapsi) on jo tuttuja juttuja joten toivon että miehelläsi on myös tieto asioista ja on oikeasti rakastunut sinuun eikä onnea metsästämässä siis viisumia koska silloin lähti suureen haku ammuntaan suomen suurlähetystyön kanssa sinne tarvii täyttää muutamia lappuja ja jotkut vielä erikeseen kuulustellaan riippuu että mistä tulee ja millä syillä on tullu elikkä naimissin meno ei käy nopeesti koska lupia saa odotella maasta riippuen ja viiisumipäätöstä jotkut odottaa sen jälkeen jopa 10kk ja tietysti tästä kaikesta täytyy vielä maksaakkin käypä hinta. Mutta viä haluisn kysyä että miksi miehesi on tullut suomeen?ja miten te olette tavanneet? Oletteko keskustelleet millaista teidän elämä olisi yhdessä kun kultturi erot ovat naisten osalta aiak suuria että miten se vaikuttaisi sun elämään/elämäntyyliin ja miten se sit toimisin?Ja hei aina kaiken jäkeen oot kokemusta rikkaampi päätit sit mitä tahansa ;D
Hän on tullut Suomeen siksi, miksi lähes kaikki pakolaiset, eli lähti sieltä sitä elämää karkuun. Sotaa, köyhyyttä yms.
Tapasimme nyt viime talvena, kun liukastuin kadulla ja satutin selkäni, niin hän tuli herrasmiehenä auttamaan. :)
Olemme hieman puhuneet siitä millaista elämämme olisi yhdessä ja olemme jo muuttaneet joitakin tapojamme toisten vuoksi. Hän on aika sopeutuvainen ollut ainakin tähän mennessä, joten en usko, että yhdessä elämisestä tulisi suurempia ongelmia.
Hän on niin huomaavainen ja ihana, mutta kun en ole tavannut ketään hänen ystäviään (paitsi toiset mamut) sukulaisiaan tai muita tuttuja, niin tajusin, että en loppujen lopuksi tiedä hänestä oikeastaan mitään.
Olen tullut niin monta kertaa petetyksi ja tuntenut itseni niin tyhmäksi, etten taas haluaisi kokea samaa uudelleen vaan olla varma tästä koko jutusta... :/
voi miten herttanen kohtaaminen vaikka sulle tais olla enemmänki kivulias :) miksi et ole tavannu/ jutellu hänen perheen jäseniä tai oikeita kavereita? tapaaminen ny kasvotus voi olla hankalaa jos toinen asuu siellä missä pippuri kasvaa mutta eikö hän pidä puhelimetse yhteyksiä? jos pitää niin kuulostaa jotenkin oudolta että mksi hän ei halua sinun niiden kanssa juttelevan kun aina joku osaa niistäki enkkua vaikka asuis missä..hmm... ettekö liiku yhdessä missään ulkosalla ihmisten ilmoilla? vai liikutte mutta ain erikkseen? jos liikutte ain erikseen niin paa menne miehes kaa kimpas jos ei haluu niin homma pissaa pahasti..mut hei älä kerro etukäteen vaan siin hetkes ko on lähös tai soitat mis on ja meet sinne;)ootko nähny miehes passia? jos et niin kantsii katsoa ihan vaan kysymyllä tyyliin et mimmonen passi teil on somalias eikä millään eipäily puheilla...oletko varma että hän oikeesti somaliasta? koska tosi moni saattaa matkustaa esim somaliaan tai johonkin muuhun osaan afrikkaa jossa on todella huono elämäntilanne jolloin pääsevät helpommin "onnea" etsimään olosuhde mamuina.. tiedän monta ketkä ovat tulleet sitä kautta ja heillä on ollu salaisuuksia enemmän kuin kellään varsinkin oma menneisyys on jost ei puhuta avoimesti tai ainaka mitenkä paljastavasti..No mutta en haluu lietsoa sulle mitään pelkotiloja mutta rohkeasti tulta päin ja kantsii suosii kysely ikää se toimii aina;)) aina irtoo jotain tietoo hyvässä tai pahassa mutta tässä kohtaa se kantsii hyödyntää jos milloinkaan;D ja hei mä ain sanon mieheist et sama paska mut eri paketissa;D siis vaikka ois mist kotosin niin mies on ain mies eik muuks muutu so don't fraid ja jos ny päätät ettei tuu sormus kauppoja niin uskon että mies siirtyy eteenpäin tai ainakin haku päälläs jos on kulttuuri miähiä!mutta kyllä tässä meressä kaloja pisaa;D
Lauseen alkaessa ensimmäinen sana alkaa aina isolla kirjaimella! Jaksottaa myös voisi, kaikki tulee yhteen pötköön, tosi tylsä lukea!
