nykyisen vaimoni kanssa erästä asiaa. Olemme molemmat eronneet, kun meitä molempia on petetty. Vaimoani hänen ex-mies, ja ex-vaimoni petti minua, mutta eivät keskenään. Nyt nämä molemmat entiset puolisot ottavat meihin aika ajoin yhteyttä. Ja molemmilla sama asia, he ovat tehneet elämänsä mokan kun ovat pettäneet. Minun ex sanoo ettei tekisi pettämistä enää koskaan kun on nähnyt ettei ruoho ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Ja aika paljon samoilla linjoilla on nykyisen vaimoni entinen mies. Kysynkin miksi ihmeessä vasta sitten kadutaan kun jo kaikki on ohi?
Olemme ihmetelleet
ihmetystä kerrakseen
29901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
että se oma elämä ei ihanammaksi muuttunutkaan pettämisen myötä niin ei voi sietää ja antaa petetylle uutta mahdollisuutta onneen jonkun toisen kanssa. Onnea teille, tiedätte nyt kumpikin miltä pettäminen tuntuu ettekä varmaan tekisi sitä koskaan toisillenne. Antakaa menneiden olla menneitä älkääkä vaan ottako pettäjiä takaisin..
Kokemuksesta tiedän, että pettäminen jatkuisi joskus hamassa tulevaisuudessa kumminkin. Olisitte antaneet anteeksi ensimmäisen kerran, niin toki antaisitte toisenkin. Petturi ei tule muuttumaan. Olisivat miettineet sitä ennen pettämistä mitä menettävät, mutta tämä rankaisu on heille aivan oikein.
Monesti näissä asioissa käy niin, että aika on paras testaaja. Rakastumisen kiihkeässä huumassa kaikki tuntuu niin selkeältä ja yksinkertaiselta. Mutta niinhän se on, ettei se rakastumisen huuma koskaan kestä ikuisesti, vaan arki tekee tehtävänsä. Uusi rakkaus voi tuntua ensin houkuttelevalta, mutta vuosien kuluessa huomataan, ettei vaihtamalla parantunutkaan. Samat ongelmat ja vastoinkäymiset tulevat eteen suhteessa kuin suhteessa, vaikka alku olisi kuinka ihanaa tahansa. Tavallaan on kuitenkin hyvä, että ex-puolisonne ovat tiedostaneet ja myöntäneet virheensä. On paljon niitäkin pettäjiä ja jättäjiä, jotka sisimmässään katuvat, mutta eivät ikinä ääneen myönnä sitä, vaan teeskentelevät "onnellista".
Pettämisessä pettäjä löytää itselleen jotain, joka on vain häntä ja hänen tarpeitaan varten. Jännitystä, huumaa, toisen joka kuuntelee, ihailee ja ymmärtää lähes rajattomasti. Ilman arjen raha, siivous, aikataulu, vatsatauti, pyykkikone-rumbaa. Ei ihme, että toisen ihmisen olemassaolo ja ihailu alkaa tuntua ja sekoittua kiintymykseen, ihastukseen ja jopa rakkauteen. On niin mahtavaa, kun joku on vain minua varten.
Mutta se ei ole oikeaa elämää. Oikea elämä on sitä, että jaksaa toista pyykkivuorista ja likaisista kalsareista huolimatta. Ja että on joku, joka jaksaa minua ärtyneenä, meikittä, menkkakipuisena, tukka paskaisena. Ja pitää vielä haluttavana!
Pettäminen on jollain tavalla hyvin narsistinen teko. Saa jotain, joka on vain itseään varten. Ihailu ja se tunne, että jokainen sanani oli äärettömän tärkeä ja kiinnostava koukuttivat minut.
Mieheni ei ole suhtautunut kovinkaan ymmärtävästi, eli eropaperit ovat nyt vetämässä vaikka yritettiin jatkaa yli vuosi. Terapiassa ollaan käyty yhdessä ja minä yksin. Vasta siellä olen alkanut tajuta asioita. Liian myöhään meidän kohdalta. Joskus on parempi jatkaa eri teitä, varmaan myös itselleni se on parempi. Kunhan vain tunteeni suostuisivat sen tajuamaan.
voi vaihtamalla parantua. Ainakin jos on nuorena menty yhteen, opiskelujen, töiden jne myötä ihminen kasvaa ja voi muuttua. Olla eri ihminen 30-40-50 vuotiaana kuin parikymppisenä. Sitten sitä huomaa, että onkin ihan väärän ihmisen kanssa yhdessä. Ihmiset voivat kasvaa erilleen ihan oikeasti, ei se ole keksitty selitys. On oikein kummallekkin puolisolle silloin tunnustaa tosiasiat ja erota, kuin että väkisin syystä tai toisesta ollaan yhdessä ja mikä vielä pahempaa, petetään toista siinä sivussa.
