Aina kun sydämeni on särkynyt minulla menee reilusti aikaa ennen kun voin alkaa tapailemaan miehiä. Laskeskelin että sellaista on tapahtunut viisi kertaa.
1. Seurusteltiin kolme vuotta kunnes mies lähti toisen matkaan.
2. Yhden illan juttu (minä selvinpäin). Mies sanoi että voin milloin vaan soittaa hänelle ja tulla käymään. Soitin ja kerroin tulevani. Kun saavuin paikalle hänen kaverinsa ilmoitti että mies ei ole paikalla (eli oharit).
3. Tunnettiin kavereina monta vuotta. Sitä seurasi vajaan kuukauden seurustelu kunnes mies kertoi ettei halua jatkaa ja 'että tiedän varmaan syyn' (en vieläkään tiedä).
4. Yhden illan tuttavuus (ei seksiä). Lähdin seuraavana päivänä pitkälle matkalle. Pidimme yhteyttä matkani aikana kunnes miehestä ei kuulunut mitään. Oli tullut joku toinen nainen kuvioihin.
5. Puoltoista vuotta seurustelua. Mies alkoi vihjailemaan että hänellä on muita naisia eikä pitänyt enää yhtä tiiviisti minuun yhteyttä.
Kaikista näistä aikanaan jäi se tuskainen olo sisimpään johon herää untenmailtakin. Päivisin itkuisuutta ja masenutuneisuutta, pistoa rinnassa. Manailen sitä että olen niin tunteellinen koska järki sanoo että eivät halunneet minua joten mitä sitä surra. Sureminenkin loppuu aikanaan. Numeroilla 2-4 sureminen luonnollisesti kesti vähemmän aikaa (noin 6kk) mutta nro 1 kesti sika kauan (vuosia) ja nro 5 en vielä tiedä kuinka kauan tulee kestämään. Hyvä puoli on se että kun sydän on kerran kunnolla särkynyt (nro 1) niin toipuminen seuraavista kolhuista on helpompaa.
Jään kotiin kykkimään kunnes olen tevehtynyt, muuten siirrän vain pahaaoloa itseltä muille. Monilta näiltäkin kolhuilta oltaisiin vältytty jos mies ei olisi liian nopeasti oman suhteen loppumisen jälkeen yrittänyt aloittaa jotain minun kanssani.
1. Seurusteltiin kolme vuotta kunnes mies lähti toisen matkaan.
2. Yhden illan juttu (minä selvinpäin). Mies sanoi että voin milloin vaan soittaa hänelle ja tulla käymään. Soitin ja kerroin tulevani. Kun saavuin paikalle hänen kaverinsa ilmoitti että mies ei ole paikalla (eli oharit).
3. Tunnettiin kavereina monta vuotta. Sitä seurasi vajaan kuukauden seurustelu kunnes mies kertoi ettei halua jatkaa ja 'että tiedän varmaan syyn' (en vieläkään tiedä).
4. Yhden illan tuttavuus (ei seksiä). Lähdin seuraavana päivänä pitkälle matkalle. Pidimme yhteyttä matkani aikana kunnes miehestä ei kuulunut mitään. Oli tullut joku toinen nainen kuvioihin.
5. Puoltoista vuotta seurustelua. Mies alkoi vihjailemaan että hänellä on muita naisia eikä pitänyt enää yhtä tiiviisti minuun yhteyttä.
Kaikista näistä aikanaan jäi se tuskainen olo sisimpään johon herää untenmailtakin. Päivisin itkuisuutta ja masenutuneisuutta, pistoa rinnassa. Manailen sitä että olen niin tunteellinen koska järki sanoo että eivät halunneet minua joten mitä sitä surra. Sureminenkin loppuu aikanaan. Numeroilla 2-4 sureminen luonnollisesti kesti vähemmän aikaa (noin 6kk) mutta nro 1 kesti sika kauan (vuosia) ja nro 5 en vielä tiedä kuinka kauan tulee kestämään. Hyvä puoli on se että kun sydän on kerran kunnolla särkynyt (nro 1) niin toipuminen seuraavista kolhuista on helpompaa.
Jään kotiin kykkimään kunnes olen tevehtynyt, muuten siirrän vain pahaaoloa itseltä muille. Monilta näiltäkin kolhuilta oltaisiin vältytty jos mies ei olisi liian nopeasti oman suhteen loppumisen jälkeen yrittänyt aloittaa jotain minun kanssani.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä ota liian vakavasti asioita.
