Olen asunut avomieheni kanssa yhdessä reilun vuoden. Mies jäi työttämäksi viime kesänä ja kävi talven työllisyyskoulutusta, nyt on taas työtön. On hakenut töitä, mutta ei ole vielä löytynyt. Meillä pitäisi ja voisi olla kukoistava suhde, alkutaipaleellahan tässä ollaan vielä, mutta miehen työttömyys rassaa suhdetta monella tavalla.
Talous on kunnossa: ei ole velkaa ja minulla on niin hyvä palkka, että pystyn elättämään meidät ja lapseni. Mies saa hyvää ansiosidonnaista päivärahaa, josta hän maksaa omat kulunsa, minä vastaan kaikesta elatuksesta. Ammattimme ovat sellaisia, että tulen aina ansaitsemaan enemmän kuin mieheni. Mies kokee elävänsä minun siivelläni ja se painaa häntä kovasti. Vaikka kuinka vakuutan, että tämä on vain tilapäistä ja pääasia on että toisella edes on töitä ja yritän kannustaa häntä hakemaan töitä, hän häpeää työttömyyttään minun takiani. Hänellä on hyvä ammatti, enkä usko, että työttömyyttä kestää kovin kauan ja olen sanonut, että hän voisi ottaa tilanteen hyvin ansaittuna lomana, koska meillä ei ole taloudellista hätää, mutta hän ei pysty ajattelemaan niin.
Mies sanoo, että päivät ovat niin yksinäisiä ja häntä hävettää herätä yksin kun minä olen lähtenyt aamulla töihin. Hänen mielestään hänen pitäisi lähteä töihin ja minun jäädä kotiin, koska hänen exänsä pitkästä liitosta oli koko ajan kotona. Minusta ei ole kotiin jääjäksi, pidän työstäni ja haluan tehdä sitä. Lapset ovat jo teini-ikäisiä, ei heidän takiaan tarvitse kotona olla. Ymmärrän toki, että mieskin haluaa elättää itsensä ja perheensä, mutta enhän minä voi tilanteelle mitään. Hän ei osaa itse etsiä töitä, mutta olen tuonut toistuvasti hänelle työpaikkailmoituksia ja keksinyt tekemistä päiväajaksi. Olemme tehneet yhdessä hänelle työpaikkahakemuksiakin.
Seksi on alkanut jäädä vähiin, kun mies huolehtii koko ajan työttömyydestään. Mies ei kyennyt pitkään aikaan seksiin ja lopulta lääkäri kirjoitti hänelle erektiolääkkeitä, mutta hän ei hakenut yhtä pakettia enempää, vaikka ne auttoivatkin hyvin. Nyt hän välttelee sänkyyn tulemista yhtä aikaa, katsoo telkkaria tai ottaa ryyppyä iltaisin - kun tietää, että minä en harrasta seksiä, jos hän on humalassa. Hän hankkiutuu humalaan ennen kuin tulee nukkumaan.
Tilanne painaa meitä kumpaakin. Suhde on uusi, mutta haluaisin hänen kanssaan naimisiinkin (olemme kihloissa) ja aion pysyä rinnalla tämän vaikean ajan yli. Onko kenelläkään hyviä neuvoja, miten se onnistuu?
Talous on kunnossa: ei ole velkaa ja minulla on niin hyvä palkka, että pystyn elättämään meidät ja lapseni. Mies saa hyvää ansiosidonnaista päivärahaa, josta hän maksaa omat kulunsa, minä vastaan kaikesta elatuksesta. Ammattimme ovat sellaisia, että tulen aina ansaitsemaan enemmän kuin mieheni. Mies kokee elävänsä minun siivelläni ja se painaa häntä kovasti. Vaikka kuinka vakuutan, että tämä on vain tilapäistä ja pääasia on että toisella edes on töitä ja yritän kannustaa häntä hakemaan töitä, hän häpeää työttömyyttään minun takiani. Hänellä on hyvä ammatti, enkä usko, että työttömyyttä kestää kovin kauan ja olen sanonut, että hän voisi ottaa tilanteen hyvin ansaittuna lomana, koska meillä ei ole taloudellista hätää, mutta hän ei pysty ajattelemaan niin.
Mies sanoo, että päivät ovat niin yksinäisiä ja häntä hävettää herätä yksin kun minä olen lähtenyt aamulla töihin. Hänen mielestään hänen pitäisi lähteä töihin ja minun jäädä kotiin, koska hänen exänsä pitkästä liitosta oli koko ajan kotona. Minusta ei ole kotiin jääjäksi, pidän työstäni ja haluan tehdä sitä. Lapset ovat jo teini-ikäisiä, ei heidän takiaan tarvitse kotona olla. Ymmärrän toki, että mieskin haluaa elättää itsensä ja perheensä, mutta enhän minä voi tilanteelle mitään. Hän ei osaa itse etsiä töitä, mutta olen tuonut toistuvasti hänelle työpaikkailmoituksia ja keksinyt tekemistä päiväajaksi. Olemme tehneet yhdessä hänelle työpaikkahakemuksiakin.
