Parisuhde ja biletys

Ei ole. Jos pettää, sitten pettää. Ei sitä vaan voi elää silleen, että pelkää koko ajan joutuvansa petetyksi,
tärkeintä, ja ainoo, mitä voi oikeasti tehdä, on, että itte ottaa omista tekemisistään vastuun.

Helpommin sanottu kuitenkin, kuin tehty-mutta muuta et voi.

meillä on avopuolisoni kanssa täysin sama ongelma, mutta hieman "pahempi". hän kun juo, hän myös juo kunnolla ja hölmöilee kännissä. Nuoli myös muutama kuukausi sitten erään naisen kanssa baarissa joten luottamus tosi nollassa... Pelkään koko ajan että hän löytää paremman tai pettää. Luottamushan on suhteen perusta...... En haluaisi koko ajan epäillä mutta pelkään luottaa. Haluaisin kovasti päästä tästä eroon mutta en tiedä miten, luottamushan pitää ansaita ja tulee ajan kanssa mutta kauan siinä menee. Ei miehenikään varmaan koko ajan jaksa epäilyksiä. Huomasin sen, että kun en ääneen sanonut sitä että en luota tai pelkään koko illan kun hän on baarissa niin riidat väheni, enkä vielä ole saanut häntä mistään kiinni. Pitää vaan yrittää luottaa toiseen, ei tässä muutakaan voi. Raastaa omia voimiakin niin paljon tuo koko ajan epiäily.

Minusta ei kuulosta, että olisi oikeasti isompaa syytä huoleen. Joka toinen viikonloppu ei ole edes niin paljon, että olisi syytä miettiä alkoholiongelmaakaan tai muuta sellaista.

Voisitko sen sijaan vaikka miettiä, miksi tunnet niin suurta mustasukkaisuutta ja epävarmuutta omasta asemastasi? Mieshän on valinnut sinut, tulee kavereiden luota takaisin sinun luoksesi ja viettää kuitenkin eniten aikaansa sinun kanssasi. Älä kaada kaikkea epävarmuuttasi miehesi niskaan, kirjoita ensin vaikka päiväkirjaan ja mieti, mistä tuntemuksesi johtuisivat. Oletko aina pelännyt hylätyksi tulemista, onko sinut joskus jätetty ikävällä tavalla?

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, mustasukkaisuus on joskus myös omaa sitoutumiskammoa. Rakastaminen on hieman pelottavaa, entä jos epäluottamuksesi onkin sinulle tapa pidätellä itseäsi, suojelumekanismi, jolla yrität estää ettet jollain tavalla kadottaisi itseäsi tai kontrolliasi suhteessa? Sekin on ihan luonnollista, mutta satuttaa loppujen lopuksi vain sinua, jos vain koko ajan odotat kauhuissasi iskua, joka ehkä tulee huomenna, kahden vuoden päästä tai ei koskaan. Mieti, miten voisit päästää symbolisesti pelostasi irti, kirjoita vaikka ahdistavat ajatukset paperille ja polta se.

Meidän parisuhteessa (olen vajaa kolmekymppinen nainen) on myös melko paljon baareissa käymistä, yksin ja yhdessä. Meillä homma on toiminut niin, että lupia ei tarvitse kysellä, mutta aina pitää ilmoittaa missä menee ja toinen puolisko on aina tervetullut mukaan (paitsi jos kyse on erityisesti tyttöjen/poikien illasta tms.). Luottamista ehkä helpottaa sekin, että molemmat olemme ihmisiä, joita humalassa kiinnostaa enemmän "maailmanparantamiskeskustelut" ystävien kanssa ja edessä oleva juoma kuin vastakkainen sukupuoli. Itse en ole koskaan ollut mustasukkainen, mies oli kuulemma nuorempana muttei enää.

Itse en ole mustasukkainen, koska ajattelen, että parisuhteen loppu ei ole maailmanloppu. Tottakai toivon, että olemme loppuikämme yhdessä, ja suren, jos mieheni yllättäen jättääkin minut, mutta enhän minä siinä lakkaa olemasta. Parisuhde on aina riski, ja luottamus on hyppy tuntemattomaan. Mutta sen askeleen voi ottaa rohkeasti, kun ajattelee, että ilman sitä jää kaikki kokematta, ja että tuskakin kuuluu elämään. (Tuskallistahan sekin on, jos vasta kuolema erottaa, eikö vain?)

Rohkeutta sinulle!

HEiI !

Olen noin 25v. mieheni harrastaa jalkapalloa ja kvereita riittää. Samoin iltamenoja ja baari-iltoja. Nyt kuulin kaveriltani, jonka mies samassa joukkueessa, oli jäänyt kiinni pettämisestä-puhelin täynnä seksiviestejä...yms. Halaisin nyt tutkia mieheni puhelimen, olenko sekopää? Sen mies mun mieheni paras kaveri. Olemme olleet melki vuoden naimisissa.
Alkaa vähän kyllästyttää ainainen kamujen kanssa sekoilu. Olisi enemmän minun kanssa kahdestaan.

Olen itse ja sen verran kerron, että jos pettää niin pettää ja kun tulee lapsia, pettäjämies jatkaa edelleen jopa helpommin.
Kohtuullisen raitis lapsista pitävä mies (ei siis beofiili) siinä hyvä vaihtoehto meille baarikiertäjille.

Hyvä että tunnistat ja tunnustat mustasukkaisuuden,joka on todellinen myrkky parisuhteessa.Jos haluat pitää miehesi niin anna hänelle tilaa,ja ota sitä itsekin.Omat ystävät ovat tärkeät ,umpiossa ei voi elää.Rajoittaminen ja kyttääminen ärsyttää ja yllyttää kokeilemaan rajojaan ja siitä taas ei seuraa muuta kuin surua ja murhetta.tiedän tämän omasta elämästäni,Mieheni valitettavasti on mustasukkainen, aihetta en ole antanut,mutta mielikuvitus on vaarallinen ase,joka voi tuhota liiton.Pelossa ei voi elää, se tulee mikä tulee.Älä jää kotiin kökkimään painu baanalle,pidä hauskaa ja nauti elämästä olet vielä nuori. Ja muista että ihmiset muuttuvat iän ja ajan myötä.

jaahas.itse olen ollut saman miehen kanssa 10-vuotta,ja mielestäni se johtuu siitä että ollaan pysyttykin yhdessä,kun ei käydä erilleen baareissa.miksei sinne voi mennä yhdessä aina?tosiasiahan on vaan se että sieltä aina löytyy omaa kumppania paremman näköinen tyyppi,saatikka sit kun on humalassa näin se vaan menee.katsotaan tuota rataa kauan olette yhdessä.ja mitä tohon miehees tulee"pettämisen rajoilla"tiedetään mitä tarkottaa.siihenhän se on menossa,jollei jo mennytkin,mistäs sä sen voit tietää?itselläni aiempi suhde kaatui,kun ukko lähti baariin yksin.tuli aamulla kotiin.selitys oli olin vanhan ystävän tyttökamun luona sohvalla yötä.arvaa menikö läpi?sit alkoi mun kostoiskut ja erohan siitä sit tuli.onneksi.

sain äidiltäni neuvon joka on mielestäni hyvä ehkäisy pettämiseen, että ei käy erikseen baareissa ymv.

No ei kai tuohon voi mitään muuta sanoa, kuin että joko luotat tai sitten et. Sille et voi yhtään mitään, jos toinen päättää sinua pettää. Ja olet oikeassa, että väärä tapa on alkaa rajoittaa miehesi elämää. Vaikka hän alistuisikin tossusi alle, hän katkeroituisi siitä ja asia tulisi myöhemmin vastaan epäsuorasti.

mitä varten varatut edes käy baareissa? itse käyn vain siksi että saisin naista, mutta olenkin sinkku. jos löytyisi
joku vakituinen niin tuskin kävisin ollenkaan noissa ylihintaisissa juottoloissa.

et kyllä ole sen mustasukkaisempi tai omistuhaluisempi kukaan muukaan, jos olisit jotenkin yltiöpäinen niin et päästäisi miestäsi ensimmäisenäkään viikonloppuna minnekkän.

itse en viihdy niinkään baareissa, eikä varallisuuteni sallisi sitä muutenkaan vaikka työssä käyvä olenkin. mutta itse käyn baarissa ilman parempaa puoliskoani n.kaksi kolme kertaa puolessa vuodessa jos edes niinkään usein. joskus jopa niistäkin voi tulla vähän eripuraa mutta se on yleensä taas ajankohdasta johtuva kuin siitä etten saisi mennä.

mutta tosiaan olet minusta aika pitkä jänteinen jo siinä mielessä että annat miehesi mennä baariin niinkin usein, ei ole muuten yhtään väärin pyytää häntä vaikka vähän rajoittamaan. minusta kerran kuussa on järkevä raja tai vielä kohtuulliseksi luokiteltavaa. näin siin ihan omalta kannaltani ajatellen.

voi voi sinulla on elämä edessä et voi noin ajatella totta kai se nuorena tuntuu pahalle mutta miehiä tulee ja menee usko pois !!! Et voi toista omistaakaan . ehkä ette vaan ole valmiita sitoutumaan tai hän haluaa muuta kuin sinä . Muistan kuinka itsellä oli tuossa iässsä miehiä oli ja vaihtui koko ajan .

on mielestäni vähän kaksipiippuinen juttu.

Nuorenahan sitä haluaa mennä ja nähdä ja tutustua ihmisiin jne ja se on ihan ok. Vähän päälle 2-kymppisillä voi olla kovakin biletysmeininki ilman että sitä voisi pitää alkoholismina tai muutenkaan pakkomielteisenä toimintana. Oman mieheni kanssa tapasimme baariympyröissä ja baariympyrät pysyivät kuvioissa mukana monta vuotta seurustelun alkuaikoina. Opiskelin vielä ja opsikelukavereiden kanssa bilettäminen oli vähintäänkin jokaviikkoista ohjelmaa, koskaan emme käyneet baareissa "hakupäällä" vaan juhlimme keskenämme, tanssimme, lauloimme karaokea, nautimme toistemme seurasta. Mieheni oli joskus mukana, joskus ei. Osan ajasta asuimme eri paikkakunnilla ja kävimme baareissa tahoillamme, epäluottamusta ei ollut.

Olisi äkkiä ajateltuna tosi kivaa, jos elämä voisi jatkua tällaisena loputtomasti. Yleensä se ei loputtomasti onnistu. Olen sitä mieltä, että jossakin vaiheessa parisuhdetta jatkuva baareissa ramppaaminen alkaa olla taakka suhteelle. Kun opiskelut on ohi ja ollaan oltu pari vuotta työelämässä, elämäntilanne alkaa useimmiten olla aika erilainen. Raskaan työviikon jälkeen haetaan perjantaipulloa ja jo parin tunnin päästä kotiintulosta vedetään "krakaa kaulaan" ja suunnitellaan illan biletystä ja viinan juontia. Rankka työ, rankat huvit, mutta tällaiset huvit ovat yleensä liian rankat pidemmän päälle.

Meilläkin oli muodostunut tavaksi, että viikonloput vietettiin baareissa. Opiskelukavereita ei enää ollut kuvioissa joten istuttiin monasti koko ilta imemässä bisseä ja muka "viihtymässä" toistemme seurassa. Oikeasti tämä elämäntapa aiheutti suhteeseemme riitoja. Aina oltiin muka "hauskan" perässä mutta kun sitä hauskaa ei sieltä baarista löytynytkään, tuli kinaa ja riitaa ja kun tuoppeja oli alla tarpeeksi, tuloksena oli usein ilmisota. Tappelimme mistä milloinkin, viikon aikana kertynyt väsymys ja erilaiset epäluottamuksen ja pettymyksen tunteet ruokkivat riitaa. Kai molemmat toivoimme, että samanlainen villi meno olisi löytynyt sieltä baarista kuin opiskeluaikoina, vaan eihän se sieltä löytynyt. Monilla kavereilla jo perheet lapsineen ja elämä aivan eri suunnassa kuin meillä.

Mutta eksyin sivuraiteille, olen sitä mieltä että bilettämisessä ei ole lähtökohtaisesti mitään pahaa. Kuitenkin on vaikea erottaa sitä hetkeä, jolloin "aito" kiva kavereitten kanssa muuttuu pakkomielteiseksi nuoruudesta ja ns. vapaudesta kiinni pitämiseksi. Jos puoliso tällöin alkaa rajoittaa ja vaatia olemaan kotona, hänen suunsa tukitaan tehokkaasti vetoamalla "vapauteen", josta jokaisella pitää olla oikeus pitää kiinni, vapauteen nähdä kavereita ja olla heidän kanssaan jne. Se onkin sitten vaikeampi todistaa, mikä on tervettä vihtymistä ja mikä jotakin muuta. Mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi ennen kaikkea viihtyä ja haluta viettää aikaa sen kumppaninsa kanssa, hänen kanssaanhan sitä ollaan elämää rakentamassa. Jos juhlimaan lähdetään, lähtökohdan pitäisi harvoja poikkeustapauksia lukuunottamatta olla se, että lähdetään yhdessä. Jos toinen ei kelpaa toisen porukkaan tai toisen pitää jatkuvasti saada suhteesta "lomaa", jotakin outoa on minusta tekeillä.

Minun suhteessani kävi myös niin, että mies kävi "pettämisen rajoilla" vähän aikaa sitten. Meillä on ollut muitakin ongelmia aika laidasta laitaan, yhteisiä ja molemmilla omia. Siitä huolimatta pettäminen tai "henkinen pettäminen" ei ole selitettävissä muilla ongelmilla, se on aina loukkaus suhdetta kohtaan ja aiheuttaa luottamuksen menettämisen. Älä syytä itseäsi siitä, että epäilet, se on luonnollista ja olisit aika kylmä tyyppi jos asia ei sinua huolestuttaisi. Meidän suhteemme on tällä hetkellä vielä vaakalaudalla ja mietimme, saako sen korjattua. Olemme kuitenkin päättäneet, että baareissa ramppaaminen saa loppua. Sieltä ei ole enää vuosiin löytynyt mitään, mikä veisi meitä ihmisinä tai suhdettamme millään tavalla eteenpäin. Juhlimassa voimme käydä, jos on todellista syytä juhlaan, seuraa tarjolla jne, mutta yhdessä. Kavereita voi nähdä ilman viinaa ja baariakin tai jos kavereita ei muissa ympäristöissä näkeminen kiinnosta, eivät ne kovin hyviä kavereita silloin liene.

Kyllä meidänkin taloudessa on aiheesta väännetty kättä monen monituista kertaa, sillä minunkaan mielestäni seurustelu ja jatkuva baarissa ravaaminen kavereiden kanssa eivät vaan sovi yhteen. Poikaystäväni hyvistä kavereista suurin osa on sinkkuja niin olen ihmetellyt, miksi siellä yökerhoissa tarvitsee näiden kavereiden kanssa juosta, jotka etsivät seuraa yhdelle illalle tai tositarkoituksella. On poikaystävä joskus yömyöhään soittanutkin, että on tulossa kotiin koska kaverit nuolevat akkoja baarin nurkassa, niin miksi hän sinne jäisi..

Totta kai joskus on mukava lähteä viettämään iltaa pelkästään tyttöjen kesken eli ei meillä missään nimessä kumpikaan ole toista kieltänyt menemästä kavereiden kanssa juhlimaan, mutta itsestäni huomaan etten nykyään edes viihdy yökerhoissa ilman kumppaniani.

Keskustelemalla ja omista tuntemuksistaan kertomalla asiat yleensä selviää ja päästään yhteisymmärrykseen, mutta täytyy myös muistaa ettei toista voi omistaa.

tulet tänne mariseman jos sulla on hyvä ja vakaa parisuhde,kasva aikuiseksi ensin.

...omistushaluinen. Aivan hyvin voisit sanoa miehellesi, että jos haluat välillä vierasta, niin siitä vaan - se sopii hyvin sinulle. Eihän ihmistä voi omistaa. Jos parisuhteenne perustuu siihen, että vahdit koko ajan miestäsi ettei se mene vieraisiin, niin hataralla pohjalla taidatte olla. Eroa samantien ja mene uuteen parisuhteeseen vasta sitten, kun uskot pystyväsi elämään siinä ilman omistushalua.

Yhdyn myös tuohon ykkösvaihtoehtoon, että sinun tulee keskustella kumppanisi kanssa toistenne arvomaailmoista ja mitä odotatte suhteelta.

Saatat sanoa parisuhteenne olevan hyvä ja vakaa, mutta eikö luottamus ole koko suhteen perusta?

