..yhden ainoan kerran ~humalassa~ ollessasi, kertoisitko sen hänelle??
Miks?
Miks?
Jos sä ~pettäisit~ kumppaniasi..
(n)
96661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 96
Vanhimmat
Tuottaisinko siis toiselle pettymyksen avoimuuden nimissä ja puhdistaen omantuntoni vai kärsisinkö itse tekojeni seuraukset? En kertoisi vaan yrittäisin elää syyllisyyden ja salaisuuteni kanssa.
Olen 100 % samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Omat mokailut pitää itse kans kestää.
Kertomisesta seuraisi paitsi parisuhteen kariutuminen mutta myös hirveä paha olo sille petetylle osapuolelle ilman hänen syytään. Ei minulla ole mitään syytä pettää häntä. Lipsahdus on vaan lipsahdus. Eikä kertomattajättäminen ole pettämistä, sillä enhän minä kaikkia muitakaan asioita kerro hänelle. Ei mikään velvoita kertomaan.
Paitsi, että jos sinä välittäisit sen kumppanin pahasta mielestä, et olisi pettänyt alunperinkään.
Kunnioitus ja ihmisen oikeus tehdä omat päätökset itsensä puolesta velvoittaa kertomaan.
~.
tyhmä kysymys, ei kertakaikkiaan mitään järkeä. Jos sä ite paskoisit housuihis joskus ja kukaan ei huomais niin kertoisitko sä kaikille??
Pakkohan se on että toinenkin tietää minkälaisen paskaläjän kanssa se on. Tietääpi sitten heittää pihalle. Tosin mä varmaankin lähtisin tuossa vaiheessa ihan omin avuin jo.
Mutta en ylipäätään pettäis kännis tai muutenkaan. Känni tms ei kelpaa tekosyyksi huonolle itsekurille..
kamalaa jälkee tulis kans toisaalta, jos asia paljastuis jonkun toisen kautta.
Ole tekosyy, vaan humalaiset tekevät idioottimaisia juttuja ihan luontaisesti.
Seuraa joskus vierestä.
Ihan sama minkä aineen vaikutuksen alaisena on, niin aikuinen ihminen on 100% vastuussa teoistaan.
Ja olen valitettavasti aiempien töitteni takia joutunut näkemään sen verta paljon känni, narkki, yms-ääliöitä, että tiedän varsin hyvin mistä puhun...
mun pysyy kuitenki moraali kännissäkin. Tuntuu, että kännissä oon joskus vieläkin estyneempi, mitä tulee baarin ulkopuolelle jatkuvaan naissuhteeseen...
Itse: kysy humalaiselta onko se humalassa ja ne aina sanovat etteivät ole.
Ei vaikuta lainkaan vastuulliselta asenteelta.
Ja täysin järkevät ihmiset jotka eivät selvin päin tee mitään ihmeellistä, harrastavat mitä kummallisempia älyttömyyksiä humalassa. Onko nyt kantasi se että he vain odottavat kaiken aikaa sopivaa tekosyytä minkä varjolla toimia epäloogisesti ja omaa etuaan vastaan. Mielenkiintoista muuten että ne käyttävät vain sitä humalaa tekosyynään, sillä voisihan yhtä hyvin tehdä vaikkapa huonon muistin tai kuulon varjolla niitä samoja hölmöilyitä.
koska jokaisella on oikeus tietää totuus omasta elämästään, eikä minulla ole oikeutta viedä keneltäkään päätösvaltaa.
Jos ei ole koskaan humalassa.
pettäessäni kerroin asiasta ennen pettämistä
Ei oo koskaan jäänyt siihen yhteen kertaan.
....niin on se kerran jäänyt siihen yhteen ainoaan kertaan. Silloin en tosin ollut kovin humalassa.
Ai niin, joo ei oo tarvinnu kertoa....
Paitti kerran ku akka alkoi hankalaks, niin oli pakko sanoo, että oon määki käyny vieraissa. Muistatko silloin....
ja kuvaisin vielä videonkin todistusaineistoks mukaan, kun ei muuten kuitenkaan uskoisi...
Yeah, babe! :D
Pettäminen vois olla mahdollista vain selvinpäin joten menipä tämäkin taas ohi...
Kännipanoja ei lasketa.
LOL!
näin palstaillessa, mutta tosipaikan tullen saattaisi suu olla mykkyrllä ja muovipussit käsissä. Eikä siinä selitykset auta
Riippuu. Menisin varmaan ihan ensin psykologille avautumaan että "Minusta tuntuu etten ole oikein itseni..." ja tarkistuttaisin nuppini koska olen käyttäytynyt monessakin suhteessa itselleni vieraalla tavalla.
Ottaisin ensin selville mikä minussa on vikana. Jos hoksaisin että itseasiassa en rakastakaan kumppaniani tai halua olla hänen kanssaan niin sitten jättäisin mutten kertoisi (miksi läpsiä kahdesti jos yksikin ajaa asian?)
Jos taas mulla on joku suunnilleen käsitettävissä oleva selitys ja tahtoisin suhteen jatkuvan niin sitten kertoisin. Joko se on kestettävissä tai ei ole, mutta ehkäpä suhteen on oltava sellainen että se sisältää minut - myös jos teen koko suhdetta vammauttavia virheitä. En mä tossa vaiheessa enää kuitenkaan järkevä olisi ollut joten jos se on tyhmää kertoa niin so be it - vähemmän tyhmää sekin on kuin pettää.
koska syylisyyden taakka on raskata kantaa ja minusta okein hän itsetuomitsee kuin valheessa elän hänen kanssaan.
riskin joudun ottamaan.
naurettavinta on siinä että kyllä tuo ukkeli hyväksyis jos se tapahtuu känniissä mielijohteesta mutta minä en koska olen joka kerta tietoinen että estot katoomassa kun juonja kun menetän järjen ei ole mitään enään tehtävissä.
En osaa sanoa. Eihän tässä tosin nykyään humalassakaan tule oltua.
Miksi kaataisin syyllisyyteni ja pahan olon toisen niskaan. Mies saattaisi antaa jopa anteeksi, luultavasti antaisi, mutta se painostaisi suhdettamme liikaa, että se voisi jatkua. En siis kertoisi, jos haluaisi, että suhteemme jatkuisi.
Kyllä mä sen kertoisin.. Istuttaisin keittiön pöydän ääreen ja pyytäisin juttelemaan vakavia. Toisaalta jo ennen sitä mies huomais musta että jotain on tullut tehtyä ja mä vissiin seisoisin jo siinä vaiheessa ulko-ovella matkalaukku pakattuna xD
Siksi kertoisin koska en osaa peitellä enkä haluaisikaan. Se ei ole reilua eikä se auta ketään.
kysytkö itsesi puolesta vai onko kysymys teoreettinen?
kertoisi. En mä ole mikään pyhimys.
