Pakko nyt purkautua jonnekin, sillä oon katsonut tuota äidin menoa jo niin kauan, että kohta alkaa mennä hermot.
Itse olen siis 17-vuotias tyttö ja äitini on lähellä viittäkymmentä huiteleva nainen. Äitini on koko elämäni ajan ollut melkoinen bilehirmu, joka viikonloppu baariin ja kotiin uusi mies kainalossa, jonka kanssa suhde kestää ehkä tuurilla muutaman päivän. Eihän tuossa bilettämisessä enää mitään, ei se minua häiritse, että äiti haluaa välillä irtiottoja arjesta, mutta lähinnä nuo sen äärimmäisen epävakaat miessuhteet häiritsee.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta minusta äidin pitäisi edes yrittää jonkinlaista vastuullisuutta. Minä olen tulosta sen pitkäikäisimmistä suhteista (avoliitto, olivat kai menossa naimisiin), mutta äiti petti isääni ennenkuin synnyin ja isäni lopetti suhteen siihen. Itse en tunne enkä tiedä isääni, mutta äitini puheiden perusteella hän on täysi paskiainen, joka ei ottanut mitään vastuuta mistään.
Hän on kieltänyt minua tapaamasta isääni, kirjoittamasta isälleni taikka pitämästä MITÄÄN yhteyttä häneen. Eipä sillä, ei isänikään ole koskaan minua halunnut nähdäkään.
Toinen pidempi suhde äidilläni oli myöhemmin mieheen, jonka kanssa hän meni jopa naimisiin. Olin silloin n. 5-vuotta ja silloinen isäpuoleni suorastaan inhosi minua. Myöhemmin äitini sain lapsen tälle miehelle.
Velipuoleni ollessa 2-vuotta ja minä 7-vuotta, äitini - yllätys yllätys - petti isäpuoltani. Eikä vain kerran vaan useammankin kerran. Noh, isäpuoleni otti eron ja vei veljeni mukanaan. Sen jälkeen en valehtelematta ole nähnyt heitä kertaakaan, sillä äitini ei halua minun pitävän mitään yhteyttä kumpaankaan.
Vaikka siis minulla ei ollut kummoista suhdetta isäpuoleeni, oli silti kivaa leikkiä vähän aikaa perhettä. Olen vieläkin katkera äidille siitä, että hän pilasi tuon suhteen.
Sen jälkeen äidilläni on ollut satunanisia irtosuhteita ja "vakavampia" suhteita, jotka kestävät ehkä viikon. Usein nämä "suhteet" ovat suoranaista hyväksikäyttöä, esim. hän aloittaa suhteen, jos tarvitsee ilmaista remontti/muuttoapua. Kun hän ei enää tarvitse miehen apua, suhde päättyy.
Olin saada raivokohtauksen ja järkytyin pahasti, kun äitini huokaili ääneen keittiön pöydän ääressä ja mietiskeli, että oiskohan se vielä raskaana. Siis HALOO! Äiti on kohta 50-vuotta!
Äitiäni ei myöskään tunnu kiinnostavan se tosiasia, että hänellä on lapsiakin tässä maailmassa. Veljeeni hän ei ole pitänyt tietääkseni koskaan yhteyttä sen jälkeen kun hän erosi veljeni isän kanssa. Ja minusta on aina tuntunut siltä, että hän on pitänyt minut vain sen takia koska hänen oli ihan pakko.
Koko lapsuus meni minulla siihen, että ravasin eri hoitopaikoissa ja äiti biletti jossakin. Se aika, kun se oli naimisissa isäpuoleni kanssa, oli ehkä kaikkein normaaleinta, mutta silloinkin äidin piti ruveta pettämään.
Parasta koko jutussa on se, että äitini haukkuu aina minua vastuuttomaksi ja surkeaksi tapaukseksi. Hän ei anna minun seurustella, eikä hän anna minun edes liikkua poikien seurassa. Aina minussa on jotain vikaa, joko olen ilkeä hänelle, olen laiska tai sitten olen muuten vaan typerä enkä osaa ottaa vastuuta mistään. Hoh, paraskin puhuja, voisi sanoa. Myös muita ihmisiä kohtaan hän on törkeä, välinpitämätön ja suorastaan hirveä. Kaikki vika on aina muissa, ei ikinä äidissä.
