Onko kurdimiesten suomalaisia tyttöystäviä/vaimoja linjoilla? Kuinka on yhteiselämä sujunut, onko tullut yhteentörmäyksiä kulttuurierojen takia? Entäpä onko suhde muuttunut naimisiin menon jälkeen ja kuinka?
Itse olen seurustellut kurdimiehen kanssa vajaat kaksi vuotta ja alkaisi olla aika siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen eli astua avioliittoon niin olisi mukava kuulla kuinka muilla on mennyt:)
Itse olen seurustellut kurdimiehen kanssa vajaat kaksi vuotta ja alkaisi olla aika siirtyä suhteessa seuraavaan vaiheeseen eli astua avioliittoon niin olisi mukava kuulla kuinka muilla on mennyt:)
Vastaukset 30
Vanhimmat
BUHAHAHAHAHAHAHAAHHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAAAAAAA
Kysymykseni oli mielestäni asiallinen, joten asiallista vastausta myös kaipailen...
itse tiedän joitakin kurdimiehiä, ja olen tapaillut erästä, muttei koskaan virallisesti oltu suhteessa.
kurdimiehet ovat mielestäni jollain tapaa naisellisia: he suuttuvat herkästi, he juoruilevat kaikista ja he välittävät todella paljon pukeutumisestaan/ulkonäöstään. kurdikaverini sanoi, että he valehtelevat vaikka parhaalle ystävälleen, jos hyötyvät siitä jotenkin. ja lainoja he eivät maksa takaisin.
se mies jota minä jonkin aikaa tapailin tosin oli ihan kunnollinen, hän oli asunut lapsesta asti suomessa, käynyt lukion ja vielä jatkokoulutuksen. hän teki joka päivä paljon töitä, ja nuoresta iästään huolimatta omisti oman asunnon, auton jne... hän haluaa avioitua todella nuorena, ja hänelle on itsestäänselvää, että mies on se elättäjä. hän suhtautui myös todella negatiivisesti naisten esiaviollisiin seksikokeiluihin. kaikki naiset, jotka sellaista harrastaa ovat hänen silmissään huoria, vaikka hän on asunut suomessa oikeastaan koko ikänsä. mutta jokainen on kai erilainen.
edellisen kirjoittajan kommentit pitävät kurdimiehistä paikkansa, tietynlainen naisellisuus/omahyväisyys.. herkkänahkaisuus, juoruilu, epäluotettavuus sopii heihin.
Kurdimiestä pitää kympillä arvostaa, vaikka miten olisi tyhjätasku luuseri :), muuten suhde natisee liitoksistaan.
Eiköhän jokainen mies toivo että nainen arvostaa heitä taustasta huolimatta. Missä tynnyrissä sä olet oikein kasvanut? Nuo piirteet sopivat myös lukuisiin suomalaisiin miehiin.
Otsikon mukaan puhutaan kurdimiehistä, jätetään muut oman onnensa nojaan, ok! Siinä samassa tynnyrissä asunut kuin sinäkin :)
kahden vuoden jälkeen itse tunne miehesi parhaiten.
Ei ole tullut yhteentörmäyksiä kulttuurierojen vuoksi, eikä mitään muutakaan siihen liittyvää ongelmaa, että mies on kurdi. Silmiinpistävin ero sinkkuaikoihin verrattuna on kai se, että koti on aina puhdas, koska mies on hieman siisteysintoilija. Se saattaa olla kurdiperintöä.
kurdimieheni ei muuttunut mitenkään naimisiin mentyämme. Edelleen hän on kiltti, rauhallinen ja kohtelias. Odottaa samaa myös muilta; ei ymmärrä, miksi korotan ääntäni, jos tulee erimielisyyttä asioista. Pukeutuu mielellään hyvin, mutta ei kuitenkaan naisellisesti. Ei juoruile eikä ole jäänyt valheistakaan kiinni.
Mitään ei voi kuitenkaan yleistää; eihän kaikki suomalaisetkaan ole samanlaisia keskenään !
Tutulta kuulostaa.
Kuulin juuri,eräs kurdi on ollut naimisissa/ eronnut paperilla, mutta asuu edelleen saman naisen kanssa yhdessä ja heillä on 7 vuotias yhteinen lapsi. Nyt mies on mennyt 'naimisiin meno'lomalle kotimaahansa. En uskalla käräyttää.
Kurdimies saa valehdella toisenuskoiselle niin paljon kuin hänen sielunsa sietää ja vaikka menisi naimisiin on kunnia jossain vaiheessa ottaa se oikea vaimo,joka on myös kurdi joka tekee ne oikeat lapset,muuten kurdimiehet ovat sänkyleijonia,mutta se että harrastat heidän kanssaan seksiä vaikka 7 kertaa vuorokaudessa ei takaa sitä että he eivät hakisi sitä kuniallista kurdinaistaan jossain vaiheessa kotimaastaatn,koska suominainen on verrattavissa todella h.....n.Koska heidän kulttuuri ja uskonto on vaan niin, Ja seksi ei ole edes rakkautta se on alkukantaisen vietin täyttämistä.
ääripään heitit, eipäs yleistetä.
kurdien kulttuuri ei eroa kauheasti monista eurooppalaisista kulttuureista. itse olen suhteessa kurdimieheen ja meillä ei ole ollut ongelmia kulttuurierojen kanssa. riippuu ihan vaan siitä minkälaisesta perheestä mies on lähtöisin. ja hän ei ikinä hakisi naista omasta maastaan, koska hän rakastaa minua ja olen kunniallinen nainen.
kenties muslimi nainen? Jos olet ei ole hätää että hakisi vaimon maastaan mutta jos ei ole on hyvin todennäköistä että joku päivä hakee maastaan musliminaisen.. Näin se vaan menee, tiedän koska tunnen paljon kurdeja ja puheista sen kuulee..
en ole muslimi. eikä hän hae. tiedät, mutta et oikeasti tunne kurdeja...
todella monta kurdia ja oma miehenikin on kurdi, muttei mene kanssani naimisiin jos en käänny muslimiks niin se vaan menee, usko pois! Mut ei mua haittaa kun mulle ei naimisiin meno niin tärkeätä ole, yhdess ollaa kuitenkin oltu jo kaks ja puol vuotta =) Mies siis irakin kurdi. Olen myös kuullut ett usein turkin ja iranin kurdit ei oo niin tarkkoja tuon asia suhteen ku Irakin kurdit..
eipä mun tuntemani kurdit ainakaan ole tarkkoja ollenkaan. minun mieheni ei vaadi mua kääntymään muslimiksi vaikka menisimmekin joskus naimisiin. on toki valitettavaa että sinun mies haluaa. ei kaikki irakin kurdit ole niinkuin sinun miehesi. miksi luulet että irakin kurdit poikkeavat muista kurdeista tuossa asiassa? kaikki ne on veljiä ;)
"miksi luulet että irakin kurdit poikkeavat muista kurdeista tuossa asiassa? kaikki ne on veljiä ;) "
Voi jeesus, miten naivia tekstiä. Että veljiä oikein. Ja tämä veljeyskö sitten sinun mielestäsi estää alueelliset erot tavoissa ja asenteissa? Tutustuhan todellisuuteen välillä.
No mua kyllä haittaisi jos mies ei suostuisi menemään mun kanssa naimisiin uskontoni vuoksi. Eiköhän se kerro että teillä taustalla on hyvin eriarvoinen ajatusmaailma. Kurdeilla naimisiinmeno on luonnollinen osa elämää. Eikö se sun miehesi jo nyt ole sulle kertonut suoraan, että menee naimisiin ainoastaan musliminaisen kanssa. Joten ei sitten kannata pettyä kun näin käy, ainakin hän oli sulle rehellinen.
Terveisin kurdin ja muslimin ev.lut. vaimo
mieheni menee kanssani naimisiin vaikka olen kristitty :) mutta en tiedä menemmekö koskaan naimisiin. riippuu vähän jos hankimme lapsia joskus. hän voi vaikka soittaa sinulle ja sanoa tämän kun ei näytä menevän jakeluun sulla.