Edes humalassa?
Humalassa saattaisi onnistua jos en ole tarpeeksi saanut seksiä ja hellyyttä.
Selvinpäin ei luonnistu edes sinkkuna seksin saanti, joten ei pelkoa suhteessakaan pettämisestä.
naistani toisen ihanan naisen kanssa. Oli oikein maukasta seksiä. Selvinpäin tein sen ja en sano mitään omalle kullalle :) Onneks ei o omantunnon tuskia ikinä ollutkaan. Ja tää oli kyl eka kerta ku petin tätä kyseistä naistani. Tosin jää kyllä viimeiseksi kerraksikin.
ennenpitkään siitä kuitenkin luultavasti jäisin kiinni. Koska yleensä kaikista jutuista jää kiinni.
Kertomatta jättäminen on tyhmää, koska sitä ajattelee, että ei halua loukata toista enempää, mutta sitteku jää kiinni siitä jostain mitä ei ole kertonut, niin silloin loukkaa toista kahta pahemmin.
Miks silloin pitäisi väkisin olla yhden ainoon kanssa ja kokea erotiikkaa vain yhden ainoan ihmisen kanssa, eikö se ole vähän silloin kuin vankilassa eläisi? Ihminen nauttii vaihelusta.
Silloin on valittava onko sinkkuna ja valitsee usean seksikumppanin vai onko parisuhteessa ja valitsee vain sen yhden kumppanin. Jokaisen omia valintoja.
niin miä oon kyllä niitä ihan riittävästi erilaisia jo kokeillut. Sillä saralla ei mitään uutta ja ihmeellistä ole odotettavissa.
Tässä sen taas huomaa, miten paljon tunteellisempia naiset ovat. Minä itse naisena kertoisin heti, jos olisin pettänyt. Olen pettänyt kerran nuoruudessani ja kerroin siitä hetimmiten ja erosimmekin lähes heti, koska eihän petturin kanssa pysty enää parisuhdetta pitämään yllä. Tuotin suurta surua silloiselle poikaystävälleni, enkä haluaisi kenellekään enää sellaista aiheuttaa.
Tuosta pettämisestä on jo kymmenisen vuotta ja sen jälkeen olen ollut lähes tauotta seurustelusuhteissa enkä ole pettänyt enää. Yksi kerta opetti ja satutti minua itseänikin hyvin paljon.
Haluaisin kyllä tietää heti, mikäli minua on petetty. Jos olisin seurustellut miehen kanssa, joka on pettänyt minua ja saisin tietää siitä vasta myöhemmin, niin vihani miestä kohtaan kasvaisi tuolloin varmaan niin suureksi, että katkeroituisin hänelle iäksi.
Jos saa kenkää riippumatta siitä, tunnustaako heti itse vai jääkö kiinni myöhemmin, niin mikä kannustaa rehellisyyteen? Oma moraalinen selkäranka? Eikö se katkennut jos vieraisiin mennessä?
yhdestä ainoasta kerrasta ja sekin humalassa, aloituskirjoituksesta saa käsityksen, että sen jälkeen ei koskaan enää. Tällaisessa tapauksessa en menisi kertomaan. Miksi tuottaisin toiselle mielettömän pettymyksen, siirtäisin syyllisyyden tuskastani osan toisen harteille, eikä suhde tulisi koskaan enää olemaan samanlainen...Jos tollain mokaa, kärsi sitten yksin syyllisyytes tuska.
Kyllä ehdottomasti on parempi ihminen sellainen joka PETTÄÄ ja kertoo, kuin sellainen joka PETTÄÄ ja ei kerro.
Pitääskö sitä joka pettää ja kertoo oikein kiittää rehellisyydestä?
Tosin minulta vissiin puuttuu joku palikka päästä, kun en osaa edes kuvitella itsestäni moista. Muistan kyllä olleeni baarissa kuin pikkupoika karkkikaupassa ja jättäneeni naisystäväni seuraavana päivänä. Mutta on jotenkin todella outoa ajatella, että pettäisin kännissä, vaikka mielestäni suhteeni olisi edes jotakuinkin mallillaan. Toisaalta olen todistanut moista käytöstä vierestä niin monta kertaa, että minä tässä taidan omituinen olla.
Täytyy ottaa uusiksi kun tuli paha kirjoitusvihreä. En mä niistä normaalisti välittäis, mutta tää tuli heti otsikkoon :D
Olen lueskellut tän ketjun vastauksia ja erityisellä mielenkiinnolla noita jotka jättäis kertomatta. On niillä kauniit tarinat miksi ei voisi kertoa ja siten kohdata tekojensa seurauksia. Kun lähtee pettään, on jo unohdettu se puoliso ja sen tunteet jne. Ihan turha jälkikäteen väittää että kertomatta jättämisellä jotenkin ajateltaisiin puolisoa. Ei oikeasti ajatella, vaan edelleen ihan vaan omaa itseä itsekkäistä syistä. Tuo on nykyajan moraalittomille ja kunniattomille ihmisille tyypillistä vastuunpakoilua ihan puhtaasti.
Vain ja ainoastaan vastuunpakoilua.
Ei haluta eikä kyetä seisoon omien väärien tekojen takana eikä näkeen mitä ne toiselle aiheuttaa. Ei haluta että puoliso saa tietää millainen on. Edelleen vaan annettaisiin puolison kunnioittaa jne täysin perusteettomasti. Mä en edes kehtaisi katsoa itseeni peiliin jos olisin tuommoinen vastuunpakoilija.
Ihmiset tekee virheitä mutta niiden takana on seistävä ja ne myös muille näytettävä. Jos ei siitä puuhasta tykkää, niin kannattaa jättää ne virheet tekemättä. Se on oikeasti noin helppoa ja aina oma valinta.
Mieti etukäteen mitä teet, valitse viisaasti ja jos mokaat niin myönnä se. Ota vastuu tekemisistäsi ja ne rangaistukset jotka ansaitsetkin. Pettävän puoliso ei todellakan ansaitse tulla vielä pimitetyksi kuvitellen että petäjä on parempi ihminen kuin onkaan.
Kyllä sitä vaan kylillä ympäriinsä paneskeltais kun silmä välttää mutta pelko on heti perseessä kun pitäisi kantaa vastuu tekemisistään.
