Minua hieman vaivaa se, että aina kun olen menossa baariin, poikaystäväni haluaa mukaan. Ei kyllä siis aina pääse mukaan, mutta tahtoa olisi ja aina kun vain voi onkin mukana. Ennen kuin aloimme seurustella, olin joka viikonloppu baareissa ja jotenkin se oli tosi tärkeää päästä tanssimaan, hieman nollaamaan ja juttelemaan ihmisten kanssa niinkuin nuoret tekevät. Nyt en käy läheskään niin usein missään, seurustelu on rauhoittanut asiaa. Syy siihen on lähinnä se, että mies tuntuu olevan jotenkin todella omistushaluinen. Ei myönnä asiaa, mutta itsestäni tuntuu siltä. Tuon takia olenkin varmaan hieman surullinen, koska valitettavasti baari oli se missä pystyin juttelemaan ihmisille estoitta (MYÖS selvänä) ja myös tanssimaan vaikka kynnys oli siihen joskus todella suuri. Joskus sitten tanssinkin koko illan hiestä märkänä ja ah. Ei paljoa muuta sosiaalista elämää ollut, sen takia se oli niin tärkeää.
Nyt jos menisin baariin, ideana olisi mennä viettämään aikaa kavereiden kanssa. En jostain syystä osaa olla oma itseni jos mies on siinä vieressä. Osaan olla oma itseni mieheni kanssa kyllä, mutta jostain syystä baari ympäristössä en. Tuntuu siltä, että hän vahtii kokoajan sitä, ettei kukaan vain tule iskemään minua. En ikinä pettäisi häntä, mutta tottakai joka naista imartelee kun joku mies tulee jotain kohteliaisuuksia laukomaan. Varmaan monet miehetkin tykkäävät kuulla sellaista. Mutta musta tuntuu siis siltä, että pitäisi olla näkymätön ja ruma ettei kukaan vaan vahingossakaan huomaa. Muutenkin kun omaan aika huonon itsetunnon, mulla menee kaikki energia siihen, että saan itseni esille ja sitten siinä samalla pitäisi pitää huolta ettei poikaystävä tunne oloansa ulkopuoliseksi ja emmä tiedä. Ei muilla näytä näin vaikeaa olevan. -.- Tosin yleensä miehillä on kai ne omat kaverinsa joiden kanssa voi jäädä pöytään ku muijat tanssii.
Pahinta on se, kun mies tulee mukaani tanssimaan. Ensin on hauskaa, kun siinä jonkun tyttökaverin kanssa joraan kaksistaan tms, mutta jos mies on mukana, hän tulee taakseni hinkkaamaan. En osaa tanssia niin. Jos tanssin, tanssin ihan ilman mitään hinkkausta. On oikeasti todella vaikeaa siinä yrittää jotenkin järkevän näköisesti tanssia, kun toinen roikkuu kiinni mussa ja tanssii aivan eri rytmissäkin ja on ihan jurrissa. :/ Minulle tulee myös sellainen tunne, että mies viestii tällä sitä, että "tää on mun nainen!!! et varmana koske". Oivoi. Kyllä mä osaan ihan itse sanoa jollekin kähmijälle että painuppas jonnekin ... Tulee todella nöyryytetty olo, ihan kuin olisin toisen tavara, omaisuutta. Itsetuntoni myöskin laskee tuollaisten asioitten takia. Muutenkin kun on nyt seurustellut, ei kukaan enää huomaa samalla tavalla kuin ennen. Siis kukaan.
Mitenköhän voisin sanoa hienotunteisesti toiselle, että haluan tanssia ilman, että hän roikkuu mussa kuin apina? Tarkoittaako seurustelu sitä, että on kiellettyä jutella miesten kanssa? Minä kun kumminkin ystävystyn paljon helpommin miespuolisten kanssa, ja on mulla miespuolisia kavereitakin joiden kanssa tanssin. Siis ihan kaveritanssia ja siinä on muitakin tyttöjä jne. Isossa porukassa.
