Itselläni on muuten kaikki mallillaan, mutta jokin tässä sinkkumiehen asemassa silti mättää. Lähinnä se että kaikki olisi itse pantava alulle, oltava rohkea ja aktiivinen jos mielii edes juttuseuraa saada. Jos lähden vaikkapa kaupungille hieman allapäin oluelle, niin tiedän samalla että sinä iltana en tule edes juttelemaan yhdenkään naisen kanssa. Kovalla yrittämisellä, aktiivisuudella ja positiivisella asenteella näin toki voisi käydä.
Juuri se pakonomainen yrittäminen minua vaivaa. Kaipaisin niin kovasti sitä että jotain tapahtuisi ikääkuin itsestään tai sattumalta mutta kun näin ei ole koskaan minulle käynyt, niin on vaikea uskoa että jatkossakaan sellaista tapahtuisi.
Olisi hienoa elää sinkkumiehenä jos tuntisi että jonain päivänä tapahtuu jotain hienoa. Luottaisi vaan kohtaloon ja uskoisi että asiat menevät kyllä oikeaan suuntaan ilman mitään pinnistelyä. Siitä ei kuitenkaan ole mitään näyttöä että näin voisii käydä minulle. Ikääkin on jo sen verran että jos vielä perheen aikoo perustaa, niin täytyisi vaan yrittää tsempata. Tsemppaaminen ei vaan ole kovin romanttista...
Juuri se pakonomainen yrittäminen minua vaivaa. Kaipaisin niin kovasti sitä että jotain tapahtuisi ikääkuin itsestään tai sattumalta mutta kun näin ei ole koskaan minulle käynyt, niin on vaikea uskoa että jatkossakaan sellaista tapahtuisi.
Olisi hienoa elää sinkkumiehenä jos tuntisi että jonain päivänä tapahtuu jotain hienoa. Luottaisi vaan kohtaloon ja uskoisi että asiat menevät kyllä oikeaan suuntaan ilman mitään pinnistelyä. Siitä ei kuitenkaan ole mitään näyttöä että näin voisii käydä minulle. Ikääkin on jo sen verran että jos vielä perheen aikoo perustaa, niin täytyisi vaan yrittää tsempata. Tsemppaaminen ei vaan ole kovin romanttista...
Vastaukset 65
Vanhimmat
Samoilla ajatuksilla itsekin. Olen itse siinä onnellisessa asemassa että naiset yrittävät iskeä minut, mutta siinäkin täytyy olla se aktiivisempi osapuoli jos haluaa että mitään tapahtuu. Tässä lähipäivinä pitäisi terapia aloittaa ja varmaan pumppaavat minut täyteen mömmöjä mutta teen ihan mitä tahansa että pääsen näistä fiiliksistä eroon.
kaupungille hieman allapäin vichhylle, niin en tulisi juttelemaan yhdenkään miehen kanssa. Miksi kukaan lähestyisi ihmistä, joka on ilmeisen allapäin ja omiin ajatuksiinsa sulkeutunut? Mikä sen "allapäisyyden" aiheuttaa? Eikö se syy pitäisi ensin hoitaa, jotta voisi sitten mennä ihmisten ilmoille iloisena, jolloin toisten olisi helppo lähestyä?
Jos kyse on siitä, että vain toinen ihminen voisi tehdä onnelliseksi, niin sehän ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Kysykää ihan keneltä terapeutilta, filosofilta, papilta... keneltä tahansa. Toinen ihminen ei tee onnelliseksi, onni on löydettävä ihan itsestä. Se on löydettävä tästä hetkestä, tästä illasta; pitää löytää asiat, jotka ovat _omassa vallassa_ ja tekevät onnelliseksi.
vailla naisseuraa ja seksikokemuksia olevia miehiä painostetaan kulttuurisesti ja ihan demonisoidaankin, ja tällaisien juttujen kanssa sitten on elettävä jos ei naista ole. Sitä naistahan ei sitten miehelle kyllä tulekkaan kun hänet näin demonisoidaan, että sikäli tämä on miehelle pysyvä tila ja kestää loppuelämän.
Sitävastoin ujollekkin naisille miesseuran saaminen on helppoa kunhan vaan on edes jotenkin säällisen näköinen, sillä miehet aina piirittävät naisia joista naisen ei tarvitse muuta kuin valita.
Se nyt oli vain yksi esimerkki tilanteesta, jossa tietää olevansa yksin koko illan. Ei siihen sisälly sen suurempaa dramatiikkaa, varmaan jokainen on joskus allapäin.
Suurin osa ihmisen ajasta on kuitenkin arkea (ainakin minulla). Pitää käydä töissä, ruokakaupassa, kuntoilla, tehdä kotiaskareita ja kaikki nämä hetket on sellaisia että mitään kohtaamista ei tule tapahtumaan ellei itse pakota itseään johonkin repäisevään aloitteeseen. Ei kukaan ota facebookin kautta yhteyttä eikä kukaan aloita keskustelua kassajonossa, ainakaan minulle. Ei ainakaan tähän asti ole tehnyt niin. Olisi hienoa jos voisin edes kuvitella jotenkin niin käyvän ja elää siinä uskossa omien puuhieni parissa tyytyväisenä.
koettakaa nyt ihan oikeasti uskoa, että tavallisia = "Ihan säällisen näköisiä" naisia ei piiritetä baareissa. Mistä tuo myytti oikein on syntynyt, kun käsittääkseni tämän palstan miehet eivät suuremmin edes käy baareissa? Tai siis - mitä ilmeisimmin juuri siitähän se on syntynyt ja pysyy voimissa.
Menkääpä kärpäsenä kattoon katsomaan millainen on ihansäällisennäköisen naisen baari-ilta. Jos kolmen promillen kaatokännissä olevan valomerkin aikaan lähestyvän epätoivoisen sällin huomionosoitus on jotain kadehtimisen arvoista, niin kehotan menemään itse paikalliseen pubiin ja hankkimaan yhtä houkuttelevaa huomiota joltain sikäläiseltä ruusulta.
perustan tämän käsitykseni nimenomaan omaan kokemukseeni. Kävin nimittäin baareissa(lähinnä kylläkin parissa n.s. lähiökapakassa) vähän enemmän sellaiset 3 vuotta 30-33 vuotiaana ja seuratessani sitä meininkiä asiat menivät juurikin näin.
Eipä taida miehiä samalla lailla se naisen kännisyys haitata. Kännisyys kun menee ohi jne.
Naiset vain taitavat kokea asiat aika eri tavalla koska naiset melkein aina nostavat esille tuon humalaisuuden eivätkä oikein edes tahdo uskoa ettei se välttämättä miehille niin merkkaa jos nainen on muuten hyvän saaliin näköinen.
Nyt on kyllä pakko kirjoittaa Lyckligia vastaan mutta en näe asiaa noin. En kyllä pyöri niissä lähiö kapakoissa vain noissa keskustan klubeissa ja vanhempien herrojen pubeissa, näissä ei ole kyllä ikinä mitään actionia mutta siellä voi rauhassa juoda viinit ilman että korvista valuu veri jonkun teknorenkutuksen tahtiin.
Noita naisia ei ehkä piiritetä mutta vähän väliä siellä heille joku käy jotain jutskaamassa, riippuu paljon kyllä tilanteesta ja jos joku tiivis tyttöporukka on niin ei sinne kukaan uskalla mennä väliin.
Olen kai aiemminkin sanonut, mutta en ole ollut baarissa ikinä niin ruman, lihavan, hiljaisen tai muuten niin vähän miehiä kiinnostavan naisen seurassa, että sitä ei olisi ikinä isketty. Ja olen kuitenkin varsinkin joitakin vuosia sitten käynyt paljonkin baareissa, erilaisissa seurueissa sekä Suomessa että ulkomailla.
Toisaalta sen olen nähnyt (ja itse kokenut) tapahtuvan lukemattomia kertoja, että naiselle ei vaan jostain mystisestä syy syystä kelpaa iskemään tullut mies.
Sä siis olet naisen kanssa baarissa ja silti sitä tullaan iskemään? Ei mua kyllä ole koskaan tullut kukaan edes puhuttelemaan, jos olen ollut miesseurassa. (minä mies, minä nainen mies) Mutta tämänhän ei pitänyt olla mahdollista? :-O
Jos olen ollut seurueessa, josta näkee päällepäin, että kyseessä ei ole seurustelevat pariskunnat vaan esim opiskelijaporukka, niin kyllä, en muista niin rumaa tai muuten kelpaamatonta naista, että sitä ei olisi lähestytty. Lisäksi lasken toki mukaan erilaiset kotibileet ja muut tilanteet, missä ihmiset voivat tavata uusia ihmisiä. Ei tosiaan tule mieleen ketään tuntemaani naista vuosien varrelta, kenelle ei olisi ollut miesseuraa tarjoolla. Koittakaa nyt naiset vain hyväksyä se tosiasia, että toisin kuin miehillä, teillä parisuhteen puuttuminen on täysin kiinni vain teidän omasta nirsoudestanne.
