Hei!
Kysymykseni on nyt aika omituinen, mutta mietityttää minua kovasti...
Olen tuntenut nyt suunnilleen puoli vuotta erään portugalilaismiehen ja olemme seurusteleet reilun kuukauden.
Meillä menee hyvin, mutta nyt minulla on ruvennut hirveästi pyörimään päässä vaikka mitä ajatuksia.
No ensinäkin ainut yhteinen kielemme on englanti, jota kumpikin puhuu sen verran, kuin on lukiossa opiskellut. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan suurempia ongelmia ollut kielestä johtuen.
Jos nyt miettii pitkälle tulevaisuteen tätä suhdetta ja jos menemme naimisiin, minun täytyisi oikeastaan muuttaa Portugaliin miehen työn vuoksi. Hän on niin hyväpalkkaisessa työssä, että minun ei olisi välttämätöntä mennä töihin, mutta en tajua mitä ihmettä siellä tekisin päivät pitkät.
En osaa puhua portugalia, joten siellä tuskin pääsisin edes siivoajaksi...
Kaikki tuttuni ja ystäväni jäisivät tänne Suomeen ja molempien vanhemmat puhuvat vain omaa äidinkieltään, joten siinä tulisi jo vastaan kieliongelma.
Olen ammatiltani juristi, joten sitä työtä ei sitten voi oikeastaan tehdä Portugalissa.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?
Toimiiko suhde pidemmän päälle, jos kommunikointikieli ei ole kummallekaan alkuperäinen äidinkieli?
Mitä mieltä olette, tuleeko tämä juttu onnistumaan vai kannattaisiko erota, kun vielä se olisi suhteellisen helppoa?
Vastauksenne olisi minulle niin tärkeitä!
Kiitos.
Kysymykseni on nyt aika omituinen, mutta mietityttää minua kovasti...
Olen tuntenut nyt suunnilleen puoli vuotta erään portugalilaismiehen ja olemme seurusteleet reilun kuukauden.
Meillä menee hyvin, mutta nyt minulla on ruvennut hirveästi pyörimään päässä vaikka mitä ajatuksia.
No ensinäkin ainut yhteinen kielemme on englanti, jota kumpikin puhuu sen verran, kuin on lukiossa opiskellut. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan suurempia ongelmia ollut kielestä johtuen.
Jos nyt miettii pitkälle tulevaisuteen tätä suhdetta ja jos menemme naimisiin, minun täytyisi oikeastaan muuttaa Portugaliin miehen työn vuoksi. Hän on niin hyväpalkkaisessa työssä, että minun ei olisi välttämätöntä mennä töihin, mutta en tajua mitä ihmettä siellä tekisin päivät pitkät.
En osaa puhua portugalia, joten siellä tuskin pääsisin edes siivoajaksi...
Kaikki tuttuni ja ystäväni jäisivät tänne Suomeen ja molempien vanhemmat puhuvat vain omaa äidinkieltään, joten siinä tulisi jo vastaan kieliongelma.
Olen ammatiltani juristi, joten sitä työtä ei sitten voi oikeastaan tehdä Portugalissa.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?
Toimiiko suhde pidemmän päälle, jos kommunikointikieli ei ole kummallekaan alkuperäinen äidinkieli?
Mitä mieltä olette, tuleeko tämä juttu onnistumaan vai kannattaisiko erota, kun vielä se olisi suhteellisen helppoa?
Vastauksenne olisi minulle niin tärkeitä!
Kiitos.
Vastaukset 13
Vanhimmat
olet ammatiltasi juristi, eli luultavasti ihan fiksu tapaus. eli portugalin oppiminen ei varmasti olisi sinulle ongelma, jos muuttaisit sinne. portugaliassa on suomella varmasti jonkinnäköinen suurlähetystö. koska sinulla on sen verran hyvä koulutus, voisit koittaa esim. mennä sinne töihin? eikä sinun tarvitsisi heti mennä töihin, jos mies tosiaan on niin rikas. voisit rauhassa opetella kieltä, tutustua uusiin ihmisiin, harrastella kaikenlaista ja katsastella sopiiko portugali ja tuo mies sinulle. olette kuitenkin seurustelleet sen verran vähän aikaa.
olen ollut suhteessa, jossa kommunikoitiin englanniksi. ongelma oli, että miehen englanninkieli oli todella surkeaa. hän kaikenlisäksi asui maassa, jossa oltaisiin vaadittu hyvä koulutuspohja ja sen maan kielen osaaminen, eli hänellä ei käytännössä ollut tulevaisuutta uramarkkinoilla. tämä ei ollut syy miksi erosimme mutta se toki vaikutti siihen. nykyään jos tapailen jotakuta, hänen täytyy joko puhua erittäin hyvää englantia tai sitten vähintään kohtuuhyvää suomenkieltä ja hänellä täytyy olla joko työpaikka/opiskelupaikka.