Miksi ihmeessä sitä pitää viikkokaupalla surra
yhtään mitään? Ymmärrän vielä pari päivää
mutta en sen enempää.
Sehän se niin tyhmää onkin kun olen niin tunteellinen näissä asioissa. En ollenkaan pysty napsauttaa katkasijasta tunteita pois - kunpa voisinkin. Jostain syvältä sisimmästä kumpuaa suurta surua kesken unienkin. Itkeä tuhrutan päivisin vaikka kesken kotihommien teon. Järki sanoo että ei auta itkut markkinoilla, mutta tunteet on niin vahvat. Joku ihme suruprosessi, plääh, ei jaksais. On mulla kuitenkin enemmän ollu sellasia tuttavuuksia joista ei oo mitään tällasta seurannu. Monista tyypeistä oon ollu ilonen kun oon päässy eroon. Mutta sitten on ollu nämä viis jotka on kolahtanu oikein kunnolla, vaikka paria noista en edes kunnolla ehtinyt tuntemaan. Niin tyhmää.
ainakin auttanut näitä miehiä elämässä eteenpäin ja heidän itsetuntoaankin olet kohentanut siten kun he ovat sinut, heihin rakastuneen ja kiintyneen päässeet, jättämään.
Ei kannata haikailla tunteettomuuden perään. Kolmen vuoden suhteesta ei toivuta parissa päivässä, se olisi luonnotonta.
Vaikka sattuu, niin parempi elää täysillä kuin teeskennellä elävänsä.
Mitä ne sellaiset sydänsäryt ovat? Jotain mitä tulee suhteista? Sitten ne ovat täällä alueella aivan vieraita.
Etua on pitkäaikais sinkkujenkin niistä asioista tietää koska elämä ei suinkaan muutu helpommaks jos jotain vipinää onnistuukin kehittämään. Monella täällä on aika epärealistiset odotukset. Yksinäisyys on tietenkin kurjaa, mutta vielä pahemmin voi satuttaa yhdessäolo. Ihan pelottaa miten jotkut palstalaiset selviäisivät parisuhteiden tuomista takaiskuista. Itsekkään en kovin hyvin ole selvinnyt, mutta en sentään miksikään nojatuoli teoreetikoksi tai miesvihaajaksi ole alkanut.
Ei se mitään, olen vain niin pahasti katkeroitunut etten jaksa tehdä mitään muuta kuin itkeä netissä asioitani.
Täällähän löytyy tuollainen alue kuin Särkynyt sydän. Siellä ehkä on vähemmän trolleja kuin täällä ja ehkä saat jotain oikeita vastauksiakin. Minulla sinne ei ole kuitenkaan mitään asiaa.
Kohta joku tulee huutelemaan tänne jotain panopatjoista,neitsyistä,lutkista,Lyckligistä tjs.
hihihihahahaho
Jep, näin juuri.
"Viiltää, viiltää, nyt suru sydäntäni viiltää. Sun sanas toivat onnen tullessaan, mut onni ei saa kauan kestää, milloinkaan. Lainaa, lainaa, on onni tuo, ja suru painaa, nyt usko sanaa en muidenkaan, kun sulta valheen saan."
"Täällähän löytyy tuollainen alue kuin Särkynyt sydän. Siellä ehkä on vähemmän trolleja kuin täällä ja ehkä saat jotain oikeita vastauksiakin."
Sitäkin harkitsin, mutta en halua rypeä analysoimassa näitä yksittäisiä suhteita. Totuus on että olen sinkkuuntumassa (nro 5 kuvio vielä pikkusen epäselvä) ja orientoidun siihen. Aihe on sinkkuuteen liittyvä, nimittäin millä pakkauksella tulemme sinkkumarkkinoille. Toinen palsta mihin oisin voinu postata tämän ois ollu joku tunne tai mielenterveyspalsta. Minusta nimittäin oma reagointini näihin takaiskuihin ei ole ihan toivottava kun vie niin kauuuuuuan aikaa ja riipasee.
Tämä palsta on vain huono siis todella huono, jopa suomi24 standardien mukaan. Olen miehenä saanut eräältä naisille tarkoitetulta sivustolta parempia neuvoja kuin täältä.