Surkeat ja säälittävät luuserit!
että ihminen on inhimillinen olento ei mikään robotti, jolle ladattu valmiit käyttöohjeet, miten missäkin tilanteessa menetellä. Sori vaan, mutta kirjoituksestasi paistoi tuo niin selvästi läpi, että ajattelin jo hetken kirjoittajan olevan insinöörismies ja robotiikkaan erikoistunut.
Vastasin aloittajan kysymykseen yhdestä ja ainosta kerrasta, joka ei toistuisi. Etkö antaisi puolisollesi yhtäkään mahdollisuutta olla erehtyväinen, heikko. Jos et anna, et ole itse vielä kypsä ihminen, henkistymisyytesi an vasta alkutaipaleella. En tajua, miksi tuska pitää jakaa rakkaimmalleen, jos on oikeasti tehnyt inhimillisen erehdyksen, siis juuri ed. mainitussa tilanteessa, miksi?
Psykologitestien mukaan olen erittäin oikeudenmukaisesti, loogisesti ja tieteellisesti ajatteleva, ja se kyllä varmasti näkyy kirjoituksissanikin. Minua voisi sanoa robotiksi ja olen siitä erittäin ylpeä :)
Inhimillisyydellä annetaan vaan lupa itselle tehdä pahaa toisille. Ajatellaan, että voi tehdä mitä sillä hetkellä huvittaa, huomisesta viis, kun voi sitten aina vedota inhimillisyyteen sun muihin heikkouksiin. Sekin on oma valinta, ei ole mikään pakko olla sellainen jos ei halua.
"Vastasin aloittajan kysymykseen yhdestä ja ainosta kerrasta, joka ei toistuisi."
-Yleensä pettäjät, jos eivät jää kiinni, uusivat temppunsa ennemmin tai myöhemmin. Onhan se tietysti pahempi juttu jos on vuoden seurustelusuhde jonkun kanssa, muttei se sitli vesitä tuon yhdenkin kerran vääryyttä. Vähän niinku että kumpi on väärempi tapa, tappaa joku nopeasti vai kiduttamalla.
"Etkö antaisi puolisollesi yhtäkään mahdollisuutta olla erehtyväinen, heikko."
-Se on sen petytyn asia päättää mitä antaa, ei todellakaan ole pettäjän valinta enää. Pettäjähän luonnollisesti haluaa paeta vastuutaan ja seuraamuksia, kun on taas siinäkin kohtaa heikko ja pelkuri, mutta petetyllä tulee olla kaikki tarvittavat tiedot mitkä vaikuttaa suhteeseen ja hänen käsitykseensä puolisosta.
"Jos et anna, et ole itse vielä kypsä ihminen, henkistymisyytesi an vasta alkutaipaleella. En tajua, miksi tuska pitää jakaa rakkaimmalleen, jos on oikeasti tehnyt inhimillisen erehdyksen, siis juuri ed. mainitussa tilanteessa, miksi?"
-Voi kuule, mä olen ollut paljon kypsempi jo 20 vuotiaana kuin moni muu tulee oleen koko ikänsä aikana. Se että hyväksyy väärintekemiset, näin niitä tukien, ei ole mikään osoitus kypsyydestä.
Mä kirjoitin omasta mielestäni sen aika selvästi. Pitää kertoa jotta puoliso tietää mitä hänen suhteessaan tapahtuu, ja millainen puoliso on.
Joku voi antaa anteeksi, ja osaa olla paremmin hereillä jatkossa. Sekin on tärkeää ettei ihan rajatonta luottoa anneta sellaiselle joka ei ole sen arvoinen.
Edelleenkin, ei ole pettäjällä oikeutta antaa itselleen synninpäästöä ja vapauttaa vastuusta/seuraamuksista, vaan se on puolison asia.
niin focusoi äläkä rönsyile. Kyse oli: 1)yksi ainoa kerta
2)ei toistu enää koskaan
3)kyse erehdyksestä
4)tekijä katuu, tuska on mieletön
jos nämä väittämät ovat totta, niin eikö pitäisi kuitenkin katsoa kokonaisuutta ja miettiä, kummassa tapauksessa tuottaa vähemmän hallaa molemmille osapuolille ja varsinkin sille TOISELLE osapuolelle?
"Vähän niinku että kumpi on väärempi tapa, tappaa joku nopeasti vai kiduttamalla." Tähän kohtaa ajatukseni jatkuu niin että "ja jos kiduttamalla on pahempi, niin onko sitten nopeasti tappaminen väärin ollenkaan??" Ps. oikea vastaus: Kiduttamalla on pahempi tapa tappaa joku, mutta nopea säilyy silti myös vääränä.
Niin ja se oma tyyli. Mua on petetty ja olen sen antanut anteeksi huomaten että tein kammottavan virheen. Ei olisi kannattanut. Mutta enivei, sehän siis koski tuota yhtä hyyppää.
99% varmuudella en anna enää anteeksi pettämistä. Ei ole olemassa oikeasti mitään hyvää syytä miksi pitäisi, mutta asia käsitellään tapauskohtaisesti jutun ilmaantuessa.
Voin kuvitella antavani anteeksi ja painamalla sen villaisella mutta se vaatii muutakin kuin intoa. Ensimmäinen ehdoton sääntö on että miehen pitää se pettäminen kertoa heti itse. Jos kuulen sen muualta ja jälkikäteen, on anteeksianto täysin poissuljettu. Päinvastoin, suutun entistä hirveämmin ja rangaistukset kovenee.
Jos tulee itse heti kertoon, niin osoittaa sen että kykenee seisoon mokiensa takana ja kertoon mulle myös ne. Arvostan kovasti sitä, että ihminen tänä vastuunpakoilijoiden kulta-aikana ottaa rohkeasti ja reilusti vastuuta omasta käyttäytymisestään ja kykenee sen myös kertomaan. Seisoo tekojensa takana.. niin teen minäkin ja niin vaadin myös puolison tekevän.
Opetan tuota jopa lapsilleni eli jos ne tekee pahaa ja tulee sen mulle kertoon tai myöntää kysyttäessä, niin palkitsen ne näennäisellä rangaistuksella ja kehumalla kovasti kuinka suoraselkäisiä jne ne on. Jos ei kerro eikä myönnä ja syyllisyys todetaan myöhemmin, niin rangaistukset on 5 kertaiset. Meillä ei kunniattomia tueta!
Lempimottoni: Tekojensa takana on seistävä ryhdikkäänä vaikka luotisateessa.
1)yksi ainoa kerta
-Ei isompaa merkitystä
2)ei toistu enää koskaan
-Tätähän me emme tiedä ennekuin kuolinvuoteella.