Mä olen normaalipainoinen, ihan tavallisen näköinen, hiljainen ja arka kylläkin ja olen käynyt baarissa ehkä noin kolmisenkymmentä kertaa elämässäni. Arvaa montako kertaa minua on tultu iskemään? Pyöreä nolla.
Kuulut äärimmäiseen vähemmistöön naisista. Kysy tyttökavereiltasi asiasta jos kehtaat, ehkä he osaavat kertoa mitä teet viihteellä ollessasi sellaista, jolla ajat miehet tietämättäsi pois. Jotain sellaista teet, se on selvä. Mutta on tässä jotain positiivistakin kannaltasi: voit olla varma, että se ei liity ulkonäköösi ettei sinua ole lähestytty. Eli sinun ei tarvitse huolehtia ulkonäkösi puolesta :)
Voih. Jos perinteisesti ajatellaan, niin naisen on vaikeampi kuin miehen (itsenäisesti) löytää riittävää toimeentuloa ja hyvää työpaikkaa, toisaalta miehen on sitten ollu vaikeampi löytää parisuhdetta. Sekä työ että perhe kuuluvat aikuiselämän perus kulmakiviin ja kummallakin sukupuolella on omat haasteensa...
Olen itse ihan hyvännäköinen nuori nainen, miltei maisteri ehkä hieman "turhalta" alalta, olen rento ja minulla on paljon kavereita. Miesten suhteen homma on kuitenkin hieman toinen: en ole näitä neitokaisia jotka pyörivät tanssiklubeilla pikkuruisessa minihameessa ja korkokengissä räpsyttelemässä pidennettyjä silmäripsiä ja naputtelemassa baaritiskiä manikyyrikynsillä ja saamassa useiden miesten huomion. Yleensä (aina!!) jos menen baariin/pubiin menen tottakai jonkun ystäväni kanssa tai seurueessa. Esimerkiksi opiskelijaseurue jossa on sekä tyttöjä että poikia on tyypillinen. Ja eipä tulla illan aikana iskemään. Joskus harvoin valomerkin aikaan se miltei päälle oksentava tyyppi saattaa ehkä tulla jotain sopertamaan, mutta väitelen kohteliaasti oksennuksen enkä ole imarreltu huomiosta.
Minua ei olla myös koskaan tultu iskemään kauppajonossa tai facebookin kautta (kerran muuten aloin itse vähän vikittelemään mutta kävi ilmi että olemme kaikesta eri mieltä :D). Mutta niin... Sanoisin että parhaiten tyttö/poikaystäviä löytyy yhteisten kavereitten kautta. Kyllä minustakin tutut kiinnostuu, jotka tietää miten kiinnostava luonne olen... En kyllä edes kaipaa tuntemattomien huomiota, kaipaan suhteeseen jonkin sosiaalisen kehyksen, ettei oltaisi aina kahdestaan vaan kaveriporukoissakin sitten usein. Eli kannattaa kysellä tuttavilta tietävätkö mukavia sinkkutyttöjä :).
...menet kaupungille iloisena tai et, ihan sama, kukaan ei lähesty. Itse on tehtävä aloite. Ainoa neuvo miehelle on: Älä ole ujo.
"koettakaa nyt ihan oikeasti uskoa, että tavallisia = "Ihan säällisen näköisiä" naisia ei piiritetä baareissa."
Kyllä piiritetään. Ei siellä tavisnaisten ympärillä välttämättä ole kymmenen miehen joukko mutta ainakin yksi tai jopa useampia miehiä tulee illan aikana juttelemaan. Ei ehkä joka ilta, mutta jos tavisnainen käy baarissa kohtuu säännöllisesti niin varmasti tulee joskus joku mies juttelemaan.
tai sitten ikäistäsi selvästi vanhemman näköinen tai vittuuntuneen näköinen, siinä ne ensimmäiset syyt jotka tuli mieleen jos miehet ei lähesty. Yksi syy unohtui: Istuitko siellä lähiökapakassa aina suuren kaveriporukan keskellä etkä koskaan poistunut yksin mihinkään, vessaankin piti mennä aina bestiksen kanssa? Luuletko että kukaan normaali mies uskaltaa tulla iskemään naista kun yleisöä on siinä ympärillä?
