Olen miettinyt, miten nettideittailussa pitää toimia. Pitääkö antaa rehelliset tiedot itsestään? Entä jos ei halua, vaan haluaa mahdollisimman pitkään säilyttää anonyymiuden? Mitä jos joku alkaa tiukata tietoja?
Entä mistä kannattaa/pitää keskustella kirjoitteluvaiheessa? Voiko mennä suoraan asiaan ja selvittää, mitä toinen haluaa seurustelukumppaniltaan?
Toiminko väärin, kun yritän selvittää ensin sen, että onko tapaamiseen aihetta? Onko tyyppi potentiaalinen kumppani.
Entä mistä kannattaa/pitää keskustella kirjoitteluvaiheessa? Voiko mennä suoraan asiaan ja selvittää, mitä toinen haluaa seurustelukumppaniltaan?
Toiminko väärin, kun yritän selvittää ensin sen, että onko tapaamiseen aihetta? Onko tyyppi potentiaalinen kumppani.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Se nyt on ihan sama että miten etenee, koska homma tyssähtää kumminkin jossain vaiheessa.
Tällä palstalla ovat miehet ihmetelleet että mikä on kun naiset eivät voi heidän yhteydenottoihinsa sanoa edes että ei kiitos. Itseäni kyllä kiinnostaa enemmän että mikä on kun mies ottaa yhteyttä ja minä vastaan, niin sen koommin en tyypistä enää kuule.
Yhdelle tapaukselle laitoin s-postiosoitteen maininnalla että jutellaan tuolla - katosi. Toiselle kirjoitin aika pitkänkin tarinan jossa kävin läpi yhteisiä kiinnostuksenkohteitamme - katosi. Koska käytin eri tyyliä eri kerralla se ei voine olla siitä kiinni että kirjoittelisin aina niin omituisia että kiinnostus tyssähtää siihen. Täytyy olla vain niin että vapaana olevia ihmisiä on niin maan perkeleesti tyrkyllä että miehilläkin on mistä valita. Ja KEHTAAVAT sitten vielä inistä keskustelufoorumeilla kuinka muka he näkevät niin pirusti vaivaa ja naiset sen kuin valitsevat parhaat päältä.
Eihän tällä menolla jaksa kohta vastata kenellekään yhtään mitään, kun kiinnostus kumminkin hiipuu siellä toisessa päässä ennen kuin edes päästään asiassa alkuun.
Enkä minäkään pelkästään odottele että miehet ottavat yhteyttä. Olen itsekin laittanut viestiä, silmäniskua ja mitä kaikkea kiinnostaville miehille. Yksikään ei ole ottanut yhteyttä, mutta yrittänyttä ei laiteta (omituinen sanonta).
Ne tiedot mitä antaa, tietysti rehellisesti. Mutta en itse ainakaan anna koko nimeäni, saati sitten osoitetta tai puhelinnumeroa ennen kuin on sovittu tapaamisesta (silloin saa numeorni). Jos joku alkaa tiukata tietoja, pistän pelin poikki. Kysyn ainakin heti mieheltä että millaista seuraa etsii, se kun on aika olennainen asia jotta tietää kannattaako ensimmäisiäkään treffejä sopia. Mitä järkeä on tavata jos olisi selvinnyt parilla viestillä että haetaan aivan eri asioita? Hölmöhän se olisi olla selvittämättä sitä heti alkuunsa.
Ensimmäinen vastaus on: pitää antaa rehelliset tiedot itsestään. Siis arvomaailmat, kiinnostuksen kohteet ja mitat, asuinpaikka ja kaikki olellinen. Ensimmäisiä oleellisia tietoja ei ole nimi, puhelinnumero tai osoite. Jos joku tiukkaa tietoja, niin kysy että mihin hän tarvitsee niitä tässä vaiheessa.
Juttele pitkään, jos tykkäät vastakumppanista. Sen huomaa ihan muutaman tunnin chat -sessiosta että mitä toinen on ihmisiään... kaikki rinnamittojen ja munanpituuden kyselijät voi skipata aika nopeasti.
Jos joku osaa chatata tai puhua puhelimessa kivasti ja älykkäästi, niin sitten etene. Yritä todella selvittää, onko toinen tapaamisen arvoinen.
Mitä mieltä olet, pitääkö ikä kertoa tarkkaan? Profiiliinhan tulee automaattisesti tarkka ikä riippuen, minkä on laittanut syntymäajakseen. Itse en halua kertoa tarkkaa ikää tunnistamisen pelossa, sillä deittaajat ovat näköjään samoja jopa vuosia ja jutut muunneltuina totuuksina kiertävät ihmiseltä toiselle. Ihan uskomattomista jutuista minutkin on tunnistettu, vaikken tietenkään ole sitä myöntänyt. En voi sietää juoruilua, sillä vaikka itse tunnistan jonkun, en lähde siitä häntä informoimaan, enkä myöskään juttele muille deittaajille asiasta. Jotain hienovaisuutta sentään deittailuunkin. Jos taas jotkut haluavat kaiken kansan tietävän deittailustaan, niin mikäs siinä, mutta minä en kuulu siihen ihmistyyppiin.
Ikää ei kannata ilmoittaa ihan tarkkaan. Vähennä vaikka 9 kk iästä, tai 13 kk, niin saat eri iän ja eri horoskooppimerkin (joillekin se on tärkeää), mutta et vielä huiputa (paljoakaan), Jos asut Espoossa, kerro asuvasi Helsingissä. Vältä kaikkea tunnistettavaa tietoa. Jo asut vaikka Lapissa, niin ilmoita asuinkunnaksi Lapin lääni, ei esim Kittilää. Heti kun huomaat että Sinut on tunnistettu jostain syystä, niin poista se asia. Älä käytä oikeaa etunimeä eikä tarkkaa ammattia. Älä ilmoita tuloja. Ilmoita vain oleellinen, mutta tee hyvä profiili. Tämä on tärkeää. Huitaisten tehtyjä profiileja on niin paljon.
