Olen lueskellutvtämän keskustelu osuuden kirjotuksia syystä että uskottomuus astui minunkin elämääni.
Meillä on ollut vaikeaa, kaikkea mutta silti on rakastettu ja yritetty yhdessä rämpiä eteenpäin.
Löysin aivan uskomattoman siirappisen viestin miehelleni, tsekkasin asian ja murruin. Mieheni halusi että jatkamme yhdessä, mietin, olin sekaisin kun seinäkellä, Inhosin miestäni, vihasin tätä toista naista. Halusin kostaa, unohtaa, ennen kaikkea halusin saada mielen tyyneyteni takaisin.
En totisesti halunnut suoda ajatustakaan tälle toiselle naiselle vaan ajatukseni pyörivät hänessä. Eikä ne olleet mitenkään lämpimiä ajatuksia.
Pari viikkoa meni aivan hirveissä fiilareissa, katsoin peiliin niin ulkoiseen kuin sisäiseen.
Nyt kokoan itseäni, elämääni ja liittoani. Pidän huolta itsestäni, erittäin hyvää. Teen paljon liittoni eteen, kuuntelen samalla itseäni että onko tämä sitä mitä todella haluan.
Olen piirtänyt selkeät rajat joitten rikkomista en aijo itseni ja oman hyvinvointini takia enää sallia.
Mutta olen miettinyt sitä että jos nyt tielleni osuisi HÄN niin ohittaisikohan tilannetta niinkuin tähän asti olen tehnyt ?
Olenko minä enää oikeasti sitoutunut ?
Toisessda naisessa minua otti eniten päähän se että hän edusti kaikkea sellaista jota itse en arvosta.
Nainen esitteli netissä koko kotinsa vessoja myöden, joka muuten on vaalean punainen. Teeskentelevä pikku rouva. Olen aina ajattelut että hullu saa olla muttei tyhmä.
Vaan eipä mieheni tarvinnutkaan häneltä kuin pimppiä ja palvontaa joten ihan turhaan näitä mietin.
Silti toivon sydämestäni että toinen nainen saa maistaa omaa lääkettään.
Ajatukseni ovat vielä aika hajonaisia, katson saako tästä liitosta vielä kalua vai oliko tämä tässä.
Ohessa pidän itseäni hyvänä, harrastan paljon rakastelua mieheni kanssa ( saan siitä virtaa ja läheisyyden tunnetta ja useimmiten huikean orgasmin ;)), hoidan suhdettamme muutoinkin. Parin kuukauden päästä varmasti tiedän että mitä loppu elämältä tahdon.
Meillä on ollut vaikeaa, kaikkea mutta silti on rakastettu ja yritetty yhdessä rämpiä eteenpäin.
Löysin aivan uskomattoman siirappisen viestin miehelleni, tsekkasin asian ja murruin. Mieheni halusi että jatkamme yhdessä, mietin, olin sekaisin kun seinäkellä, Inhosin miestäni, vihasin tätä toista naista. Halusin kostaa, unohtaa, ennen kaikkea halusin saada mielen tyyneyteni takaisin.
En totisesti halunnut suoda ajatustakaan tälle toiselle naiselle vaan ajatukseni pyörivät hänessä. Eikä ne olleet mitenkään lämpimiä ajatuksia.
Pari viikkoa meni aivan hirveissä fiilareissa, katsoin peiliin niin ulkoiseen kuin sisäiseen.
Nyt kokoan itseäni, elämääni ja liittoani. Pidän huolta itsestäni, erittäin hyvää. Teen paljon liittoni eteen, kuuntelen samalla itseäni että onko tämä sitä mitä todella haluan.
Olen piirtänyt selkeät rajat joitten rikkomista en aijo itseni ja oman hyvinvointini takia enää sallia.
Mutta olen miettinyt sitä että jos nyt tielleni osuisi HÄN niin ohittaisikohan tilannetta niinkuin tähän asti olen tehnyt ?
Olenko minä enää oikeasti sitoutunut ?
Toisessda naisessa minua otti eniten päähän se että hän edusti kaikkea sellaista jota itse en arvosta.