30 kertaa olet käynyt baarissa koko elämäsi aikana? Se ei ole vielä paljon. Jatka käymistä niin kyllä jossain vaiheessa miehet tulee juttelemaan. PS. pieni humalatila kannattaa olla, jos menet sinne selvinpäin jäykistelemään ei miehet varmasti iskekään.
Ihan turha odottaa että kukaan nainen koskaan missään millään tavalla tekisi aloitetta. Muutama promille naisista tekee elämänsä aikana yhden tai muutaman aloitteen, siinä kaikki. Naisilla ei ole henkistä kanttia tehdä aloitteita.
Miksi nariset yksinäisyydestäsi? Mikset tee aloitteita? Ja vastaus "Olen jo kerran tehnyt" ei riitä.
samanlainen fiilis vaikka nainen olenkin...
Mä en ainakaan jaksa koko ajan väkisin yrittää. Olen tosin nainen, jonka pitäisi olla enemmänkin passiivinen, mutta muuten niin yritteliäs ihminen, että se on heijastunut liikaakin kaikille elämänalueille.
En uskalla luottaa kun on niin vähän näyttöä siitä että sattumalta tapahtuisi jotain hyvää. Olen toki aina välillä luopunut kaikesta yrittämisestä ja elänyt vaan rauhassa omaa elämääni minulle normaalilla tavalla, mutta se on poikinut pelkkää yksinäisyyttä.
no kokeileppas repäisevää aloitetta? :D mitä siinä menetät?
Ehkä minä menetän siinä sellaisen unelman tapaamisesta joka syntyisi helposti ja luontevasti, ikäänkuin niin olisi tarkoitettukin. Nykyään ei olisi todellakaan varaa jäädä romantisoimaan vaan pitäisi satsata kaikki voimavarat harkittuihin aloitteisiin.
Koko "aloite" käsite kuulostaa vaan joltain yritysmaailman jutulta. Laaditaan visio, jonka pohjalle rakennetaan käytännön suunnitelma ja se toteutetaan aloitteen muodossa yökerhossa klo. 24. Voi itku...
kiva huomata, että mies ajattelee noin:) ainut ongelma vaan, että monellakin on tuo se "unelma" kohtaaminen ja sitä odottaa.. mutta kun on odottanut, eikä sitä tulekkaan? mistä tietää tuleeko semmoista tunnetta ikinä? :D alkaa vaan miettimään, että ehkä sellaista tapahtuu vaan elokuvissa.
Tule ccdateen: http://fi.ccdate.net/FI/index.php?gclid=CKSuk_SvpZcCFQu-Ggod9XrO_Q
Laita profiilitekstiisi tuo "jonain päivänä tapahtuu jotain hienoa", jotta tunnistan sinut.
Itse olen niin realisti etten odota mitään unelmakohtaamista, mutta toivoisin kyllä tiettyä helppoutta siihen. Ei niin että toisen täytyy pinnistellen yrittää kaikkensa. Ilmeisesti sitä kuitenkin tapahtuu myös tosielämässä, esim. työn tai kavereiden kautta, mutta itse en oikein jaksa enää uskoa siihen.
pässisinkku joka on rakentanut todellisuuden hömppäromaaneihin perustuvan parisuhdekoukerot:D Säälittävää kun on mies vieilä!!! Tai köh, neiti taitaa olla...
No, ei minuakaan kukaan tule iskemään vaikka olisin hyvällä tuulella ja olen nainen (en susiruma enkä ylipainoinen). Tai kyllä erittäin humalassa olevat miehet lähestyvät ihan keskellä päivääkin muttei kukaan selvin päin :(
Olisikin ihanaa jos jokus mies tulisi juttelemaan, kun olen vaikka kesäpäivänä kahvilan terassilla kirjaa lukemassa.
Baarissahan tuotaa seuraa tietysti saisi muttei oikein innosta sellaiset sliipatut pelimiehet, jotka minusta useimmiten kiinnostuvat. Ihan tavallisia miehiä on niin vaikea löytää, oikeastaan ainut tapa tutustua on ystävien kauttaa tai kurssilla.
Tästä on useaan otteeseen keskusteltu jo sinäkin aikana kun olen tätä palstaa seurannut, naisten iskemisen puolella etenkin. Kokemukset miehiltä jotka ovat tätä kokeilleet ovat todella huonoja. Suurin osa on sellaisessa tilassa ettei oleta edes kenenkään puhuvan itselleen, se aiheuttaa vain sekaannusta ja hämmennystä. Lisäksi noin yleisesti ajatellaan että ihminen joka puhuu vieraille ihmisille ns. tavallisissa on joku sairas pervo etenkin kun kyseessä on mies joka yrittää lähestyä naista. Tässäkin fantasia ja fiktio ovat kaksi täysin eri asiaa, mutta mulle olette ihan vapaa tulla höpötämään. Lähen kohta kauppaan niin siellä nähdään.
