Uskaltaudun vihdoin kirjoittamaan tänne. Minun miehelläni on vihanhallintaongelmia. Hän tulee perheestä jossa häntä on lapsena kuritettu ruumillisesti. Edellisestä avioliitosta oleva poikani tekee hänet hulluksi ja hän on usein kurittanut poikaani repimällä hiuksista, käsivarresta ja korvasta. Myös potkaissut kerran. Olen hermostunut ja huutanut miehelleni tämän käytöksen takia ja mennyt väliin. Viime kerralla minut tönäistiin valtavalla voimalla maahan. Kaikki alkoi huutamisesta ja riehumisesta ja on vähitellen pahentunut fyysiseksi.
Mieheni haluaa apua tähän ongelmaan eikä pidä käytöksestään (muistuttaa häntä omasta isästään), mutta en oikein enää jaksa luottaa yhteiseen tulevaisuuteen. Nämä väkivaltatilanteet pyörivät päässäni ja PELKÄÄN häntä. Meillä on myös yhteisiä pieniä lapsia... Tilanne on kärjistynyt pahaksi juuri nyt kun vanhimman poikani pienemmät sisarrukset vievät paljon huomioita ja vanhin poikani oireilee kovasti. En tiedä miten pistäisin poikani kuriin ettei hän jatkuvasti tahallisesti ärsyttämällä vihastuttaisi miestäni. Kaiketi poikani saa tästä jonkinlaista tyydytystä koska mieheni vihastuminen saa MINUT aina hänen puolelleen, häntä paapomaan... Minusta on kuitenkin kohtuutonta että hän pitää poikaani pirullisena ja kaiken pahuuden lähteenä. Kyseessä ei kuitenkaan ole aikuinen vaan lapsi!!! Mutta mieheni päässä lapseni tekevät "loukkaukset" ja käyttäytyminen ovat kuin aikuisen tekemää, hän ymmärtää ne ihan eri tavalla kuin minä.
Olemme menossa keskustelemaan näistä asioista perhetyöhön. En oikein usko että siitä on mitään hyötyä... Tahtoisin kuulla muiden kokemuksia...
Mieheni haluaa apua tähän ongelmaan eikä pidä käytöksestään (muistuttaa häntä omasta isästään), mutta en oikein enää jaksa luottaa yhteiseen tulevaisuuteen. Nämä väkivaltatilanteet pyörivät päässäni ja PELKÄÄN häntä. Meillä on myös yhteisiä pieniä lapsia... Tilanne on kärjistynyt pahaksi juuri nyt kun vanhimman poikani pienemmät sisarrukset vievät paljon huomioita ja vanhin poikani oireilee kovasti. En tiedä miten pistäisin poikani kuriin ettei hän jatkuvasti tahallisesti ärsyttämällä vihastuttaisi miestäni. Kaiketi poikani saa tästä jonkinlaista tyydytystä koska mieheni vihastuminen saa MINUT aina hänen puolelleen, häntä paapomaan... Minusta on kuitenkin kohtuutonta että hän pitää poikaani pirullisena ja kaiken pahuuden lähteenä. Kyseessä ei kuitenkaan ole aikuinen vaan lapsi!!! Mutta mieheni päässä lapseni tekevät "loukkaukset" ja käyttäytyminen ovat kuin aikuisen tekemää, hän ymmärtää ne ihan eri tavalla kuin minä.
Olemme menossa keskustelemaan näistä asioista perhetyöhön. En oikein usko että siitä on mitään hyötyä... Tahtoisin kuulla muiden kokemuksia...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Annatko sä äijän pahoinpidellä omaa poikaas? Tosi törkeetä, ajattele vähän.
Lastensuojeluasia !
Äijä pihalle.
Oletpa sinä TYHMÄ !!!
Helppohan sinulla on syyllistää kun et ole tässä tilanteessa. HELPPOAHAN se on jäädä kolmen lapsen kanssa yksin kun ei ole edes työpaikkaa mihin mennä äitiyslomalta. Oletpa sinä TYHMÄ.
Itse lähdin pikkulapsen kanssa, kun olin ilman mitään tuloja ja työpaikkaa. Ajattelisin sinuna poikaa.
Sossu auttaa taloudellisissa aisoissa. Toimeentulotuki. Ei ole helppoa, mutta kyllä pärjää.
Ikinä en antaisi kenenkään lyödä lastani.
Niin, vastaajan viesti oli typerästi muotoiltu, mutta samaa ajattelin, että miksi sallit moisen. Oli työpaikkaa tai ei, niin sinun kuuluu suojella lastasi. Tee rikosilmoitus heti seuraavasta kerrasta! Jos sallit tilanteen jatkuvan, niin löydät sen edestäsi, kun poikasi kasvaa ja alkaa ajatella, että äiti ei puolustanut kunnolla.
Suomessa ei kukaan jää täysin ilman turvaa.... ja sinusta on helpompaa katsoa kun lapset saa turpaan / ovat väkivallan alaisia kuin seisoa omilla jaloilla.
Luuletko että suomessa ei ole muita yksinhuoltajia jota ovat työttömiä?
Rahako se auttaa jaksamaan ja uhraamaan omat lapset?
juuret ovat syvällä eikä terapiakaan toimi nopeasti. Sinun kuuluukin olla lapsesi puolella, jos aikuinen aiheuttaa perheessä pelkoa. Kaikkien lapsiesi. Puutu vaan herkemmin. Mies pahoinpitelee jo kahta teistä. Korvasta repiminen ja hiuksista repiminen todella sattuvat eikä ole pikkuasia. Potkiminen kertoo että on ajan kysymys kun käy huonosti pojallesi. Sinä et ole kuitenkaan aina paikalla. Yh:nakin pärjää ja jos reagoit ennen kuin jotain korvaamatonta tapahtuu, on teidän mahdollista myöhemmin muuttaa uudelleen yhteen, jos perheterapian kautta miehesi saa apua. Jos vahingoittaa esikoista, voivat eron jälkeiset tapaamisetkin (pienemmille siis) olla hyvin vaikeita. Varmista lapsillesi isä ja toimi ennen kuin asiat kärjistyvät yhtään enempää.
Älä yritäkkään syyllistää poikaa. Mies on vastuussa itse omista lyömisistään.
vanhin poikasi haluaa sinulta selkeästi huomiota, hän ottaa sen pahalla, jollei hyvällä saa. Kunhan saa huomiota. Sinun tehtäväsi on suojella lasta, tuli mitä tuli. Miehesi on selkeästi sairas tai jotenkin kypsymätön ainakin. Ei hänestä näytä olemaan kasvattajaksi. Jos hän ei muuta käytöstään, on ero paras ratkaisu lastenkin hyvinvoinnin kannalta. Laita ukko koeajalle.
Ukko on jo koeajalla, seuraavasta kerrasta kun hän käy väkivaltaiseksi lähtee mies pihalle, ei minä ja lapset. Ensi viikolla on aika perheneuvottelijalle jonne mennään yhdessä miehen kanssa. Minulla ei ole todellakaan aikomusta antaa tämän mennä yhtään pidemälle. Yhtään kertaa hän ei ole vielä lyönyt, enkä aio antaa lyödä. Omassa lapsuudessani oli vielä ihan normaalia kurittaa lapsia fyysisesti. Olen itsekin saanut "korvapuusteja" ja jopa muutaman kerran selkääni "tuppivyöstä". Aikuisella on aina vastuu tuollaisesta käyttäytymisestä, se on kasvattajan kontrollin menettämistä. Eikä todellakaan lapsen syytä.
Ja yritän parhaani mukaan viettää aikaa myös esikoisen kanssa. Hänellä on tällä hetkellä tosi vaikeaa, ymmärrän sen ihan hyvin kokemuksesta koska olen elänyt uusperheessä lapsena itsekin. Ainosta lapsesta on aina hankalaa kun yhtäikkiä ei olekaan enää kaiken keskipiste.