3)kyse erehdyksestä
-Niinhän ne aina evvk
4)tekijä katuu, tuska on mieletön
-Niinhän ne aina evvk
"jos nämä väittämät ovat totta, niin eikö pitäisi kuitenkin katsoa kokonaisuutta ja miettiä, kummassa tapauksessa tuottaa vähemmän hallaa molemmille osapuolille ja varsinkin sille TOISELLE osapuolelle?"
-Kokonaisuus on juuri sitä, että pettäjän olisi kannattanut miettiä etukäteen mitä tekee. Jälkikäteen miettiminen on petetyn oikeus.
missä ja miten tämä yksi ainoa teko tehtiin? Vastaukseni muuttuu oleellisesti, jos teolla on monta silminnäkijää tai todistajaa, tai edes pieni mhdollisuus paljastua puolisolle. Silloin ei ole mitään muuta oikeaa tapaa kuin kiltisti kertoa ja mitä pikimmin asiasta asianosaiselle.
Arvostan enemmän sitä että kertoo vaikkei olisi jäämässäkään kiinni.
Pettäminen on sopimusrikko ja osoittaa sen ettei toinen kykene sopimuksistaan pitään kiinni ja on siten epäluotettava.
Jos kertoo, kun ei ole jäämässäkään kiinni, niin silloin osoittaa että sitä luotettavuutta ja kunniallisuutta on hitusen jäljellä. Siihen voi jopa enemmän luottaa. Tai siis vaikuttaa erittäin luotettavalta ja rehelliseltä muuten kuin kyvyssään oleen pettämättä :)
Jos taas tekee sen tietäessään että jäisi kiinni, niin ollaan kohdassa a. Tosin askeleen paremmalla puolella silti kuin se pelkuripaskiaiskylänyleinen joka ei myönnä eikä kertois missään tilanteessa.
Entäs, jos sinua petettäisiin ja sitten tunnustettaisiin. Olisiko eroa, lähtisikö mies samantien lätkimään vai jäisi odottelemaan, käykö armo oikeudesta?
Tarkoitatko että olis mun vallassa päättää lähteekö mies vai saako jäädä?
Se riippuu täysin tapauksesta. Haluaisin sanoa että äijä lentää pihalle mutta jonkinmoiset välit säilyttäen koska jonkinmoinen kunnioitus säilyisi, mutta en 100% voi sanoa että reilusti ja rehellisesti tunnustavan heti pistäisin pihalle. Se riippuu monesta asiasta ja on tosiaan ihan tapauskohtainen juttu. 99% varmuudella lentää pihalle, mutta nätimmällä tyylillä ja se joka ei tunnusta ja kuulen jostain muualta, lentää 100% varmuudella ulos ja rangaistus tulee oleen armoton. Tyyli on sitten pelkuripetturin arvoinen ja mä muistan ikuisesti (>
tätä, mutta olen vastannut juuri näin, siis jos mulle oltaisiin uskottomia.
Jos asia toisinpäin katsottavana, niin vastaan, etten alunperinkään olisi uskoton. En haluaisi pilata niin millään asialla sitä ainutlaatuista tunnetta, mitä kahden ihmisen välille pystyy parhaimmillaan syntymään.
rangaistus?
Semmoinen millainen se nyt on. Armoa ei tunneta eikä anneta.
Oikeasti yleensä sanon muutaman viiltävän sanan joka aiheuttaa mukavasti traumoja, jos pettäjäkumppani on tiennyt suhteesta, niin käyn nappaseen sen horon nenän poskelle ja sen jälkeen unohdan koko sakin ikuisiksi ajoiksi. Siis ikuisiksi, ja voin sanoa kokemuksesta että se näyttää olevan noille aika vaikeeta ymmärtää että ei, ei me jutella tms 3 vuoden päästäkään.
sääli
Se voi kunniattomien mielestä olla tosi harmillista ettei voi kaikkia kusettaa, pettää ja tehdä niille pahaa ja päästä siitä vieläpä kuin koira veräjästä.
Tosi harmillinen juttu, melkein tippa nousee linssiin.. sniif :(
kärsit myös itse omasta armottomuudestasi
Juuri tässä aiheessa ehdottomuutesi on kyllä viehättävää.
*nuolaisu*
Kun vitsi piileekin siinä, etten nimenomaan kärsi. Tuo on juuri se ainoa oikea tapa varmistaa ettei kärsi eikä tule ko. henkilön toimesta vastaavasta enää kärsimäänkään.
Mä kärsisin suunnattomasti jos joutuisin oleen sen kanssa tai ylipäätänsä edes jossain tekemisissä.
Thänks sitten vaan :)
Oikeasti, ei tää elämä niin kamalan vaikeeta ole ja noi asiat on hyvinkin yksinkertaisia. Toki niistä saa tehtyä vaikka kuinka vaikeita jos oikein haluaa, mutta helpommallakin pääsee halutessaan. Perusasia ei miksikään selittelyillä ja vastuunpakoiluilla muutu.
Totta. Asia on käsittämättömän yksinkertainen mutta silti tuntuu että on aina niitä jotka "ei ymmärrä" tai "pysty hillitsemään itseään" joka on oikeasti paskapuhetta. Ne ei ole alunperinkään uskollisia, eivät valinnet niin ennakolta eivätkä halua olla vaan varaavat aina taustalla mahdollisuuden livistää omista lupauksista ja jopa omista mielipiteistä kunhan tarpeeksi hyvä tilaisuus tulee.
Uskollinen ihminen voi viehättyä vieraasta, hän voi reagoida hyvinkin positiiviseesti ja jopa tuntea vierasta kohtaan suurtakin vetovoimaa, mutta uskollinen ihminen ei edistä sitä eikä anna sen johtaa mihinkään väärään. Se on yksinkertainen valinta: Älä tee sitä. Koskaan. Mistään syystä. Sen noudattaminen ei ole vaikeaa vaan helppoa.
pakko kommentoida vähän. Ehkä me luuserit ollaan vaan rehellisempiä ja oikea vastaus kaikkien osalta onkin "en tiedä". Nimittäin on niin jumalattoman helppo tässä väittää ja hehkuttaa, että olen ainoastaan 100% rehellinen, kun kyseessä ei ole tosipaikka. Tosipaikan tullen se vasta selviäisi, miten kukakin käyttäytyisi.
Täällä on helppo väittää vaikka olevansa valmis uhraamaan henkensä toisen edestä, vaikka tosipaikan tulle pääsisi paskat housuun ja ekana juoksisi pakoon.