Oikeastaan se alkuperäinen ajatukseni oli se että jonkun tapaaminen tuntuu aina vaativan jotain erityistoimenpiteitä. Omana itsenään eläminen ei riitä siihen että jotain voisi tapahtua. Se minua ehkä eniten harmittaakin kun kuitenkin tykkään omasta elämästäni juuri sellaisena kuin se on. En haluaisi alkaa sliipatuksi pelimieheksi tai lähteä jonnekin tanssilavalle tai kurssille pelkästään sen takia että tapaisin jonkun. Se tuntuu jotenkin vaivalloiselta ja se taas vie koko fiiliksen...
...kunnolliset miehet tule keskustelemaan jos luet kirjaa terassilla, koska eivät halua keskeyttää jä häiritä sun lukemista.
Tulin juuri kaupasta eikä edes kassaneiti hymyillyt minulle, mikä teitä naisia oikeen vaivaa kun yritätte iskeä minua baarissa mutta ette koskaan "tavallisissa" paikoissa? Haha, Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin ;)
Totta tuokin, eiköhän tossa lukijanakin pidä olla hieman aktiivinen ja katsella hieman ympärilleen, luoda katseita sopiviin uroksiin. Antaa jotenkin ilmi että "minut saa iskeä". Pidä hetki taukoa ja katsele maisemaa.
Mitäs sunkin iskemisestä on iloa kun ei se mihinkään johda? Ryhdistäytyisit vähän.
Yritetään, pillerien ja terapian voimin. Mutta kumminkin, ei kukaan nainen ole ikinä tullut minulle puhumaan baarin ulkopuolella mitään, lukuunottamatta asioita mitkä liittyivät jomman kumman työhön. Eikun kerran joku kysyi tietä. Eroottista.
Vai pillerit ja terapia. Sorry, mulla on kiire toisaalle.
Ei se mitään, kyllä noita ottajia on ihan riittämiin, vaikka en edes tiedä oletko nainen. Jos olet niin nähdään baarissa olen se mies joka saa pöksysi märäksi mutta en kiinnitä sinuun lainkaan huomiota. ;D
Miksi nariset etkä tee itse aloitetta? Kärsitkö prinsessa-syndroomasta?
Eiks johonkin hyvälle kirjeenvaihtopalstalle vois pistää ilmoituksen, jossa esittelee tuntonsa rehellisesti? Esim. juuri näin, että ei halua eikä jaksa esittää muuta kuin on eikä odota sellaista vastapuoleltakaan. Ei tietysti tarkoita sitä, että suhtautuu toiseen itsestäänselvyytenä eikä pyri mitenkään ilahduttamaan.
Kyllähän tuo on varmasti hyvä ajatus, mutta netistä on tässä asiassa niin huonoja kokemuksia että tosielämäkin näyttää ruusuiselta sen jälkeen.
Olisi kyllä varmasti kaikkien etu jos ihmisiin olisi mahdollista tutustua jossain vähän normaalimmassa ympäristössä ja mielentilassa kuin baarissa. Itse ainakin näen monesti mielenkiintoisia naisia arkielämän tilanteissa, mutta baariympäristö ei yleensä herätä samanlaista kiinnostusta.
Joissakin maissa kuten ameriikassa on kuulemma joku "small talk"-kulttuuri. Ja ehkä briteissäkin käydessä on huomannu että tuntemattomalle muutaman sanan vaihtaminen missä tahansa tilanteessa ei ehkä olekaan maailman suurin synti.
Suomessa vieraan ihmisen kanssa keskustelun aloittaminen koetaan yksityisyyden loukkaamiseksi ja ahdisteluksi. Sitä tekevät käytännössä vain huumehörhöt sekakäyttäjät ja vähän aggressiivisemman puoleiset pultsarit, ehkä jokunen avohoitopotilaskin joukkoon mahtuu.
Lisäksi 20 vuotta lehdissä on iskostettu aivopesuna ihmisten mieliin, että limaiset miehet aina ja kaikkialla ahdistelevat naisia 24/7 (ikään kuin sitä tapahtuisi Suomessakin). Yritäppä siinä sitten tutustua naisiin kylillä ja kaupungilla.
Näin juuri. Itseenikin tuo aivopesu on tehonnut niin hyvin että tuntuisi todella vaikealta mennä vaikkapa kahvilassa tai kirjastossa jututtamaan ketään naista. Jos olisi edes pieni mahdollisuus että jotain tällaista voisi sattua, niin uskoisin että pelkkä ajatuskin piristäisi normaaliarkeakin huomattavasti.
Paitsi jos mies on hyvän näköinen.
älkää hyvät ihmiset yleistäkö ihan koko ajan. Myös Suomessa jutellaan tuntemattomille ihmisille. Lähes joka päivä vaihdan muutaman sanan ihan vieraiden ihmisten kanssa ihan arkipäiväisissä tilanteissa. Tänään en ole vielä tehnyt muuta kuin matkustanut kotoa töihin enkä aamulla muista sanoneeni mitään, mutta esimerkiksi eiliseltä muistan heti kommentoineeni täysin vieraan kanssa puutarhaliikkeen kukkia. Tuo tuli heti mieleen, varmaan muitakin episodeja alkuviikolta löytyisi jos jäisi muistelemaan.
Ei kannata rajata niitä keskusteluyrityksiä vain kiinnostaviin vastakkaisen sukupuolen edustajiin, silloin lähestymisestä ei taatusti tule luontevaa. Jutella voi kaikille kohdalle osuville ihmisille, jotka katsovat silmiin tai muuten "ottavat kontaktia". Lukemisen tai vaikkapa ruokailun häiritseminen tuskin on suotavaa, mutta joka kerta kun lähdette ulos, siellä on varmasti ihmisiä jotka katsovat takaisin, jos itse katsotte silmiin.
Lopettakaa nuo väitteet, että "Suomessa ei ole small talk -kulttuuria". Kyllä on. Ainakin Helsingissä on, en tiedä onko Oulussa tai Jyväskylässä tai Pihtiputaalla. Epäilen kyllä, että niissä sitä on vielä enemmän kuin Helsingissä.
Reilun vuoden asunnut Helsingistä eikä kukaan ole vieläkään puhunut mulle baarin/työhön liittyvien asioiden ulkopuolella. Tilaisuuksiahan on, työssäni liikun ihmisten keskellä ruuhka aikana julkisissa, tykkään kierrellä kauppoja ja muuta. Kylmemmiltä täällä ihmiset tuntuvat kuin mitä 7500 ihmisen kyläpahasesta mistä tänne muutin, siellä edes naapurit tervehtivät.
Mutta hei, ehkä se on sitä miehen elämää.
Nyt kun mietii, en ole kasvotusten puhunut kenellekään mitään viikkoon. On tää kesäloma siistii.
Kannattaisiko mennä ovesta ulos? Siellä on hieno ilma tänäänkin. Ellei olisi pakko istua koneella (kohta kokoukseen) niin en viettäisi hetkeäkään neljän seinän sisällä tällaisena päivänä. Pakostakin siinä ihmisiä kohtaa kun ulkona liikkuu.
Juuri hetki sitten tulin ulkoota, kävin ajamassa pyörällä n.17km lenkin ja kaupassa. Nyt syön herkullista ruokaa.
Silmiin katsominen on tosiaan mahdollista myös tuntemattomien kanssa ja säälittävää ehkä, mutta sekin ilahduttaa kummasti. Ihmettelen kyllä tuota small talkia, sillä minulle ei ole kukaan humalaisten lisäksi tullut juttelemaan. Kahvilassakin naiset ennemmin ottavat kahvin mukaansa kuin istuvat pöytääni. Itsekään en ole ollut aktiivinen siinä mielessä, joten en voi syyttää ketään. Toivoa tietysti voi...
Jutteletko sinä ihan kaikenlaisille ihmisille?
itse ainakin olen jutellut vieraille miehille baarin ulkopuolella ihan small talkia, esim. kysynyt tietä tms :D rohkeasti vaan juttelemaan niin siitä se lähtee!
on silmiin katsomisessa? En tarkoita tuijottamista enkä jokaisen vastaantulijan katsomista vaan sitä, että aina "pysähtymistilanteissa" katsahtaa silmiin. Esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä vastapäätä istuvaa, bussipysäkillä seisovia, sitä kaupan kassaa. Ihmiset alkavat jutella minulle vähintään yhtä usein kuin minä teen aloitteen heille. Juttelen kaikkien kanssa, jopa spurgujen, jos eivät ole ölinämölinäkunnossa. Kerran yksi alunperin tissejäni tuijotellut spuge päätyi varttitunnin yhteisen matkan aikana kertomaan minulle elämänsä suurimmat traumat, pari viikkoa sitten en kehdannut nousta puistonpenkiltä kun muuan vanhempi rouva kävi läpi poikansa kuolemaa lähes tunnin ajan.