Ei ole enää kysymys siitä että lapsi ei ole keskipiste, vaan siitä että hänellä on todella ahdistava ja turvaton olo ukon käytöksen takia.
Juu tuo lapsen oireilu johtuu hänen kokemastaan väkivallasta. Suosittelisin perehtymään traumatisoitumiseen. Toivon todella että poikasi saisi tukea ja apua joltain ammatti-ihmiseltä. Jos painat villaisella noin isoa asiaa kuin lapsesi pahoinpitelyä ( tuo ei ole enää kurittamista) voit pilata hänen tulevaisuutensa. Ymmärrän kyllä että asia on sinulle vaikea ja arka mutta yritä olla vahva lapsesi puolesta. Mun mielestä tuo perheneuvonta voi olla hyvä alku mutta kuulosta aika heppoiselta avulta tilanteessanne. Jos miehelläsi on vihanhallintaongelma se tuskin paranee itsestään.
on lapselle vielä pelottavampi kokemus kuin sinulle... voi oireilal jo ihan senkin takia. Tyyliin satuttaako se oikeasti minua, olenko oikeasti niin arvoton...
Jos nyt kertomassasi on jotakin hyvää, niin mainitsit miehesi haluavan väkivallastaan eroon. Se on muutoksen alku, joten tunteeko hän http://www.miessakit.fi/
Olen kuullut kehuja kyseisestä yhteisöstä ja siellä siis miehet tukevat mehiä hallitsemaan väkivaltaansa. Kuten naisena tiedät voi olla mukavampi jutella joskus toisen naisen kanssa ongelmistaan kuin miehen kanssa, joten mielestäni mies voi tässä tapauksessa olla se paras tuki sinunkin miehellesi.
Hienoa, että menette perheterapiaan, mutta ole sinäkin terveellä tavallala kriittinen ja jos tuntuu, ettette molemmat saa apua, älkää lannistuko. Minä ehdotan siksi miehellesi em linkkiä luettavaksi.
Sinä olet kuitenkin siinä vaiheessa, että olet alistunut miehesi väkivaltaan ja alat hyväksymään syyt hänen käytökselleen. Muista kuitenkin, että miehesi on jo rikoksen tekijä ja tehnyt pahaa pojallesi ja sinulle.
Asioita ei kuitenkaan ratkaista hetkessä ja salli se itsellesi. Minä elän itsekin väkivaltaisessa liitossa ja on vienyt pitkään tajuta, ettei mies saa uhata tai satuttaa minua fyysisesti eikä psyykkisesti millään tavoin. Suomen Laissa on pitkät pätkät väkivallan määreista ja se kannattaisi sinunkin käydä lukaisemassa, niin tiedät mitkä ovat kansalaisoikeutesi samoin kuin lastesi.
Puhu pojallesi ja sano hänelle, että miehesi on sairastunut väkivaltaan. Suojele poikaasi ja kerro hänelle, että yrität selvittää tilannetta. Ja voit soittaa poliisin paikalle, jos miehesi vielä kerran lyö poikaasi. Se on sinun velvollisuutesi olkootpa poikasi käytös mitä vain. Sillä vanhemman on kyettävä hallitsemaan tilanne olipa vastassa millainen räkänokka tahansa.
En sitä silloin uskonut, että väkivallalla on taipumus pahentua, eli seuraavalla kerralla mennään pitemmälle.
Nippanappa selvisin hengissä, koska odotin liian kauan.
Kaikista pahinta on aikuinen joka antaa pahoinpidellä lastaan. JOS AIKUINEN TIETÄÄ TILANTEEN, EIKÄ TEE SILLE MITÄÄN, NIIN HÄN ON YHTÄ SYYLLINEN !!!
Mieti sitä.
Hyväsky se, miehesi on väkivaltainen. Rakkaus on kummallinen joillakin se pakottaa kestämään väkivaltaa omalta puolisolta ja keksimään tekosyitä miksi se olisi hyväksyttävää.
Totuus on miehen väkivalta lasta kohtaan ( omaa tai vierasta) on AINA tuomittavaa, mikään asia tai tapahtuma ei anna siihen oikeutta.
Pelko on oikein, väkivalta kuin pikkuhiljaa raaistuu ja sinä alat sitä pitää "normaalina" miehen luonteeseen kuuluvana. Nytkin sinä haet syyllistä lapsesta ( omasta pojasta joka tahallaan ärsyttää) ja poikasi haluaa kokea että sinä välität kun häntä kuritetaan....
Sinun on pakko valita kumpi on tärkeämpi lastesi turvallisuus ( sillä myös teidän yhteiset lapset saattavat aiheuttaa sen ärsytyksen jossakin vaiheessa ja yleensä henkilö jolla on tuollainen luonne ajan kuluessa laskee omaa ärsytyskynnystä) vai sinun halu olla puolisosi kanssa. Haluatko opettaa lapsesi varomaan joka askeletta ja sanomisiaa, olemaan mahdollisimman huomaamattomasti ja viemään mahdollisiman vähän aikaasi silloin kun mies on läsnä.... tehdä kodista kuin vankila josta ei poispääsyä ole ennen aikuisuutta.
Omallalailla joka kerta kuin mies kokee ettei mitään seuraa ( nalkutusta lukuunottamatta) vaikka on väkivaltainen niin sinä palkitset hänet. Vasta kun hän on selkä seinää vasten ( mahdollinen ero) alkaa hän kenties ajatella. Tämä vaatii että ero on jotain mitä hän ei halua ja oletko varma ettet alitajuntaisesti pelkää että hänelle se ei olisikaan niin paha juttu. ( suurin syy miksi useimmat naiset eivät todellisuudessa laita miehelleen rajoja vaan ottavat turpaan kerta kerran jälkeen)
Jos haluat jatkaa elämää ilman väkivaltaa. Tee miehelle selväksi, avioliitto päättyy jos väkivalta jatkuu ja muista myös pysyä siinä ( vaikka se tarkoittaisi miehestä luopumista) Yksikään mies ei voi olla niin tärkeä että äiti on valmis uhraamaan lastensa turvallisen kasvuympäristön ( valitettavasti vain näyttää että joillekin naisille on)
Se että miehesi kasvoi väkivaltaisessa ympäristössä EI OIKEUTA häntä kostamaan sitä eteenpäin eikä se ole mikään selitys. Se voi olla syy ja silloin se on pakko joko hoitaa pois tai sellainen ihminen pitää eristää viattomista lapsista.
Käy ihmeessä seillä perheneuvolassa ja suosittelen käymistä myös turvatalossa juttelemassa naisten kanssa, mieti tarkaan ja kuuntele miten nämä naiset hakevat sen syyn aina miehen ulkopuolelta ( joku ärsytti ja siksi ....) koskaan se ei ole miehen vika.... eihän se näin mene.
Mitähän siitäkin tulisi jos miehesi vetäisi turpaan jokaista vastaan tulijaa joka ärsyttäisi häntä....tulis poliisin kanssa vähän asiaa. Miksi se kotona olisi sen hyväksyttävämpää.... kodin ulkopuolellakin miehesi joutuu hyväksymään että hänelle vittuillaan eikä voi vetäistä turpaan siitä hyvästä. Vai pettääkö hillintä silloinkin?
Moi.
Kauheaa kuultavaa.
Jätä miehesi ja suojaa lapsesi.
Äitini ei aikoinaan osannut tehdä niin, ja arvet, myös tosiasialliset ovat ikuisia.