Jos avioliitossa on huono olla, siis fyysisesti tai henkisesti niin kyllä usein vaidossa paranee puoliso.
Koin itse pitkään huonovointisuutta kotiin töistä tullessani,. Tiedostin kyllä mistä kaikki johtuu. Kotona en saanut mitään rauhaa. Vaimo oli kotona kaikenpäivää ja aina työmäärän kanssa odottamassa kun töistä palasin. Seksielämä hiipui kokonaan. Eli, ei kaikki ole vaan pettäjän syytä, kyllä ne kotiolot usein siihen vaan ajaa.
Löysin rinnalle ihanan naisen, ihmisen, jonka kanssa kaikki on synkannyt jo muutaman vuoden. ja jatkuu edelleen..
Ei pettäminen hyväksyttävää ole, mutta kuten totesin siihen helpommin lakeaa kun kotona ei ole kaikki kunnossa.
Toisaalta olet ollut uuden kumppanisi kanssa vasta muutaman vuoden joten et voi tietää mitä tulevaisuudessa on vielä edessä 5, 10 tai 15 vuoden kuluttua. Jos uudessa suhteessasi tulee myös vaikeuksia ja vastoinkäymisiä tulevaisuudessa, vaihdatko taas uuteen? Yleensä jos parisuhteessa on ongelmia ne tulisi ratkaista rakentavalla tavalla, esim. pariterapialla tms eikä pakenemalla ongelmia uuteen suhteeseen.
Parikymppinen on nuori, paljon kokematta ja elämättä. Jos 30-40-50 ikäisenä "vaihtaa" puolisoa, sitä on jo aikuinen aikuisen elämänkokemuksella, joten tuskin tulee tarvetta edes vaihtaa puolisoa. Kun sitä on jo ns. valmis ihminen. Toki on näitä, jotka eivät aikuistu ikinä ja vaihtavat puolisoa kuin toiset sukkia... parisuhde- yms. terapiat eivät auta jos ihmiset kasvavat eri suuntiin. Ei ole ongelmien pakenemista myöntää tapahtuneet tosiasiat, ongelmien pakenemista voi olla myös se, että pysytään liitossa "tavan vuoksi" - onhan eroaminen vaikea paikka, niin psyykkisesti kuin taloudellisesti. Tuskin kukaan eropäätöstä tekee hetken mielijohteesta missään tapauksessa.
...mieltä kuin edellinen. Voi todellakin ns. vaihtamalla parantua. Aina ei ole kyseessä pelkkä pettäminen vaan ihan oikea rakastuminen samanlaisen ajatusmaailman ja elämäntaustan omaavaan ihmiseen. Jos on niin onnekas että rakastuu niin parempi elää elämänsä kuin katua elämätöntä.
Ja en siis tarkoita mitään 'tapapetturuutta'...
Tällä palstalla tunnutaan hyvin yksinkertaisesti muutenkin ymmärrettävän sana 'uskottomuus'...
Voi ihminen tehdä yhden kerran virheen ja jokainen tekee joskus jonkunlaisia virheitä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niistä voisi oppia mitään. Ihminen jolla on omatunto ei tee sitä koskaan enää, mutta on sellaisiakin jotka eivät muuta teekkään.
Monet kaksikymppisenä seurustelemaan alkaneet alkavat kipuilla kymmenen vuoden kuluttua, kun alkavat kasvaa aikuisiksi ja eri suuntiin. Kaksikymmenvuotias saattaa olla naivi ja hyvin innokas miettiessään mitä elämältä haluaa, ja hyvin vietävissä oleva. Eli ihastuminen muokkaa pitkälle omiakin arvoja, ja yhdessäolo on pahimmillaan omien halujen sivuuttamista. Mutta kypsymisen myötä itsevarmuus omista ajatuksista lisääntyy ja sitä saattaa huomata että toinen ei olekaan minua varten tehty. Siitä seuraa kriisi siitä, että kamalaa kun nyt tuntuu tältä vaikka olemme olleet niin pitkään yhdessä. Monet miettivät asioita ja päätyvät eroon, monet yrittävät jatkaa väärän ihmisen kanssa ja pahoinvointi lisääntyy, ja uusi kriisi odottaa kulman takana. Jossain vaiheessa jompikumpi alkaa kaivata muuta ja pettää. Aika ei tee ketään oikeaksi.