Äitini on aina latistanut itsetuntoani, olen ruma, läski, tyhmä, jälkeenjäänyt, lesbo, kusipää ja ties mikä äitini mukaan. Hän yrittää myös kontrolloida sitä miltä näytän. En saisi pitää vaatteita joista pidän, hiukset ei saisi ikinä olla hyvin yms. Tuntuu, että hän yrittää olla kauniimpi kuin minä. On sanonut joskus jopa suoraan, että minä olen pilannut hänen koko elämänsä.
Vähän sekava juttu, mutta oli pakko purkaa jonnekin. Etenkin tuo äidin epäilys siitä, että oiskohan se raskaana sai minut järkyttymään.
Huoh, Onneksi kuitenkin tulen täysi-ikäiseksi jo vuoden päästä.. Mutta jotenkin tuo äidin elämäntyyli alkaa olla jo ihan uskomatonta. Onhan se siis hienoa, että joku haluaa vielä viisikymppisenä olla nuorekas, mutta minusta äidillä menee jossain jo pahasti yli.
Itse olen siis 17-vuotias tyttö ja äitini on lähellä viittäkymmentä huiteleva nainen. Äitini on koko elämäni ajan ollut melkoinen bilehirmu, joka viikonloppu baariin ja kotiin uusi mies kainalossa, jonka kanssa suhde kestää ehkä tuurilla muutaman päivän. Eihän tuossa bilettämisessä enää mitään, ei se minua häiritse, että äiti haluaa välillä irtiottoja arjesta, mutta lähinnä nuo sen äärimmäisen epävakaat miessuhteet häiritsee.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta minusta äidin pitäisi edes yrittää jonkinlaista vastuullisuutta. Minä olen tulosta sen pitkäikäisimmistä suhteista (avoliitto, olivat kai menossa naimisiin), mutta äiti petti isääni ennenkuin synnyin ja isäni lopetti suhteen siihen. Itse en tunne enkä tiedä isääni, mutta äitini puheiden perusteella hän on täysi paskiainen, joka ei ottanut mitään vastuuta mistään.
Hän on kieltänyt minua tapaamasta isääni, kirjoittamasta isälleni taikka pitämästä MITÄÄN yhteyttä häneen. Eipä sillä, ei isänikään ole koskaan minua halunnut nähdäkään.
Toinen pidempi suhde äidilläni oli myöhemmin mieheen, jonka kanssa hän meni jopa naimisiin. Olin silloin n. 5-vuotta ja silloinen isäpuoleni suorastaan inhosi minua. Myöhemmin äitini sain lapsen tälle miehelle.
Velipuoleni ollessa 2-vuotta ja minä 7-vuotta, äitini - yllätys yllätys - petti isäpuoltani. Eikä vain kerran vaan useammankin kerran. Noh, isäpuoleni otti eron ja vei veljeni mukanaan. Sen jälkeen en valehtelematta ole nähnyt heitä kertaakaan, sillä äitini ei halua minun pitävän mitään yhteyttä kumpaankaan.
Vaikka siis minulla ei ollut kummoista suhdetta isäpuoleeni, oli silti kivaa leikkiä vähän aikaa perhettä. Olen vieläkin katkera äidille siitä, että hän pilasi tuon suhteen.
Sen jälkeen äidilläni on ollut satunanisia irtosuhteita ja "vakavampia" suhteita, jotka kestävät ehkä viikon. Usein nämä "suhteet" ovat suoranaista hyväksikäyttöä, esim. hän aloittaa suhteen, jos tarvitsee ilmaista remontti/muuttoapua. Kun hän ei enää tarvitse miehen apua, suhde päättyy.
Olin saada raivokohtauksen ja järkytyin pahasti, kun äitini huokaili ääneen keittiön pöydän ääressä ja mietiskeli, että oiskohan se vielä raskaana. Siis HALOO! Äiti on kohta 50-vuotta!
Äitiäni ei myöskään tunnu kiinnostavan se tosiasia, että hänellä on lapsiakin tässä maailmassa. Veljeeni hän ei ole pitänyt tietääkseni koskaan yhteyttä sen jälkeen kun hän erosi veljeni isän kanssa. Ja minusta on aina tuntunut siltä, että hän on pitänyt minut vain sen takia koska hänen oli ihan pakko.
Koko lapsuus meni minulla siihen, että ravasin eri hoitopaikoissa ja äiti biletti jossakin. Se aika, kun se oli naimisissa isäpuoleni kanssa, oli ehkä kaikkein normaaleinta, mutta silloinkin äidin piti ruveta pettämään.
Parasta koko jutussa on se, että äitini haukkuu aina minua vastuuttomaksi ja surkeaksi tapaukseksi. Hän ei anna minun seurustella, eikä hän anna minun edes liikkua poikien seurassa. Aina minussa on jotain vikaa, joko olen ilkeä hänelle, olen laiska tai sitten olen muuten vaan typerä enkä osaa ottaa vastuuta mistään. Hoh, paraskin puhuja, voisi sanoa. Myös muita ihmisiä kohtaan hän on törkeä, välinpitämätön ja suorastaan hirveä. Kaikki vika on aina muissa, ei ikinä äidissä.
Äitini on aina latistanut itsetuntoani, olen ruma, läski, tyhmä, jälkeenjäänyt, lesbo, kusipää ja ties mikä äitini mukaan. Hän yrittää myös kontrolloida sitä miltä näytän. En saisi pitää vaatteita joista pidän, hiukset ei saisi ikinä olla hyvin yms. Tuntuu, että hän yrittää olla kauniimpi kuin minä. On sanonut joskus jopa suoraan, että minä olen pilannut hänen koko elämänsä.
Vähän sekava juttu, mutta oli pakko purkaa jonnekin. Etenkin tuo äidin epäilys siitä, että oiskohan se raskaana sai minut järkyttymään.
Huoh, Onneksi kuitenkin tulen täysi-ikäiseksi jo vuoden päästä.. Mutta jotenkin tuo äidin elämäntyyli alkaa olla jo ihan uskomatonta. Onhan se siis hienoa, että joku haluaa vielä viisikymppisenä olla nuorekas, mutta minusta äidillä menee jossain jo pahasti yli.
Vastaukset 18
Vanhimmat
mitä sanoit "yrittää olla kauniimpi kuin minä" on asian ydin, äitisi on kateellinen nuoruudellesi ja tuoreelle elämällesi.
Siis todella karmeeta. Nuorekas...??? Eihän huoraaminen ole nuorekasta.
Olen 40-kymppinen nainen ja minun mielestäni äitisi pitäisi mennä hoitoon, oikeesti, niin sairasta.
Menis aborttiin, koska ei ole muistakaan lapsista huolehtinut ja yhden jo hylännyt. Mielestäni voit toki pitää yhteyttä veljeesi ja kannattaakin.
50 v. ihmistä ei enää ulkoapäin muuteta elämäntavoiltaan suuntaan eikä toiseen. Ainoastaan jos hän itse kokee "herätyksen", tulee uskoon tms. Todennäköisesti semmoisessakin tilanteessa homma löisi yli toiselta laidalta. Hyväksy äitisi semmoisena kuin on mutta älä ota paineita sen sanomisista (hulluille pitää olla mieliksi, kuten sanotaan), vaikka eihän sun äitees välttämättä mikään "hullu" ole. Ei vain ole kasvanut aikuiseksi.
Hanki itsellesi oma elämä, muuta pois kotoa (tarpeeksi kauas), opiskelu / työpaikka, jne. Ja elä kuten itse haluat. Äitisi on varmaan sitten iloinen kun pääsee viettämään taas vapaata "sinkkuelämää".
Ehkä äitisi jonain pävänä tajuaa että hän ei enää ole nuori ja railakas - tai sitten ei. Asioiden kieltäminen oman päänsä sisällä on niin helppoa.
Mitä äitis raskauteen tulee, niin onhan se mahdollisuuksien rajoissa, mikä olisi aika karmea tilanne... Toisaalta kun mieli luulee olevansa noin nuorekas niinhän ei ehkä ole ottanut huomioon sitä tilannetta että hänen kroppansa ei enää ole ja vaihdevuodet alkavat painaa päälle - luulee olevansa paksuna kun menkat loppuu.
Eli: muuta pois, hanki elämä, anna äitisi elää maailmassaan, se on ehkä hänelle onnellisempi vaihtoehto kuin tajuta olevansa vanha.
Tuskin kenelläkään noin nuorena vaihdevuodet tulee, ei mulla ainakaan, äidilläkin oli 6-kymppisenä. Ja tiedän monia 50vuotiaita jotka ovat synnyttäneet terveen lapsen.