Seksi on alkanut jäädä vähiin, kun mies huolehtii koko ajan työttömyydestään. Mies ei kyennyt pitkään aikaan seksiin ja lopulta lääkäri kirjoitti hänelle erektiolääkkeitä, mutta hän ei hakenut yhtä pakettia enempää, vaikka ne auttoivatkin hyvin. Nyt hän välttelee sänkyyn tulemista yhtä aikaa, katsoo telkkaria tai ottaa ryyppyä iltaisin - kun tietää, että minä en harrasta seksiä, jos hän on humalassa. Hän hankkiutuu humalaan ennen kuin tulee nukkumaan.
Tilanne painaa meitä kumpaakin. Suhde on uusi, mutta haluaisin hänen kanssaan naimisiinkin (olemme kihloissa) ja aion pysyä rinnalla tämän vaikean ajan yli. Onko kenelläkään hyviä neuvoja, miten se onnistuu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No enpä tiedä, voitko sinä kovin paljon tuolle asialle tehdä. Se kun on miehesi päässä, tuo työn merkitys. Pitäisi miettiä asiat ihan uuteen kuosiin ja rakentaa sitä identiteettiä toiselle pohjalle jotta tilanne helpottuisi. Miehille kun monesti on tuo työssä käyminen niin tärkeää omanarvontunnolle.
Se on se iänikuinen "suo, kuokka ja Jussi"-mentaliteetti. Jos ei hommia tee, ei ole mies eikä mikään. Aika pahasta näinä massatyöttömyyden aikoina. Etenkin, kun tuskin mitään täystyöllisyyttä enää tullaan koskaan edes saavuttamaan.
Jos olisi esim. joku kesämökki, jossa voisi käydä tekemässä jotain omaa, hyödyllistä projektia, voisi se ehkä vähän helpottaa. Rakennella vaikka puuvajaa... Tai muuten keksiä jotain, missä kokisi itsensä hyödylliseksi. Vaikkei siitä sitten palkaa saisikaan. Siis ei mitään pelkkää harrastustoimintaa ihan omaksi iloksi, vaan jotakin sellaista tekemistä, josta voisi uskoa olevan jotain vähän konkreettisempaakin hyötyä vaikka muille.
Jos jos jos... MIehestäsihän tuo on kuitenkin kiinni loppujen lopuksi...
Kyllähän se saattaisi rassata tosiaan. Sitä kun ei halua elellä toisen kustannuksella. Pitäis oikeasti teidän kummankin asennoitua sillai, että vaikkei mies saisi koskaan töitä, niin parisuhde ei ole liiketalouden oppikurssi, vaan tunteiden koulu. Puoliso on toiselle aina voimavara, vaikka se sitten maksaisi kuukaudessa jonkin verran. Tunnevammaisia tämä maa on täynnä. Jos löytää oikean parin, niin siitä kannattaisi olla iloinen olipa vaikka kuinka "alempaa kastia". Kyllä mä tiedän aika helvetin monia liittoja, jotka on perustettu hyväntoimeentulon nimissä ja jotka on loppunut tunnevammaisuuden takia. Mutta jos se työ on kaiken perusta, niin kai sitten pitäisi kouluttautua miehen vaikka toiseenkin ammattiin ja hakea duunia vähän kauempaakin. Ottaa vaikka sit ylitöitäkin, että tienaa saman verran ku sä. Noh, jokaisella oma ajattelumallinsa.
Itse voin polttaa rahaa, vaikka olisin täysin pa. En sitä tee, koska se olisi typerää, mutta ei vaan voi vähempää kiinnostaa, kunhan raha riittää maukkaaseen ruokaan. Kaikki muu shoppailu on ylimääräistä, jota ilman selviää kummasti. Sen sijaan yksinäisyys saattaa vaikka tappaa. Mies viettää nyt päiviä kotona, niin luulisi sen jaksavan olla iloisempi ja kohdella sua paremmin, ehkä helliäkin enemmän. No silloin se miehen vapaa koituu myös sulle plussaksi, eikö? Aaa... Nyt huomasinkin, ettei oikein sänkypuuhat suju. :( Jospa keskustelisitte asiaa halki ja tehdä selväksi yhden asian olevan vain yksi asia, mutta nyt tuntuukin sit olevan laajempi asia jo. Hellyyttä kehiin ja irrottakaa se parisuhde taloudesta. Ja voin kertoa, ettei se työnteko ole pääasia parisuhteessa. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Ehkäpä johtuu tylsistymisestä ja joku liikunta vois auttaa?