Kyllä kännissä tehdään pahempiakin tekoja kuin pannaan vierasta.
Mutta kuten sanot, oikeasti elämä on helppoa. Ei tarvitse kuin luottaa ja olla itse sen toisen luottamuksen arvoinen, niin ei tällaiset asiat realisoidu ikinä.
Kysymyshän on siitä että kertooko puolisolleen pettämisensä. Kertominen on rehellisintä, ei kertomatta jättäminen jolla vaan pelastetaan oma nahka ja pidetään mahdollisuutta yllä pistäytyä vieraisiin myös uudemman kerran kun puoliso ei edelleenkään ole hereillä.
Noh, muista en tiedä mutta mun on helppo väittää niin koska tiedän sen 100%. Mä en ylipäätänsä lähe pettään koska sillä puuhalla ei ole mitään annettavaa mulle ja pystyn eroomaan siinä vaiheessa kun tuntuu ettei liitto vastaa toiveita.
Tilaisuuksia pettämiseen kyllä olis ollut, mulle on jopa exän pettämiskumppanin puoliso soittanut ja kysynyt halukkuutta kostopettämiseen... en suostunut.
Helpointa on miettiä eka ja sitten jättää tekemättä. Sillä siitä selviää.
Aivan! Hossikin sanoi tuolla todella kypsästi ja viisaasti.
"Uskollinen ihminen voi viehättyä vieraasta, hän voi reagoida hyvinkin positiiviseesti ja jopa tuntea vierasta kohtaan suurtakin vetovoimaa, mutta uskollinen ihminen ei edistä sitä eikä anna sen johtaa mihinkään väärään. Se on yksinkertainen valinta: Älä tee sitä. Koskaan. Mistään syystä. Sen noudattaminen ei ole vaikeaa vaan helppoa"
-Tunteilleen ei voi mitään mutta teoilleen voi. Paneskelu vieraan kanssa on aina voimakkaasti oman tahdon alaista toimintaa jonka itse voisi halutessaan myös olla tekemättä.
Minä antaisin anteeksi kertapanon, jos mies sen heti itse tunnustaisi, mutta jos mies valehtelisi, tekisin hänen elämästään helvettiä.
ensinnäkin pitäisi olla joku jota petetään ja seuraavaksi joku jonka kanssa petetään.
Mistä minä ne kaksi tähän hätään revin?
toimii samat ajatukset olin ottanut tai en. Vaikka olisin humalassa en sortuis pettämiseen, koska humalassakin ajattelisin/ajattelen sitä omaani (ja samalla tavalla ajattelen humalassa kuin selvin päin). Lisäksi käytän alkoholia tosi vähän ja tosi harvoin, että tuskin tulis tuollaista tilannetta esille. Mua ei edes kiinnosta kauheasti ryypätä (vähän lämmikkeeksi harvoin voin joskus ottaa), koska mulle tulee alkoholista kauhea väsymys. Muutenkin jos olen rakastunut, ei muut miehet kiinnosta tippaakaan.
Kuitenkin jos tollanen tilanne oli päässyt syntymään, en pystyisi jatkamaan suhdetta kertomatta asiasta.
Olis aivan hirveää menettää toisen luottamus tai olla sen toisen asemassa.
Mutta jos itse vielä alan suhteeseen jonkun ihanan miehen kanssa (ja muun kun ihanan miehen kanssa en ala), niin haluan taatusti olla luottamuksen arvoinen.
Jos hyvän miehen saa, mitä sitä vaihtamaan. Ja tulen taatusti pitämään huolta siitä, ettei miehen tartte mennä vieraisiin. Ihmissuhteessa en mikään pihi todellakaan ole, jos olen aidosti toisesta kiinnostunut.
Mut kertoisin jos olisin niin idioottimaisen typerästi kättäytynyt.
vielä se, että miks?
Siksi kertoisin, koska mua painais ja vaivais se asia niin kauan, että olis pakko kertoa. En mä pysty salailee toiselta asioita.
Onneksi tiedän, ettei sellaista tilannetta tule.
mainitsemissasi ajatuskuvioissa ajautuisit, mukana olisi mitä todennäköisesti myös ihastuminen tapaisia tunteita. Silloin kaikkea pitäisi miettiä todellakin uudelleen monestakin näkövinkkelistä ja ihan aluksi sinun ihan yksiksesi.
Oliskohan se vaan niin, että kertomalla haluaisit vain itsellesi paremman olon, itsekästä sanoisin ? Puolisollesi ja lapsillesi tapahtuisi päinvastoin. Vaakakupissa on toisella puolella sinä tekoinesi (yksi anoa, joka ei ikinä toistu), toisella puolella kaikki se, mitä olet rakentanut ympärillesi, rakas mies, rakkaat lapset. Onko tällainen uskottomuus todellakin sen arvoinen asia, yksi erheellä suoritettu kiksaus, että laittaisit perheesi onnellisuuden peliin??? Eikö sinulla ole elämässäsi mitään suurempaa ongelmaa???
asia on niin, että jos miestäni rakastaisin, en takuulla pettäisi edes alkoholin voimalla (jota käytän tosi harvoin ja vain vähän, koska saan siitä vatsakipuja).
Ensinnäkään en edes nauti rakastelusta (rakastelen, en harrasta seksiä) ilman tunteita. Ja jos on voimakkaat tunteet, mä en yksinkertaisesti näe muuta kuin tuon toisen ihmisen - kaikki muut miehet muuttuvat yhdentekeviksi.
Siinä vaiheessa jos joku pettämiskuvio tulis eteen ja olisin syypää, olisin takuulla ollut rakastamatta miestäni. Eli miehen olis täytynyt tehdä jotain niin "julmaa", että sydämeni olis särkynyt ja luottamukseni olisi karissut. Mutta ennen tätä tilannetta olisin kyllä eronnut miehestäni, joten ei sellaista tilannetta voi tulla.
Ihmissuhteet perustuvat luottamukseen ja kun sen kerran on menettänyt, ei sitä saa takaisin.
Jos toista aidosti rakastaa - ei petä! Ja sillä sipuli!!!
Voisinhan mä nytkin juosta miehissä kun olen sinkku, mutta kun irtonumerot eivät kiinnosta!
Selibaatti on ollut piiiiiiiiiiitttttkä........! (Jos ei lasketa mukaan omilla leluilla leikkimistä - orkku silloin tällöin sinkkunakin tekee hyvää).
