lyhyt vai ikuinen

mietiskelijä+ kirjoitti:

Ihmisestä voi välittää, tykätä ja rakastaa niin monella eri tavalla ja niin monella eri vahvuudella. Joidenkin seurassa viihtyy, joistakin välittää koska he ovat reppanoita, joitakin tulisesti rakastaa. Kaikille näille voi itsellä olla jotakin annettavaa, mutta vain viimeiselle ryhmälle voi itsensä antaa kokonaan. Olisko parempi tähdätä vain viimeiseen ryhmään joita minun kohdalleni tulee kerran viidessätoista vuodessa? Vai olisiko parempi antaa kaikille ihmisille jotain vaikka tietää että se mitä itse pystyy antamaan on rajoitettua? Ennen olen aina ajatellut että on raakaa olla semmosen kanssa josta tietää että ei itse rakasta vaikka välittäisikin. Mutta tulisiko minun ottaa asia kepeämmin? Jo sanoisin sellaiselle ihmiselle että en sinua rakasta, mutta voin olla kanssasi noin 6kk tai voin olla kanssasi mutta tapailen muitakin....olisiko se parempi tälle ihmiselle kun jäädä ihan yksin ja ilman ketään? Riippuu tietenkin ihmisestä. Palstaa lukiessa ja omia kokemuksia miettiessä olen tullut siihen tulokseen että jotkut ajattelevat noin. Itsekkin siihen pystyisin, koska pystyn näkemään kaunista melkein joka ihmisessä. Mutta tähän asti olen ajatellut että noin on väärin tehdä. Että pitäisi olla ainakin mahdollista että suhde kestää ikuisesti jos siihen edes ryhtyy. Mutta olenko ollut väärässä? Ehkä toisi kaikille enemmän onnea jos yksinäistä ilahduttaisi edes lyhyellä suhteella vaikka tietäisi ettei se tule kestämään.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä