Nyt voisin olla yhtä kylmä kuin nuo muut naiset, jotka lopettavat yhteyden pidon, kun näkevät naaman/kuvan. Kamala minkänlaisen ihmisen kanssa olen jutellut. Miten joku mukava ihminen voi olla sennäköinen?
En halua lopettaa puhumista, koska juttu luistaa ja on mukavaa. Mutta en halua, että juttu etenee pidemmällekään ennen kuin olen varma henkilön ulkonäöstä.
Apua.
Kuinka te toimitte, naiset ja miehet, tällaisissa tapauksissa?
Pitäisikö sanoa henkilölle nyt heti että hei sori mutta ei kiinnosta vai odottaa siihen, kunnes on soveliasta tavata ja sanoa tuomionsa vasta sitten?
En halua lopettaa puhumista, koska juttu luistaa ja on mukavaa. Mutta en halua, että juttu etenee pidemmällekään ennen kuin olen varma henkilön ulkonäöstä.
Apua.
Kuinka te toimitte, naiset ja miehet, tällaisissa tapauksissa?
Pitäisikö sanoa henkilölle nyt heti että hei sori mutta ei kiinnosta vai odottaa siihen, kunnes on soveliasta tavata ja sanoa tuomionsa vasta sitten?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se on reilumpaa kertoa jossei halua muuta kuin jutella. Kerro selkeästi että kaverina on ihan jees, muttei ehkä ole kuitenkaan sen enempää. Luultavasti ei halua edes tavata sen jälkeen. Tai riippuu hiukan tyypistä. On väärin vedättää toista. Sano mitä ajattelet. Pitää antaa toiselle mahdollisuus valita itse kaverisuhde, jos sellaiseen tyytyy. Itse en ainakaan sen jälkeen kaveriksi tyydy, jos alan ajattelemaan jotain muuta henkilöstä. Se on sit kaikki tai ei mitään.
Nyt ei enää haittaa ulkonäkö, mutta nyt tuntuu että tämä henkilö on turhan ihastunut kun ottaa huomioon, että vasta just vajaa 3 viikkoa tunnettu ja juteltu mesessä. Itse olen hyvin otettu hänen kommenteistaan, mutta en osaa sanoa olenko ihan kuitenkaan niin ihastunut, sillä kaipaan sitä että tuntee toisen hieman paremmin..
Vaikea sanoa tuollaisia 'lannistavia' aisioita nätisti, koska nyt pelkona on että hän vetäytyy enemmän ujoksi kuin on jo..
Totuus satuttaa, mutta valhe vielä enemmän. Sääliminen vain pahentaa asioita. Reilu suora puhe niin siitä selviää kyllä ja sittenkin täytyy elää itselleen elämää. Toki muut pitää ottaa huomioon, mutta ei mielistelemään. Mielistely on mun mielestä loukkaus. Silloin tuntuu kuin olisi muka jotain haurasta ettei kestä asioita. Samaan sääliin törmää varmaan kaikki pyörätuolipotilaat. Ei niillekään sääliminen auta yhtään, vaan pitää kohdella kuten muitakin ihmisiä. Asiat pitää ilmaista reilusti sellaisina kuin ne on, niin silloin ei jää mietityttämään sitä joka saa pakit, että jospa sittenkin. Sellainen puolittainen tilanne on pahinta mitä voi olla. Jos joku on ujo, niin sitten on. Ei kuitenkaan ihastuminen ole mikään syy kelleen alkaa uhriksi. Sen sijaan jos homma jatkuisi, niin se ois aika paha. Sitten alkaisi ajattelemaan, että naiset voisi olla vain säälistä ja menisi vielä luottokin naisiin.