Mulla on kyllä ihme miesonni. Kaikki miehet, jotka kohtaan pitävät minua joko VAIN ystävänä tai jonain pilluautomaattina, vaikka en edes ole sellainen ihminen, joka antaisi kenelle vain. Seksikumppanini ovat hyvin vähäiset. Vain exäni.
Jokainen mies josta kiinnostun katoaa yhtäkkiä mystisesti, vaikka en todellakaan takerru heihin, näytän kuitenkin kiinnostukseni, kun he ovat myös osoittaneet sen.. ja sitten ei mitään, he katoavat mystisesti TAI paljastuu yhtäkkiä, että heillä on tyttöystävä. Siis täh? Miksi vihjataan, että olisi kiinnostusta, mutta sitten veetäänkin tyttöystäväkortti pöydälle.
Alkaa oikesti ketuttaa. Olen aina oma itseni. En jaksa pelata mitään pelejä. Jos minua kiinnostaa, näytän sen, mutta en millään tapaa hyökkäävästi. Teen aloitteita, kysyn kahville ja joskus jos siltä näyttää annan miehen tehdä aloitteen.
Mikä hitto siinä on, että yksikään mies ei tunnu kiinnostuvan vakavissaan minusta. En etsi todellakaan mitään mister oikeaa, vaan vain tyyppiä jonka kanssa olla ja pitää hauskaa.
Onko minut tuomittu olemaan ikuinen vain ystävä... kaikki miespuoliset ystäväni pitävät minua hyvänä tyyppinä ja osa yhtenä jätkistä, vaikka olen kyllä varsin naisellinen. En vain jaksa koohkata ihan kaikesta mistä naiste yleensä koohkaa. Kehuja saan ulkonäöstäni, fiksuudestani, maanläheisyydestäni, olen mukavaa seuraa kuulemma ja seksikäs, mutta silti. Kukaan ei kiinnostu minusta. En etsi todellakaan epätoivoisesti ketään. Viihdyn ihan hyvin yksin, mutta olisi kiva, jos olisi joku jonka kainaloon voisi käpertyä silloin tällöin.
Missä hitossa on vika?
Jokainen mies josta kiinnostun katoaa yhtäkkiä mystisesti, vaikka en todellakaan takerru heihin, näytän kuitenkin kiinnostukseni, kun he ovat myös osoittaneet sen.. ja sitten ei mitään, he katoavat mystisesti TAI paljastuu yhtäkkiä, että heillä on tyttöystävä. Siis täh? Miksi vihjataan, että olisi kiinnostusta, mutta sitten veetäänkin tyttöystäväkortti pöydälle.
Alkaa oikesti ketuttaa. Olen aina oma itseni. En jaksa pelata mitään pelejä. Jos minua kiinnostaa, näytän sen, mutta en millään tapaa hyökkäävästi. Teen aloitteita, kysyn kahville ja joskus jos siltä näyttää annan miehen tehdä aloitteen.
Mikä hitto siinä on, että yksikään mies ei tunnu kiinnostuvan vakavissaan minusta. En etsi todellakaan mitään mister oikeaa, vaan vain tyyppiä jonka kanssa olla ja pitää hauskaa.
Onko minut tuomittu olemaan ikuinen vain ystävä... kaikki miespuoliset ystäväni pitävät minua hyvänä tyyppinä ja osa yhtenä jätkistä, vaikka olen kyllä varsin naisellinen. En vain jaksa koohkata ihan kaikesta mistä naiste yleensä koohkaa. Kehuja saan ulkonäöstäni, fiksuudestani, maanläheisyydestäni, olen mukavaa seuraa kuulemma ja seksikäs, mutta silti. Kukaan ei kiinnostu minusta. En etsi todellakaan epätoivoisesti ketään. Viihdyn ihan hyvin yksin, mutta olisi kiva, jos olisi joku jonka kainaloon voisi käpertyä silloin tällöin.
Missä hitossa on vika?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Paljonkos oli arvon neidillä ikää? 20 vee?
Melkein, mutta ei ihan. 24v. Onko siinä jokin vika?
Että sinulle ei oikeasti kelpaa perus insinöörijamppa, se voi olla yks syy, jos sen miehen pitäis olla miehekäs ja vähän jännittävä, joka saa perhosia kierämään vatsanpohjalla
Kuule hei lohdutuksen sana sulle: ehkä suurin kunnianosoitus, jonka voi nainen mieheltä saada, on hyväksyminen joukkoon ystävänä. Nirppanokkia ei katsella ystävinä kaksilahkeisten joukossa yleensä.;)
Sulla voisi mahdollisesti ehkä itselläsi olla tasokriteerit kumppanin hakuun sillä tasolla, että annat automaattisesti itsestäsi vaikutelman, että et ole mikään yhden yön patja ja sehän just on hieno piirre ihmisessä!;) Voisit ehkä ajatella vaikkapa siten, että on hyväkin, jos jo ainakin olemassaolevia tyttöystäviä omaavat luikkivat muualle, koska tuskin sä sellaisia olet vaillakaan, eikö niin?
Sulla voi olla tosi hyvä ihmistuntemus, tiedätkö? Tsemppiä.:) Fiksu nainen on aina sellanen, että miehet eivät voi olla kiinnostumatta ja sinä vaikka muuta luulisitkin, kuulut kuitenkin varmasti pidettyjen joukkoon.
Kiitos paljon vastauksesta. Lohdutti paljon :) Ehkä joku jossain vaiheessa rohkaistuu :)
Ongelma voi olla siinä että miehet ei tajua sitä että olisit valmis suhteeseen. Tämä ei johdu sinusta vaan siitä miten useimmat muut naiset käyttäytyvät. Me miehet kun joudutaan tulkitsemaan sitä suhde-sanskriittiä mitä naiset tarjoilee meille ja koittaa sitä kautta onkia tietoa onko nainen kiinnostunut vai ei niin meillä on päässämme "ikuinen yliviritys" joka tarkoittaa että me nimenomaan osaammekin VAIN leikkiä suhdepelejä koska se on kaikki mitä on tarjolla normaalisti naisten leikittäessä meitä. Koska miehillä ei ole minkäänlaista kokemusta siitä että nainenkin voi olla tuollainen kuin sinä niin kun teet omia suoria aloitteitasi ja olet sellainen kuin olet tulkkaudut kaveriksi koska "et käyttäydy kuin nainen joka leikkii".
Luultavasti miehet voivat rentoutua seurassasi ja kokevat sinut kaverillisena eivätkä tule edes ajatelleeksi että haluaisit seurustella. Jos haluaisit niin (miehen kannalta) se ilmenisi "suhdeleikkinä" - ja koska et leiki ei mies koskaan herää ojentamaan kättään ja ottamaan koska ei tajua että niinkin voi asia mennä :)
Joko opettelet leikkimään sen verran että mies tajuaa sinun haluavan suhdetta ja annat helpon onnistumisen tai sitten koitat teroittaa miehelle ihan silleen rautalangasta vääntämällä että sinä olet tyttökaverimateriaalia ja kiinnostunut ja miehen olisi syytä harkita sitä seurustelua koska se on vaihtoehto jonka voi valita ilman pelleilyjäkin kanssasi... saatat joutua toistamaan muutaman kerran koska ensin emme ymmärrä, sitten emme usko ja sitten menee muuten vaan kusi sukkaan :D
Ja miten se väännetään rautalangasta? Sanomalla sopivalle ukolle suoraan, että kuule olen kiinnostunut sinusta, oletko sinä minusta? Olen tyttöystäväainesta, ota minut, älä ole ujo.