Tyhmältä kuulostava ongelma varmaan, mutta mä olen saanut tarpeekseni siitä että seurustellessa ei muka saisi elää. Kyllä mä viihteelle lähtiessäni haluan jutella monille ihmisille, koska yleensä oonkin sitten sen poikaystävän kanssa muina päivinä ja lähtee muutenkin into kaikkeen tekemiseen sen takia. Ei seurustellessa tietenkään voi mennä ihan samalla tavalla kun sinkkuna, mutta en jaksaisi ketään vahtia perässänikään. Varsinkin kun olen todella luotettava ja kiltti. :/ Pitäisi joo keksiä muutakin sosiaalista elämää kuin baari, mutta ei ole helppoa. Mulle on todella ongelmallista muodostaa minkäänlaisia ystävyyssuhteita huonon itsetuntoni takia.
Nyt jos menisin baariin, ideana olisi mennä viettämään aikaa kavereiden kanssa. En jostain syystä osaa olla oma itseni jos mies on siinä vieressä. Osaan olla oma itseni mieheni kanssa kyllä, mutta jostain syystä baari ympäristössä en. Tuntuu siltä, että hän vahtii kokoajan sitä, ettei kukaan vain tule iskemään minua. En ikinä pettäisi häntä, mutta tottakai joka naista imartelee kun joku mies tulee jotain kohteliaisuuksia laukomaan. Varmaan monet miehetkin tykkäävät kuulla sellaista. Mutta musta tuntuu siis siltä, että pitäisi olla näkymätön ja ruma ettei kukaan vaan vahingossakaan huomaa. Muutenkin kun omaan aika huonon itsetunnon, mulla menee kaikki energia siihen, että saan itseni esille ja sitten siinä samalla pitäisi pitää huolta ettei poikaystävä tunne oloansa ulkopuoliseksi ja emmä tiedä. Ei muilla näytä näin vaikeaa olevan. -.- Tosin yleensä miehillä on kai ne omat kaverinsa joiden kanssa voi jäädä pöytään ku muijat tanssii.
Pahinta on se, kun mies tulee mukaani tanssimaan. Ensin on hauskaa, kun siinä jonkun tyttökaverin kanssa joraan kaksistaan tms, mutta jos mies on mukana, hän tulee taakseni hinkkaamaan. En osaa tanssia niin. Jos tanssin, tanssin ihan ilman mitään hinkkausta. On oikeasti todella vaikeaa siinä yrittää jotenkin järkevän näköisesti tanssia, kun toinen roikkuu kiinni mussa ja tanssii aivan eri rytmissäkin ja on ihan jurrissa. :/ Minulle tulee myös sellainen tunne, että mies viestii tällä sitä, että "tää on mun nainen!!! et varmana koske". Oivoi. Kyllä mä osaan ihan itse sanoa jollekin kähmijälle että painuppas jonnekin ... Tulee todella nöyryytetty olo, ihan kuin olisin toisen tavara, omaisuutta. Itsetuntoni myöskin laskee tuollaisten asioitten takia. Muutenkin kun on nyt seurustellut, ei kukaan enää huomaa samalla tavalla kuin ennen. Siis kukaan.
Mitenköhän voisin sanoa hienotunteisesti toiselle, että haluan tanssia ilman, että hän roikkuu mussa kuin apina? Tarkoittaako seurustelu sitä, että on kiellettyä jutella miesten kanssa? Minä kun kumminkin ystävystyn paljon helpommin miespuolisten kanssa, ja on mulla miespuolisia kavereitakin joiden kanssa tanssin. Siis ihan kaveritanssia ja siinä on muitakin tyttöjä jne. Isossa porukassa.
Tyhmältä kuulostava ongelma varmaan, mutta mä olen saanut tarpeekseni siitä että seurustellessa ei muka saisi elää. Kyllä mä viihteelle lähtiessäni haluan jutella monille ihmisille, koska yleensä oonkin sitten sen poikaystävän kanssa muina päivinä ja lähtee muutenkin into kaikkeen tekemiseen sen takia. Ei seurustellessa tietenkään voi mennä ihan samalla tavalla kun sinkkuna, mutta en jaksaisi ketään vahtia perässänikään. Varsinkin kun olen todella luotettava ja kiltti. :/ Pitäisi joo keksiä muutakin sosiaalista elämää kuin baari, mutta ei ole helppoa. Mulle on todella ongelmallista muodostaa minkäänlaisia ystävyyssuhteita huonon itsetuntoni takia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin ja siis kun poikaystävä ei pääse töiden takia sinne baariin mukaan, hän tavallaan "loukkaantuu" ja purkaa sen muhun. Mutta siitä saa aina sen käsityksen, että en saisi olla siellä missä sillä hetkellä olenkaan. Viettämässä iltaa. Mutta kyse ei kuulemma ole siitä. On tosi ärsyttävää tuollainen, koska eihän se minun vikani ole. -.-
Tosta puuttuu enää vahinko lapsi.........
