Hei
Kysyisin onko kohtalotovereita samankaltaisesta tilanteesta ja hyviä neuvoja ja ohjeita miten toimia. Olen itse aikuinen nainen, opiskelen ulkomailla, mutta pian muuttamassa takaisin Suomeen. Minulla on aina ollut hyvät välit vanhempiini ja sisaruksiini. Viime aikoina meillä on kuitenkin ollut vaikeaa äitini mielisairauteni takia. Hän on hyvin masentunut, mutta luulen että taustalla piilee jokin muukin psyykkinen sairaus.
Noin pari kuukautta sitten äitini päätti yhden äkin että haluaa avioeron isästäni. Tämä oli kova paikka isälleni ja suuri yllätys meille. Äitini ilmoitti ettei ole saanut isältäni tarpeeksi tukea ja huomiota ja puhui meille, lapsilleen, paljon pahaa isäni selän takana. Me vanhemmat lapset emme tietenkään tämmöiseen menneet mukaan, mutta nuorimman siskoni, 13v, hän sai uskomaan että isäni on paha mies. Äiti purki pahaa oloaan siskooni (!!) ja kertoi hänelle yksityiskohtaisia asioita avioliitostaan. Kun hän päätti että haluaa avioeron niin ilmoitti siitä kahdeksan aikaan aamulla pikkusiskolle joka oli lähdössä kouluun. Äitini puhui jo tuolloin itsemurhasta, ja miten meidän kaikkien on parempi olla ilman häntä. Yritin parhaani mukaan olla tukena, soitella usein ja laittaa paljon sähköpostia, kuitenkin hän oli isälleni sanonut että eniten häntä sairaudessa tukee fysioterapeutti (selkäongelmia) ja myöhemmin paljastui että heillä oli ollut suhde. Vanhempani saivat asiat sovittua, kun äitini päätti ettei haluakaan erota. Isäni päätti että he tekevät kaikkensa saadakseen suhteensa taas toimimaan ja hemmotteli äitiäni pienillä lahjoilla.
Kun kävin heillä vierailulla huomasin että ilmassa oli paljon jännitystä, nuorin siskoni ja isäni joutuivat varomaan sanomisiaan ja käyttäytymistään, ettei äitini vaan loukkaantuisi. Parisuhde heillä kuitenkin kuulemma oli kunnossa. Noin pari viikkoa sitten äitini otettiin sairaalaan potilaaksi, koska masennus oli niin paha. Ensimmäiset päivät isäni kävi katsomassa häntä päivittäin kunnes äitistäni tuli taas se kylmä ihminen, joka syyttää isääni kaikesta (masennuksesta) ja puhui kaikille pahaa hänestä. Isäni on ymmärrettävästi ihan loppu, eikä halua enää käydä äitiäni katsomassa. Myös nuorin siskoni on päättänyt ettei mene enää käymään katsomassa äitiäni, niin ilkeä äitini on myös häntä kohtaan. Koska kaikki sisaruksista alkavat olla loppuneita äitini kylmää ja manipuloivaa käyttäytymistä kohtaan, on äitini alkanut soittelemaan minulle. Kaikista kamalinta siinä on miten hän joka kerta on niin täynnä itsesääliä ja huomionkipua, että olen joka puhelun jälkeen ihan loppu. Hän on myös alkanut laittamaan sukulaisilleen tekstiviestejä miten hän aikoo tehdä itsemurhan kun kukaan ei välitä.
Kaikista oudointa on mielestäni äitini muutos persoonana, ennen niin lämmin ja ajattelevainen ihminen on muuttunut itsekkääksi, manipuloivaksi ja kylmäksi ihmiseksi. Kaiken lisäksi sairaalan henkilökunta ei ole ottanut meiltä mitään lausuntoja, eivätkä kerro meille missä mennään. Kaiken lisäksi he näyttävät uskovan kaiken mitä äitini sanoo, ja ovat välinpitämättömiä omaisia kohtaan. Kun yritimme kysellä että olisiko vaihdevuosilla osuutta asiaan (äitini alkoi pukeutumaan kuin teini ja puhui seksistä liiian avoimesti) niin meidän käskettiin pitämään huoli omista asioistamme.