Maailma on oikeasti valtavan mielenkiintoinen!
No vanhemmilla ihmisillä kyllä löytyy jutunjuurta, mutta jos pitäisi kuvitella tilanne että esim. kolmekymppinen nainen alkaisi jutella tuntemattoman ikäisensä miehen kanssa, niin aika paljon vaatii minulta mielikuvitusta. Voi olla että oma olemukseni on "vääränlainen", mutta sen muuttaminen tuntuu juuri siltä pinnistelyltä josta alunperinkin valitin.
Olen huomannut että ihmisiltä puuttuu usein vain jokin aihe josta jutella. Jokin erikoinen sääilmiö tms. saa kyllä ihmiset kommentoimaan sitä vaikkapa bussipysäkillä. Sellaisessa maailmassa olisi mukavampi elää sinkkuna kun ei tarvitsisi välttämättä odottaa sitä lauantai-iltaa, jolloin mahdollisesti pääsisi vaihtamaan pari sanaa naisihmisen kanssa...
älä kuuntele naikkosten neuvoja tai lykclig svedupellemummojen kotkotuksia
OLE MIES!
ÄLÄ HIIRI!
Se juttu ei onnistu jos ajattelet että nainen on se joka on "palkinto".
Sinun pitää itse olla se tavoiteltava. Valehtele tarvittaessa ja tee itsestäsi kiinnostava juuri sille naiselle jota haluat.
Ihan sama mitä teet kunhan teet itsestäsi kiinnostavan naisten/naisen silmissä.
Tämä ei ole mitään rakettitiedettä:)
P.S älä kuuntele naisten mielipiteitä itsestäsi ja sammuta itsessäsi se sisäinen ääni joka sanoo että "ei onnistu" tai jotain vastaavaa, usko itseesi hinnalla millä hyvänsä, älä luovuta, vaan vie asia loppuun asti, parempi että "ahdistelet" naista minuutin kuin että elät yksin elämäsi.
Ole ovela ja luova. THINK OUT OF THE BOX
Olen hieman päälle kolmikymppinen nainen ja en ollut viikko sitten koskaan vielä yrittänyt baarissa mennä iskemään ketään. No johtunee siitä, että iskijöitä on aina minulle riittänyt. Halusin kuitenkin kokeilla, että miltä iskeminen tuntuu ja onnistunko ja päätin mennä juttelemaan mielenkiintoisen näköiselle miehelle. Menin väentungoksessa hänen eteensä ja sanoin moi. =) No vastaus oli iloinen moi! Sanoin hänelle, että hän näyttää joko eräältä jääkiekkopomolta tai sitten miljonääriltä. Ja siitä se juttelu sitten lähti. =)))
Tuo oli muuten tosiaan eka kerta kun mä olen ketään yrittänyt iskeä, ja kokemus oli positiivinen, sain herralta jopa käyntikortin ja monet anelut että soittaisin hänelle myöhemmin. Luulen tosin, että ulkomuotoni, joka on positiivisella tavalla varsin huomiota herättävä saattoi vaikuttaa flaksiini. Mutta kuitenkin: avoimena vaan juttelemaan ihmisten kanssa, kyllä se siitä suttaantuu =)
Niin ja eräältä miellyttävältä herrasmieheltä sain kerran hyvän iskemisvinkin miehille: kannattaa yrittää aloittaa keskustelu sillä, että ehdottaa että tarjoat drinkin. Tärkeintä on, että kerrot lisäksi kohteliaasti, ettei se velvoita naista mihinkään. Kuulemma siten nainen usein jääkin juttelemaan drinkin tarjoajan kanssa. Mutta tsemppiä iskuretkillesi!!! =)))
Mukava kuulla että illanviettosi on ollut hauskaa ja tuloksekasta. Itse pitäisin mielelläni pitkiäkin taukoja baarissa käymisestä, mutta valitettavasti se on ainoa mahdollisuus edes periaatteessa tavata ketään. Aina sanotaan että pitäisi vain lähteä sinne pitämään hauskaa, mutta mitäs jos ei pidä koko baariympäristöstä?
Jos oletetaan että tästä eteenpäin en käy kuukauteen baarissa, niin tiedän tasan tarkkaan että se kuukausi kuluu ilman mitään uusia kontakteja naisiin. Jos olisi edes pieni toivo tavata joku jonain tavallisena tiistaina, mutta kun ei...