AAAAAAHAHHAHHAHAHAHHHAHHA, HYPPÄÄ JÄRVEEN.:-----DDDDd
"Tuskin kenelläkään noin nuorena vaihdevuodet tulee, ei mulla ainakaan, äidilläkin oli 6-kymppisenä. Ja tiedän monia 50vuotiaita jotka ovat synnyttäneet terveen lapsen."
Tulee, vaihdevuodet voi tulla vaikka jo 40-vuotiaalle, miksei jo nuoremmallekkin.
tulivat meikäläiselle jo vähän yli nelikymppisenä. No, enkä käyttänyt mitään lääkitystä ja kuukautisetkin loppuivat alle vuodessa. Eikä ollut ikävä niitä sotkupäiviä. Vuosin nimittäin kuin seula aina päivän tai pari. Eli vaihdevuosien suhteen ei ole yhtä oikeaa ikää, jolloin ne tulevat.
Jos vain suinkin pääset syksystä opiskelemaan muualle, kannattaisi todella lähteä kotoa. Tuollainen ilmapiiri on aivan kammottavaa ja sairasta.
Hae opiskelupaikka ja tee toitä samalla, vaikka nakkikioskilla maksaaksesi itse ainakin osan elämisestäsi. Pystyt siihen aivan varmasti. Kokeile jos saisit opintolainaa vuokran maksuun.
Kirjoituksesi on sen verran asiallisesti laadittu että huomaa että sinussa on ainesta mennä etenpäin. Ota vain reippaasti ohjat omin käsiin ja ala elää omillasi. On varmasti täysin tarpeetonta sanoa että valitse seurasi hyvin huolellisesti. Mieluummin yksin kuin liittyä roskasakkiin!
annat samalla mitalla takaisin kun äitisi haukku ja sanot äidillesi että sinähän sen mallin olet antanut että miehiä pitää vaihtaa kokoajan ja sanot äidillesi että on hänellä siellä jalkovälissä jotain vikaa kun ei pysty yhden miehen kanssa olemaan ja elämään. Teet niinkuin hakuat ja menet niinkuin haluat eihän tuollainen äiti mitään määräyksiä antaa kun oma esimerkki on mitä on ja niin edespäin. Seuraavan kerran kun äitisi sinua haukkuu niin sano että oleppa jakorasia tai mikä lie yleinen nainen hiljaa ja mikä sinä olet sanomaan kun esimerkki eikä kunnon naisen mallia ole olemassa. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Kerroppa lasten suojeluun millaista elämää äitisi viettää niin voit nopeasti saada asunnon kunnan kautta kun äitisi on vähän epämääräinen tapaus.
vaihdevuodet= sekasortoooo eiks jeps :D
Tossa on kyllä ihan muusta kysymys kuin vaihdevuosista, ei kellään ole koko aikuisikää kestäviä vaihdevuosia. turha niitä syyttää. Muija on muuten sairas.
Voihan sille vielä lisäksi tulla vaihdevuodetkin.
Jos akka hylkää lapsensa ja huoraa joka viikonloppu eri miehen kanssa niin päässä on vikaa. Muutenkin näyttää aivan idiootilta. Tuskin on parannettavissa.
No luettuani juttusi, tuli heti mieleen, että olet fiksu tyttö , osaat käsitellä asioita varsin kypsästi .
suurin pelkoni tuli siitä, että kun itsekin olet kohta nuori nainen, etsit turvaa ja olkapäätä ja haksahdat liian aikaisin vakituiseen suhteeseen. Toivoisin sinun olevan itsenäinen ja nauttisit itsenäisyydestäsi pitkään ja myös vaihtuvista sexisuhteista, näet , että ne eivät kauheasti iloa tuo.
Muuta oman katon alle, heti kun mahdollista ja hyväksy äitisi sellaisena kuin hän on, et voi häntä muuttaa, ainoastaan kestää : )
Tee tavoitteita elämäsi varrelle, yritä ottaa isääsi yhteyttä, jos niin haluat, jos juttu menee mönkään, olet ainakin yrittänyt.
Samoin pidä yhteyttä muihin " järkeviin " sukulaisiin, äitisi elämää sinun ei tarvitse hävetä , eikä selitellä, jokainen häpeää vain omasta puolestaan.
Toivottavasti sinulla on joku järkevä aikuinen tukenasi elämässäsi, johon voit luottaa .
Älä mene massan mukana , käyttäydy niin,että ei tarvitse hävetä, se kannattaa.
Onnea elämääsi : )
Tälläisiä äitejä on paljon.
Itselläni on yli 80-vuotias narsisti-äiti.
Ajattelee vain omia tunteitaan.
Sanoisin näin (kaiken kokemuksen ja yritysten jälkeen), että anna olla. Pura vihantunteesi (vaikka tyynyyn) ja ota oma elämäsi haltuun, totea että äitisi on paska ja kaikkea muuta ....
Et voi tehdä asialle mitään hänen suhteensa, mutta oman elämäsi voit fiksata kuntoon.
(niin, se äitisi saa kyllä maksaa omat huorailunsa, oikeus tapahtuu elämässä aina)
Olen itse pettynyt äitiini, olen tiedostanut kuitenkin että turha odottaa mitään hänen puoleltaan, on niin saakelin itsekäs, ainut mitä voin tehdä on jatkaa omaa elämääni.
Kunpa joku voisi selittää miksi tälläisiä "äitejä" - (lue itsekkäitä paskoja) on niin paljon Suomen maassa!
Ole huoleti, kyllä hän joutuu maksamaan hinnan h.....aan!
Hyvä että kirjoitat tänne ja purat ongelmaasi!
Kaikkea onnea sinulle!
"...Kunpa joku voisi selittää miksi tälläisiä "äitejä" - (lue itsekkäitä paskoja) on niin paljon Suomen maassa!
..."
Mulla oli myös samanlainen lapsuus kun aloittajalla. Äitini oli juuri tuota luokkaa. Älyä ei paljoa ole. Luulen että syy on alkoholi....sitä kun tarpeeksi nuoresta iästä asti juo, niin ei sitä älyä taida tullakkaan. Eikä saa mitään silloin aikaankaan. Haukutaan vaan muut, kun itsellä omatunto on huono. Syytetään lapsia ja kaikkea mitä ympärillä liikkuu..sitä se juopon elämä on.
Itse en paljoa juo, kun olen lapsena sen varjopuolia nähnyt. Joskus harmittaa, mutta oikeestaan se on ollut minulle hyvä kokemus, ehkäpä siitä olen saanut paljon voimaa ja saanu elämässä paljon tehtyä.
Uskon että aloittajakin saa...fiksu tyttöhän se on !
Sinulle onnea ja kaikkea hyvää. Toivottavasti pääset omaan elämään ja eroon mokomasta äidistä.
Vaikutat järkevältä ja tasapainoiselta nuoreltanaiselta kaikesta huolimatta. Luulen että tulet pärjäämään elämässä.
..lähe pois. Ei tuossa ole mitään järkeä. Joidenkin ihmisten kanssa ei vain tule toimeen, ilman joitakin ihmisiä on vain parempi elää yksinkertaisesti.
Minun historiani äitini kanssa on alkoholin täytteinen. Erosivat isäni kanssa kun olin 4 vuotias. Muistan sen yön, kun mutsi oli tulossa ikkunan läpi katuharjan kanssa ja sit seiso mun ja faijan eessä puukko ranteella. Sit olin joka toinen vkl mutsilla, jossa ryyppäämäistä naapureiden kans ja miesten kans säätämistä. Vakiukon löys, minne sit muutti ja minä jouduin kans saman katon alle. Joka vkl tappelua ja ryyppäämistä, 10 vuotiaana juoksin naapuriin karkuun ja soittelin poliiseja paikalle, eräänki kerran. Muutin omiin oloihini jo yläaste ikäisenä, kun en jaksanut enää katella sitä hommaa. Faijan kanssa meni myös hanttiin siinä määrin, etten senkään kans halunnu olla. Sen jälkeen mutsi löys taas miehen, ja jossai välissä se mies vaati, että joko hän tai minä. Eli äitee sitte katkaisi lapseensa välit yhen toisen juopon vuoks.