Oletko varma, että mies on portugalilainen? Voi väittää olevansa sieltä, mutta voi olla myös jostain ihan muualta. Ei halua kertoa välttämättä totuutta. Onko mies tumma ai vaalea ihoinen?
Ja jos minä olisin sinä, vaatisin näyttämään kaikki hänen paperinsa, passinsa yms. josta selviää miehen olinolo suhteet. Joten tarpeeksi tiukka ote heti alussa, ettei tule sitten suuria pettymyksiä ja olet kaiken jälkeen purkamassa huonoa omaatuntoa sitten täällä.
Ja jos mies ei halua näyttää papereita tms, voit olla satavarma, että kyseessä on vain huijaus.
Voi kuule, olen aivan varma, että mies on alkuperäinen portugalilainen ja on oikeasti juuri se, kuka väittääkin olevansa. :D Olen nähnyt esim. hänen passinsa kun käytiin yhdessä Madridissa...
Kiitos kuitenkin huolehtimisesta! :)
Aluksi mun on pakko sanoa sulle- sä elät mun haavemaailmaa. Olen vuosia haaveillut että saisin puhua englantia parisuhteessa, tulevaisuudessa lapset olisivat kaksikielisiä.. ym. Mutta seurustelen kyllä suomalaisen miehen kanssa joten olen joutunut hylkäämään tämän haaveeni. (ainekin toistaiseksi).
Sun pitää miettiä mitä sä haluut elämältäs. haluatko asua ulkomailla? pystytkö olemaan näkemättä porukoitas ja muita läheisiä esim. muutaman kuukauden? Haluatko oppia puhumaan portugalia? Voisitko kuvitella olevasi töissä siellä vai jäisitkö kotiäidiksi? haluaisitko opiskella lisää?
Luulen että kommunikointi kuitenkin onnistuisi, ja pidemmällä aikavälillä jompikumpi puhuisi edes vähän toisen äidinkieltä.
tuossa,
Jos olet valmis elamaan macho kulttuurissa. Portugali on hieno maa ja ihmiset ovat suhteellisen mukavia.
Ainoa mika minua ehka arveluttaisi on maan tuleva taloudellinen tilanne ja siita aiheutuvat ongelmat. Portugalin talous on yhta kuralla kuin Kreikankin ja niiden kultaiset EU vuodet ovat takanapain. Jos siella aloitetaan samanlaiset toimet kuin Kreikassa niin lakkoja ja kaikenlaisia vakivaltaisuuksia on varmasti tiedossa.
Mutta positiivisiin asioihin kuuluu se etta maa sinallaan on ihan mukava, kieli helppo oppia ja ihmiset ovat vastaanottavaisia.
Ulkomaille muuttamisessa suurin ongelma on kulttuurishokki, se tulee oli ero miten pieni tahansa. Samoin on vaikeaa ikaankuin aloittaa alusta kaikki ystavyys suhteet. Varsinkin jos menee ikaankuin puolison perassa niin ainakin alussa olet ikaankuin yksin. Se voi olla toisille ihmisille vaikea paikka. Tietenkin riippuen siita missa siella tulet asumaan voi olla etta loydat suomalaisyhteison, mista saat vertaistukea.
Mita tyontekoon tulee niin kylla sinun juristina pitaisi tietaa etta koulutuksesi antaa erittain hyvan pohjan toimia monenlaisissa tehtavissa myos Portugalissakin. Aivan varmasti siella on yrityksia joille on hyotya siita etta tunnet Suomen lainsaadannon, joten koska sinulla ei edes olisi mitaan taloudellista painetta hankkia tyota valittomasti niin sellaisen tyopaikan kylla sielta loydat.... mutta riippuu siis missa tulet siella asumaan.
Asiahan selviaa silla etta menet rohkeasti sinne, katsot missa mennaan ja otat jokaisen asian kerrallaan. Ei mitaan kiiretta naimisiin silla EU kansalaisena saat asustella siella ihan vapaasti.
