Tiedän, ettei kumppanini ole huono rakastaja, vaikka hän itseään sellaisena taitaakin pitää. Mikään vakuuttelu ei tunnu auttavan. Eikä myöskään aika ja kärsivällisyys.
Kärsin tilanteesta, sillä kumppanini ei juuri koskaan tee aloitetta seksiin. Ja sittenkin kun seksiin asti päästään, on hän hyvin passiivinen minua kohtaan.
Kumppanini sanoo, että hänellä on aikaisemmasta suhteesta niin huonoja kokemuksia, että itsetunto on täysin mennyt. Aikaisempi kumppani oli sanonut suoraan, että kumppanini on huono sängyssä ja kieltänyt koskemasta.
Mitä voin tehdä? Välillä tuntuu siltä, että repeän, kun en mitään muuta haluaisi, kuin että kumppanini ottaisi minut päättäväisesti, määrätietoisesti. Kiusoittelisi koko kehoani, pitäisi hyvänä.
Kärsin tilanteesta, sillä kumppanini ei juuri koskaan tee aloitetta seksiin. Ja sittenkin kun seksiin asti päästään, on hän hyvin passiivinen minua kohtaan.
Kumppanini sanoo, että hänellä on aikaisemmasta suhteesta niin huonoja kokemuksia, että itsetunto on täysin mennyt. Aikaisempi kumppani oli sanonut suoraan, että kumppanini on huono sängyssä ja kieltänyt koskemasta.
Mitä voin tehdä? Välillä tuntuu siltä, että repeän, kun en mitään muuta haluaisi, kuin että kumppanini ottaisi minut päättäväisesti, määrätietoisesti. Kiusoittelisi koko kehoani, pitäisi hyvänä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkä olis aika hakee melaa mekkoon toisaalta, jos omaa äijää ei kiinnosta!! turha sitä puutteessa on olla!!!
Sama vika tääläkin. Alotteellisuus on lähes nolla sillä saralla. Vaikka en tekisi itse alotetta vaikkapa kuukauteen, niin mitään ei siltikään tapahdu. Eli halut, jos niitä nyt puolisollani edes on, eivät aja estojen ylitse. Minun on erittäin vaikea ymmärtää tätä tilannetta, koska olen mielestäni yrittänyt olla kannustava ym. Väkisinkin hiipii mieleen, että olen totaalisen surkea sängyssä tai olen niin yököttävä, että minuun ei voi vapaaehtoisesti koskea. Asiasta on kyllä puhuttu ja puolisoni on sanonut, että menneisyyden kolhuista parantuminen ja itsetunnon kasvattaminen vie aikaa. En vaan käsitä kuinka paljon aikaa siihen tarvitaan, koska en ole huomannut minkäänlaista parannusta pitkälläkään aikavälillä. Olen täysin neuvoton ja kirveen kaivoon heittänyt jo aikoja sitten. En enää viitsi ottaa asiaa puheeksikaan, koska siinä tapauksessa minut tuomitaan painostajaksi. Pakahdun raivosta ja haluista.
Kuinkahan moni on samassa veneessä. Ei vieraissa hyppääminen ole mikään ratkaisu kuten joku ehdotti. Aina puhutaan suomalaisen miehen huonosta itsetunnosta ja kai se on totta, se ei vaan kyllä näy esim. ravintoloissa, kun 50v kaljamaha, jussipaidassa ja ympärikännissä ei millään tajua, että 25v siisti tyty ei halua lähteä sen kanssa.
Kyllä naisetkin varmaan ovat saaneet kumppaniltaan kuulla, että sä et ole haluttava jne. ei se kuitenkaan vaikuta niin, että halut häviäis kokonaan.
Ajattelisin niin, että miehet ylipäätään ovat aika kehnoja sängyssä ja naisille on tyrkyllä aivan toisenlaiset kuvitelmat telkkarista, lehdistä, mainoksista... Sovita ne sitten yhteen.
Alkuperäiselle sanoisin, että jos kaikki on muuten hyvin, etene tosi pienin askelin, jaksa ottaa aloite ja voita miehesi luottamus myös sängyssä, voi jopa onnistua. Muista kuitenkin, että suuri osa naisista elää puutteessa myös parisuhteessa, että sellaisia nämä meidän kuitenkin niin ihanat uroot ovat.
Vastalause. Olen todella erimieltä siitä, että miehet ovat kehnoja sängyssä tai sitten kohdalleni ovat vain osuneet Suomen aktiivisimmat uroot, jota en kyllä usko. Joillain suomalaisilla miehillä (kuten naisillakin) vain on huono itsetunto ja toisilla taas ei. Tarkemmin ajatellen en pystyisi rakastumaan mieheen, jolla on heikko itsetunto, koska itsellänikin on verrattain hyvä...
Suosittelen siskot, että kierrätte kaukaa miehet, joilla on jotain kielteistä sanottavaa seksitaidoistanne tm. navanalapuolelle menevistä asioista. Parisuhde ei kukoista koskaan jos isketään vyön alle.
Minullakin on samanlainen kokemus ja en ole osannut ratkaista ongelmaa. Seksin puuttuminen parisuhteesta on mielestäni energiaa vievä seikka. Miehelläni on just samanlaiset selitykset seksittömyyteensä kuin alkuperäisellä kirjottajalla. Elikkä edellisen liiton seksiasiat painavat päälle. Me ollaan oltu 2v. yhdessä ja siitä ajasta jo melkein vuoden ilman seksiä. Meillä jo mennyt niin pitkälle, että nukutaan eri huoneissa (minun aloituksestani). En todellakaan halua käydä vieraissa vaan olen antanut kumppanilleni tiedoksi, että suhteemme ei varmaankaan kestä enää kauaa, koska tämä kovertaa minunkin itsetuntoani ja lopetan suhteen ennenkuin hajoan kuin korttitalo. Mielestäni molemmilla on vastuu, että parisuhde toimii molempia tyydyttävällä tavalla, ei voi koko ikäänsä syyttää menneisyyttään ja muiden ihmisten tekemisiä.
Miten ihmeessä olette tuohon tilanteeseen joutuneet? Kaksi vuotta yhdessä on lyhyt aika. Siinä vaiheessa seksin pitäisi olla aktiivista, intohimoista ja kiihkeää. Olette siinä pisteessä kun yleensä erotaan. Oliko teillä suhteen alussa normaalia seksielämää? Vieraisiin ei kannata mennä, vaan lopettaa koko juttu. Löydät vielä sellaisen miehen joka sua hemmottelee, hellii, hyväilee, rakastaa ja ottaa, antaa, pitää hyvänä ja on mies isolla m:llä.
Näitä juttuja lukiessa ei voi olla ihmettelemättä miten ihmiset osaavatkin löytää parikseen jonkun jonka kanssa seksuaaliset tarpeet eivät täsmää yhtään? Älkää nyt hermostuko, itsellä on ihan sama tilanne. Muiden asioiden osalta sovimme yhteen jopa käsittämättömän hyvin joten meillä on (lasten lisäksikin) kosolti syitä pysyä yhdessä.
Vaimollani ei ole mitään kiinnostusta seksiin ennenkuin kaikki muut asiat ovat (hyvässä) kunnossa. Kuten ainakin useimmat lapsiperheiden vanhemmat tietävät sellaista asiantilaa ei ole ihan heti, jos koskaan, odotettavissa. Ymmärrän häntä, enkä aio painostaa mitenkään. Meillä aviollinen elämä on ollut vuosia (yli 7 vuotta) alle puolentusinan kertaa vuodessa ja viime vuosina jo binääritasoa eli 0 tai 1 vuodessa. Lisäksi näistäkin kerroista minulle on jäänyt mahtava morkkis "olisi tämänkin ajan voinut käyttää hyödyllisemmin nukkumalla, anteeksi", "miksi ihmeessä, kun ei toinen oikeasti halua". Vaimoni sanoista riippumatta viesti itsetunnolleni on yksinkertaisesti: et kelpaa, et ole haluttava, en kaipaa kosketustasi kuin ehkä halauksen muodossa.
"Use it or lose it" sanovat jenkit ja asiassa on vissi perä. Kun tilanne on jatkunut riittävän pitkään, jäljelle jää vain haalenevia muistoja asiasta jonka pitäisi olla yksi elämän parhaista mausteista. Tilannetta voisi kuvata seuraavasti: mieleen ehdollistuu rajakytkin joka kytkee seksuaalivietin pois päältä heti, kun pieninkin ärsyke yrittää saada sen syttymään. Tämä tapahtuu alitajuisella tasolla kauan ennenkuin mahdollinen seksuaalinen ärsyke saavuttaa tiedollisen tason tai edes sellaisen alitajuisen tason jolla se voisi aikaansaada toivotun reaktion.