pettämistä, koska ei hitto vaikka itse en onnellinen olisi niin en lähtis pettämään silti. Kyllä ero on se ensisijainen asia miettiä sen jälkeen, jos oma puoliso ei ala tajuta että jotain tarttis tehdä tai kohta lähden kävelemään. Jos sitoutuu liittoonsa niin vaikka kuinka olis ruoho aidan toisella puolella vihreämpää niin olkoon, suljen silmäni muilta niin kauan kun avioliitossa olen. Ihmisen heikkoutta se on ja itsekkyyttä, jos alkaa vaatia sitä huomiota muualta kun kotoa sitä ei saa. Minkälaisissa suhteissa te naimisissa olevat oikein olette, jos ei voi olla rehellinen ja keskustella asiat kuntoon, vaan mennään pettämään..? Jos puoliso ei suostu pariterapiaan tai se ei toimi (ja tämä tehdään ennen kuin aletaan katsella muita sillä silmällä) niin se on ero mikä otetaan, ei kakkossuhde!!
kiitos. Että on vielä ihmisiä.
Turha syyllistää. Aviossa ollessani kaikki keinot käytettiin. Olisin ehkä siihen huonoon suhteeseen jäänyt, ellen olsi Maijaan törmännyt. Ongelmia on tullut ja tulee jatkossa, mutta näyttää siltä, että olemme samalla aaltopituudella myös niiden ratkomisessa.
Elämä näyttä hyvältä ja olen onnellinen, etten hukannut enempiä vuosia huonossa suhteessani.
on, että kykenee tekemään ratkaisun, ei istumaan monella tuolilla. Jos liitto ei toimi, esim ratkaisemattomat toistuvat riidat ja paha olo tuhoavat siinä elävät. Ei elämä ole loputonta uhrautumista, vaan arvostavaa palkitsevaa vuorovaikutusta ja vilpitöntä halua olla kumppani ja arjessa. En koskaan tullut kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenäni ja kun kohdalle osui oikea ihminen, ei ollut vaikea astua ulos vankilasta. Toiseen elämään , jossa parasta on arki ja sen yhdessä kokeminen.
22 v ja en kadu.
Aika usein tuntuu niin vaan menevän, että sitä kitkutellaan epätyydyttävässä liitossa, kun ei paremmastakaan tiedetä ts osata sitä kaivata. Eikä etenkään ottaa sitä jäytävää epätietoisuutta, että onko kaikki sittekään ok, puheeksi kumppain kanssa. Itse ainakin ajattelin, että kaipa se elämä näinkin sitten menee, en ollut kauhean onneton, jossen onnellinenkaan. Sitten eteen tupsahti ihminen, joka sai ajattelemaan koko elämää uudella tavalla. Ei niinkään mitään "elämää suurempaa tunnetta", vaan ihmien, joka herätti huomaamaan, että muutakin voi olla. Laitoin tilanteen jäihin, kunnes avioliitto ja sen ongelmat ja mahdollisuudet oli käyty läpi, mutta repusta oli eväät niin lopussa, että ero oli ainut vaihtoehto - sen sanoi exänikin, jolle yhtäkkinen muutos minussa oli aluksi suuri järkytys, mutta myös herättävä tekijä.
"Tilanne" päätyi sitten pois jäistä ja nyt on takana jo koko joukko yhteisiä vuosia. Kommunikointi pelaa, hyvät ja pahat asiat puidaan tänään eikä jätetä niitä hampaan koloon. Elämästähän ei koskaan tiedä, mutta vanhemmiten on alkanut eri tavalla arvostaa sitä, mitä on tässä ja nyt.
Toistaiseksi varmasti. Mutta asiat muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat ja ihmisetkin muuttuvat. Kaikki voi olla toisella tavalla 15 vuoden kuluttua. Sitäpä ei koskaan voi tietää etukäteen. Ja onhan hyvin yleistä nykyään se, että erotaan siitä toisestakin liitosta, kun löydetään joku kolmas. Julkkikset tekevät sitä vähän väliä ja tavallinen kansa pian perässä. Onhan se ikävä totuus, että kun ihminen on yhtä pettänyt, niin kynnys madaltuu pettää seuraavaakin kumppania, kun suhde joutuu syystä tai toisesta koetukselle.