Ei muuta kuin tsemppia.
Ensinnäkin, mikäli englanninkielen käyttö ei tähän mennessä ole tuottanut ongelmaa, en usko että suhteenne kaatuu kieliasioihin. Portugalia opit paikanpäällä varmasti hyvin nopeasti.
Mikäli miehesi on varakas ja halukas elättämään sinut, niin silloinhan muutto sinne on helppoa. Alkuaikoina aikasi varmasti kuluu suhteellisen tiiviisti kielikursseilla (ja näin se kannattaakin käyttää), joilla myös tapaat sitten muita ihmisiä ja saat omaa tuttavapiiriä.
Sanoisin, että ajan kanssa työllistamismahdollisuutesi ovat todennäköisesti hyvät. Mikäli mies on todellakin hyvässä asemassa, hänelläkin saattaisi olla suhteita, joiden avulla saattaisit työllistyä. Tällainen suhteiden avulla työllistyminen on monissa Etelä-Euroopan maissa aivan normi, eikä siinä ole mitään ihmeteltävää. Toinen mahdollinen keino voisi olla jonkin paikallisen, lyhyehkön jatkokoulutuksen suorittaminen yliopistossa.
En mainitse ikääsi, mutta oletan, että aivan teinejä ette enää ole. Jos suhde on hyvä, sen jatkoa kannattaa harkita. Totuus on kuitenkin se, että normaali henkilö tapaa potentiaalisia, hyviä puolisokandidaatteja rajallisen määrän, ja näiden uusien hyvien miesten/naisten löytäminen tulee sitä vaikeammaksi, mitä vanhemmaksi tulee. Jos suhde sinällään on hyvän tuntuinen, sen jatkamista kannattaisi kyllä harkita.
Voi että... tuo sinun kirjoituksesi oli aivan kuin olisin itse sen kirjoittanut. :) Minulla oli aivan samat mietteet ja "pelot" kuin sinulla nyt. Ainut vain, että itse olen fysioterapeutti ja mieheni on italialainen. (Tai no monacolainen, mutta asumme Italiassa)
Noh... Itse olen nyt asunut muutaman vuoden täällä Italiassa. Kun mieheni kosi minua ja vastasin myöntävästi, siitä seurasi sitten muutto Italiaan, mieheni kanssa samaan taloon.
Minua pelotti kauheasti jättää kaikki, aivan kaikki Suomeen ja muuttaa jonnekin aivan tuntemattomaan, vaikka olihan minulla nyt mies tukenani.
Aluksi olin kotona, opiskelin italiaa, harrastin jalkapalloa, josta sainkin paljon uusia ystäviä ja tuttuja, sekä hoitelin vauvaamme, tultuani vahingossa raskaaksi 2 kuukauden päästä yhteenmuutostamme.
Etelä-Euroopassa ihmiset ovat todella lämpimiä ja ystävällisiä ja varmasti jos muutat Portugaliin, sinulla tuskin tulee olemaan mitään ongelmia yksinäisyyden kanssa.
Jos ravaat portugalin kielikurssilla ja alat harrastaa jotain saat aivan varmasti uusia ystäviä.
Aluksi se on aika rankkaa olla erossa kaikista sukulaisistaan ja ystävistään, kun heitä parhaimmillaan näkee parin kuukauden välein, mutta siihen tottuu kyllä.
Suhteenne on tosiaan vielä aika alkutekiöissä, mutta missään tapauksessa ei kannata lopettaa suhdetta siksi, että hän on erikielinen ja maalainen kuin sinä.
Minulla ja miehellänikin aluksi yhteinen ja ainut kielemme oli englanti, mutta nyt puhumme jo italiaa, tai englantia ja italiaa sekaisin. Jos ja kun saat portugalilaisia tuttuja, asut paikanpäällä ja käsket vielä miehesi opettaa sinulle kieltä, opit sen jo muutamassa kuukaudessa ja voit aloittaa työt jossain tai opiskella vaikka jotain lisää. :)
Tsemppiä ja voimia kaukosuhteelle ja muutenkin! :)
vieraaseen maahan muuttaminen edes rakkauden vuoksi on melkoinen uhraus. Toisaalta moni on sen tehnyt. Vielä muutama vuosikymmen sitten monet suomalaisnaiset muuttivat luontevasti naimisiin Yhdysvltoihin, Saksaan yms. maihin ja sille tielle jäivät. Tosin siihen aikaan naisilla ei ollut useinkaan sellaisia ammattiuria kuin nykyään.