Mun kommentti ei ollut sulle vaan sun yläpuolella olevalle kirjottajalle. Et sori vaan ;)
aijaa no sitten et ole lukenut hänen viestiään ihan kunnolla. ja kyllä kai tuo kommenti periaatteessa vissiin minuakin koski. sori vaan ;D
Jos ihminen kirjoittaa että hänen poikaystävänsä ei aio naimisiin hänen kanssaan koska haluaa musliminaisen, niin mitä kohtaa et vastauksestani ymmärtänyt? Sinä kirjoitit ettei sinun tarvitse kääntyä muslimiksi jotta poikaystäväsi menisi naimisiin kanssasi. Edelläoleva kirjoitti ettei hän pääse naimisiin ilman muslimiksi kääntymistä. Hänelle totesin että ei pidä ihmetellä sitten kun hän menee naimisiin, mutta vain muslimin kanssa, ei hänen kanssaan.
Viestini ei ollut sulle, ei periaatteessa eikä käytännössä.
Riippuu tapauksesta... Meidän perheessä on ainakin mennyt kaikki tosi hyvin. Mitään isoja ongelmia tai ristiriitoja ei ole ikinä ollut. Eikä mikään ole muuttunut suhteessa ajan mittaan huonommaksi. Olen tosi onnekas kun olen löytänyt itselleni näin hyvän miehen, en voisi parempaa ja sopivampaa miestä kuvitella. Päivääkään en vaihtaisi pois meidän yhteisestä elämästä. En ymmärrä ennakkoluuloja, kaikki ihmiset ovat yksilöitä eikä suhteen onnistuminen ole kiinni osapuolten etnisistä taustoista.
"eikä suhteen onnistuminen ole kiinni osapuolten etnisistä taustoista"
Tämä on naivia ja todellisuuspakoista idealismia. Suhteen onnistuminen voi olla kiinni myös etnisistä taustoista. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että suhteen onnistuminen ei ole kiinni arvoista tai että suhteen onnistuminen ei ole kiinni rikosrekisteristä. Muun muassa nämä asiat, kuten etnisyyskin, ovat hyvinkin olennaisia, usein ratkaisevia, faktoreita ihmissuhteiden toimivuudessa tai toimimattomuudessa. Se että kaikille ei synny ristiriitoja, ei tätä faktaa muuta. Se että kaikki eivät astu miinaan oikaistessaan miinake3ntän poikki ei muuta sitä faktaa, että miinakentällä kävelemisessä on tietyt riskinsä. Tämä etnisten taustojen merkityksen vähätteleminen on ihan vain typerää. Tai tarkoitushakuista. Varsinkin kun toisaalta korostetaan, että kulttuurien erilaisuus on rikkaus. Ei erilaisuus voi olla VAIN rikkkaus. Jos se on rikkaus, se on myös ristiriitojen ja riskien lähde. Muutenhan se ei ole erilaisuutta, vaan samanlaisuutta.
Herää todellisuuteen. Elämä on kokonaisuudessaan riski. Se joka väittää muuta ei tiedä elämästä yhtään mitään.
Minulle on ollut riski myös suhde kotimaisen miehen kanssa, hänellä ilmeni mielenterveysongelmia ja suhde kariutui kaikesta yhteisestä etnisestä taustasta, arvoista ja samasta kulttuurista huolimatta.
Jos haluat riskitöntä elämää, kannattaa elää peräkammarissa.
Ja koska riskejä on kaikkialla, niitä on kaikkialla yhtä paljon, niinkö? Eikö riskien arviointi kuulu käsitevarastoosi? Kumma juttu tuo mustavalkoinen ajattelumalli, että joko riskejä ei oteta lainkaan tai sitten heittäydytään täysillä kohtalon vietäväksi ilman mitään järkeä (koska milloinkaan ei voi tietää, mitä tapahtuu). Eihän se niin mene. Tai no, joillan menee. Ja lopputuloksistahan se sitten näkyy.
Miten sä uskallat lähteä ajamaan autoa? Tilastollisesti on riskittömämpää lentää lentokoneella. Kuinka uskaltaa mennä juhannuksena uimaan, tilastollisesti se on Suomen hukkumistilastojen synkimpiä päiviä? Jokainen päätös elämässä on riski.