Kyllä tässä on selvästi kyseessä hirvittävä harmitus, syystä että kaikki ihqut poitsulit nyt baarissa ei enää katsele sillä silmällä kun on alkanut seukkaileen.
Kaveri haluaa tehdä selväksi että mun emäntä, muija haluaa mennä baariin hakeen huomiota. Kaveri on huomannut tämän huomiohakuisuuden ja yrittää entistä kovemmin.
Aijai, teinisuhteet, muistoja,muistoja... :D
On aika outo ongelma, siis miksi et voi seurustella ystävien tai outojenkin kanssa jos poikaystävä on mukana? Vaikuttaa siltä että haluat nimenomaan flirttailla ja iskeä miehiä, ja siinä tapauksessa on luonnollista ettei poikaystävä siitä pidä. Ihan tervettä mustasukkaisuutta. Kyllä minusta kuuluu asiaan että oman kumppanin kanssa ollaan mieluiten ja hänet nimenomaan halutaan mukaan hauskaa pitämään, ja yhdessä oman kullan kanssa on hauskinta. Jos ei ole niin miksi seurustelet? Voihan sitä yhdessäkin olla mukana porukassa ja yhdessä seurustella muitten kanssa. Etkö halua muitten miesten näkevän että olet varattu? Tanssimistavasta voit tietysti sanoa poikaystävälle, jos jokin siinä häiritsee, sen ei pitäisi olla ongelma.
Tuntuu että et ole valmis sitoutumaan etkä seurustelemaankaan. Haluat liehua miesten kanssa ja kokeilla viehätysvoimaasi. Haluat myös pitääpoikaystävän, jonka koet rasituksena. Haluat kaiken.
Höpön pöpön, taas tuota "oman kullan kanssa aina kainalossa" kuule! Kaikki eivät sairasta läheisriippuvuutta eivätkä kaipaa ihan jatkuvaa yhdessä oloa. Ap vaikuttaa siltä, että haluaa välillä vaan virkistystä, sanoihan hän aivan selkeästi, että on kiltti eikä uskoton. Kyllä, flirtti pitää mielen virkeänä ja omistushalu tappaa suhteet. Kyllä ihmisen kanssa voi haluta olla ja elää, vaikkei aina halua olla vain kumppanin kanssa mieluiten ja eniten ja jatkuvallla syötöllä: jotkut itsenäistyy ja heillä on omaakin elämää ja tilan tarvetta.
Ei hän ole sanonut muuten kokevansa poikaystävää rasitteena, vaan haluaa pitää jonkun oman juttunsa, mikä hänelle on tärkeää. Jos se "oma kulta" on niin ihana ja sen kanssa on niin hauskaa ja kun se on niin oma kulta, niin miksei se sitten ymmärrä sitä?
Mustasukkainen ihminen joka roikkuu kiinni, ajaa kyllä tehokkaasti muut pois, ja aiheuttaa vaivaantuneisuutta. Ilman edes että sanoo ja mäkättää. Siksi voi olla vaikeaa ollakin vapautunut muitten seurassa, kun yksi kyttää ja tuntuu että pitää varoa koko ajan.
Tuntuu ettet sinäkään sitoudu etkä seurustele, vaan etsit riippuvaisuussuhdetta, vanhempien korviketta ja et vain halua itsenäistyä. Sitähän monelle parisuhde on: vuorotellaan lapsen osassa (toisinaan se on koko ajan toisella) eikä koskaan tarvitse seisoa itse, yksin, omillaan. Toivotaan ettei sitä omaa tilaa edes koskaan synny, koska sitähän ei tiedä, miten itsensä kanssa pärjää, ja pärjääkö...
