Onko täällä kenelläkään kokemusta tyytymissuhteesta? Mä olen aina tiennyt, etten voisi muuta saada ja olen aina ajatellut, etten sitten halua suhdetta ollenkaan, mutta nyt olen alkanut muuttamaan mieltäni. Pelottaa vain, että miten asiat sujuu tyytymissuhteessa, miten arki, entä seksi? Oletteko kertoneet esimerkiksi kavereille totuuden vai esitättekö rakastunutta paria? Onko kukaan saanut tyytymissuhdetta kestämään? Olisiko parempi, että ottaisin sellainen miehen, josta kuitenkin minä olen kiinnostunut vai sellaisen josta en ole kiinnostunut? Mikä on ollut vaikeinta?
Kokemuksia tyytymissuhteista?
FlutterBy
15241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tulee ennenpitkää loppuunpalaminen. Ei sitä normaali ihminen kestä. Tietenkinhän se riippuu ihmisestä itsestää miten sopeutuu ja jaksaa kulissia ylläpitää.
Neuvoni on että ota mies josta ihan oikeasti pidät.
Hyvää yötä!
Mutta eikö se olisi minulle helpompaa, jos minäkään en välittäisi? Jos otan miehen, josta pidän oikeasti, niin saan koko ajan pelätä, että milloin hän löytää jonkun, josta hän oikeasti pitää. Suuri osa suhteista on tyytymissuhteita ja moni pystyy ylläpitämään niitä vuosikausia. Mutta miten???
väkisin jossakin suhteessa jossa kahden kesken ei pelaa mikään ja kuitenkin pitää yrittää näytellä että kaikki on kunnossa, kuin että oikeasti pitää kumppanistaan. Ainahan on sellainen vaara olemassa että jommankumman tai molempien eteen tulee uusi rakkaus, sillekään ei mahda mitään. Mutta..mutta .. eiköpähän suurin osa liitoista kestä kuolemaan asti. Niitten hyväksi vain pitää tehdä jotakin, eikä antaa kaiken mennä alamäkeen.
Mutta sehän se ydin onkin; kumpikaan ei pystyisi saamaan sellaista kumppania johon rakastuisi, joten miksi lähteä.
kato sit tulee se todellinen ihastus ja sit sä lähdet ja jätät kaiken...näin se menee. Tai sitten löydät vain paremman kun oot vähän vertaillu kahta tuotetta keskenään. Jos toisessa läskiprosentti on isompi kun toisessa vaikka molemmat yhtä makeita niin kumman sä lopulta otat?
Miksi niin tekisin, kun en häntä saisi kuitenkaan. Tuo vertailu voi olla tottakin... Ja ajattelen myös, että sellaiseen, josta ei oikeasti tykkää kyllästyy paljon helpommin...
Haluatko suhteen, joka alussa on yhteen mukautumista ja kasvaa sitten ajan kanssa yhä syvemmäksi kumppanuudeksi ja rakkaudeksi, vai tyydytkö suhteeseen jossa alussa ollaan mielettömän ihastuneita ja tunteen lopahdettua laitetaan välit poikki ja etsitään uutta suhdetta?
Toisekseen riippuu siitäkin, löytääkö sellaisen kumppanin jonka kanssa tavoitteet on aidosti samat ja tukeeko ympäristönne teidän tietänne.
Kyllähän minä haluaisin vaikka mitä, mutta sitä mitä haluaisin ei ole minulle tarjolla. Tarkoitin siis suhdetta, jossa ei missään vaiheessa ole minkäänlaisia tunteita ja jossa ollaan vain siksi, ettei kumpikaan saa sellaista kumppania, kuin oikeasti haluaisi. Ei mulla ole vaikeuksia saada jotain miestä tälläiseen suhteeseen, koska olen ns. hyvä paperilla, minua kohtaan vain ei voi tuntea mitään.
Ensinnäkin varmasti sinua voi rakastaa ja sinä voit tuntea vastarakkautta, mutta sellaisessa suhteessa täytyy myös panostaa vahvasti omiin ystävyyssyhteisiin että selviytyy jos ero kuitenkin tulee.
Toisekseen uskon että kaikissa suhteissa on jotain tunteita jos nämä suhteessa olijat viettävät aikaa yhdessä edes joskus. Kulissisuhteet on melko suurelta osin pelkkä urbaani myytti.
Ei voi, minun tyyppisiä naisia kohtaan ei tunneta mitään. Kyllä mä uskon, että jopa enemmistö suhteista on kulissisuhteita. Toki siihen toiseen kiintyy, mutta se on vain eräänlainen refleksi, ei mikään varsinainen tunne.
ei kannata esittää mitään, varsinkaa parisuhteessaan. Mikäli joku homma ei ruonaa sanoo sen ja tekee sen hyväks jotain. Mikäli homma tuntuu tyytymiseltä, se kalvaa kunnes se syö suhteelta jalat. Eli ei kannata, ja juu on kokemusta...mikään ei ole vaikeeta sen jälkeen kun tajuaa pistää palikat kohilleen. Muksaa päivää!
on! Siitä kohtaa missä teeskentely alkaa alkaa alamäki. Hienoisia merkkejä on mm. se et ei voi enää katsoa silmiin syystä tai toisesta niistä muista ongelmista nyt puhumattakaan..
Mutta vaihtoehto on elää yksin ja jäädä ilman lapsia... En esittäisikään mitään, vaan ihan rehelliseltä pohjalta tähän ryhtyisin.
ei edes pysty aitouteen parisuhteessa ja jos kumppani jotenkin onnistuu tutustumaan siihen aitoon, niin on aika vaihtaa kumppania... Epäaidot ovat kysytyimpiä parisuhdemarkkinoilla.
sitä kai oppii kantapään kautta että ulkoisten seikkojen korostaminen ei luo todellista kiinnostusta toiseen 24/7.
Sitten toinen juttu? Mitä on aito? Onko kaikissa ihmisissä edes niin monia eri kerroksia joita kaivaa vai onko yhteensopimattomuus osoitus siitä ettei olla samassa pisteessä joten miksi jatkaa pidemmälle.