Nainen esitteli netissä koko kotinsa vessoja myöden, joka muuten on vaalean punainen. Teeskentelevä pikku rouva. Olen aina ajattelut että hullu saa olla muttei tyhmä.
Vaan eipä mieheni tarvinnutkaan häneltä kuin pimppiä ja palvontaa joten ihan turhaan näitä mietin.
Silti toivon sydämestäni että toinen nainen saa maistaa omaa lääkettään.
Ajatukseni ovat vielä aika hajonaisia, katson saako tästä liitosta vielä kalua vai oliko tämä tässä.
Ohessa pidän itseäni hyvänä, harrastan paljon rakastelua mieheni kanssa ( saan siitä virtaa ja läheisyyden tunnetta ja useimmiten huikean orgasmin ;)), hoidan suhdettamme muutoinkin. Parin kuukauden päästä varmasti tiedän että mitä loppu elämältä tahdon.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sinäkään syytä pelksätään toista naista siitä, että miehesi petti sinua. Jotain hänessä on ollut, josta miehesi on viehättynyt. Mies sinua petti.
piti kirjoittaa pelkästään...
En todellakaan syytä pelkästään toista naista mutta en voi väittää ymmärtäväni ja arvostavani kyseisen leidin toimintaa.
Kuten jo mainitsin pimppi ja palvonta olivat sitä mitä mieheni oli vailla. Pimppiä saa kyllä kotanakin mutta aplvontaan en millään väänny, rakastan miestäni ja perhettämme mutta lässyttämään en rupia.
Nyt saa ollaa siirappista palvontaa vailla ja tyytyä arjen rakkauteen ja tukeen sekä hellyyteen.
siis palvontaan ;)
Inhoat ja vihaat, vihaat vierasta naista ja hänen pinkkiä vessaansa mutta miestä katselet edelleen siinä samassa sängyssä ja saat orkkuja.
Jäi vaan kiusaamaan tämä miten voi vihana jotain tuntematonta kun sen vihan oikea osoite on tutumpi ja ihan vieressä.
Usein täällä vaimot suunnittelevat kostoa toiselle naiselle ja saakeli se mulkku mies anteeksi ruma nimitys
on siellä vaimon vahvan selän takana piilossa ja saa osakseen ylimääräistä seksiä ja hiukan ns. inhoa.
Uskon että tässäkin on se perimmäinen syy ongelmiin kun ensin sovitaan silmät kirkkaina kuinka tämä polku
yhdessä tallataan toisiaan tukien ja kun ensimmäinen risu on poikittain aletaankin miettimään miten minä tämän selvitän ei sitä miten me yhdessä kammetaan koko perhe tämän risukon yli ja jatketaan matkaa,
Usein olen verrannut avioliittoa ruokapöytään jossa on tasaiset jalat. Sillonhan pöytä ei keiku ja ei soppa läiky.
Nyt on yksi jalka vinossa ja pöytä kaipaa tukea tai uuden jalan. Vanhankin voi korjata mutta se on tehtävä yhdessä ei yksin. Vihata saa ihan niin paljon kun haluaa eikä se auta ketään.
Niinpä mutta inho ja vihakin on syytä tuntea ja saada ulos omasta systeemistä. Sisälleen on ihan typerää mitään kerätä.
Orkuista nautii tämä petetty itse ei pettäjä tai toinen nainen, hyvä !
Viisata ratkaisuja syntyy varmiten kun on tyyntynyt ja miettinyt ja pohtinut. Ensin oma pää ja ajatukset kuntoon ja sitten päätös.
Jos rakastaa miestään ja perhettään on helppo jatkaa ja odotella että häipyykö pettymys ajan jalkoihin vai onko ainoa ratkaisu lähteä eri teille.
Tätä toista kohtalokasta naista ei varmaankaan petetty ole koskaan rakastanut joten vihaaminen lienee inhimillistä ja helppoa.
Toivotan sinulle ap onnellista ja oivaltavaa kesää. Toiselle naiselle toivotan elämän opintoja eikä yhtään haittaa vaikka kovalla kädellä.