Ajatus suhteen loppumisesta saattaa tuntua kammottavalta, mutta jos asiaan ei tule minkäänlaista muutosta tai kompromissia niin on sinun itsesi päätettävissä haluatko joka ikinen kerta niellä pahan olosi ja sillä tavalla aiheuttaa pahaa oloa itsellesi. Jos kumppanisi ei näe käytöksessään mitään vikaa niin haluatko joka toinen viikonloppu purkaa ahdistuksesi hänelle uudestaan ja uudestaan siinä toivossa että hän kenties muuttuu ja tällöin aiheuttaa pahaa mieltä sekä itsellesi että kumppanillesi? Sanon vaan, että tuolla maailmassa on varmasti vapaana joku, joka haluaa samoja asioita kuin sinä.

Jos kuitenkin koet, että suhteessanne on tästä asiasta huolimatta enemmän hyviä kuin huonoja puolia niin ottakaa asia puheeksi! Sillä se selviää. Tsemppiä!

Olette vielä molemmat nuoria. Kyllä se menojalka hidastuu, kun ikää tulee. Siihen saakka on vain kestettävä tai jos ei kestä, niin erottava. Toista kun ei voi omistaa koskaan. Ongelma on enemmän sinun kuin poikakaverisi.

Ensinnäkin: Ei ketään voi omistaa. Anna toiselle vapaus olla ja elää, tehdä asioita ja ala sinäkin nauttia elämästä :) Toista kontroilloimalla, vaatimalla, syyttämällä saa aikaiseksi vain riitoja ja pahaa mieltä, itsellekin.
Toiseksikin: Toinen pettää, jos haluaa pettää, ei sitä voi estää. Vaikka päällä seisoisit, niin valinta ei koskaan ole petetyn, se on aina pettäjän. Jos oma itseluottamus, luottamus toiseen tai muuten vaan ei kantti kestä, unohda mies. Älä tuhlaa elämäsi parhaita vuosia elämällä epäilysten alla.
Kolmanneksi: Epätoivoinen, vakoileva, ripustautuva nainen ei koskaan ole viehättävä. Rakasta itseäsi enemmän kuin miestä, niin mieskin rakastaa sinua. itseluottamusta peliin, tyttöseni. Sanoisinko, älä vingu miehen perään tai jää odottamaan kotiin itkien, lähde itsekin baanalla ja nauti olostasi.

mun nykynen eukko ei polta eikä juo laisinkaan. mä taas teen päinvastoin... ongelmia on. toisaalta olen ollu avoliitossa yhen strippari hotkon kaa aikoinaan 2.5v...

omia kavereita kerkii nähdä viikollakin.mä ainakin teen näin.eikä se ketään haittaa.en haluaisi päästä miehen yksin baariin tai kavereille, siinä on aina paljon naisia.ja käännissä voi tapahtua ihan mitä vaan.

Ketään tarvi omistaa,mut voi olla yhdessä aina. Jos mies ei haluaa, se ei siis rakasta sua. Etsi toinen.

täytyy suhteessa olla jos toinen tai toinen on valmis pettämään. Humala ei ole tekosyy. Bilettäminen on hauskaa varsinkin hyvässä seurassa MUTTA mikäs sen ihanampaa kuin baari-illan jälkeen palata suoraan kotiin oman rakkaan kainaloon. Ajatuskin vieraista ällöttää minua jos mietin, että suhde olisi muuten kunnossa. Jos taas joku olisi pahasti vinossa, kynnys pettämiselle olisi matala. En usko, että kovin moni täysin päästänsä terve ihminen nauttii aina vieraiden sukupuolielimistä...... Ei siinä ole mitään itua tai muuten täytyy olla hieman vajaaälyinen. Uskon monien pettämävän nykyään silkasti siitä syystä, ettei ongelmista osata puhua oman kumppanin kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=dUnkMjwayaQ

Älä ole moksiskaan. Itse olen katsellut tätä touhua 20. vuotta miehenä.Vaimoni on kiertänyt ravintoloissa koko ajan. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa!

"pettämisen rajoilla", on ihan kuin entinen mieheni sanoi "läheltä pitämisen tilanteita" tulee kun käy yksin ulkona baarissa, tanssimassa työmatkoillaan.
Jos sitoudutaan toiseen, niin sitoudutaan myös yhdessäoloon ja luottamukseen. Kavereitahan voi tavata myös muualla kuin menopaikoissa...
Älä ole liian luottavainen, sillä se voi maksaa vuosien kuluessa aika paljon kun on yhteinen koti ja kenties lapsia. Jos miehelläsi on jo nyt suhteen alussa noin kova menovietti, niin ei se muuksi muutu iän kartuessa.