kuulehan, tilanteesi on se että joku kaunis päivä joku tekee sen mitä sinun olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten: soittaa poliisit, ja tekee rikosilmoituksen lapseen kohdistuvasta väkivallasta, joka on suomen lain mukaan rikollista. Ja silloin sinä et pääsekään pälkähästä kuin koira veräjästä. Tiedätkö mitä sinulle tapahtuu? Teidän KAIKKI lapset otetaan huostaan, ja saat rikossyyttet väkivallan mahdollistamisesta, ja hyväksymisestä, samoin siitä että et ole kyennyt huolehtimaan lapsen turvallisesta kasvatuksesta (fyysisestä koskemattomuudessta) Engl.kielessä tämä termi on "failing to protect", ja naisia, mahdollistajia on pitkillä tuomioilla linnassa usassa kun poikakaveri on tappaniut lapsen vahingossa, kun oli tarkoitus vain kurittaa potkaisemalla. Ja äiti saa syytteet rikoskumppanuudesta ! Lapsi kuolee tai vammautuu helposti, käypä youtubesta katsomassa näitä tositarinoita, mitä ÄITI on antanut tapahtua, siellä on lapsia kuollut ja koomassa. Naapuri, mummi, täti, tarhanhoitaja, opettaja soittaa sosiaaliviranomaisille kun näkee mustelman, tai lapsi kertoo, ja SINÄ olet pulassa, niin kuin pitääkin sitten! Et ole kelvollinen vanhemmaksi!
Poikasi katkertoituu sinua kohtaan ja alkaa vihata sinua, jos et tee asialle välittömästi jotain. Haluatko, että poikasi paheksuu sinua ja kyselee vanhempani itseltään miksi äiti ei puolustanut?
Nimim. Kokemusta on
Itse sain sosiaalista pikaisessa erovaiheessa (en edes kertonut syytä vain sen että on pakko muuttaa), rahaa jo ennen Kelan päätöksien tulemista. Saat asumistukea, työttömyystukea, lapsilisät, elatusmaksut mieheltä lapsia varten ja tarvittaessa myös toimeentulotukea. Miehesi tulot eivät enää vaikuta sinun tukiisi ja voit käyttää perheen rahat perheeseen ja lapsiin. Pärjäät kyllä. Erilleen muuttaminen ei tee miehestäsi yhtään vähempää isää lapsillesi. Tapaamiset jatkuvat. Hänhän paheksuu itsekin käytöstään ja haluaa varmaisti katkaista kierteen. Jatkatte tiivistä yhteishuoltajuutta ja suhdettannekin, mutta asutte erillään kunnes kaikki voivat taas turvallisin mielin asua saman katon alla. Miehesi saattaa jopa ymmärtää tämän. Poikasi saa hyvän mallin aikuisuudesta ja vastuusta, kun miehesi pyytää anteeksi ja sanoo palaavansa, kun on saanut itsehillintäasiansa taas kuntoon. Miehesi saa kokemuksen tilanteen hallinnasta ja sukupolvien välisen kierteen katkaisemisesta. Perheterapiassa voisi ottaa tämänkin puheeksi. Jos toimii ajoissa, ei tarvitse tehdä yhtä radikaaleja päätöksiä.
Hienoa, että olet ilmoittanut asiasta perheen ulkopuolisille, miehesi myöntää tekonsa ja haette apua. Olet rohkea! Pystyt kyllä tekemään kaiken tarpeellisen perheen elämän rauhoittamiseksi.
sitä jo sivuttiin, http://www.miessakit.fi/fi/lyomaton_linja
Kun kerran mies haluaa eroon väkivallastaan.
Näkemykseni mukaan poikasi ei pidä isäpuolestaan ja tietää sinun tulevan väliinne kun saa provosoitua miehesi hyökkäämään kimppuunsa.
Todennäköisesti poikasi on mustasukkainen sinusta edelleen, vaikka hänelle on tullut kaksi sisarpuolta.
Poikasi mielestä hänellä on vain yksi isä ja avioeron kautta han on menettänyt isänsä vaikka tapaisikin isäänsä saannöllisesti.
Simpsoneissa on musta huumoria, kun Homer kuristaa Bart poikaansa. Aidossa elämässä se huvittavuus on kaukana.
Kun yrität pyytää neuvoja kuinka pitää poika 'kurissa jottei ärsyttäisi mies-parkaasi'--? Uskomatonta, siis sulta pitäis huostaanottaa kaikki lapset. Et voi jumalauta VASTUUTTAA lastasi AIKUISEN MIEHEN käytöksestä vaikka sillä ois millainen 'surkuti-nyyh-yhyy-stoori' takanaan.