Joo olen nähnyt miehen passin ja tosiaan on tullut ihan Somaliasta.
Hänen sukulaisensa ja muu perheensä (ainakin hän on niin sanonut ja en usko, että hän valehtelee) on kuollut tai muuten jonnekin vain "hävinnyt". Hänen loput, ne vähät, sukulaiset asuvat jossain slummissa yms. missä ei ole puhelimia eikä ainakaan sellaista englannin taitoa, että puhelimessa puhumisesta tulisi mitään. Kaveritkin hänellä on juuri näitä toisia sieltä tulleita, jonnekin matkalle hävinneitä, siellä asuvia tai kuolleita.
Liikumme kyllä yhdessä ulkona ja olemme käyneet tapaamassa minun sukulaisia yms...
Tee ns. rakkaustesti ja vaadi mieheltä että naimisiin mennään somaliassa, ja muutetaan sinne myös asumaan, sekä vaadi myös että mies elättää sinut omalla työllään.
Mikäli ei suostu, tai saa jonkinsortin kohtauksen, voit huokaista helpotuksesta, olet oleskelulupa-automaatti.
Mikäli taas suostuu, teitä odottaa ihana tulevaisuus yhdessä.
Et voi kuin voittaa!
Kyllähän sinne somaliaan onkin valkoisen naisen terveellistä mennä näinä aikoina...
Länsimaissa jostain ihmeen syystä seurustellaan. Muualla maailmassa tiedetään jo ensisilmäyksellä kuka on se oikea. Mene vain naimisiin hänen kanssa. Tuskin suomalainen mies on sen parempi.
Jooo siitä vaan naimisiin heti luultavasti sokaistuna omista tunteista.
Menenkin huomenna heti naimisiin ensimmäisen naisen kanssa joka hymyilee kadulla.
Luulis et noi somaalit saa oleskeluvan jo oman maalaisilta.
niitä on täällä niin paljon, kuka tahansa serkku voi mennä naimisiin,koska se on niin helppoa!!!!!
Mutta onnea teille, harkitse. Millä kielellä puhutte?
Puhuuko hän suomea?
Haluaako lapsia? Heti?
Onko kunnon muslimi?
Somali-isät eivät anna tyttäriään kelle tahansa perseaukiselle mutapakolaiselle, ei vaikka olisi miten oman maalainen. Toinen juttu on, että kukaan itseään kunnioittava somalimies ei mene naimisiin vääräuskoisen kanssa, eikä varsinkaan valkoisen. Se olisi loukkaus omaa äitiä ja hänen uskontoaan kohtaan.
Alkuperäiselle sanoisin, että mene vaan naimisiin tämän sompanssisi kanssi. Onko muuten ikäsi 55 ja painoindeksi 100, ja tämä lutu on 21v.
ennen kuin tulet tänne laukomaan mielipiteitäsi. Muslimimies voi nimittäin mennä naimisiin myös kritityn tai juutalaisen naisen kanssa eikä se siis ole minkäänlainen loukkaus hänen äitiään tai uskontoaan kohtaaan. Raivostuttaa tuollaiset juntit, jotka eivät tiedä islamin uskosta mitään, mutta kertovat silti täällä "totuuksia" muslimeista. Tämä kommentti on siis suunnattu nimimerkille "Taasnäitä".