Koittakaapas nyt päästä yli yhdestä seikasta ja nähkää kokonaisuus. Ettehän tyä istu päiviä tuijottamassa toistenne ulkonäköäkään, että kun sulla on tuollainen nenä tai jotaa. Vielä kun toimeen tulee hyvinkin.
täälläkin mies työttömänä. Meillä on tosi hyvä suhde, mutta tämä asia vaivaa... Itse olen opiskelija, ja käyn osa-aikatyössä eli pahimmillaan olen kotona tosi vähän. Sitten olen väsynyt ja kiukkunen, ja mies tuntee huonoa omaa tuntoa et minä "elätän" tämän perheen:( Kaikista pahinta on se, ettemme ole enää mitään nuoria, vaan kolmekymppisiä jo. Tässä iässä pitäisi olla jo talot ja autot ja perheet ym, mutta minkäs teet. Miehelläni on hyvä koulutus ja työkokemusta, eikä hän ole alkoholisti...
Olisi kiva päästä jo suunnittelemaan tulevaisuutta, haluaisimme lapsiakin, mutta ei uskalla ajatellakaan niiden hankkimista kun tilanne on näin epävarma:( Kumpa olis säännölliset tulot, niin pääsisi suunnittelemaan tulevaisuutta!
Mies on löytänyt itselleen naisen, joka elättää ja on vielä tyytyväinen osaansa ja sitten tekee kaikkensa pilatakseen sen?
on kyllä omituinen jätkä.
En ole mikään asiantuntija, mutta jotenkin luin rivien välistä, että miehesi ei edes halua mennä töihin. Jos hänellä on hyvä ammatti, niin luulisi töitä löytyvän. Miten niin ei osaa itse etsiä töitä? Ja miksi ihmeessä hän maksaa vain omat kulunsa, jos saa hyvää päivärahaa? Kyllä hänen pitäisi osallistua yhteisiin kustannuksiin. Hän hankkiutuu vielä humalaankin eikä käytä erektiolääkkeitä, voi herranjestas sentään.. Älä edes kuvittele naimisiin menoa hänen kanssaan, kohta hän tipahtaa työmarkkinatuelle ja ryyppää entistä enemmän.
Kysyit neuvoja, miten päästä yli vaikeasta tilanteesta.. Jos todella haluat olla hänen kanssaan ja uskot yhteiseen tulevaisuuteenne, niin ei muuten kuin niin, että se miekkonen menee töihin ja pysyy siellä töissä. Huolimatta siitä, että sinä tienaat enemmän, niin hänen pitää maksaa oma osansa teidän yhteisistä kuluista jo nyt, saapahan sitten olla Mies ja osallistua perheen elatukseen. Ilmoita hänelle, että saa alkaa maksamaan osansa, ei jää sitten rahaa ryyppäämiseen. Siitä jo selviää, kiinnostaako häntä työnteko ollenkaan vai onko vain kiva olla kotona ja toisen elätettävänä.
Miehesi selvästi on masentunut tyottomyydestään. Se kuitenkaan ei oikeuta häntä käyttämään väärin vieraanvaraisuutta kodissasi. (Ymmärsinko oikein että hän on tullut sinun ja lastesi kotiin?)
Miehen aikaansaama ilmapiiri on haitaksi lapsillenne, olkoonkin että heillä on omat menonsa ja koulutyonsä jotka pitävät heidät kiireisinä.
Sitä suuremma syyllä on äärettomän tärkeää että kotinne ilmapiiri säilyy raikkaana ja positiivisena. Nyt on se aika jolloin he tarvitsevat sitä kaikista eniten.Sinun velvollisuutesi heidän äitinään ja laillisena huoltajanaan ovat ensisijalla hankkimasi lapset! Lapsesi todennäkoisesti viettävät vain muutamat tunnit kodissanne päivittäin, nuo tunnit ovat heille kultaakin kalliimmat.
Heidän hyvinvointinsa ja sinun henkinen tuki heille on näinä aikoina oikeastaan AINOA velvollisuutesi kotirintamalla.
EI VIERAAT MIEHET!
Voisitko ajatella että sitten vasta kun lapsesi ovat omillaan ja pois kotoa voisit jakaa kotisi valitsemasi miehen kansa.Oli hän sitten tyollistetty tai tyoton.
Tietenkin halutessasi voit tapailla ystävääsi, mutta onko todellakaan älykästä kutsua häntä kotiinne?