Kyllä sen omansa kanssa pitää viihtyäkin ja olla hauskaa, mutta kyllä terve, aikuinen, itsenäinen ihminen kaipaa muutakin tilaa, ja omankin tilan. Omankin elämän. Sitoutumisesta huolimatta ja tietenkin sen puitteissa.
Tuntuu, että sinä se kaiken haluat: viedä toisen ihmisen minuuden vain itsesi syövereihin.
Oletkos sitä miettinyt?
ruikuttaa täällä huonoa itsetuntoa kun toisilla ei ole edes akkaa eikä koskaan tule olemaankaan huonon itsetunnon takia! menisit itseesi, kun noin hyvin menee ja kehtaat urputtaa..
Et osaa olla oma itsesi baariympäristössä, jos mies on vieressä... mietippä mistä kiikastaa, ja voisitko korjata asian. Miksi miehesi on liikaa kun vietät iltaa kavereitten kanssa? Eihän sen niin pitäisi mennä, eikä ratkaisu ole siinä että menet ilman miestä. Siis tehän olette pari!miksi tarvitset muilta huomiota, kun sinulla on omakin mies? Entä miksi mies on omistushaluinen, olisitkohan itse aiheuttanut sen flirttaamalla muita? Jos voit oikeesti osoittaa että sua ei kiinnosta muut miehet ja että miehesi on sulle mieluisaa seuraa, lakkaa takuulla myös hänen "kyttäämisensä" ja voitte olla rennosti yhdessä missä tahansa seurassa.
Ja vielä: Miksi sinun pitää saada itseäsi esille, miksi pitää saada miehiltä huomiota ja imartelua? Huonon itsetunnonko vuoksi. Etkö voisi vaan yksinkertaisesti pitää hauskaa ja nauttia kavereitten seurasta ilman mitään huomionhakuyrityksiä?
Ymmärrän tunteesi. Huono itsetunto on minullekin tuttu ilmiö, ja se varmistus, että joku on kiinnostunut sinusta kavereidesi ja poikaystäväsi lisäksi, pitää yllä uskoa itseesi. On kiva saada vakuuttelua, että itsessä on jotain vetoavaa. Mutta se on valhetta, ymmärräthän sen. Kun se itsetunnon avain ei oikeasti löydy sieltä baarista, ei vieraan miehen huomiosta, ei vaikka kuinka olisit loppujen lopuksi "kiltisti". Ei. Se lähtee sinusta itsestäsi, ja toki kaverisi ja poikakaverisi voivat auttaa siinä, jos annat. Mutta kiimaisten kännisten miesten huomio ei ole merkki siitä, että sinä olisit arvokas. Pikemminkin päin vastoin, halvimman ja heikoimman näköiset ovat baarissa varminta saalista...
Ymmärrän sua aivan täysin: muakin veettäs! Se hinkkaaminen on juurikin sitä leimaamista, niinkun mies kusis kintuille tai nylkyttäs itteensä jalkaan, että "tän mä omistan" ja siis: sitä se on! Se on todella ärsyttävää. Mulla oli myös joskus mies, joka ei ymmärtänyt että mä halusin TANSSIA ja eläytyä musiikkiin, en hinkata itseäni häntä vasten ja olla kiinni. Jätä mies siis vaan hyvällä omalla tunnolla kotiin.
Se kyttäämisen tunne tulee siitä, että se kyttää. Ei silloin voikaan olla rentona. Jep, mun eksä piti huolen ihan ääneti, etten tutustunut enää kehenkään. Sen kanssa oli todella rasittavaa lopulta olla missään, ja kun en raatsinut heti jättää sitä vaan himaan, niin sitä loukkaantumisen määrää! Niinkun pikkulapsi joka ei pärjää hetkeäkään kotona. Itse odotin sitä ihan rauhassa illan vietosta, jos itselläni ei ollut menoa, mutta arvaapas odottiko tämä kakara koskaan? Ei, jos minä läksin, hänkin lähti ja aivan varmasti en saanut yhtään iltaa ilman sitten häntä.