;)
ja tuskasi olisivat lähes mittaamattomat, niin tunnustaisit hyvin pitkälti siksi, ettet kestä omaa syyllisyyttäsi. Psyykkeessäsi voisi olla vahvistamisen varaa? Ja jos vaakakupissa todellakin on parisuhteesi onnellisuus ja toisella puolen typerästäkin typerämpi pieni/pienehkö vahinkosi suhteutettuna moniin moniin muihin ongelmiin, mitä elämässä eteen saattaa tulla, niin sanon vaan, että sinä se olet vastuuton ihminen.
Kanna tekosi seurakset yksin äläkä levitä tuskaasi yhtään pidemmälle !!!
Niin ja pitemmällä aikavälillä ajatellen, sinustahan saattaa kehkeytyä mitä oivallisin, ihanin kumppani miehellesi, kun makselet hiljaisuudessa "velkojasi" pikkuhiljaa takaisin.
sun näkökantas joka on mielestäsi oikea.
Ihmissuhde perustuu rehellisyyteen, uskollisuuteen, luottamukseen ja AVOIMUUTEEN.
Salailu (miehen puolelta) tuhosi edellisen pitkän suhteeni väkivallan lisäksi.
Kestän kyllä psyykkisesti enemmän kuin uskotkaan. Et todella tunne minua.
'Pelkuri on se, joka ei uskalla tunnustaa omia heikkouksiaan, eli TUNNUSTAA virhettään ja ottaa seurauksia vastaan.
Sinäkö et uskalla tunnustaa heikkouksia ja ottaa niiden seurauksia vastaan? Miksi? Pelon vuoksiko?
Etkö luota toisen anteeksiantoon? (Vaikka ei tule odottaakaan että saisi anteeksi tuollaisen).
En todellakaan ole vastuuton ihminen
JOS OTAN VASTUUN TEKEMISTÄNI VIRHEISTÄ JA KANNAN SEURAUKSET.
Vastuuttomia ihmisiä ovat ne jotka tekevät tällaista välittämättä toisen ihmisen tunteista ja vieläpä salaavat ne kumppaniltaan. Eivät uskalla kantaa tekojensa seurauksia ottamalla vastaan mitä tuleman pitää. Sen minkä ansaitsevat.
Niin petaa kuin makaa.
Minä en petä edes humalassa, koska en suostu elämään edes ihmisen kanssa jota en rakasta.
Mutta moni elää taloudellisista syistä toisen kanssa. Minulla on muut arvot.
VASTUUTA ON KANTAA TEKOJENSA SEURAUKSET JA PYSYÄ REHELLISENÄ.
Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa!
sinä sitten ollut niin vastuuton että olet pettänyt kumppania ajattelematta teitä, kumppaniasi, lapsianne?
VASTUUTA ON KANTAA TEKOJENSA SEURAUKSET JA TUNNUSTAA NE.
Itselläni ei ole tunnustettavaa.
Ei lapsien takia pidä olla yhdessä pakosta. Se kuluttaa koko perhettä, kun kukaan ei ole onnellinen ja kaikilla on paha olla.
USKOLLINEN IHMINEN ON VASTUULLINEN, PETTÄJÄ ON VASTUUTON.
En ole itse pettänyt - petetty kylläkin olen!
En todellakaan voisi elää sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole rehellinen ja osaa kertoa totuutta.
Itse olen varsin suorapuheinen.
Ei lapsillekaan ole aina hyväksi vanhempien tunteettomuus toisiaan kohtaan ja joskus lapsillekkin vanhempien ero on paras ratkaisu. Parempi kuin että vanhemmat kituvat suhteessaan ja ovat pakosti kämppäkavereita. Lapsia ei tule myöskään käyttää pelinappuloina ja toisen ihmisen hallinnassa hyväkseen.
Siinä vaiheessa suhteessa on jotain pahasti pilalla jos toinen on ajautunut pettämään, vaikka olis kuinka humalassa. Humala ei ole tekosyy.
Salailu on epärehellisyyttä, valehtelua ja toisen ihmisen luottamuksen väärinkäyttöä.
Toiseen ihmiseen pitää voida luottaa tai suhteella ei ole tulevaisuutta.
vastuuta on myös miettiä etukäteen tekonsa seuraukset, millaisiin mittasuhteisiin mikäkin teko saattaa ryöstäytyä, kertakaikkiaan miettiä aiheuttaako enemmän haittaa kuin hyötyä.
Silloin kun pystyt katselemaan ongelmaa puolueettomasti monelta puolelta, olet vastuuntuntoinen ja kannat vastuusi oikein. Pitääkö kaikessa ja kaikki asiat tunnustaa toiselle, vai olisiko se oikeata vastuuta tehdä ratkaisu kokonaisuutta ajatellen, puolueettomasti, ottaen mahdollisesti suurimman taakan itse kannettavakseen, eikä "oma lehmä ojassa" ajatuksella.
että kyseessä oli kuviteltu tilanne, jossa mies kiksautti yhden kerran, tunnusti typeryytensä, katui, tunsi suurta tuskaa eikä toista sitä enää koskaan. SIIS INHIMILLINEN VIRHE !
pitäytyisitkö näissä raameissa kommenteissasi, vai olisiko parasta siirtyä hieman helpompiin aiheisiin?
ajatella mitä tekee, ettei tee mitä ajattelee, jos pettämistä edes ajattelee.
Minä nyt vaan en ajattele edes pettämistä, enkä petä. En halua rikkoa sitä symbioosia, mikä on "meidän juttumme". Siihen ei mahdu kolmatta pyörää. Jos toinen pettää, niin silloin jotain herkkää on rikottu siinä suhteessa - jotain ainutlaatuista - ja sitähän ei takaisin saa.
Mulla ei ole tuota omaa lehmää ojassa. Itse luotan toiseen ihmiseen juuri niin kauan kuin hän on sen luottamukseni arvoinen. Niin kauan luotan, kunnes toisin todistetaan, joko hän itse tai joku muu.
Jos pettäjä kertoo itse, annan sille painoarvoa ja arvostan sitä enemmän kuin jos joku vieras tulisi kertomaan minulle, että kumppanini pettää. Jos kumppani kertois, voisin keskustella suhteen merkityksestä vakavasti ja rauhallisesti, mutta auta armias jos kuulisin sen muualta. Silloin anteeksiantoa olisi turha anella. Enemmän mahdollisuutta olisi jos itse tunnustaisi ja olisi avoimesti pahoillaan. Mutta toisen kerran jos pettäisi, ei kannattaisi edes tunnustaa. En jaksaisi kuunnella uudestaan tekosyitä mikä johti pettämiseen.