...että jos ihminen on vapaa, hän on ilmoittanut ikänsä jne oikein. Kuvalliset ovat myös vapaita.
Ne jotka valehtelevat ikänsä yms. tietonsa, salailevat sitä siipaltaan tai seurustelukumppaniltaan.
Mitä hävettävää siinä on, että joku tunnistaa vapaan sinkun deittailevan? Ei mitään.
Kuvattomuuden ymmärrän vielä profiilissa, mutta en tapaa ketään, jonka kuvaa et ole nähnyt. Tulotiedot saa verottajalta, jos on niin pirun utelias ja asialla on jotain merkitystä.
Et tainut lukea ollenkaan avausviestiä ja avaajan toista viestiä. Mistä minä tietäisin, että miksi hän haluaa pysyä tunnistamattomana. Hän vain haluaa niin. Sen pitisi selvitä ihan lukemalla avaus. Jotkut haluavat olla tunnistamattomia esim. työn, tuttavien tai silkan kiusanteon takia. Niin minäkin haluan. Sitten kun kiva nainen ottaa yhteyttä, niin toki kerron oikean sähköpostini, lähetän kuvani ja mahdollisesti tavataan.
Kuvittelehan, miten kävisi, jos esim koulun opettaja tulisi tunnisteteuksi oppilaidensa toimesta. Oppilaat voisivat perustaa feikkiprofiilin ja alkaa kiusata oikein kunnolla - esim "luoda suhdetta". Sama koskee tietenkin kaikkia johtavassa asemassa olevia.
Avaaja kysy myös saako valehdella ikäsnä. Kovin paljoa ei saa valehdella, mutta esim. tuo 13 kuukauden nuorennus (tai vanhennus) muuttaa ikän ja horoskoopin.
Olen samaa mieltä, että tulotiedot ovat turhia ja kuva on jopa haitallinen profiilissa. Kuvaa ei kannata laittaa myös senkään takia, että profiilissa vierailevan mielenkiinto suuntautuu kokonaan kuvaan, ja taidollakin luotu profiili menettää merkityksensä
ja tiedonhaun ammattilainen ja tunnen kohtuullisen paljon ihmisiä - enkä siltikään tunnista ketään netissä iän ja horoskoopin perusteella. Miksi ihmeessä nämä muuttumattomat pienet perusasiat siis pitäisi valehdella?
Ja anna kun arvaan, aina alaspäin, eikö vaan - etenkin jos kyseessä on "aikuinen mies"?
Eiköhän kyse ole nyt vain siitä, että kun aikuinen 50vee mies eroaa, hän onkin yhtäkkiä mielessään 40.........?
Minä olen myös tietotekniikan ammattilainen, 50v ja en muuta väitä. En halua olla 40v tai teini. Täältä löytämäni tyttöystävä on 49v, ja minulle aivan täydellinen. Kaikki miehet ei etsi nuoruutta ja sekosäpinää.
Ero ei nuorentanut minua mitenkään. Toivoin vain saman elämänkokemuksen omaavaa seuraa. Semmoisen olen löytänyt, ja hyvä niin. Ryppyjä on jo ja muutenkin ikä painaa vähän. En todellakaan luule olevani mikään nuori korkeushyppääjä. Kelpaan joillekin, ja nyt elämä hymyilee ja on kivaa.
Pysyisit kuitenkin aiheessa. Aloittaja kysyi, että "miten paljon itsestään pitää/kannattaa paljastaa". Näihin kysymyksiin annoin täsmäneuvoja.
Ikävä, jos nimimerkki "aikuinen mies" antaa jonkin epämääräisen mielikuvan.
Ihmisillä on taipumus kuvitella, että he ovat jotenkin "ainutlaatuisia". Totuus on että isoilla paikkakunnilla on pilvin pimein eronneita keski-ikäisiä, yksinäisiä ihmisiä. Ei siinä ole mitään hävettävää.
Pysyin asiassa: ikä ja kotipaikka ovat vähintä mistä itse odotan rehellisyyttä. Muut tiedot voivat olla vaikka kuinka viitteelliset.
Miehenä sinulla ei taida olla käsitystä, kuinka moni mies valehtelee netissä ikänsä, osa jopa kotipaikkakuntansa? Aloittajan on todella hyvä tietää tämäkin, jos on nainen. Naiset saavat paljon enemmän vastauksia kuin miehet, ja varovainen on todella syytä olla.
Itselläni loppuu tutustumisinto tässä vaiheessa heti - koska kokemus on todella osoittanut, että suurimmalla osalla näistä ei ole ns. puhtaita jauhoja pussissaan. Useimmiten kyseessä on ollut jollakin tavalla sitoutunut mies, joka ei vain tahdo sitä myöntää. Toinen vaihtoehto on, että keski-iän kriisi on eron jälkeen aika kova ja jotenkin häpeillään sitä mitä ollaan. Toki se on ihan inhimillistä, mutta luo ihmisestä epäluotettavan kuvan.
Mukava, että sinulla on onnistanut. Älä kuitenkaan kannusta julkisella foorumilla epärehellisyyteen.
Moi taas. Kanssasi on kiva jutella. Minäpä vastaan nyt noihin ja otan mukaan sitten uutta näkökulmaa.