Ymmärrän ihan täysin, että itsenäinen ihminen haluaa joskus ihan omaa aikaa, omaa juhlaa ja vapautta, ei siis muitten iskemistä, ei muuta, vaan tanssia ja olla kavereitten kanssa. Läheisriippuvaisilla ihmisillä on vaan taipumus kuvitella, että jos on pari, niin omaa elämää ei enää ole, eikä tarvitsekaan olla. Mutta kyllä ihminen tarvitsee omaakin tilaa, omiakin juttuja ja jos tuo tanssiminen on sinulle ollut vapauden tunnetta ja hetki pois arjesta, niin pidä siitä kiinni. Kyllä teillä yhteisiä juhlia riittää, ei toista omistaa tarvitse.
Eikä tuolla kaikella tarvitse mitään tekemistä olla huonon itsetunnon kanssa: mulla on hyvä itsetunto ja silti kaipaan vapautta ja muitakin ihmisiä. Se on ihan tervettä! Ei se tarkoita uskottomuutta. Ei seurustelussa yhteen kasva samaksi ihmiseksi, se on ihan soopaa. Oikeasti siinä on edelleen kaksi ihmistä. Jokainen, ne tekopyhät jeesustelijatkin, kaipaa joskus huomiota muiltakin kun perheeltään tai ovat joskus jopa imareltuja, jos joku muukin huomaa, kun vain oma mies/nainen.
Mun mielestä sä saat kyllä pitää puolesi ja sanoa ihan ystävällisesti, että et halua, että hän roikkuu aina tanssilattialla kiinni, jos lähtee. Jos lähtee mukaan, niin tanssii sitten kunnolla, eikä hinkkaa. Niin saa sanoa. Ja pitää, jos se ahdistaa. Sä voit pitää kiinni myös omasta ajastasi ja sanoa, että välillä on sun vuoro vaan olla ihan kavereitten kanssa, haluat pientä vapautta arjesta, se on normaalia. Ensin tulee mäkinää, mutta jos se on tervejärkinen mies, se huomaa kyllä miten turhaa se on. Sun ei tarvitse luopua itsestäsi, ei se susta pahaa tee: sä tiedät itsekin, että olet kiltti. Joten älä anna alistaa itseäsi omistushalulle. Suhdetta voi rakentaa muutenkin.
Tsemppiä teille ja etenkin sinulle, pidä itsestäsi kiinni! Rohkeutta!
Vielä kerran: OLEN LUOTETTAVA, USKOLLINEN, EN FLIRTTAILE (ainoastaan hymyilen koska se nyt kuuluu muutenkin luonteeseeni) ja TODELLA KILTTI. Että joo. Tarkoitin sillä ettei kukaan enää huomaa minua, ihan kaikkia ihmisiä. En pelkästään miehiä. Tuntui että kun oli yksin, silloin ihmiset tuli herkemmin puhumaan ja kysyi kuulumisia, kun on miehen kanssa, kaikki varmaan ajattelevat että ei toi kaipaa mitään seuraa kun sillä on kulta kainalossa. Vaikka nimenomaan kyllä mielelläni kaipaan muidenkin seuraa ja haluan, että muut pitävät minua samana ihmisenä kuin olisin yksinkin. Nimimerkki p987ruyfjh ja tätitätitätitäti lukivat täysin mun ajatuksia. :) Hieman helpotti, kiitos!
En ole baarissa siksi, että pääsisin flirttailemaan miesten kanssa, vain yksinkertaisesti siksi, että saan olla kavereiden kanssa ja pitää hauskaa miettimättä mitään sen suurempia. Kun mies on mukana, mun pitää kokoajan seurata tekemisiäni, liikkeitäni, sanomisiani. Vaikkei hän mistään ole tavallaan valittanut, niin jotenkin tunnen vain selässäni kokoajan sen "kyttäämisen" ja juuri merkkaamisen että "tää on mun muija!". Olen sentään rehellinen, enkä kiellä sitä etteikö miesten huomio tuntuisi hyvältä. Kenestä nyt ei tuntuisi!. Mutta niinkuin joku sanoikin, se on valhetta. Yleensä huomio perustuu sille, että mies saisi pesää ... tai ehkä harvoissa tapauksissa naisen omaksi. Kuka nyt turhaan niitä kohteliaisuuksia ja huomiota antaa. Mutta kyllähän se tuntuu kummalliselta kun ne loppuu kuin seinään. Sitä miettii että onko se seurustelu rumentanut mua? No tuskin. :) Mutta siltä välillä tuntuu. Olenko muuttunut ihmisenä tylsäksi.?