Sitten se menee niin. Mitä sitten, mutta et voi toimia muun kuin tämän hetken mukaan. Ja elää.
Tuo tilanne voi kertoa monta asiaa. Sen ainakin että ero on otettu liian pikaisesti eikä siitä ole yhdessä tuumin päätetty. Se voi kertoa myös sitä, että kosto on toiminut.
Eikös se näin usein mene, että se petetty se joka käynnistää eron? Pettäjähän on juuri siksi tehnyt kaiken salaa, koska ei halua erota. Petetty haluaa kostaa loukkauksen ja uskoo, että kun hän tuottaa samankaltaista tuskaa toiselle, hän hylkää pettäjän ja pakottaa hänet eroon, hän voi itse paremmin. Kosto on onnistunut, jos jätetty kaipaa ja kokee ikävää mahdollisimman pitkään. Parasta lienee, ettei hän löydä ketään toista. Tämä kai on se hyvitys, jota loukattu kaipaa?
Ehkä kannanotto olisi toisenlainen, jos puolisosi olisikin löytänyt uuden onnen, ja eläisi onnellisena? Sillä kyllä näitäkin tapauksia on.
Anteeksi, mutta jotenkin tuosta kirjoituksestasi kuultaa pieni omahyväisyys läpi.
"Sen ainakin että ero on otettu liian pikaisesti eikä siitä ole yhdessä tuumin päätetty."
mitä ihmettä?
tuskinpa siitä pettämisestäkään "on yhdessä tuumin päätetty", joten miksi ihmeessä ero pitäisi päättää ydhessä tuumin?
"Se voi kertoa myös sitä, että kosto on toiminut. "
tuo on kieltämättä se kaikkein mehevin ja tavoiteltavin tilanne.
"Kosto on onnistunut, jos jätetty kaipaa ja kokee ikävää mahdollisimman pitkään. Parasta lienee, ettei hän löydä ketään toista. Tämä kai on se hyvitys, jota loukattu kaipaa? "
tottakai. vahingonilo on paras ilo, etenkin jos vahinko tapahtuu arkkiviholliselle, mitä pettävä puoliso pakostakin tulee olemaan.
"Anteeksi, mutta jotenkin tuosta kirjoituksestasi kuultaa pieni omahyväisyys läpi."
on se nyt jo vittu kumma, jos tuossa tilanteessa ei saisi olle itsetyytyväinen.
Eiköhän se ero ole asia, joka tulee yhdessä päättää? Se sentään koskettaa montaa ihmistä mm. lapsia. Kostonhaluisuus on siis päällimmäinen, eikä siltä välty edes lapsetkaan?
Vahingoniloa on siis turhaa pukea sääliväksi ihmettelyksi. Kun itsensä nostaa muita ylemmäs, on vain vaarana se, että se jonain päivänä kalahtaa omaan nilkkaan. Aivan eri aasia olisi, jos tuon takana olisi se suru, minkä siinä tulisi olla mukana. Suru siitä että toinen menetteli niin ikävästi ja hänestä täytyi erota raa’asti. Surullista on että vasta nyt erotettu ymmärtää, mitä tapahtui. Näin toinen menetti rinnaltaan rakkaan ihmisen tuon väärin tekemisen takia ja oman kovuutensa takia.
Eikö se olisi paremminkin tyytyväisyyden paikka, että olisi ihan rauhassa eronnut. Eron syy olisi ollut selvä molemmille ja molemmat olisivat saaneet tehdä surutyönsä kunnolla? Mikäli tuntee kuvaamasi kaltaista vihaa ja katkeruutta, se vain kertoo, ettei tuossa suhteessa ole ollutkaan rakkautta sitä puolisoa kohtaan? Ehkä olikin parempi, että toinen petti ja näin aktivoi eron.
"Eiköhän se ero ole asia, joka tulee yhdessä päättää?"
no ei todellakaan ole. täälläkin palstalla on näitä ihme vinkujai, jotka ovat sitä mieltä ettei voi erota kun toinen ei halua, mutta kummiskin kokoajan pitää sivusuhteita tai vaihtoehtoisesti sitten itse pitää niitä sivusuhteita, mutta ei muka voi erota kun toinen ei halua. hah, sanon minä! se osoittaa ainoastaan luonteen päättämättömyyttä, jos tarvitsee toiselta apuja eropäätökseen.
jatkoon tarvitaan siis kaksi, mutta eroon vain yksi päätös.