Olen ihan loppu asian kanssa (olen käynyt psykologilla helmikuusta asti), sain viimeksi sanottua äidilleni että en halua että hän haukkuu isääni minulle sillä minä en ole kenenkään puolella vaan koitan tukea molempia. Se on vaan niin pirun vaikeaa kun hän käyttäytyy niin kylmästi ja manipuloivasti, puhuu sisaruksista toisilleen paskaa selän takana vaikka olemme ilmaisseet ettemme siihen rupea, ja puhuu itsemurhasta saadakseen huomiota.
Tarvitsen itselleni jonkun rajan, sillä tällä hetkellä vaan itkettää ja nukun huonosti. Pelkään että parisuhteeni kärsii myös.
En tiedä jaksoiko kukaan lukea tätä, mutta oli pakko päästä purkamaan.
Kysyisin onko kohtalotovereita samankaltaisesta tilanteesta ja hyviä neuvoja ja ohjeita miten toimia. Olen itse aikuinen nainen, opiskelen ulkomailla, mutta pian muuttamassa takaisin Suomeen. Minulla on aina ollut hyvät välit vanhempiini ja sisaruksiini. Viime aikoina meillä on kuitenkin ollut vaikeaa äitini mielisairauteni takia. Hän on hyvin masentunut, mutta luulen että taustalla piilee jokin muukin psyykkinen sairaus.
Noin pari kuukautta sitten äitini päätti yhden äkin että haluaa avioeron isästäni. Tämä oli kova paikka isälleni ja suuri yllätys meille. Äitini ilmoitti ettei ole saanut isältäni tarpeeksi tukea ja huomiota ja puhui meille, lapsilleen, paljon pahaa isäni selän takana. Me vanhemmat lapset emme tietenkään tämmöiseen menneet mukaan, mutta nuorimman siskoni, 13v, hän sai uskomaan että isäni on paha mies. Äiti purki pahaa oloaan siskooni (!!) ja kertoi hänelle yksityiskohtaisia asioita avioliitostaan. Kun hän päätti että haluaa avioeron niin ilmoitti siitä kahdeksan aikaan aamulla pikkusiskolle joka oli lähdössä kouluun. Äitini puhui jo tuolloin itsemurhasta, ja miten meidän kaikkien on parempi olla ilman häntä. Yritin parhaani mukaan olla tukena, soitella usein ja laittaa paljon sähköpostia, kuitenkin hän oli isälleni sanonut että eniten häntä sairaudessa tukee fysioterapeutti (selkäongelmia) ja myöhemmin paljastui että heillä oli ollut suhde. Vanhempani saivat asiat sovittua, kun äitini päätti ettei haluakaan erota. Isäni päätti että he tekevät kaikkensa saadakseen suhteensa taas toimimaan ja hemmotteli äitiäni pienillä lahjoilla.
Kun kävin heillä vierailulla huomasin että ilmassa oli paljon jännitystä, nuorin siskoni ja isäni joutuivat varomaan sanomisiaan ja käyttäytymistään, ettei äitini vaan loukkaantuisi. Parisuhde heillä kuitenkin kuulemma oli kunnossa. Noin pari viikkoa sitten äitini otettiin sairaalaan potilaaksi, koska masennus oli niin paha. Ensimmäiset päivät isäni kävi katsomassa häntä päivittäin kunnes äitistäni tuli taas se kylmä ihminen, joka syyttää isääni kaikesta (masennuksesta) ja puhui kaikille pahaa hänestä. Isäni on ymmärrettävästi ihan loppu, eikä halua enää käydä äitiäni katsomassa. Myös nuorin siskoni on päättänyt ettei mene enää käymään katsomassa äitiäni, niin ilkeä äitini on myös häntä kohtaan. Koska kaikki sisaruksista alkavat olla loppuneita äitini kylmää ja manipuloivaa käyttäytymistä kohtaan, on äitini alkanut soittelemaan minulle. Kaikista kamalinta siinä on miten hän joka kerta on niin täynnä itsesääliä ja huomionkipua, että olen joka puhelun jälkeen ihan loppu. Hän on myös alkanut laittamaan sukulaisilleen tekstiviestejä miten hän aikoo tehdä itsemurhan kun kukaan ei välitä.