'Poika oireilee', -no ihmekös tuo kun oot sen valmis uhraamaan 'perherauhan' hyväksi. Onko sulla lepakoita tapulissa? Vai miksi poikasi pitää kärsiä vain siksi että saat munaa?
Paskanmarjat. Kuri se olla pitää olla. Vittu mitä paskaa tämä nykyaikainen lasten paapominen. Eihän se oma kullannuppu tee ikinä mitään pahaa (Mitä nyt koulussa polttaa hamppua ja viikonloppuna varastelee autoja.)
Vanhanaikaiset tukistaminen ja suusaippua on ihan hyväksyttäviä asioita. Hävettää katsella nykyajan pelle äitejä ja isiä kun ei lapsilla ole mitään kuria saatikka kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan.
Hyi helvetti teitä.
mutta älä keksi itsellesi tekosyitä, miksi tilanne saisi jatkua. Mikään ei oikeuta miestäsi pahoinpitelemään lasta. Toimeentulo Suomessa järjestyy ja näkisin, että tiukkakin taloudellinen tilanne on aina lapsen loppuelämän hyvinvointia ajatellen parempi vaihtoehto kuin ikuiset traumat ja ongelmat pahoinpidellyksi tulemisesta.
Voimia Sinulle
Melkoisia kommentteja tullut tähän ketjuun, osa ehkä hiukan vähemmän rakentavia kuin toiset.
Olen päässyt työskentelemään oman uupumukseni kanssa. Saan perhetyöstä apua joka viikko. Mies käy terapiassa ja jaksaa paremmin itse. Ei ole ollut nyt kuukausiin sellaisia konflikteja jossa mies olisi käynyt käsiksi. Mukana on nyt sosiaalitoimi joka omalta osaltaan antaa painetta miehellä harjoittaa ITSEHILLINTÄÄ konfliktitilanteissa. Vietän vanhimman lapseni kanssa enemmän aikaa, yritän myös järjestää että hän näkisi omaa isäänsä enemmän.
Lisäksi olen kertonut tästä läheisilleni että perheessäni on VÄKIVALLAN uhka vaikka tilanne onkin rauhallinen nyt. Miehelle on selvä asia että seuraavasta kerrasta kun hän käy käsiksi poikaani/minuun hän lähtee. Se että tilanne tiedetään läheisten kesten helpottaa minun mieltäni.
Eihän tämä helpoin tie ole, helpointa olisi vaan pistää mies pihalle. Mutta tosiaan rakastan vielä miestäni ja tässä perheessä on vielä paljon pelastamisen arvoista. Eikä poikani vihaa isäpuoltaan tai toisinpäin. Itseasiassa he tulivat oikein hyvin toimeen ennen tätä 6-vuotisuhmaa&sisarrusten tuloa maailmaan.
että olette saaneet ja saatte ongelmiinne apua.
Aina se helpoimman tien valinta ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Teillä on molemmilla halua korjata asioita, joten toivoa on.
Jos kaikesta huolimatta päädytte jossain vaiheessa eroon, niin silloin sinua auttaa jaksamaan tieto, että ainakin yrititte kaikkenne. Ei tarvitse tuhlata voimavaroja miettimällä, että olisiko vielä voinut tehdä jotain.
Tiedän tämän omasta kokemuksestani.
Toivotan teille hyvää jatkoa ja paljon voimia uuden rakentamiseen!
"....olen kertonut tästä läheisilleni että perheessäni on VÄKIVALLAN uhka vaikka tilanne onkin rauhallinen nyt. Miehelle on selvä asia että seuraavasta kerrasta kun hän käy käsiksi poikaani/minuun hän lähtee".
Kannattaisi erota tuosta miehestä. Kauheeta lapsille elää kodissa jossa leijuu tämmönen uhka/mahdolllisuus että toi ukko EHKÄ taas räjähtää ja käy päälle. tossa alussa mainitussa kirjotetussa lauseessa kiinnoitti huomiota se, että siinä luki seuraava kerta KUN hän käy käsiksi. Ei edes JOS, vaan KUN. Pelottavaa.