Mikä lopputulos? Onko elämässä joku lopputulos, että jos et koskaan epäonnistu tai koe vastoinkäymisiä, niin olet jotenkin parempi ja onnistuneempi ihminen? Vai olisiko niin, että elämä on elämää, siihen kuuluu iloa ja pas*aa koska se on elämää, ja onnistuneen elämän resepti lienee se että voi ITSE omalla kuolinvuoteellaan todeta, että elinpä hyvän elämän kaikkine oikeine ja väärine ratkaisuineen?
Lopputulos on sulle ja mulle aivan sama - hautaan me päädytään, sinä voit elää riskittömän elämän, minä otan joitakin riskejä. Lopputuloksen kannalta se on siis aivan sama, oliko puolisosi ulkomaalainen vai suomalainen. Molempien kanssa voi onnistua, molempien kanssa voi mennä asiat tosi vikaan. Tuli jotenkin mieleen kaverini joka taannoin haukkui ulkomaiset miehet ongelmavyyhteinä, mutta tuli itse viikko sitten murjottuna kahvittelemaan. Suomalainen puoliso oli vähän "ojentanut" juhannuksen kunniaksi. Mutta hänen mielestään varmasti oli riskittömämpää olla sen suomalaisen miehen kanssa.
Itse en kadu tippaakaan liittoani ulkomaalaisen kanssa. Olisin katunut taatusti, jos olisin antanut riskien pelotella itseni ja olisin hukannut tämän mahdollisuuden kasvaa ihmisenä ja kokea elämää hänen kanssaan.
Aika paljon on täällä puolesta ja vastaan mielipiteitä. Ainahan riski epäonnistua on suuri. Suomalsiet eroavat 50% ja ulkomaaliasen kanssa avioituvat eroavat 3 x yleisemmin kun suomalaiset. Näin ollen siis avioliitot ulkomaailaisten kanssa lienee harvinaisuuksia. Ehkä pari kolme vuotta menee hyvin, mutta 20-30 vuotta aviossa olleet ovat harvinaisuuksia.
Oleellista on se, miksi haluat naimisiin? Oletteko ajatelleet kenties lasta? Lapsi avioliitossa tuo esiin paljon molempien vanhempien taustasta. Lapsi halautaan kasvattaa, mutta kun perheessä on kaksi eri kulttuurista tulevaa niin siinä sitä onkin tekemistä löytää se oikea sopusointu. Itse ainakin olisin huolissani, jos synnyttäisin tyttären muslimille ja kurdille. Ja huolissani olisin myös jos saisin pojan, koska lapsi kasvatettaisiin perinteiden mukaan.
Näin ollen suosittelen tosiaankin miettimään tarkkaan menetkö naimisiin vai et. Jos päätöksesi on kielteinen, niin niiden perusteella ei varmaan kannata myöskään seurustelua jatkaa. Useinhan juuri monien vaikeuksien jälkeen tulee se avioliiton mahdollisuus mieleen, jolla sitten uskotaan sen toisen koukuttamiseen.
tiedän moniakin pareja. toinen on muslimi toinen ei. ja heillä on lapsia. kasvatuksessa on päästy yhteiseen säveleen. ainahan pitää keskustella asioista ja tehdä komprommisseja. myös suomipareilla on paljon erimielisyyksiä kasvatuksesta. itse voisin tehdä mielelläni vielä jonain päivänä lapsen miehelleni. tiedän että hänestä tulisi hyvä isä. hänelläkin oli hyvä ja rakastava isä. en luokittele ihmisiä uskonnon tai muun perusteella. vaikka mieheni on muslimi niin se ei tee hänestä sen huonompaa ihmistä kuin esim kristitystä tai etenkään sen huonompaa isää. ottakaa nyt jo järki käteen. ja itse henkilökohtaisesti mieheni kanssa emme tiedä menemmekö naimisiin. sovittiin että katsotaan nyt tässä. ja todellakin jatkamme seurustelua. että ei tarvi olettaa mitään. suhteet ovat erilaisia.