"Niin ja eräältä miellyttävältä herrasmieheltä sain kerran hyvän iskemisvinkin miehille: kannattaa yrittää aloittaa keskustelu sillä, että ehdottaa että tarjoat drinkin. Tärkeintä on, että kerrot lisäksi kohteliaasti, ettei se velvoita naista mihinkään."
Että ostaa ja maksaa pitää heti kättelyssä.
"Kuulemma siten nainen usein jääkin juttelemaan drinkin tarjoajan kanssa."
Ja kuinka usein katoaa saman tien? Ja vielä etukäteenkö pitäisi kertoa ämmälle, että ihan sama häivytkö vai et, pääasia että saan tuhlata rahojani sinuun? Miten hölmöinä pidät miehiä?
maksaa naisen juomat? Ostakoon itse.
"Niin ja eräältä miellyttävältä herrasmieheltä sain kerran hyvän iskemisvinkin miehille: kannattaa yrittää aloittaa keskustelu sillä, että ehdottaa että tarjoat drinkin. Tärkeintä on, että kerrot lisäksi kohteliaasti, ettei se velvoita naista mihinkään. Kuulemma siten nainen usein jääkin juttelemaan drinkin tarjoajan kanssa."
Tuohan on tosi hyvä vinkki ja olisi kyllä piristävää. Itse ainakin arvostaisin tuollaista suoraa ja mutkatonta lähestymistä, koska se jotenkin vapauttaisi ja mahdollistaisi avoimemman jutustelun ja tutustumisen. Verrattuna siis pelkkään ehdotukseen tarjota drinkki, jotka yleensä tyrmään heti. Mutta tuollaisessa tapauksessa ottaisin varmaan tarjouksen vastaan ja jos jutustelu ollenkaan sujuisi, niin tarjoisin varmaan itse seuraavat!
Raskainta sinkkuudessa on se, että ei ole enää ystävää kenen kanssa jakaa päivisin ajatukset ja tunteet. Ennen tämä hoitui seurustelusta tai sinkkuudesta huolimatta myös ystävien kanssa, mutta nyt kun ystävillä on perhettä tai parisuhdemenoja niin ystäville jää vain "laatuaika". Laatuaika on tunnetusta ties mistä ja tarkoittaa lähinnä leffaan menoa,kahvittelua porukassa. Se kahdenkeskinen välittäminen, ajatusten vaihto jää ja tilalle tulee porukkatapaamiset.
Leffaan voi mennä yksinkin ja porukkatapaamisten anto ei riitä.
Ystäväkseni en kuitenkaan kelpuuta ketä tahansa ja tämä pätee myös seurustelukumppaneihin.
Kyllä minä ihan hyvin jaksan elää sinkkuna, kun olen siihen koko elämäni joutunut totuttelemaan, mutta nyt kun kaikilla kavereilla on vähintään mies, useimmilla lapsiakin, niin ei kukaan halua tai ehdi lähtemään mun kanssa minnekään. Eikä ainoaa sinkkua kutsua mihinkään pariskuntien illanviettoonkaan... :( Raskasta olla aina ihan yksin. :(
lopeta tuo nariseminen.
Tietysti minä edelleen yritän pyytää kavereita vaikka minne, mutta ei heillä ole aikaa tai kiinnostusta, kun mieluummin viettävät vapaa-aikansa miehensä ja/tai lastensa kanssa.
Kai sitä nyt saa yksinäisyydestä edes puhua ilman tuollaisia vastauksia...
kaikki voisi olla totta:
"Juuri se pakonomainen yrittäminen minua vaivaa. Kaipaisin niin kovasti sitä että jotain tapahtuisi ikääkuin itsestään tai sattumalta mutta kun näin ei ole koskaan minulle käynyt, niin on vaikea uskoa että jatkossakaan sellaista tapahtuisi."
Miehille noin ei käykään koska naiset eivät tee aloitteita vieraille tai edes tutuille miehille. Jos olisit nainen, kaikki menisikin ihan omalla painollaan ilman että itse tarvitsisi tehdä mitään. Miehenä sinun täytyy tehdä kaikki itse. Ja kun homma kusee jossain vaiheessa syystä tai toisesta, niin täytyisi vain jaksaa aloittaa koko raskas urakka alusta uuden naisen kanssa. Ja naiset vain istuskelee terassilla juoden jotain makeaa siideriä ja nyrpistelee nokkaansa miehille kun yksikään niistä ei näytä Johnny Deppiltä.