Jotkut ihmiset ovat todellakin "ainutlaatuisia". Esim. kukaan ei VOI kertoa olevansa vaikka pääministeri tai koulun rehtori. Siitä seuraisi vain kiusaamista, julkista häpeaa ja noloutta. Avaaja ei kertonut paikkakuntansa kokoa. Tiedän, että noin sadantuhannen asukkaan kaupungeissa on julkishallinnossa niin tunnettuja ihmisiä, että "kaikki" tuntevat. Eräskin nainen korkeassa asemassa kertoi, että ei voi mennä ravintolaan tapaamaan miehiä - koska on liian julkinen. Tämän henkilön piti mennä Helsinkiin asti tätä tekemään, jotta ei tunnettaisi. Ymmärrän oikein hyvin tätä ihmistä, jonka tapasin useaan kertaan.
Ehdotin iän narraamista noin vuodella, mikä kai meidän mittapuussa on vain kaksi prosenttia. Paikkakuntaa ehdotin vaihdettavaksi noin puolen tunnin automatkan päähän. Kumpi on muuten pahempi, esittää paikkakunta kuntana vai maakuntana? Sanoin myös, että nämä asiat pitää heti kertoa oikeiksi, jos haluaa tutustua. Oliko pahoja?
Aikaisemmassa viestissäni korostin että oleelliset asiat pitää kertoa. Oleellisia olivat ne arvomaailmat ja toiveet, mitat, älyn ja halun tulee tulla selkeästi esiin jo omassa profiilissa. Minulla ei tietenkään ole mitään käsitystä siitä kuinka moni mies valehtelee ikänsä merkittävästi. Sen sijaan tiedän kuinka moni nainen pienentelee painoaan, liiottelee liikunnallisuuttaan ja harrastuksiaan. Kolmasosalla on korkeakoulututkinto. Työttömiä ei ole ollenkaan, vaikka oikeassa elämässä niitä on vajaa kymmenen prosenttia. Naisilla näyttää olevan aivan tukahduttava määrä harratuksia jotka liittyvät taiteeseen, liikuntaan, muotiin, eläimiin ja luontoon. Todellisuudessa näitä naisia onkin vähän. Nämä - ja arvomaailmat - ovat juuri niitä tärkeitä juttuja. Oleellista ei ole kahden prosentin ikävirhe tai 30 minuutin ajomatkaero.
Ikävää että Sinulla on taas ollut näitä todellisuutta kaunistelevia tapauksia. Kai niitä on paljon - voin kuvitella. Tiedän sen, että on paljon miehiä, jotka lähettelevät niin paljon viestejä toivoen että jos joku vaikka vastaisi. Se on hölmö taktiikka. Sinähän voisit naisena kääntää asian toisin päin, samoin kuin ne muut fiksut ja rohkeat naiset. Kirjoittaisit itse mielenkiintoisille miehille hyvin persoonallisen viestin. Kirjoita vain yksi viikossa, sillä tuskin kukaan jaksaa keskustella monen kanssa yhtäaikaa. Kunnollinen mies kyllä vastaa (tosin epäkunnollinenkin vastaa ...)
Niin - naiset saavat tosiaan liian paljon viestejä. Siksi minä en koskaan kirjoittanutkaan naisille ensiviestiä. Mieluummin kirjoitin hyvän profiilin. Naisilta tuli noin viesti viikossa, mutta ne olivat ainakin puoliksi perustellusti laadittuja, ja huomasi että nainen oli lukenut profiilini. Toki tuli myös noita "moi mitä kuuluu?" viestejä jotka voi heittää suoraan roskiin.
Toivon Sinulle parempia deittejä.
Minunkin ammattiini kuuluu oleellisena osana tiedonhaku.
Ei minulla ole mitään ongelmia löytää henkilöllisyyttä jos tietää etunimen, asuinpaikan, ammatin tai vastaavia asioita. Tietenkin onnistuu vain noin puolessa tapauksista.
Itsestäni en kerro ikää ellei kysytä, asuinpaikan ilmoitan noin kymmenisen kilometriä väärin, erittäin harvinaisen ammattini kerron noin suurinpiirtein.
Tietenkin kerron kaikki asiat rehellisesti jos kysytään ja jos näyttää että hommasta voisi tulla jotakin. Ja olen aina lähtenyt tapaamaan kun on pyydetty, siinähän parhaiten näkee jos synkkaa.
Korjaan myös käsityksesi ettei ainutlaatuisia ole.
Kyllä meitä on, mutta se vaatii aika paljon rohkeutta ja jättäytymistä yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle.
Olen huomannut että minun tavallani käyttäytyvissä naisissa tulee toisinaan vastaan iloisia yllätyksiä, netissä on tullut vastaan muutama missitason kaunotar ja pari tohtoria.
Tiedonhaku on oleellista nykypäivänä. Monet ihmiset eivät tajua ollenkaan, että miten tarkkaan pelkästään netistä voi löytyä tietoa joka johtaa toiseen tietoon. Tämän takia allekirjoitan täysin "toinen mies" ajatuksen, että melkein kenet hyvänsä löytää aika puutteellisilla tiedoilla.
Pari esimerkkiä.
Naisella harvinainen ammatti ja etunimi ja kunta tiedossa. Tämä oli helppo. Googleen haku , niin heti tuli monta sivua tietoa naisen puhelinnumerosta, viimeaikaisista projekteista, vapaa-ajantoiminnasta yms. Lähetin sitten heti oikealla työsähköpostilla hänen työsähköpostiin kiitoksen viimeöisestä juttelusta. Nainen oli yllättynyt ja mielissään.
Naisella etunimi, taitoluisteluharrastus, ja tieto ensi viikonloppuna olevista kisoista. Löytyi koko nimi, kuvia, ammattitehtävä terveydenhuollossa, työpaikan osoite, oli nätti ja pitkä tyttö. Homma lopahti sitten siihen, kun hän vähän loukkaantui kun olin kaivanut tietoja. Sen jälkeen en ole kaivellut.
Naiset ovat aivan uskomattoman tumpeloita Internetin ja tietosuojan kanssa.
Usein riittää kun katsoo sähköpostin headerit, sieltä näkyy mistä firmasta ja miltä koneelta on kirjoiteltu. Esimerkiksi joku kertoi olevansa myyntipäällikkö ja postin headereissa oli pienehkön firman nimi.
Toisen kerran oli VTT:n pienehkön labran osoite konetta myöten.
Juuri tämän vuoksi käytän postia joka ei näytä minun osoitettani eikä muiden osoitetta minulle.
Kerran sain todellisen törkyviestin jossa uhattiin kastraatiolla jne.
Olin siis ollut normaalin kohtelias enkä ollut antanut minkäänlaista aihetta.
Sekin sihteeri olisi voinut yllättyä jos olisin forwardoinut viestin sen pomolle ja kertonut että tämä tuli teidän firmanne koneelta nimeltä xxxx.
En viitsinyt kiusata naisraukkaa, sillä taisi olla muita ongelmia jo ihan tarpeeksi.
Kiitos, että ainakin sinulle on selvää, mistä aloituksessani oli kysymys. En todellakaan jätä kertomatta tiettyjä asioita sen vuoksi, että minulla on jotain salattavaa tai että yleensä olisin epärehellinen suhteessa. Ei ihan kaikkea muuta. Olen vain kyllästynyt juoruihin, joissa ei ole päätä eikä häntää ja jotenkin tuntuu, että ihmiset ovat suunnattoman uteliaita, josta tyylistä en vain pidä.
Ja tottakai kerron tärkeät asiat avoimesti, mutta tärkeitä ei mielestäni ole aikuisten ihmisten suhteissa nuo ulkonäkö, tarkka ikä ja asuinpaikkatiedot. Kun huomaan, että ihminen on kiinnostava ja meillä kirjoittaessa synkkaa, niin siirryn eteenpäin. Myös tapaamiseen lähden täysin anonyyminä, mutta se voi siinä ensitapaamisen aikana muuttua ja kerron itsestäni myös tätä nippelitietoa.
Myös minä olisin suunnattoman pottuuntunut, jos joku kaivelisi tietojani netistä. Moni tivaa, miksen kerro edes etunimeäni. - No juuri sen harvinaisuuden vuoksi.
Minusta on hienoa, että ihminen etenee siinä tahdissa kuin deittikumppani haluaa. Hän antaa tiedot omalla ajallaan, eikä niitä saa omin neuvoin lähteä etsimään. Tämän vuoksi minusta on tullut aina vaan tiukempi sen suhteen, mitä tietoja vieraille ihmisille kerron.
Piti ihan katsoa, itsestäni löytyi noin 6000 viitettä googlella. Sekin on aika vähän.
En siitä huolimatta ole kovin arka, useita kertoja olen antanut nimeni hakusanaksi koska kirjoituksistani saa varsin nopeasti käsityksen tyylistä. Tähän mennessä kukaan ei ole pettänyt luottamusta, toki sekin päivä joskus tulee jos noin jatkan.
Naisista löytyy korkeintaan 200 viitettä, useimmista noin viisi tai ei lainkaan.
Toki nimi ja osoite on helppo selvittää jos viitsii, useimmat naiset eivät ole niin kiinnostavia että viitsisin.
Ja tiedän että täällä häiriköitäkin liikkuu, tosin samassa määrin kuin normaalissa väestössä. En nyt tarkkaan muista mutta noin neljännesmiljoona suomalaista popsii mielenterveyslääkkeitä. Niitä jaellaan melko vapaasti, minullekin olisi annettu mahdolliseen stressiin mutta ei minusta olisi hyötyä itselleni eikä muille jos hihittelisin nurkassa.
- Aloittaja voi varmaan käyttää nimestään jotain lempinimimuotoa, toista etunimeä tms.
Vai naiset ovat internetin kanssa tumpeloita? Hahaa. Ihanaa tuo keskiluokkaisten ja keski-ikäisten miesten vähättely. Hauska miten väännätte asioita rautalangasta kuin pienelle lapselle.
Totta kai etunimen ja ammatin perusteella voi selvittää ihmisen henkilöllisyyden useissa tapauksissa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Olen selvittänyt paljon muutakin vastaavilla tiedoilla. Joskus on paljastunut jopa jotain ei niin keskiluokkaisen kiiltokuvaista, mutta elämä on sellaista. Aikuisilla ihmisillä nyt voi olla kaikenlaista koettua ja hyvä niin. Viisaimmat ovat niistä jotain oppineetkin.
Moni mies on ammattini ja etunimeni petusteella tunnistanut myös minun henkilöllisyyteni ja työpaikkanikin. Ne mukavimmat miehet ovat sen heti kertoneetkin. Onneksi kuitenkin ovat kunnioittaneet työpaikkaani sen verran, että sähköpostia ei siihen osoitteeseen ole tullut - ja miksi olisi tullutkaan?
Minusta tässä persoonan paljastumisessa ei ole mitään pahaa, eikä hävettävää, koska olen vapaa nainen, en kirjoittele tai tarjoile "tuhmia", enkä häpeä sitä että haluaisin vielä löytää uuden kumppanin. En ole myöskään rikollinen eikä verottajalta tai luotonantajilta löydy mitään normaalia kummempaaa. Kuvakin minulla on profiilissa..
Mutta edelleen en ymmärrä, mitä ihmettä voi kuvattomasta profiilista selvittää OIKEALLA IÄLLÄ?
Ikä ei koskaan milloinkaan missään tilanteissa muutu, kilot kyllä muuttuvat, harrastusten määräkin ja taajuskin muuttuvat. Jopa pituus saattaa iän myötä jonkin verran muuttua. Jos sen alati muuttumattoman iän voi ihan hyvin valehdella niin hyvinhän sitä sitten voi valehdella sukupuolenkin! Mitäs tässä: eletään kuin pellossa epärehellisesti, netissähän niin saa keskiluokkainen keski-ikäinenkin toimia.... vaikö?
Ainutlaatuisuudesta vielä: pisara meressäkin on ainutlaatuinen, mutta kyllä valloittavimpia persoonia aina ja kaikkialla ovat ne, jotka eivät kuvittele olevansa niin ainutlaatuisia.
Toki tiedän pienet kunnat. Pienissä kunnissahan aidanseipäätkin ovat ainutlaatuisia... :)
Erikoinen käsitys sulla mieliala- ja masennuslääkkeistä. Että niitä syötyään hihittelee nurkassa? Minulla on jonkin verran tuttuja, jotka syö lääkkeitä, kaikki työssäkäyviä, normaaleita, ylemmän korkeakoulututkinnnon suorittaneita, vaativissa ammateissa, eikä niistä kenestäkään näy päälle, että ne syövät mielialalääkkeitä. Moni sanoo, kun olen asiaa kysynyt, että jos ne helpottavat elämää, niin miksi ei söisi.
Juohan monet silloin tälläin iltaisin lasin viiniä tai jotkut jopa jotain väkevämpää. Jotkut on nikotiiniriippuvaisia. Joku saunoo joka ilta. Joku on himourheilija, joka ilta salilla. Eikä kukaan paheksu häntä.
Tämä suomi-meininki on ihan hullua.
Työterveyslääkäri kysyi onko ollut stressiä, vastasin että tietenkin on ollut kun pitää huolehtia monista asioista yhtä aikaa ja vielä yrittää tehdä kansainvälistä yhteistyötä. Ja sanoin että olen erittäin stressinsietokykyinen kuten olenkin.
Heti olisi tullut resepti hihittelylääkkeestä ihan pyytämättä.
Kumma että nykyisin ei saisi olla stressiä, se kuuluu normaaliin työhön ja elämään.
Voisin käydä hakemassa ne minulle aiheettomasti tarjotut hihittelylääkkeet ja lähettää ne sinulle, tunnut olevan niiden tarpeessa. Mikäli et siis itse hoksaa mennä hoitoon.
Täällä netissä ihmiset ovat samoja kuin muuallakin, sekä hyvässä että pahassa.
Ei henkilöllisyyden paljastuminen merkitse paljon mitään, harva esiintyy salanimillä torilla tai edes kapakassa.
Suurin osa tekstistäsi oli varsin käsittämätöntä.
Suurin osa teksistä oli tarkoitettu ihan toiselle nimimerkille.
Keittiödiagnoosisi jätän kommentoimatta - omat tekstisi puhukoon puolestaan.
olen ihan samaa mieltä, että ihmisten tekstit puhuu kyllä täällä puolestaan - välillä aika karua kieltä. Ei ihme että tarvii roikkua netissä.
Silti tuo edellinen viestisi vaikuttaa humalaisten puoliapinoiden pilalta toisille humalaisille puoliapinoille.
Omat tekstini puhukoot puolestaan, tietenkin. Häpeäisin jos en olisi sanojeni takana.
Sinulle vielä henkilökohtaisesti:
On ihan selvä, että alussa on varovainen, mutta on mahdollista että jossain vaiheessa huomaat että ihmistä, jonka kanssa kuvia ei ole vaihdettu, ei kannata tavata. Riski on liian iso.
Netissä aito kuva on eräänlainen tae siitä, että ihminen on rehellisesti liikkeellä. Netti yhdistää herroista narreihin - laitapuolta unohtamatta. Moni kirjoittaa hyvin, eikä se kerro vielä mitään ihmisen luotettavuudesta aidoista ajatuksista jne.
Kirjoita pitkään ja selvitä teksteistä pieniä vihjeitä. Missä liikkuu, mitä harrastaa jne kannattaa tarkentaa yksityiskohdilla.
Jos et suostu kertomaan nimeäsi monella taatusti tyssää ja ymmärrän sen oikein hyvin. Keksi siis joku lempinimi. Puhelinnumeroa ei kannata antaa ennen tapaamista, eikä kaikille koskaan, ei ainakaan sellaista, mistä nimi on tiedossa. Hanki prepaid tms. Osoite on asia, joka on syytä pitää salassa niin pitkään kun se ei ole enää välttämätöntä.
Ja oikeasti jossain vaiheessa ehkä huomaat, että varattuja miehiä on myös liikkellä paljon, vapaina esiintyen.
Loppujen lopuksi olen kyllä sitä mieltä, että mitään ei koskaan saa ellei itse mitään anna.
Ehkä lääkkeet on parantuneet, joskus ennen isälläni oli apteekki ja henkilökunta pelkäsi näitä asiakkaita vaikka oli myös raavaita miehiä paikalla.
Nämähän kuolivat kuin kärpäset kun ne päästettiin avohoitoon.
Itselläni saunariippuvuus, sauna on joka ilta.
Lievä saunasiideri/kalja/viiniriippuvuus, ei sen enempää.
Todellakin nämä asiakkaat hihittelivät ja käyttäytyivät oudosti, jos joskus tulen hulluksi niin kai muu suku ohjaa lääkärille.
Juuri tuollaisten puoliapinaksi solvaajien takia kannattaa vähän varoa, kelle antaa mitäkin tietoja. Ei olisi kiva saada tuollaiselta törkyä vaikka työpaikan sähköpostiin.
Aika usein käy juuri noin, että kesken asiallisen kirjoittelun toinen alkaa yhtäkkiä vittuilla ilman että toinen on antanut mitään syytä.
Siitä, että profiili on kuvallinen ei voi päätellä yhtään mitään. Kuvia voi imuroida vaikka netistä. Fiksu huijari tietysti laittaisi profiiliin kuvan antaakseen itsestään paremman vaikutelman.
En ole vielä koskaan törmännyt huijariin deittipalstoilla. Yhtä hyvin ja ehkä helpomminkin voi joutua huijatuksi IRL.
Ajatusmaailmasi tuntuu niin tutulta. Monta kertaa törmään juuri tällaiseen netissä. Kerro, miksi ihmeessä liioitella asioita, sillä silloinhan asiat muuttuvat ihan toiseksi.
Tuota muuten usein sanotaan, että jos en anna itsestäni mitään, en saa mitään. Minulla vain tuntuu olevan poikkeuksellinen käsitys, mitä se itsestään antaminen on. Monelle itsestään antaminen on nimen, tarkan iän, tarkan osoitteen ja ammatin kertomista. Minusta nuo asiat eivät kerro ihmisestä vielä yhtikäs mitään, mutta jos kerron ajatusmaailmastani, arvoistani ja suhtautumisestani toisiin ihmisiin, kertoo minusta paljonkin.
Monet kertovat kernaasti kuka on, mutta kun mennään sille tasolle, että pitäisi kertoa minkälainen on, niin homma tyssää väistelyyn, sanontoihin ja joku jopa sanonut, ettei kerro itsestään ennenkuin ollaan läheisiä. :)
Joka tapauksessa olen täysin epäonnistunut deittailija, joka on joutunut ylivarovaisuuden koukkuun muutaman henkilön vuoksi, jotka pyörivät treffeissä. Täysin vieraita ihmisiä en välttele, mutta kun ei koskaan tiedä, kuka tuntee kenetkin. Ihmetyttää kyllä treffienkin pienuus ja sisäpiiriläisyys.
Mäkin kirjoitin tässä yks päivä miehelle viestin, aika yleisellä tasolla, mutta ajatusmaailmastani hiukan. Mieheltä tuli tosi tyrmistynyt viesti, että kummallinen aloitus, ei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä jos toisesta tykkää (!). Jäin miettimään että mistä hän lähtisi liikkeelle: hiusten väristä, pituudesta, painosta, silmien väristä, valokuvasta?
Niin kai sitten. Kirjoitin takaisin, että se oli testi, että ollaanko samalla aaltopituudella ja testihän oli menestyksekäs kun saatiin heti selkeä negatiivinen tulos.
..kannattaa miettiä miten sen vastuksen laittaa vai laittaako lainkaan, nimittäin joku "hullumpi tapaus" voisi vetää herneet tuollaisesta ja siitähän ilo irtoaisi.. tekisi toisen tai useammankin profiilin ja alkaisi työkseen tehdä tuttavuutta ja onkii eri profiileilla pikkuhiljaa tietoja sinusta.. ja kohta on oven takana ikuinen riesa.. ihan vain yhdestä "heitosta".
En ymmärrä miksi ylipäätään kuittailla toiselle takaisin, jos kerran molemmille tuli selvästi, ettei liikuta samoilla aalloilla.
Yleensä, jos nainen on ollut järkevän oloinen ja mielenkiintoinen, en salaile muutaman viestin jälkeen identiteettiäni. Muutama on kyllä puhelinnumeron ja nimen perusteella selvittänyt tietoja, mutta mitäpä se minua haittaisi, jos tarkoitus on ollut kuitenkin ihminen jossain vaiheessa tavata. Yleensä pikemminkin on lisännyt vastapuolen luottamusta, kun ei turhia salaile.
Minulla on profiilissa vain oikeita tietoja, koska epärehellisyys paljastuu aina jossain vaiheessa. Jos en jotain asiaa halua kertoa, sanon suoraan, että en kerro enkä halua valehdella/kerron joskus myöhemmin.
Esimerkiksi pituus/paino on karsinut mallimittasia haluavat miehet ja olenkin saanut asialliseen ilmoitukseen mukavia miehiä, jotka olen tavannut aina yleisessä kahvilassa valoisaan aikaan. Sivistynyt ihminen pystyy juomaan kupin kahvia sseurassa kuin seurassa. Poistuessa sanon, että ilmoitellaan MOLEMMAT viestein, mitä fiiliksiä tapaaminen on herättänyt. Saatan esim. kirjoittaa takaisin, että voitais tavata uudelleen, vaikea sanoa mitään ihan vielä.
Puhelinnumeron anna vasta toisilla treffeillä, jos silloinkaan. Viesteillä voi aluksi ilman puhelintakin.
Niin, ja minulla on kuvaton profiili. Kuvia olen vaihtanut vasta ennen tapaamista. Tavata kannattaa kyllä mahdollisimman nopeasti, ja kirjoitella sitten, jos siltä tuntuu.
Ihan mukavia tyyppejä on siis tullut tavattu ja muutamia seurustelusuhteitakin syntynyt.
Nettideittailu on sopiva tapa tavata miehiä, jos ei ravintolat ja baarit kiinnosta, tai ei halua niihin mennä yksin metsästykselle. Ja kahvilaan tullessaan miehet ei ole humalassa ja sieltä voi poistua nopeasti/turvallisesti jos on tarve.
Onnea deittailuun
Oman etunimen olen antanut yleensä jo ensimmäisessä viestissä, sukunimen vähän myöhemmin tai vasta ensitreffien lopulla. Maakunta on paikkatiedoissa oikein ja sillä kunnalla ei nyt niin kauheasti väliä ole kun tässä iässä sitä jo auto varmaan löytyy jokaiselta deittailijalta.
Puhelinnumeron annan vasta 2. treffien jälkeen ja silloinkin vain jos haluan nähdä naisen uudelleen. Asuinpaikkani/osoitteen olen myös kertonut tuossa 2. treffien lopussa, jos nainen on sitä sattunut kysymään. Puhelinnumeroa panttaan noin pitkään lähinnä siksi että minulla on vain työpaikalta saamani liittymä, jonka numeroa ei voi ihan helposti vaihtaa jos siihen joku häirikkö/hullu alkaa soittelemaan. Ehkä pitäisi ostaa sellainen prepaid-liittymä tähän nettideittailuun...
Netti-ilmoituksessa olen ilmoittanut syntymävuoden ja kuukauden oikein, ja päivänkin laittanut siten että horoskooppi pysyy samana. Sähköpostiosoite on sellainen ettei siitä voi minun nimeäni mitenkään päätellä ja ilmoituksessa ei ole kuvaa.
Kaikesta tästä "vainoharhaisuudesta" huolimatta olen onnistunut tapaamaan mitä ihanimpia naisia, ja joidenkin kanssa on tullut ihan suhteessakin oltua. Eivät naiset yleensä ole tuosta minun tietojen panttaamisestani mitenkään ihmeissään olleet, tosin nykyään monet (varsinkin alle 30v) naiset alkavat vaatia noita facebook tietoja jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta onneksi sen voi välttää helposti sanomalla ettei kuulu moiseen palveluun.
kerro rehellisesti etunimeäsi enempää ennen tapaamista - ja etunimikin vain mikäli se ei ole harvinainen.
Ihan oikeasti: tapaaminen osoittautuu 99 % todennäköisyydellä pettymykseksi, kannattaa hoitaa se mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä. Jos se osoittautuisikin onnistuneeksi, niin sitten voi vähitellen alkaa vaihtaa yhteystietoja, kertoa ammatista jne.
Se, millä on merkitystä on (kuten joku jo mainitsi) arvot, asenteet ja harrastukset.
Kerron rehellisesti kaikki ne tiedot, jotka näkyvät profiilissa. Rekisteröityessä annoin väärän syntymäpäivän tietomurtojen varalta. Panttaan yhtä asiaa henkilötiedoistani, koska siitä mut tunnistaa helposti, ja jos joku tästä hermostuu, niin antaa hermostua vaan.
Mulla on erikseen sellainen sähköpostiosoite, jota käytän kun en halua nimeni näkyvän lähetyskentässä. Jos alkaa tulla häirikköviestejä, anonyymi osoite on helppo hylätä. Puhelinnumeroa en yleensä anna ennen kuin olen tavannut ihmisen ja täysin varma, että tämä on luotettava. Jos haluaa käyttää puhelinta, pre paid on helppo hankkia. Kotiosoitteen tai työnantajan nimen kertomiseen mulla on äärimmäisen korkea kynnys, annan ne tiedot vasta seurusteluvaiheessa.
Oletan, että vastapuoli kertoo tiedot oikein tai ei ollenkaan. En suhtaudu ymmärtäväisesti valehtelemiseen. Jos pelkää tunnistamista, voi täyttää profiiliin vain niukat henkilötiedot ja lähettää laajemmat tiedot viesteissä.
En muuten ymmärrä, mitä vikaa on "Mitä kuuluu?" -viesteissä. Vastaan niihin, jos profiili mielyttää. En itse ainakaan jaksa mitään romaania laittaa ekaan viestiin, kun kuitenkin suurin osa ihmisistä täällä tuntuu jo kirjoittelevan usean tyypin kanssa eikä siksi vastaa uusiin viesteihin ollenkaan. Mulla on pitkät tekstit profiilissa ja lyhyillä viesteillä yritän kalastaa niille huomioita. Pitkät viestilöpinät seuraavat, jos ekaan viestiin vastataan.
Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Eikä mun nikistä ainakaa voi arvata että kukas oikein olenkaan. :D
On sillä merkitystä. Tai ehkei nimellä, mutta muuten silläon, että salaileeko kovasti vai onko avoin. Se kertoo paljon enemmän kuin se mitä itse kirjoittaa olevansa. Kaikki sanoo samoja asioita, mutta toiset on niitä oikeasti. Jos on ujo, niin silloin piilottelu on ihan ok. Mutta ristiriitaisuuksiin en kehota.
Että tekijällä on huono itsetunto, eikä kestä sitä jos kaverit saa tietää olevansa tositarkoituksella liikkeellä tai jotain.
Aika monta kertaa minulle on kiukustuttu tietojen panttaamisesta, ja jopa siitä syystä tunnistettu, jotenka olen joutunut tilanteeseen, jossa muutan nippelitiedon toiseksi. (Nippelitieto = tarkka henkilöllisyys). Minua itseäni ei haittaa, vaikka toinen ei kerro henkilöllisyyttään, mutta minua haittaa sellaiset ihmiset, jotka kertovat viestistä toiseen päivän tapahtumia; kaupassa käyntiä, puuron keittoa jne.
Itse avaudun ihmisille paljonkin, mutta en vain kerro, kuka olen. Myös itse käytän alkuviestinä "Hei, mitä kuuluu!?", koska ei ole varmaa, että toinen vastaa ollenkaan. Pitkiin viesteihin ei ole aikaa, eikä mielenkiintoa, jos ne joutuvat suoraan deleten alle.
Haluatko antaa sellaisen kuvan, että kusetat tarpeen tullen vai oletko avoin ja uskallat olla omaitsesi. Ymmärrän kyllä halun pysyä salassa, mutta itse en ainakaan kirjoittaisi kenellekään, joka ei ole avoin persoona. Että aistii salailun siitä tekstistä. Aika moni kirjoittaa tekstiin pelkän moi ja sit luettelon kaikkien mainitsemista avuista ilman mitään persoonallista. Tai jonkun iskureplan. No, kunhan se on sit sua. Ettei joku jätä suhun tutustumatta, koska olettaa sun olevan jotain muuta vaisun ilmon takia.
Minusta avoimuus on jotain ihan muuta kuin sitä, että kertoo henkilöllisyytensä. Sehän ei todellisuudessa kerro vieraalle ihmiselle yhtään mitään.
Mutta jos salaa juttuja laajemminkin, niin kirjoituksesta tulee salailevan oloista. Joku henkilöllisyys nyt on se ja sama sinäänsä, ennen kuin tuntee hiukan enemmän. Mutta jos pitää salata mitä harrastaa ja pitää miettiä mitä kirjoittaa ettei paljasta jotain... Kyllä se näkyy siinä tekstissä. Yrittää luoda kuvaa keinotekoisesti... Se on vähän sama kuin pornossa joku esittää voihkimista ja muuta.
Olen huomannut että ihmisten on vaikea sietää sanaa EI. Eli jos jotain asiaa ei halua kertoa, niin lähdetään heti miettimään mitä muuta se salaa ja ollaan lopulta aistivinaan salailua joka paikassa. Minä en ainakaan salaa mitään muuta kuin oman tunnistettavuuden. Itse en myös koskaan kysy vastapuolelta näitä asioita. Minusta on esim. etunimeä paljon tärkeämpää tietää, että onko toinen kokopäivätyössä. :) (Vaikka sekin lopulta kuuluu sarjaan: nippelitieto.)
Olen lisännyt keskustelun edetessä riittävän tarkkoja tietoja ja "antanut" toisen löytää koko nimeni. Tämä tietenkin sillä oletuksella että nainen on selväpäiseltä vaikuttanut. Toimi hyvin. Turha salailu pitkälle vietynä kertoo jo sellaisenaan ongelmista.
"Turha salailu pitkälle vietynä kertoo jo sellaisenaan ongelmista."
Minkälaisista ongelmista se mielestäsi kertoo?
vainoharhaisuudesta.
vastasin vaikkei minulta kysytty.
Voiko oma kokemus olla vainoharhaisuutta? Kerroin aiemmin että kokemus on nimenomaan tehnyt minusta näin varovaisen. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että minulla on oikeus päättää, milloin ja kenelle annan omia tietojani, sillä kysymyshän on minusta itsestäni, eikä kenestäkään muusta.
Hyvä keskusteluhan tästä syntyi, vaikka alkuun luulin, ettei tämä aihe kiinnosta ketään.
Jostain ihmesyystä netti on täynnä vauhkoja naisia.
Tervejärkiset miehet yrittävät erityisesti vältellä näitä joilla on "huonoja kokemuksia", ei kai tässä kukaan halua alkaa terapeutiksi kun toisinaan tulee vastaan ihan tervejärkisiäkin naisia.
Samaa mieltä siitä että olen varsin varovainen kenelle naiselle annan tietoni, jos vaikuttaa epäilyttävältä niin on parempi lopettaa yhteydenpito.
Vaan sitä, että jos koettaa piilottaa tunnistettamattomaksi, niin tekstistä tulee helposti kovin mietitynoloista. Jos joistakin asioista sanoo ei, niin sitten sanoo. Se ei vielä maailmaa kaada, mikäli se on vain alkua. Mä haluan ainakin avoimen naisen ja joku joka ei kykene luottamaan arviointikykyynsä ja siis myös minuun, ei ole mun nainen. Jos deitti-ilmoituksessa lukee vain: Moi! Ja sit: Kerron lisää jos kiinnostuit. Niin siitä moi sanastako pitäisi kiinnostua? Mä ainakin haluan tekstiä, josta aistii sen persoonan. Puuttuuko siitä sit nimi ja osoite ja duunipaikka, niin aivan sama. Ei ne kiinnostakkaan mua, mutta jos salailee itseään liiaksi, tulee liian mietittyä tekstiä ulos.
Ja tosiaan... Jos liiaksi salailee, niin tuntuupa sille, että saattaa olla pilasta kyse.
Liiallinen salailu on ongelman merkki vaikka muuten tuntuisi toimivan. Salailu kirjoittelussa tai elävässä elämässä noudattaa samaa kaavaa. Haluaisinko tutustua ihmiseen joka jo ensimetrien jälkeen ei luota toiseen? Jep dumppasin muutaman liian "vaikean" naisen tämän takia ja ei kaduta. Hyviä löytyi ja yksi kaikkein paras minulle.
ps yksi oli joka ei salaillut oli esimerkiksi opettaja. mutta järkevän varovainen hän kuitenkin oli alussa.
Ei tietenkään tarvi olla rehellinen. Sinähän voit hakea seuraa vaikka naapurin kauniin , hoikan ja hyvätuloisen rouvan tiedoilla. Suret sitten ennen tapaamista, miten selität tilanteet ja toivot, että sinuun vielä luotettaisiin joskus.
Mistään tuollaisesta ei ollut kysymys, mutta kiitos nyt tästäkin vastauksesta. Sentään vaivauduit vastaamaan ;)