MITKÄ

Totuudet joita kohde itse ei halua kohdata ovat ainakin hyvin tehokkaita, vammauttamisesta en sitten tiedä koska se mikä ei tapa saattaa vahvistaa.

Sinä nyt vaan et osaa näitä keskusteluita.

Henkilökohtaisuudet.

mun mielestä sanoilla ei ole mitään väliä, asia sattuu jos on sattuakseen ja se asia on yleensä totuus. Toisaalta se, että kuka sanoo ja mitä sanoo, niin sekin voi sattua sanoista riippumatta.

Esimerkkinä: Jos äiti kutsuu tytärtään huoraksi, ni se on aika paha. Jos joku tuntematon känniläinen kutsuu naista baarissa huoraksi, niin se ei varmaankaan ole yhtä paha.

Tai jos sanot jollekin, että sillä on possunnenä ja sillä on sellanen, ni varmasti loukkaa.

Oink, oink..

pitäisi ylipäätää loukata toista? Ainakaan omaa rakastaan? Tai ehdoin tahdoin muitakaan. Eikö rakentava keskustelu oli paljon parempi tapa toimia? Millaisen kuvan antaa ihminen, joka ei osaa keskustella, mutta loukata kyllä? Kuka sellaisen kanssa haluaa edes olla? Mitä loukkaaja saavuttaa loukkaamisellaan? Tuleeko hänelle siitä parempi olo itselleen? Onko loukkaaja jotenkin sadisti joka nauttii toisen/toisten kärsimyksestä/kärsimyksistä?

sanoista vaan sanojasta.

En voi ajatella mitään sellaista nyt :) Oletko itse noin söpö ja ihana?!
Saanko ottaa sinut ottaa syliin ja pusutella? :))

aina loukannut valheet jotka ovat kohdistuneet itseeni.

ku käyttää toisen heikkouksia hyväkseen nujertaakseen toinen.

Esimerkki. ystäväsi on tullut jätetyksi epäreilusti ja hänet on haukuttu tiesmitätätäsaamattomaksi ja teette yhdessä jotain projektia ja ystäväsi on myöhässä koska on nukkunut pommiin. Koska olet itse stressaantunut ja sinällään oikeassa koska ystäväsi on myöhässä, käytät riitelyssänne hyväksi tätä tietämäänne seikkaa ns. arkaapaikkaa hyväksi sanoen esimrekiksi että "niin, eikös se edellinen suhteesikin päättynyt samaan syyhyn, ehkä sä olet vain saamaton.."

Katsos kun joskus asiat ovat sellaisia joita ei vain voi antaa anteeksi joskus taas voi. Asiat voivat olla tottakin mutta jos aina haluna on saada nujertaa toinen keinoja kaihtamatta niin voisi hieman tarkastella omia käyttäytymismallejaan/motiivejaan/tunteitaan ko. ihmistä kohtaan. Luonnehäiriöinen ihminen käyttää näitä keinoja helpoimmin hyväkseen. Ihan eniten pännii kun joku tuntematon pässi joka kilpailee jostain asemasta kanssani käyttää haavoittuvuttani jostain asiasta sanojaan säästämättä hyväkseen. Tuntemattoman ihmisen kanssa on vaikea asioita selvittää kuin on ysävän kanssa - ystävä voi sanoa että emmä todellakaan tarkoittanut mitä sanoin. Miten selvität sellaisen kanssa joka ei sinua oikeasti tunne, on tehnyt mahdollisen oikean/väärän arvion sinusta ja on ollut niin helvetin ystävällinen että on paskantanut sen, ehkä elämäsi suurimman ongelman tai huonon itsetuntosi lähteen naamallesi. Vastaus= et mitenkään. Sanominen ei ole ollut aitoa (ilman osoitettavia faktoja), sopiminen ei voi olla aitoa., ennemminkin sanojan teko on linjassa sen kanssa ettet sinä miellytä häntä henkilökemiallisesti ja hän on kiinnittänyt ja tulee jatkossakin kiinnittämään huomiotaan aina negatiivisiin piirteisiin sinussa - koska hän ei pidä sinusta. Se on aivan sama mitä teet, yritätkö olla niin tai näin päin hän ei tule pitämään sinusta. Sitä saat sitten pohtia hamaan hautaan saakka olivatko hänen sanansa oikeasti totta vai eivät ja palaudut aina prosessissa alkupisteeseen vain yhden paskiaisen tähden joka ei pitänyt sinusta.
Piste.