Mutta Anyway, rautalangasta vääntäminen alkaa rasittaa ja koneella olo alkaa riittää. Huomenna on työpäivä edelleen ja mua alkoi väsyttää. *Haukottelee*
Tästä asiasta saisi jauhaa vaikka tuomiopäivään saakka jos haluaa, mutta mä en jaksa aihetta enempää, koska mulla on tietyt perusarvot ihmissuhteessa joita noudatan, eikä se ole ollut edes vaikeaa. Vaikka rakkaus on loppunut suhteessa, en ole sortunut pettämään. Minä en ole kuitenkaan vi**uni vietävissä, vaan yläpää hallitsee alapäätäni.
Oli tilanne mikä tahansa, perusluonteeltani olen vastuullinen ihminen joka uskaltaa kantaa tekojensa seuraukset, mutta jolla on sen verran järkeä päässä, ettei sorru tilanteisiin, joita tulee jälkeenpäin katumaan. Se on sitä oikeaa vastuullisuutta.
Ps. Taidanpa pysyä sinkkuna (ja selibaatissa edelleen) -> se on paljon helpompaa ja turvallisempaa.
että mulla olis mies joka olis kerran tehnyt kuvaamallasi tavalla.
1. Jotain ainutlaatuista väliltämme olisi särkynyt ( = se kaikista pahin)
2. En pystyisi luottamaan enää mieheeni 100%:sti
3. Rakastelutilanteessa olisi vaikeaa olla ajattelematta aina tuota hairahdusta. Voi olla etten pystyisi enää rakastelemaan mieheni kanssa ollenkaan
4. Menisin lääkärintarkastukseen kaiken varalta. Sukupuolitaudit kukoistaa tilastojen mukaan.
5. Epäilisin mitä kaikkea muuta mieheni salaisi tai tekisi selkäni takana.
6. Jos rakastaisin miestäni, surisin sitä, ettei mieheni rakasta minua, koska jos rakastaa ei vaan voi toista pettää.
Vaakakupissa painaisi myös:
1. Olenko itse ollut tunteellinen ja huomioiva miestäni kohtaan
2. Olenko ollut antelias SEN suhteen (Sanonpa vaan, että suhteessa en pihtaa, kunhan ehtii tehdä muutakin kuin vain sänkypainia)
3. Miehen muu persoona, tavat ja elämänhallinta
Kerran saattaisin (huom! saattaisin) antaa anteeksi, mutta vain kerran. Edellyttäen että muuten sujuisi hyvin.
1.niin näinhän ei tapahtuisi, koska mies tuskittelisi yksikseen, korkeintaan miettisi kuumeisesti, mitä ihanaa keksisi vaimolleen.
2. luottamuksesi mieheesi säilyisi sadassa preosentissa, koska hän kärvistelisi yksikseen.
3. No kun ei näinkään voisi tapahtua, kun mies kantaisi kaiken tuskan.
4. hmmm...vastuuntuntoinen miehesi menisi heti kokeisiin, tai sitten olisi käyttänyt ehkäisyä.
5. Näin ei tapahtuisi, lue ed.
6. tästäkään et tietäisi ja kyse oli vain yhdestä ja viimeisestä kerrasta.
toinen osio:
1.tätä itsekritiikkiä ei käytäisi, mikä toisaalta ikävää.
2. eikä tätäkään.
3. mies ryhdistäytyisi ja saattaisit saada entistä rakastavamman miehen, jota rakastaisit entistä enemmän ja haluisit häntä kuten aina olet halunnut.
Olet pettänyt! Jos et kerro itse ja aikaa kuluu... luulet jo että olet päässyt pälkähästä. Mutta mistä tiedät, ettei puolisosi aavista jotain ja odota vain sopivaa tilaisuutta, että on varmistunut asiasta. Itselleni kävi niin. Mieheni petti, muutaman kerran vihjaisin ja odotin, tosi monta kuukautta, nalkuttamatta, että kertoisi itse. Sitten asia tuli vahingossa hänen ystävänsä suusta puheeksi minun ollessani paikalla. Yrittivät "pojat" asiaa korjata, en sanonut vieläkään mitään. Sillä hän, joka ensin hermostuu, häviää aina. Mietin mitä teen, rauhoittelin itseäni ensin muutaman päivän. Meillä kyllä vähän kyräiltiin. Mutta, mitä tekikään puoliso...otti ja kielsi kaiken. Sitten tein inhottavan tempun, hänen suihkussa ollessaan otin hänen kännykkänsä ja luin viestit ja katselin puhelimen. Ei ollut edes viestejä poistanut. En ollut ennen hänen puhelimeensa koskenut. En vieläkään paljastanut tietojani, kysyin vain, että onko puhuttavaa. EI OLE, oli vastaus. Missään vaiheessa ei tunnustanut asioita, oli pitänyt töistä vapaapäiviä ja viettänyt kyseisen ihmisen kanssa, minulta salaa. Oli lähtevinään töihin. En nähnyt asiassa muuta ratkaisua, kuin eron. Enkä ole katunut päivääkään. Eivät ole yhdessä tämä salaparikaan. Pitkän tarinan opetuksena ainoastaan; nainen tai mies, joskus kerää hiljaa tietoja ennenkuin syyttää ja kertoo ajatuksiaan. Kerro asiasta, ennenkuin tulee muuta kautta julki. Joku aina näkee ja kuulee, sekä kertoo. Vahingossa tai tahallaan.
koska jokainen kertoo oman tarinan, muistamatta mitkä olivatkaan alkuasetelmat :)
No kun kerran aloit aiheesta kirjoittamaan niin tekeepä mieleni kysellä selibaatti-sinkun mielipidettä sellaisesta kontaktista jossa mies ei ole irtonumero mutta kyse ei ole myöskään seurustelusta... Siinähän on se ero että yhden yön ihmeelle ei millään muulla ole väliä kuin seksillä, ja moinen ei kaikille sovi (kuten vaikkapa itselleni) - ja vaikka sitä kuorruttaisi sosiaalisella kanssakäymisellä ja kevytromantiikalla niin silti kyse on pohjimmiltaan vain seksistä tuntemattomien kesken.
Mutta entä jos sillä ihmisellä onkin oikeasti väliä ja seksi onkin valinnaista, vapaata ja kahden toisistaan muissakin asioissa piittaavan välistä palvelusta? Tarkoitan - vaikka lelut riittäisivätkin tarpeeseen niin silti toisen ihmisen aito välittävä kosketus on kuitenkin jotain mitä ei voi ihan noin vain korvata. Jos se on saavutettavissa ilman suhdetta niin mikä ettei?