Miehelle toivon järkeä ja uskon että jos ap päättää lähteä on menetys melkoinen. Mutta kaikille perheille ja liitoille toivon onnea, rakkautta ja lämpöä.
Minulla ei ole vaaleanpunaista vessaa enkä harrasta palvontaa, en edes soita ikinä miehelle, mutta edelleen, paljastumisen jälkeenkin hän soittelee minulle. En tahdo tähän nyt mitään ykkönen-kakkonen kilpailuasetelmaa, mutta totean vain että joskus se suhde ei lopukaan tunnustuksen jälkeen. Tämä mies kenen kanssa olen salasuhteessa alkoi kaipailla "pimppiä", tai mitä nyt sitten on vailla hakeutuessaan seuraani, pari kuukautta toisen tunnustuksensa jälkeen. Minusta on ihmeellistä ja tavallaan ihailtavaa että hänen naisensa haluaa jatkaa edelleen suhdetta, mutta surullista on se että hän olettaa miehensä olevan nyt uskollinen. Nainen oli kuulemma aluksi vihainen miehelle, mutta nyt yrittää olla mieliksi pitääkseen suhteen elossa, ostelee lahjoja jne. Minua hän katsoo silmät viiruilla. Itse olen alkanut nähdä miehen uudessa valossa, likaisessa sellaisessa, ja miettinyt pisteen laittamista suhteelle. Olen joutunut todistamaan kun mies valehtelee naiselleen puhelimessa tai messengerissä, ja jotenkin sen luontevuus mieheltä inhottaa. Mies tuntuu tekevän kaikkensa että saa minut pysymään kanssaan, että saa pidettyä molemmat naiset. Nainen luulee että kaikki on hyvin ja että miehen omatunto on nyt puhdas. Tämä on vain esimerkki miten asiat voivat mennä, toivottavasti teillä on kuitenkin puhtaat jauhot pussissa ja mies on tosissasi kanssasi. Mutta ole valppaana, älä anna hänen enää satuttaa.
Tapapettäjä on yleensä äitinsä silmäterä joka vaatii vaimoltaan paljon ja antaa hyvin vähän etenkin tunne puolella.
Kotona vaatii huomiota ja palvelua, mustasukkainen vaimonsa huomiosta jopa lapsilleen, siis ei oikeasti osaa olla isä/äiti vaan haluaa kaiken itselleen, Tunnevamma sisältää sen että säännöt määrää tunnevammainen ja niin kauan on kivaa kun niitä noudatetaan.
Yleensä henkilö on taitava manibuloitsija ja valehtelija. Itsetunnon ja oman tahdon nujertaminen käy tuosta vaan.
Pystyy olemaan hurmaava rakastaja sen kolme neljä tuntisa silloin tällöin omena hotellissa ja kiihkeissä viesteissä, siksi että tietää sillä saavuttavansa palvontaa ja pimppiä.
Vaan veikkaan että jos ja kun petetty pystyy rehellisesti katsomaan tilannetta ja kumppaniaan hän huomaa että rakkautta, hellyyttä ja huomiota saa vain tunnevammainen. En henkilöstä joka pystyy tyynen rauhallisesti pettämään ja valehteleman ole kumppaniksi tasavertaiseen ja hyvään suhteeseen.
Kun paljon antaa pitäisi paljon myös saada. Jos aina vaan antaa eikä mitään saa takaisin on pian tyhjä.