Haluisin vain olla ihmisten ilmoilla se oma itseni, niin kuin ennenkin. Tottakai miesten iskeminen jätetään vapaille naisille, mutta haluisin olla muuten niinkuin ennen, se iloinen ja hauska. Oksettaa ajatus siitä, että mun pitäisi olla yksi ja sama ihminen miehen kanssa. En todellakaan halua olla. Haluan olla täysin oma itseni ja oma persoonani.
Mä itse luotan poikaystävääni, enkä tuhlaa ajatuksiani siihen, että voisiko hän pettää tms KOSKA LUOTAN. Vaikka hän on töissäkin sellaisessa paikassa, että saa naisilta huomiota (jopa ihan törkeää päällekäymistä), en vedä siitä mitään kilareita, koska tiedän, että mieheni rakastaa mua niinkuin sanoo. Jos joku oksettava kähmijä nyt saisi hänet pauloihinsa, siinä vaiheessa voisin vain todeta että se mies ei ole mun arvoinen. En sitä pysty estämään enkä halua olla mikään lapsenvahti, että mitäköhän se siellä töissä tekee. Ei tule edes mieleen epäillä. En myöskään kyttää hänen tekemisiään ja mielelläni päästän hänet kavereitten kanssa minne nyt haluaakaan lähteä. Hän ei vain oikein enää halua mennä minnekään ja kun menee, haluaa minut mukaan. Mutta en sitten tiedä luottaako hän muhun, vaikka väittää kivenkovaa että ei ole mustis tai omistushaluinen tai epäile mitään. En keksi mitään aihetta miksei hän voisi luottaa muhun. Mutta toisaalta olen mäkin joskus nuorempana jonkun pojan kanssa ollut ihan hirviö. En päästänyt mihinkään, kyttäsin, en luottanut. Tosin silloin sanoin ihan suoraan nuo kaikki asiat ja sain ihan kilareita. En halua enää ikinä olla samanlainen, enkä halua itseänikään kohdeltavan niin.
Mies on kuitenkin niin kiltti, että mun on vaikea sanoa asioita suoraan. Tuntuu että hän pahoittaa mielensä suurinpiirtein kaikesta, aina kun sanon jotain suoraan. Ottaa sen todella henkilökohtaisesti ja loukkauksena. Tanssiessani nollaan ajatuksiani ja annan musiikin viedä ja sekin vaatii aika paljon kun omaa suht huonon itsetunnon. Se vaatii kunnon potkuja perseelle mennä tanssimaan vaikka melkein tyhjälle lattialle, varsinkin kun ei edes osaa tanssia. Varsinkin selvinpäin vaikeaa. Usein sitä miettii että voi helvetti, mä tanssin huonosti. Toi tanssii paremmin jne. mutta kun siitä ajatuksesta pääsee eroon, niin kaikki on hyvin. Mutta kun se mies tulee siihen vielä "hinkkaamaan", kauhistelen mielessäni koko sen ajan, että miltäköhän se mahtaa näyttää ja varmasti näytän myös siltä, että haluisin siitä välittömästi pois. Siinä kun pitää keskittyä molempiin, enkä jaksa kun itsessänikin on tarpeeksi hommaa. Lisäksi tulee sellainen olo, että kaikki ajattelee että ei voida olla hetkeäkään erossa toisistamme. Mun käsityksen mukaan kukaan ei halua tulla baariin pitämään oman kullan kädestä kiinni koko illaksi. Jos sitä haluaa tehdä, niin jääköön samantien sinne kotisohvalle. Huvittavinta on, kun jotkut seurustelevat parit ihmettelevät, kun jotkut parit istuvat esim. baarissa erillään, tai nainen käy jopa tanssimassa!!! Hui kamala. Ja sitten ne toiset istuvat sen kolme tuntia siinä sylikkäin ja pussailevat. Katson siinä vieressä vain ihmetellen ja muutenkin tekisi mieli sanoa että hommatkaa huone. Joku myös sanoi mulle, että mulla on liian paljastava paita (sellainen normaali toppi) koska olen varattu. Enköhän mä kuitenkin saa pukea päälleni mitä haluan, ilman että pitää kysyä mieheltä siitäkin lupaa. Sinkkuna on todellakin helpompaa, mutta en halua olla sinkku kosta rakastan poikaystävääni. Tuntuu vaan niin kamalan vaikealta kun ei saisi olla oma itsensä.