"Se sentään koskettaa montaa ihmistä mm. lapsia."
no sitä olisi varmaan kannattanut pettäjän miettiä vähän etukäteen, eikö totta?
"Kostonhaluisuus on siis päällimmäinen, eikä siltä välty edes lapsetkaan? "
rapatessa roiskuu.
"Vahingoniloa on siis turhaa pukea sääliväksi ihmettelyksi. "
kuten sanoin suoraan, vahingonilo on se kaikkein paras ilo tuollaisessa tapauksessa.
"Näin toinen menetti rinnaltaan rakkaan ihmisen tuon väärin tekemisen takia ja oman kovuutensa takia. "
et taida oikein ymmärtää näitä kuvioita. kyllä se rakas lakkaa olemasta rakas ja muuttuu viholliseksi sillä sekunnilla kun totuus paljastuu.
"Eikö se olisi paremminkin tyytyväisyyden paikka, että olisi ihan rauhassa eronnut. Eron syy olisi ollut selvä molemmille ja molemmat olisivat saaneet tehdä surutyönsä kunnolla?"
miksi petetyn ptiäisi miettiä, minkälaista surutötä pettäjä haluaa tehdä? ei miksikään. kannattaa miettiä vain itseään ja jos tulee parempi olo siitä että lyö pettäjää, kannattaa vaikka lyödä. jos ei tule, niin sitten ei kannata. kaikki empatia pettäjää kohtaan on ihan turhaa, hän on tiensä valinnut.
"Mikäli tuntee kuvaamasi kaltaista vihaa ja katkeruutta, se vain kertoo, ettei tuossa suhteessa ole ollutkaan rakkautta sitä puolisoa kohtaan?"
niin ja jos pettää, niin päiväselvästi sitä ei ole ollut, eli samapa tuolle.
" Ehkä olikin parempi, että toinen petti ja näin aktivoi eron."
ja jos petetty vastasi väkivallalla, niin vielä parempi.
Ei tosiaan erosta päätetä just koskaan yhteistuumin.
Ero on seuraus siitä ei yhteistuumin tapahtuneestä ulkopuolisesta suhteesta ei sen kummempaa.
Kostoa miettii kaikki mutta läheskään kaikki ei sitä toteuta. Ihmisillä on tapana miettiä sitä kaksija joskus kolmekin kertaa ja todeta turhaksi ajanhaaskaukseksi.
Sääli osoittaa ihmisen typeryyttä ja eron miettiminen ja toteuttamatta jättäminen voi olla myös raakaa.
Erossa ei ihmistä menetetä vaan siirrytään seuraavaan vaiheeseen ihan kuin tehdään avioliiton solmimisessakin. Ei siinä ketään saada eikä oteta.
Eron syyt selviää usein lopulta vasta eron jälkeen kun on totuuden edessä. Sitä on ihmisen vaikeaa konkreettisesti ymmärtää perimmäistä ongelmaa kun voi piiloutua kaiken arjen ja puolison, lasten
ja oman arjen pyörityksen taakse.
Kyllä se ylimmällä pallilla seisova useinkin kolauttaa päänsä pirtin kattoparruun samalla putoaa jakkaraltaan sinne minne kuuluukin.
Kommentoin vain siitä, että ei sillä erolla ole kiire, en sanonut, ettei erota voi. Kyllä mielestäni ymmärrän näitä kuvioita, koskapa olen niitä kokenut. En vain ymmärrä sitä, että sitä omaa pahaa minkä tekee, ei voi reilusti tunnustaa. Liian pian otetut erot ja etenkin suuressa tunnekuohussa, harvoin tuovat edes eroavalle hyvää mukanaan. Niitä haavoja paikkaillaan jopa vuosia.
Pettäjät eivät usko jäävänsä kiinni. He eivät halua rikkoa perhettä vain siksi että saavat seksiä muualta. Sen päättää kyllä se petetty. Miten tuo avioero hoidetaan, on taas myös petetyn vastuulla – ei hänkään voi käsiään siitä pestä.
Ymmärrän kyllä vahingonilon. En vain kovin arvosta sellaista. jos sitten itselle käy huonosti, ei pidä tuomita niitä jotka siitä iloitsevat. Eli silloin tulee antaa toisellekin sama oikeus, myös vaikka kiivastuksissa lyömiseen.