Kaikista oudointa on mielestäni äitini muutos persoonana, ennen niin lämmin ja ajattelevainen ihminen on muuttunut itsekkääksi, manipuloivaksi ja kylmäksi ihmiseksi. Kaiken lisäksi sairaalan henkilökunta ei ole ottanut meiltä mitään lausuntoja, eivätkä kerro meille missä mennään. Kaiken lisäksi he näyttävät uskovan kaiken mitä äitini sanoo, ja ovat välinpitämättömiä omaisia kohtaan. Kun yritimme kysellä että olisiko vaihdevuosilla osuutta asiaan (äitini alkoi pukeutumaan kuin teini ja puhui seksistä liiian avoimesti) niin meidän käskettiin pitämään huoli omista asioistamme.
Olen ihan loppu asian kanssa (olen käynyt psykologilla helmikuusta asti), sain viimeksi sanottua äidilleni että en halua että hän haukkuu isääni minulle sillä minä en ole kenenkään puolella vaan koitan tukea molempia. Se on vaan niin pirun vaikeaa kun hän käyttäytyy niin kylmästi ja manipuloivasti, puhuu sisaruksista toisilleen paskaa selän takana vaikka olemme ilmaisseet ettemme siihen rupea, ja puhuu itsemurhasta saadakseen huomiota.
Tarvitsen itselleni jonkun rajan, sillä tällä hetkellä vaan itkettää ja nukun huonosti. Pelkään että parisuhteeni kärsii myös.
En tiedä jaksoiko kukaan lukea tätä, mutta oli pakko päästä purkamaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieno ja avoin tilitys sinulta.
Olisitko kuitenkin hieman väärälle osastolle kirjoittanut. Tämä on käsittääkseni noista
S24 nettideittailu-asioista mielipiteitä vaihtaville. Kenties parempi olisi ollut vaikkapa tuo -
Suku on pahin - keskustelupalsta.
Tai kuka tietää .. onko sitä niin määritelty.
On varmaan hyvä, että palaat Suomeen - itsesikin takia. Ehkä täällä helpompi päästä livenä
purkamaan ajatuksiaan. Nämä nettijutut ovat hyviä - mutta niin tunteettomia ja etäisiä.
Jäät herkästi nyt kelaamaan negatiivista rataa, etkä varmaan kumppaniasi halua alituiseen
piinata asioillasi - niin hyvää kuin se sinulle saattaisi tehdäkin.
Onko sitten äiti sairaus hoidettun oikein. Ilmeisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö?
Välillä menee liian lujaa - välillä kärvistellään pohjalla.
Todennäköisesti uhkailut jäävät puheiden taholle. Mutta varmasti raskasta omaisille.
Hän ei varmasti käsitä uhkailujensa stressaavuutta omaisilleen.
Tässä tapauksessas et voi kuin toivoa, että äitisi saa oikeaa hoitoa. Et voi olla liian empaattinen hänelle,
koska hän ei juuri nyt voi ottaa empatiaa vastaasi. Totta kai tuet häntä - mutta ennen kaikkea itseäsi, sisariasi ja isääsi.
Jututa Suomessa lääkäreitä ja vaadi heiltä hoitoselvitys. Oikeaa hoitoa äitisi tarvitsee juuri nyt.
Ja kun hoito edistyy, hän kykenee varmasti myös positiivisempaan käytökseen ja tunteisiin
Kiitos vastauksestasi. Huomasin että meni väärälle osastolle, joten laitoin saman tekstin myös Perhe on pahin-osastoon.
Mutta aivan totta kaikki mitä sanoit. Kiitos siitä
:))
äitisi on huora.
teille kaikille olisi parasta, jos hän toteuttaisi uhkauksensa ja tappaisi itsensä.
isäsi olisi pitänyt jo ajat sitten heittää moinen lutka niska-pers-otteella talosta ulos.
vittu että vituttaa lukea tuollaista.