Mielestäni on todella hyvä, että selkeästi olette tehneet jotain asian eteen. On myös oikein, että muut läheisenne tietävät tilanteestanne. Se auttaa heitä seuraamaan tilannetta ja tarvittaessa puuttumaan asiaan omalta osaltaan. Lapsille pelon ja väkivallan uhan alla eläminen on aina traumatisoivaa. Sen vuoksi, tilanne on saatava totaalisesti rauhoittumaan. Muuten sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kun laittaa mies pihalle tai lähteä itse lasten kanssa. Moni on siitä selvinnyt onnellisempana, terveempänä ja ennen kaikkea hengissä! Väkivalta harvoin riistäytyy yhdellä kertaa täysin käsistä. Yleensä se alkaa pikkuhiljaa raivoamisena ja huutamisena, muuttuen läpsimiseksi ja tönimiseksi, siitä taas potkimiseksi ja lyömiseksi jne. Tässä ei tosiaan ole kyse vain sinusta ja puolisostasi, vaan ennen kaikkea lapsista, jotka eivät itse voi tehdä valintoja. Kaikessa väkivallassa on kyse myös muista läheisistä; aikuisista lapsista, sisaruksista, vanhemmista, ystävistä, työkavereista. He loppupeleissä keräävät elämän sirpaleet ja vievät kukkia haudalle, kun joku taas menehtyy turhaan perhe- tai parisuhdeväkivallan uhrina. Tämä ei ole mitään omasta päästä keksittyä lässytystä, vaan olen nähnyt liian läheltä kuinka monen ihmisen elämään yhden ihmisen hallitsematon ja hoitamaton raivo voi vaikuttaa. Pysyvästi.
Alkoiko tuo riitaisuus ennen vai jälkeen sisarusten tuloa maailmaan?
Monesti syntyy mustasukkaisuus kun lapsi on vanhempi ja tulee sisaria syntyy mustasukkaisuutta aikaisemmin syntyneen mielessä sisarusten saaman huomion vuoksi.
Siitä sitten syntyy tahtomattaan konflikteja, varsinkin kun miehen vanhemmat ovat olleet väkivaltaisia ja hän on oppinut, että väkivallalla saa tilanteen hallintaan.
Pidetään peukkua, että saa tilanteensa hallintaan.
No sä olet pojan äiti, ihminen jonka pitäs suojella omaa lasta, eikä puolustella miestä, sillä että poika vaan ärsyttää. Jos sinä et poikaa suojele, niin KUKA SITTEN?
Oletkohan edes oikea ihminen pitämään pojastasi huolta?
1.) Jos ei miehesi lopeta lapsen ruumiillista kurittamista niin se on selvä eron paikka. Asiassa ei mitään juuta eikä jaata eikä muttaa. Tämä on tärkein pointti. Kenenkään ei pidä pelätä omassa kodissaan ja ketään ei saa lyödä kuin itsepuolustukseksi.
2.) Olet varmaan oikeassa siinä, että poikasi manipuloi ja ärsyttää. Lapset harrastavat sitä. Myös aikuisella on oikeus olla omassa kodissaan rauhassa.
3.) Kohdat 1 ja 2 yhteen. Miehesi on luvattava pidättäytyä ruumiillisesta kurituksesta ja myös toteutettava se käytännössä. Sinun on syytä tukea miestäsi ja tämän auktoriteettia poikaasi vastaan. Joko kasvatatte lasta yhdessä, jolloin tuet miestäsi, tai sitten teette sen erikseen ja erillisissä talouksissa. Kaksipäinen vanhemmuus ei toimi. Lapsi saa vaan lisää vettä myllyyn, jos onnistuu kääntämään sinut miestäsi vastaan. Iästä riippuen kyseessä on joko leikki tai salakavala peli, mutta tavoite on joka tapauksessa sama. Toimimalla yhteisessä rintamassa reilusti, mutta jämptisti pitäisi vanhempien saada lapsi kuriin ennen kuin tilanne eskaloituu siihen, että heikkohermoisemmalla palaa pinna.