Parisuhdeihmisillä on aina tarve tulla noteeratuksi muutenkin kuin sukupuolielimenä, mutta ollessaan sinkku ei parisuhdeihmisen tarvi olla uskollinen kumppanilleen koska sellaista ei ole; vain huolehtia tarpeistaan niin seksissä kuin tunneasioissa ja jos sen voi tehdä rehellisesti kaksin niin mikäs sen kivempaa... Mikä on naisen mielipide asiaan? :)
Tarkoitukseni edelliseen pitkään kirjoitukseen; itse en hyväksy pettämistä itseltäni enkä toiselta! En sinkkuna myöskään mene varattujen miesten mukaan, vaikka monet miehet "pommittavat" ensin viattomasti kahville ja syömään. Ihan viattomasti tutustumisen merkeissä. Ja vieläpä ilman alkoholia. Meitä on moneksi ja montaa mielipidettä. Kukin tehköön mitä mieli tekee. Ja myös kantakoon seuraukset, turha luulo kuitenkin ettei asiat koskaan tavalla tai toisella tule ilmi. Jo se että viitsii kysellä tälläisellä palstalla henkilökohtaisia asioita, kertoo paljon ihmisestä... tietysti, kuulun itsekin samaan kastiin varmasti kun viitsin lukea ja kommentoida!
tulee aina ilmi, tavalla tai toisella. Kaikki eivät vain kerro miehelleen tai vaimolleen että tietävät. Odottavat että mies tunnustaa. Tiedän tapauksia paljonkin
Ja en jatkaisi itse suhdetta oli sitten pettäjä kumpi tahansa, koska rakkautta ei silloin olisi - sitä aitoa.
Onneksi olen sinkku ja sinkkuna taidan pysyä.
kävi vähän samalla lailla exän kanssa, mutta eri asian kanssa. Kaverista tuli alkoholisti ja lupasi ottaa antabus-tabletteja jotta suhteemme olisi jatkunut. Ensin näyttävästi otti ne ja sitten jonkin ajan kuluttua kun kysyin että onko ottanut niin sanoi ottaneensa. Sitten aloin epäillä hajusta. Kysyin 2vk ja sanoi ottavansa vaikka tiesin hajusta. Sitten laskin kerran tabletin joita oli 68kpl. Seuraavat 2vk kysyin joka päivä onko ottanut ja vastaus oli että on ottanut. Joka päivä tarkistin laskemalla tabletit ja niitä oli aina 68kpl. Pidättelin kiukkuani ja 2vk jaksoin näytellä hyväuskoista akkaa, kunnes ruokapöydässä jälleen kerran kysyin samaa asiaa ja vastaus oli, että kyllä oli ottanut, niin sanoin että olen kaksi viikkoa laskenut tabletit joka päivä ja kahteen viikkoon et ainakaan ole ottanut yhtään tablettia.
Sanoin suhteen irti ja sanoin, että jos olis tunnustanut vaikka eilen, ettei ole ottanut niin ja niin pitkään aikaan, niin suhde olis vielä voinut jatkua, mutta kun kaksi viikkoa ensin epäilin ja kaksi viikkoa sitten laskin tabletit, eikä yhtään hävinnyt purkista, niin suhdetta ei voi enää jatkaa. Sanoin hänelle, että yli kaksi viikkoa hän on valehdellut mulle päin naamaa pokkana ja mä olen sen tiennyt. Sanoin että mulle riitti ja ajoin asunnostani ulos. Onneksi en ottanut kirjoille - onneksi hänellä oli asunto minne mennä.
en ollut jutun alkuunpanija ja eikös täällä sana ole vapaa?
että tälläisilla palstoilla olisi sana vapaa, mutta jonkin aikaa palstaa seuranneena olen huomannut että he jotka asuvat täällä 24/7 haukkuvat/ yrittävät ainakin haukkua satunnaiset palstalla kävijät ulos saman tien.
Mielestäni keskustelupalstat ovat tarkoitettu jokaisen kävijän mielipiteen ilmaisemiseksi siihen asiaan mikä keskustelun aiheena milloinkin sattuu olemaan. Sensijaan henkilökohtaisesta haukkumisesta saa/pitääkin tehdä valitus.
Tuskinpa näitäkään palstoja on laitettu haukkumisia varten.
En kertoisi asiasta vaimolleni, jos/kun kerta jäisi yhteen, en mä pilaisi avioliittoani
hieno vastaus.
pilannut sen jo, ainoa ero on, että vaimosi ei tiedä sitä. Teillä ei enää olisi luottamusta, eikä arvostusta, eikä kunnioitusta. Mitä sellaisella avioliitolla tekee.
etkä pystyisi rakastelemaan vaimosi kanssa.
haluaisit haukata eevan omenasta?
Eli sallisit itsellesi maistiaisen?
Entä jos tuo vastapuoli, nainen olisi aivan rakastunut "sen" jälkeen? Aiheuttaisit vain sydänsuruja rakastajattarellesi ja vaimollesi, jos hän saisi jostain sen tietoon.
Entä jos tämä rakastajattaresi kertoisi vaimollesi, kun jättäisi hänet sen yhden kerran jälkeen? Tai uhkaisi kertoa?
mikä siinä vastauksessa oli niin hienoa? Se että salaisi vaimoltansa? Vastuutonta käytöstä!
Johtopäätös = Olet pettänyt puolisoasi ja salailet sitä ja puolustelet itseäsi sillä, että on muitakin samanlaisia (en sano millaisia) yhtä vastuuttomia, jotka pettävät ja sitten salailevat. Vastuuttomuus alkaa jo petoksesta.
Kun päädyt pettämiseen, olet jo päättänyt mielessäsi sen, ettei puolisosi saa tietää asiasta.
Olet siis vastuuton siinä vaiheessa kun suostut pettämään toisen ihmisen kanssa puolisoasi.
Sinä voit olla myös vastuullinen, etkä antaudu houkutukselle/houkutuksille. Eipähän tarvitse sitten salailla mitään siinätapauksessa
täysin samaa mieltä kanssasi.
Jotain ainutlaatuista menee pilalle, jos toinen on pettänyt.
Uskokaa tai älkää, vaikka toinen ei kerro pettäneensä, toinen vaistoo sen, että jotain on mennyt rikki suhteessa. Toinen tietää, vaikka ei ole kuullut sitä pettäjältä tai keneltäkään muulta. Sen tietää vaan.
T: Tiedostanut pettämisen, ennen kuin se tuli ilmi
Tietysti on heitäkin, jotka eivät välitä tai tunnusta tietävänsä.
En kertoisi, enkä kumppanina haluaisi tietää.