Mitä siis voi tehdä? Jos minulla olisi tuohon suhteellisen yleispätevä vastaus, olisin jo miljonääri. Hitaalla lähestymisellä tai muilla hyvillä lähestymistavoilla voi päästä tulokseen, mutta mitää varmuutta asiasta ei ole. Rakastuminen lienee ainoa voima joka voi ylittää hankalimmatkin mieleen iskostuneet rajoittimet. Rakastunut mieshän (ja miksei myös nainen) siirtää vaikka vuoria, niin ehkä voima riittää myös omien pelkojensa kohtaamiseen ja ylittämiseen. Ikävä kyllä, etenkin suomalaisessa kulttuurissa jossa epäonnistuminen on mystisen glorifioitua, mikään ei ole niin vaikeaa ja pelottavaa kuin epäonnistumisen jälkeen antaa itselleen lupa onnistua. Jos siis saatte luotua tilanteen jossa rakastutte toisiinne uudestaan joka päivä, uskoisin teillä olevan mahdollisuuden löytää se kadotettu kipinä. Onnea tuleville vastarakastuneille.
Niin siis kumppanini on nainen, joka kyllä pitää seksistä ja on siitä kovastikin kiinnostunut, kun on itse hyvänäpidon kohteena. Sitten kun olisi minun vuoroni, usein nukahtaa. Eikä siinä mitään, ihanahan tyytyväistä nukkuvaa naista on katsoa. :) Mutta odottaisin vastapuolelta joskus aloitetta minunkin suuntaani. Sitä ei vaan juuri koskaan tule.
Eikä sekään auta, että yritän kertoa mistä pidän ja näin hälventää pelkoja ja epävarmuutta. Usein näyttää siltä, että lopputuloksena on vaan entistä enemmän kumpaakin. Hyvin harvoin kumppani edes lähtee toteuttamaan toiveitani, vaikka ne eivät todellakaan ole mitään erikoisia!
Turhauttaa, kun en osaa auttaa toista pääsemään yli entisestään niin, että voisi taas nauttia täysipainoisesta seksielämästä.
Rakastan kumppaniani kuitenkin hyvin paljon, ja seksin hakeminen toisesta vuoteesta ei tule kysymykseenkään!
Kysymys ei myöskään ole epäselvästä identiteetistä.
Nukahtamiseen auttaa useimmiten se, että illan sijaan touhutaan aamulla levänneinä.
Yksisuuntaisuuteen voi yrittää vaikuttaa lisäämällä leikkisyyttä. Jos vanhat huonot kokemukset liittyvät mielessä aika puurtavaan seksiin, voi asian lähestyminen leikin kautta kiertää henkisen miinakentän. Hullutelkaa!!!
Eipä niistä leikeistäkään oikein ole apua. Kun en saa toista aloittamaan. Leikkii niin kauan kuin minä leikin ja kohdistan huomioni häneen. Lopettaa, kun on saanut tarpeekseen.
Saattaa jopa nousta sängystä ja jättää minut sinne yksin puutteessa makaamaan. Sanoo, että tulee ihan just takaisin, eikä tulekaan vaan jää vaikkapa ripustelemaan pyykkejä. Voiko olla mitään nöyryyttävämpää kuin odottaa, odottaa ja lopulta nousta?!
Näin tapahtuu helposti siis nimenomaan muihin vuorokauden aikoihin kuin illalla. Ja seksileikkeihin mukaan saaminen on todella vaikeaa muulloin kun illalla. Usein kuulen, että ei vielä kultaseni, ihan kuin olisi kalenteriin merkitty sopiva kellon aika.
En haluaisi painostaa, enkä varsinkaan riidellä aiheesta. Toivoisin, että kumppanini itse omaaloitteisesti alkaisi ottamaan minua enemmän huomioon. Mutta miten voi toista hellästi siihen suuntaan töniskellä?
Seksin lisäksi myöskin hellyys on tosi kortilla. Edes halauksiin en aina saa vastausta ja se jotenkin todella... masentavaa.