Jos muutat Portugaliin, lienee sinulle itsestään selvää, että sinun on opiskeltava portugalin kieli. Muutenhan jäät aivan ulkopuoliseksi. Omituista, että tyydyt toteamaan, ettet osaa portugalia.
Enpä osaa sanoa, mitä tekisit päivät pitkät. Jos saisitte lapsia, hoitaisit varmaan niitä seuraavat parikymmentä vuotta. Hoitelisit huushollia, harrastaisit, tekisit hyväntekeväisyystyötä - kaipa jotakin keksisit. Ja tietysti opiskelisit portugalia.
Jos olisit juristi, et arvuuttelisi työnäkymiäsi täällä.
En tajua asennettasi; "Omituista, että tyydyt toteamaan, ettet osaa portugalia" tai "Jos olisit juristi, et arvuuttelisi työnäkymisiäsi täällä."
Sitähän minä tuossa juuri tarkoitinkin, että en osaa portugalia, joten siitä voi tulla aikamoinen ongelma, mutta olen onneksi kielissä melko lahjakas, joten oppisin kielen varmaan suht helposti.
Ja epäiletkö etten ole juristi? Olen valmistunut vuosi sitten ja nyt tehnyt puolisen vuotta ko. hommia.
Tiedän, että jos muuttaisin Portugaliin, työ muuttaisi ainakin aika reilusti muotoaan tai todennäköisesti se pitäisi unohtaa kokonaan, koska kokemusta on niin vasta niin vähän, joten tuskin en pääsisi johonkin Suomen suurlähetystöön tai vastaavaan...
Mutta olisin tosiaan valmis tekemään lähes mitä vain työtä, kunhan opin kielen.
Ja suhteemme on kestänyt vasta niin vähän aikaa, että saattaa olla ettemme mene edes ikinä naimisiin, mutta toivossa on hyvä elää. :)
stressaa.
Mitaan menetettavaa ei ole. Portugali on kuitenkin viela sivistysmaa ja ihmiset siten sivistyneita. Hieman vanhanaikaisia mutta siinakaan ei ole mitaan sellaista mika olisi sinulle vaarallista.
Lahinna kirjoittaja tarkoitti etta juristin koulutuksen omaavalla ei tulisi olla suuria ongelmia loytaa toita. Vaikeampaa olisi jos olisit parturikampaaja tai kylmakko, vaikkakin molemmat ammatit tuiki tarkeita.
Kuten jo aiemmin totesin portugalin oppiminen on helppoa.
Ei kun sinne vaan nauttimaan elamasta.
tiedän italialaisen parturikampaajan, jolla on helsingin asematunnelissa 2 omaa kampaamopistettä. hyvin hän pärjää englannilla, tosin nyt hän on alkanut oppia suomeakin ihan kiitettävästi. samoin joissakin baareissa/ravintoloissa/kaupoissa on töissä henkilöitä, jotka eivät osaa suomenkieltä. eli jos on englanti kunnossa, kyllä asiakaspalvelutöissäkin pärjää.
Eihän vieras kieli ole kovin kauaa mikään ongelma.
Olen itse opiskellut ja ollut töissä kuudessa eri maassa ja kolme eri kieltä on täytynyt opetella. Onneksi muutamissa asuinmaissa oli sama kieli, jonka olin jo edellisessä asuinmaassani opetellut, eli ei joka kerralla tarvinnut aloittaa alusta, yhdessä maassa oli työkielenä englanti.
Vaikeinta on ollut mennä lähes ummikkona johonkin maahan ja täytynyt järjestää asunto ja juosta virastoissa asioilla. Minusta tuo on helppoa, jos sinulla on siellä miesystävä auttamassa alkuun.
Olen opetellut myös nykyisen asuinmaani kielen, joka on samalla aviomieheni äidinkieli. Vieraan kielen oppimien on minusta yksi pienimmistä haasteista tällä valisemallani tiellä. Minulla on täällä suomalainen ystävätär, joka on myös juristi. Hän vain opetteli kielen ja suoritti jatko-opintoja ja menestyy nykyään ihan kivasti alalla.
Otat vain ensin yhteyttä paikallisen kaupungin suomiseuraan, mitä kautta saat aluksi suomalaisia tuttavia tukiverkostoksi. Heiltä saat paljon vinkkejä ja apua miten edetä asioissa eteenpäin.