Ystävällinen neuvo: Vaihda miestä. Älä pilaa elämääsi. Minäkin muutuin mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi, kun mies oli liitäjätyyppiä. 7 vuotta tuhlasin elämääni hänen kanssaan ja sain kärsiä sydänsuruista, kunnes itse löysin luotettavan miehen. Ei tarvi enää murehtia turhia. Omistushaluni ja mustasukkaisuuteni on tipotiessään.

Pettäminen? Mitä se oikeasti on? Tilanteissa joissa juttu ei toimi... aletaan aktiivisen elämän hakijaa sanoa pettäjäksi. Niin se yleensä on. Toimivaan suhteeseen sopii huonosti kolmas osapuoli. Yleensä "pettäjä" on myös jollain tavoin pettynyt. Paskan jauhantaa koko pettää / uskollinen kuvio. Täysin turhaa. Pettäminen on elämäntapa, eikä yhden illan juttu. Sillä että eksyy väärään makuuhuoneeseen... ei ole miteen tekoa pettämisen kanssa. Pettäminen liittyy kiinteistö yms. kauppoihin.

Jos luonne on mustasukkainen ja omistushaluinen, niin sitten kannattaa pokata itselleen joku hissukka, pääsee paljon vähemmällä. Kaikkea ei nainenkaan voi saada, jos on sellainen luonne, niin on ihan turha haaveilla menevästä miehestä jolla on kavereita ja muutakin elämää. Ei se tarkoita että mies pettää tai edes haluaa pettää jos käy baareissa. Minä ainakin nautin naisten naurattamisesta, flirtistä ja muutenkin heidän seurastaan mutta siihen se aina sitten jääkin. Ei tarvitse edetä sen pitemälle kun vaimo on mukava ja antaa tilaa hengittää. Korostan vielä että vaimollakin on ihan yhtäsuuri vapaus tehdä mitä hän haluaa, enkä epäile häntä. Eli ei kannatta pelätä suhteen loppumista, sillä se on ihan varmaa, että joskus loppuu. Mustasukkaisuus on vain oman itsevarmuuden puutetta ja pahimmillaan aika ankaraa vallankäyttöä toista kohtaan. Kenenkään muun kuin itsensä käytöstä ei voi, eikä kannata yrittää muuttaa.

Ole sinkku!! Minä aloin elämään yksin, kun häntäheikki-baarikärpänen-valehtelija asui baarissa ja muusta paskasta puhumattakaan.. Juhlat koittaa, kun tästä helvetistä saan itseni selvitettyä!!

Tuosta samaisesta aiheesta on mainittu selviydy.fi sivustolla, parisuhde kulminoituu luottamukseen ja jollei sitä ole on "mustasukkaisuuden peikko" jatkuvasti takaraivossa, mistä se pilkistää aika ajoin. Ehdotan että keskustelet aiheesa kumppanisi kanssa suoraan aiheesta.

Tietysti täytyy kuten aijemmin mainittu, huolehtia omasta osuudesta ja pitää puhtaat jouhet pussissa. Jos joskus ilmenee jotain, olisi helpompaa jos antaisit asian olla sen ajan murhe. Etukäteen asioiden läpikäyminen mielessä on vaa oman itsensä kidutusta.

Positiivisia ja kauniita ajatuksia kehiin, jos vaikka osaisit iloita miehes puolesta jos se tykkää juhlia. Annat enemmän syytä sen pettää jos epäilet turhasta, kuin että kannustat sitä tuossa ja näytät, että luotat 100% sen touhuihin. Luulis sillä miehelläskin ikävä kasvavan iltojen myötä jos emäntä on tyytyväinen ja iloinen.

Ei se tietenkään touteutukseltaan aina niin musta-valkoista ole kuin tässä postauksessa mutta suosittelen ottamaan vinkit harkintaan ja käytännön kokeilustakaan tuskin harmia on.

Ihan sama ravaako se ukkos baarissa vaik kerran viikossa, ei se sieltä mitään muijaa ole hakemassa. kyllähän noita tilaisuuksia varmaan tulee enemmän muualla ku känässä baaritiskillä, jos se lähtee vaikka viemään roskista pihalle ja kirjotat siitä tänne ni kierot ja kyyniset ihmiset rupee spekuloimaan että se varmaan menee naapurin irmaa sinne kyttäämään jos vaik sattuis samaan aikaan rappuun =DD