Ensinnäkin: Sano suoraan poikaystävälle että et halua hänen tulevan kiinni kun tanssitaan. Huomaat että ei ole ollenkaan vaikeaa sanoa reilusti, jos ei siitä tee itse vaikeaa!
Täällä on kummallisia kannanottoja, joissa väitetään että baarissa yms oleminen oman kumppanin kanssa olisi muka merkki riippuvuudesta. Ei se merkitse muuta kuin sitä että tykätään olla yhdessä.Yhdessä viihtyminen ei ole ollenkaan vastakohta itsenäisyydelle. Missä lie vika, kun viihdyt baarissa paremmin muitten kuin poikaystäväsi kanssa? Miksi et voi pitää hauskaa hänen kanssaan samalla tavalla kuin muitten ystäviesi seurassa? Voithan kai silti olla ystäviesi kanssa, vaikka poikaystävä on mukana. Vai olisko kuitenkin niin että haluat kokea valloittamisen jännitystä, jota ei enää ole poikaystäväsi kanssa...
Itse ymmärrän sua kyllä ja laskisin sut baariin yksin, jos olisit mun mimmi, mikäli muutoin olisi "meillä" sit suhde kohdillaan. Keskustelemaan kehoittaisin, joskin mieshän saattaa vetää herneen nenään, jossei kykene ymmärtämään tota pointtia tossa. Joskin voisi olla sellainenkin mahdollisuus, että opettelisit olemaan oma itses myös miehes seurassa. Hmm... Noh ei varmaan käy ihan helposti kyllä, jos on mieltänyt tietyn roolin miehen kanssa ja sitten on rooli siellä kaveriporukassa.
oli vähän samanlainen ongelma itselläni aiemmin. miehen ja kavereiden ja muun elämän yhdistäminen ei oikein luonnistunut, osittain siksi, etten edes tahtonut käyttäytyä kuten ennen miestäni, enkä myöskään olisi uskaltanut, sen verran tuli kommenttia aiemmasta elämästäni ja mustasukkaisuus seurasi pitkälle, vaikka itse olin jo unohtanut menneet jutut. tosin miestäni ei liiemmin kiinnostanut kavereideni seura, ja kai sekin vaikutti epävarmuuteeni.
en oikein osaa neuvoa, mutta ei sun kavereiden näkemistä ja baarissa käymistä kannata lopettaa. itse lopetin ja minusta tuli sairaalloisen riippuvainen miehestäni, joka sitten olikin mieluummin kavereidensa kanssa, ja kadun sitä, että "jätin" itseni, sosiaaliset taitoni, itsetuntoni ja jopa haluni tavata ihmisiä ovat kadonneet. eikö miehelläsi sitten ole omia kavereita, joiden kanssa käydä baarissa? jos miehesi ei ole paljoa viettänyt baarielämää, voi hän kuvitella, että tanssiminen ja ihmisille juttelu on iskemistä, niin oma miehenikin kuvitteli. kuulostaa vähän siltä, että se pelkää yksinolemista tai haluaa vahtia sinua, mikä on ihan ymmärrettävää, mutta älä anna tehdä siitä itsellesi vankilaan. turhaan itsesi katkeroittaisit ja ripustautuisit miehesi mielipiteisiin ja haluihin. ota kuitenkin huomioon, että käytöksesi on miehesi silmissä itsekästä ja jos todella välität hänestä, on ihan normaalia karistaa osa entisestä elämästään tai ottaa miehesi siihen mukaan. jos kumpikaan vaihtoehto ei toimi, sanon kokemuksella, ettei suhde kauaa kukoista.