Ap toivottavasti löydät mielenrauhan ja itsetunnon ja saat onnellisen elämän.
olin suhteessa mieheen, joka ei osannut antaa, mutta sai multa kaiken tunteen ja intohimon. Mutta takaisin ei antanut, ei huomionosoituksia ei mitään. Väsyin lopulta olemaan se antava osapuoli. SE söi itsetuntoa. Alussa hän jaksoi olla sen pari tuntia hurmaava rakastaja..kunnes suhteen jatkuessa alkoi alistaminen, seksitemppujen vaatiminen, lopulta olin pelkkä ilmainen huora sille miehelle. Niin kylmää oli kyyti., tunteetonta.en tiennyt,että sellaisia miehiä on olemassa ennen kuin häneen törmäsin:( Itsekäs rakastaja satuttaa ja loukkaa.
kuin uskoa että suurin osa ihmisistä on läpeensä kieroutuneita tunteidensa kanssa, ennenkaikkea petetyt. On järjetöntä huolia pettäjää takaisin, saati harrastaa seksiä........ Minä ainakin olen sen verran ylpeä etten anna itseäni kohdella huonosti!!!! Mieluummin siis yksin, se vasta vaatiikin vahvuutta, olla ja elää yksin. Siihen ei suurin osa paskahousuista kykene.
Parisuhde on iso asia se saattaa pitää sisällään ison joukon asioita ja ihmisiä.
Petetyn täytyy päättää jatkaako vai jättääkö ja mullistaa oman elämänsä lisäksi muitten maailmaa. Lisäksi on olemassa tunteet.
Kuolivatko ne tässä, miten suuren arvon antaa viaraissa käymiselle.
Lapset, anopit ja appiukot, lastenlapset, kissat, koirat koko elämä. Kolmekymmentä yhteistä vuotta.
Pyyhkäsisikö ne syrjään, antaisinko elämäni pois sen takia että mieheni ei osannut sanoa pimpille ja palvonnalle ei kiitos.
Yksin on vallan helppo olla siinä ei kovinkaan kova syrjä tarvitse olla.
Otappa huomioon koko perhe baletti ja kaikkien toivet ja tunteet niin että itse säilytät mielenrauhan ja vapauden.
Siis päiväpanot hotellissa ja toisessa vaakakupissa koko perhe,,,,hmmmmm
Kun mies pettää..se on aina tietoinen valinta. Hän on halunnut ottaa myös tietoisen riskin siitä, että loukkaa perhettään..vaimoa pahimmalla mahdollisella tavalla. Hän ei kunnioita valitettavasti, kun itseään. Tulee pettämään sinua jatkossakin, kun tilaisuus tulee..ja niitähän elämässä tulee. En antaisi sinuna anteeksi. Minä jätin mieheni siihen itkemään. Olen nyt onnellisessa parisuhteessa ja jos tämä nykyinen mieheni pettäisi, niin toimisin samoin. Ekassa liitossa meni talot, mökit jne..ja en kadu. Eipä se toinen nainen jäänyt mieheni elämään ja koskaan en häntä syyttänyt, vain miestäni. Minä luulin, että meillä oli kaikki hyvin, mutta eipä ollut, mutta nyt minulla on tai toivon ja uskon.
....ja sinullakin on vain yksi elämä.
Paskat housuissa tai ilman.
Nykyinenkin miehesi pettää. Ja taas menee talot ja tavarat? Kai teillä on jo avioehto?
Kyllä ne kaikki pettävät. Aikanaan. Huomaat kyllä. Valitettavasti. Eikä elämä siihen lopu, jos sitä ei ole rakentanut vain ja ainoastaan NOJAAMAAN yhteen ihmiseen. Eihän se ole elämän tarkoituskaan, hei haloo?
Naisilta usein jää urakehitys, ja muu elämä elämättä, ja sitten tulee äkkistoppi kun mies pettää firman juhlissa, viimeistään nelissä kymmenissä, ellei aiemmin. No kaikki eivät jää kiinni. Toivotaan että miehesi viisastui siinä suhteessa.
Ei ole mitään syytä luopua lapsista, lapsenlapsista tai edes anopista, ainoastaan pettäjästä. Kaikki ihmiset voi pitää elämässään ystävyydellä jos haluaa. Minä erosin pettäjämiehestä, toki appivanhemmat kauhistelivat sitä kun jätin heidän poikansa, mutta koska olimme olleet ystäviä jo vuosia, pystyimme jonkin ajan kuluttua taas olla yhteyksissä. Kaikki tuo elämän mullistumispuhe on vain tekosyytä, todellinen syy eroamattomuudelle on läheisriippuvaisuus.