Aihe on melko hankala. Kuitenkin olen tapaillut jonkun aikaa miestä, josta nyt jälkeenpäin selvisi, että tiedän hänen perhettään ammattini puolesta. Tiedän/pelkään/luulen, ettemme tule toimeen, koska siihen ei ole aiemmistakaan kontakteista syntynyt luontevaa oikeaa edes pinnallista suhdetta, pikemminkin sain huonoa kohtelua sieltä kautta työtilanteessa. Tai ei voi sano ettei tule toimeen, vaan pelkään, että se olisi väkisellä teeskentelemistä ja tekemällä tehtyä ystävällisyyttä. Ei niin, että kenessäkäään olisi sinällään vikaa, mutta olemme niin erilaiset, ja täysin erilaisista taustoista. Ajatukset elämästä lähtevät niin eri asioista, että yksinkertaisesti ne eivät vain kohtaa. Mies ei tiedä, että tiedän hänen vanhempansa ja sisaruksensa. Lisäksi olen kerran saanut sukset ristiin yhden sisaruksen puolison kanssa. Tätäkään en ole kertonut. Asia on vuosia vanha, mutta tulisi vaikuttamaan myös hänen suhtautumiseensa minuun.
Mies on herkkävaistoinen ja herkkä muutenkin ja olisi aivan hankalassa tilanteessa. Hän tuntee minut ja perheensä, ja pelkään hänenkin puolestaan sitä kiusaantuneisuuden määrää hänellä. Vielä olen voinut välttyä tapaamasta heitä, mutta sitä ei voi välttää tai sitten suhde ei etene. Mitä ajatella tilanteesta?
Tuntuisi hankalalta puhua suoraan.
Mies on herkkävaistoinen ja herkkä muutenkin ja olisi aivan hankalassa tilanteessa. Hän tuntee minut ja perheensä, ja pelkään hänenkin puolestaan sitä kiusaantuneisuuden määrää hänellä. Vielä olen voinut välttyä tapaamasta heitä, mutta sitä ei voi välttää tai sitten suhde ei etene. Mitä ajatella tilanteesta?
Tuntuisi hankalalta puhua suoraan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onpa hankala tilanne, mutta ehdottaisin että keskustelet rohkeasti miehesi kanssa tilanteesta, ei tietenkään kaikkea tarvitse kertoa, mutta sen verran että mieskin tietää että tiedät heidät jo ennakkoon ja että ei kannata ihmetellä jos tilanne on sinulle epäluonteva. Sitten päätätte yhdessä miten toimitte, milloin kohtaatte hänen perhettään, eikä tietenkään kannata mennä heti jonnekin tilaisuuteen jossa paikalla ovat nämä kaikki tietämäsi henkilöt yhtä aikaa, vaan tapaat heitä vähitellen. Jos suhteenne on kaikin puolin toimiva, niin tuntuisi hassulta että se ei etenisi vain tuon asian takia. Eiköhän miehesi yritä ymmärtää myöskin sinua tässä asiassa, jos susta välittää ja haluaa jatkaa suhdettanne.
Suhde nyt ei ole vielä niin "kaikinpuolin toimiva". Alkutekijöissä. Enkä voi mitään sille, että tiedän suhtautuvani hyvin varauksella esimerkiksi hänen äitiinsä, joka todennäköisesti toivottavasti ei edes muista minua, enkä varmasti ala muistutella, mutta josta itse sain ensikosketuksen todella epämiellyttävässä tilanteessa ja se ennakkokäsitys hänestä jä myös minulle, että olen nähnyt hänestä sen myös hankalan luonteen. Ja tiedän, etten pystyisi suhtautumaan itsekään varauksettomasti tai luonnollisesti, koska on tämä pelko, että tiedän, millainen hän voi olla. Samoin hänen sisaruksensa, jonka puolison kanssa emme tulleet toimeen. Miten minä hänetkään uskaltaisin kohdata, eivät he pitäisi minusta. Tollasta olis hyvin vaikea mennä puhumaan miehelle, koska pitäisi olla hyvin hienotunteinen,. Välillä käy mielessä, että tämä on erehdystä, etten minä sovi sellaisiin oloihin ja että koko suhde on virhe.
Ei minunkaan perhe mikään helpoin ole, minäkin voisin silti loukkaantua, jos joku sanoisi heistä jotain harmillista, vaikka tietäisin sen olevan totta.