No ei siinä.. ei ollu ikävä. Muutama vuosi sen jälkeen tultiin takas väleihin. Oli jonkin aikaa ok, mutta nyt on taas menny pari vuotta sitä, että kuuntelen kiertoteitse, kuinka se huoraa kapakoissa pikku pitäjässä, missä asuu. Joka kerta sit yrittää itsaria kaikenlisäks. Onhan se aika jännää, kun saa lukea jostai suomi24:n palstalta, kun ihmetellään kuka meinaa hyppiä partsilta alas ja kytät on paikalla.. Ja tietää, että se on muuten ollu oma äiti siellä roikkumasas. Ja aina sitten kun sen kans on krapulapäivänä yhteydessä, se haukkuu mut. Ja kuten alkoholistin luonteeseen kuuluu, se kääntää joka kerta asiat aivan päälaelleen, miten ne oikeasti ois. Ja kuvassa myös uhkailua. En haluais antaa oman lapseni olla sen kans tekemisissä, mutta ikävä kyllä heillä on niin kiinteä suhde, että en voi sitä erottaa. Poika on ihan mahton sen perään.. Selvinpäin mutsi on jees tyyppi. (paitsi ite en osaa siihen enää suhtautua selvinkään päin) Mutta nyt meni yli hilseen sitten viimekertaisen, kun olimme kyläilemässä sillä suunnilla.. Mutsi lähti vetää lärvit heti sen jälkeen, kun nous mun kyydistä pois. Ja kyydis ollessa just päivitteli juoppokaveriaan, joka teki lapselleen saman, eli kun tämä oli kyläilly äitinsä luona, niin känni päälle kun oli hetkeks lähteny äitisä luota pois. Ei nähny mun poika mummua silloin, taaskaan. Selitä siinä sitten alle 5 vuotiaalle lapselle, että sori.. et sä voikaan mennä sen luo kylään.
Mitta tuli siis täyteen, ja vakaan harkinnan jälkeen katkaisin välini häneen. Nähköön lastani joskus jonkun muun kanssa, mutta minulla ei ole enää asiaa hänelle. Toivon toki, että hänkin oppii näkemään elämän oikein ja selviäis sairaudestaan, mutta siinä en oo minä enää mukana. Kun ei vain jaksa tuollaista.. lapsesta asti katellu.. ihmettelee sit vielä kun en siedä häntä kännissä.. jännä juttu..
Mutta olen elävä esimerkki siitä, että huonosta vanhempien kasvatuksesta huolimatta voi tulla ihminen. Vaikka lapsuuden ja nuoruuden, ja vanhemmankin iän kokemukset toki jättävät jälkensä.. Niiden kans on vain elettävä. Mutta kyllä elämä opettaa, kun vain jaksaa ottaa sen opin irti. Ilman vanhempiakin ja ilman valmiin tien viitoittajaa. Käyttää päätä ja pyrkii elämään ite järkevästi. Virheitä tehhään kaikki, mutta neki opettaa. Olen itse kohta 30 vuotias nainen. Elämässä pärjänny ja hyvin edelleen pärjäävä ja etenevä, uraa luova :) Moni vielä haukkuu jopa harvinaisen fiksuksi..
Koitin katella tässä, että onkohan mitään keinoa, että tuollaisen sukulaissuhteen saisi virallisesti katkaistua.. Eli tahtoisin kokonaan äitini pois elämästäni, myös paperilta. Onko sellainen mahdollista? Tietääkö kukaan?
..mikä äitiäsi vaivaa. Mielettömän huono itsetunto. Ei tule toimeen oman peilikuvansa kanssa. Pitäis alkaa olee ittelleen rehellinen ja tehä asioita oikein, mutta.. ikävä kyllä joillakin se on vain niin vaikeaa. Ja monikaan ei edes sitä ymmärrä. Tarvitsee ammattilaisen apua. Ikävä kyllä, moni ei ymmärrä edes sitä. Monikaan ei näe omassa toiminnassaan edes mitään väärää, kun elää jo niin jossain toisessa ulottuvuudessa. Ja jotenkin tuollaisesta käytöksestä voisin kuvitella, että ehkäpä teidän elämään kuuluu myös valehtelua?
Äitisi tuntuu olevan ilmiselvä narsisti.
Lähde pois niin pian kuin vain voit ja ala elää omaa elämääsi. Voimia sinulle!
jos tuollainen horo alkaa haukkumaan, niin ei muuta kuin sanoo suoraan päin naamaa että OLET LIKAINEN HUORA!
kyllä lutkittelu lutkaan uppoaa.