Nyt te olette se vihreämpi ruoho aidan toisella puolella. Asiat näkee yleensä paremmin kauempaa. Ja pettäjillä on itsekäs tapa ajatella, he haluavat omistaa, kaiken. Siksi he olivat yhtäaikaa kahden kanssa, eivät kyenneet luopumaan toisesta, eivät välittäneet puolisostaan niin paljon kuin omasta omistamisen halusta.
"os avioliitossa on huono olla, siis fyysisesti tai henkisesti niin kyllä usein vaidossa paranee puoliso.
Koin itse pitkään huonovointisuutta kotiin töistä tullessani,. Tiedostin kyllä mistä kaikki johtuu. Kotona en saanut mitään rauhaa. Vaimo oli kotona kaikenpäivää ja aina työmäärän kanssa odottamassa kun töistä palasin. Seksielämä hiipui kokonaan. Eli, ei kaikki ole vaan pettäjän syytä, kyllä ne kotiolot usein siihen vaan ajaa.
Löysin rinnalle ihanan naisen, ihmisen, jonka kanssa kaikki on synkannyt jo muutaman vuoden. ja jatkuu edelleen..
Ei pettäminen hyväksyttävää ole, mutta kuten totesin siihen helpommin lakeaa kun kotona ei ole kaikki kunnossa. "
Jos tuon ajamisen taidon kaikki tajuaisiavat niin iso osa pettämisestä jäisi tapahtumatta! Kiitosa viisaista sanoista. Jos ihminen muuttuu ja puhe ei auta, niin minkäs teet, jos toinen ei näe mitään ongelmaa niin umpikujassa olet.Ehkä itsekästä ajattelua, mutta joskus on oltava itsekäs, että oma hyvinvointi tulee hoidettua. Lampaaksi ei pidä ruveta, sitä saa olla lopun elämäänsä. Parisuhde on kahden kauppaa, se vaatii panostusta molemmilta, niinpä väitän, että useimmiten myös toisessa puolisossa on vikaa pettämisen tapahtuessa. Jos vaimo on niin tyhmä että toimii kuin edellä kuvattu hän anasaitsee tulla petetyksi! Ei mies pysy kotona, kun komennetaan töihin heti kotiin tullessa ja seksielämä tapetaan.
Silloin kun tuntee huonovointisuutta suhteessa on aika EROTA, ei pettää. Avioero on laillista Suomessa. Usko pois rehellinen ero satuttaa paljon vähemmän kuin pettäminen. Tai jos asiat lipsahtavat pettämisen puolelle, niin sitten tunnustetaan ja erotaan. Mitä ihmettä roikut suhteessa jossa et ole onnellinen? Hanki oma elämä, tee niinkuin haluat.
että ei osaa tarttua kotihommiin ja kantaa omaa vastuutaan, ei ihme, että seksielämä kuihtuu ja vaimo alkaa hakea parempaa miestä. Parisuhdehan on omienkin sanojesi mukaan kahden kauppa ja vaatii panostusta molemmilta.
ole oikeutettua eikä hyvä teko, vaan keinottoman ihmisen surkeaa räpellystä. Parisuhdetta hoidetaan ja kehittään aivan muilla keinoin. Jos suhde ei toimi, voi ottaa eron puolisoa kunnioittaen. Toivon hartaasi, että sinua petetään. Voit sitten keskenäsi miettiä ja nauttia siitä, että olet ansainnut tulla petetyksi.
Itse petetyksi tulleena ymmärrän kyllä miksi monet siihen ajatuvat. Juuri noinhan se meneen nuorena yheen eletään ns. sisko veli suhteessa vuosia. Siis kaikki tavallaan hyvin tavallaan ei. Sitten löytyykin ihminen joka onkin itselle se juuri oikea jonka kanssa on hyvä olla. Ei sitä monasti huomaa kuin vasta siinä vaiheessa, että onkin todella halunnut toisenlaisen elämän ja eron jossain vaiheessa. Monesti pettäminen käynnistää meissä tämän todellisuuden ajattelun vaikkakin se tulee vasten kasvoja, minusta se on hyvä kohdata asiat näin, sittenhän ne ongelmat onkin pakko käsitellä ja miettiä mitä elämältä kumpainenkin haluaa. Ei se petetyksi tuleminen aina ole pahasta, itse koin sen hyvänä asiana että jouduimme katsomaan tosissaan omaa elämäämme, muuten en usko että olisimme koskaan suhdettamme näin perin juurin käsitelleet ilman tätä kriisiä ja terapoineet vanhan suhteemme kunnolla loppuun ennen eroa.