kahden pienen lapsen äitinä en ymmärrä mistä löytäisin itselleni ihanan ja kunnon miehen.
olen laittanut seuranhakuilmoituksia, mutta jos ei esteenä ole ylipainoni niin viimeistään kolmannessa viestissä halutaankin vain seksiä ja sitten "katellaan"-asennetta.
olen 30v, töissä käyvä ja ihan mukiinmenevännäköinenkin.
mielenkiintoa olisi harrastaa, mutta elämäntilanne ei anna myöten, joten sieltäkään niitä en siis löydä.
baareissakaan en käy.
joten kertokaa missä olette, oi te oikeat miehet???
olen laittanut seuranhakuilmoituksia, mutta jos ei esteenä ole ylipainoni niin viimeistään kolmannessa viestissä halutaankin vain seksiä ja sitten "katellaan"-asennetta.
olen 30v, töissä käyvä ja ihan mukiinmenevännäköinenkin.
mielenkiintoa olisi harrastaa, mutta elämäntilanne ei anna myöten, joten sieltäkään niitä en siis löydä.
baareissakaan en käy.
joten kertokaa missä olette, oi te oikeat miehet???
Vastaukset 17
Vanhimmat
...ihanalle kunnon miehelle? pituus-, paino-raja, saako olla ujo/introvertti/hiljainen/naisjutuissa kokematon ym.?
Oliko lasten isä renttu? Oletko oikeasti oppinut läksysi, vai oletko vain rahan perässä? Olisitko ottanut minut kymmenen vuotta sitten, kun sinulla ei vielä ollut lapsia?
Mikä on lasten isän rooli tänäpäivänä? Haluatko vielä lisää lapsia? Mikä olisi minun roolini nykyisten lastesi kanssa? Voinko olla varma, että renttu/ pelimiesten ihailutaipumuksesi on ohi? Oletko pahoillasi, että sinulla sellainen vaihe oli elämässäsi? Oletko yhteydessä lasten muihin sukulaisiin, mitä ne sanovat minusta?
kunhan et vaadi, että heidän pitäisi tulla toimeen lastesi kanssa.
Mitäs menit tekemään lapsia miehen kanssa, kun ette todellisuudessa sopineetkaan toisillenne? Tyhmyydestä sakotetaan.
Joko valitsit huonon miehen tai sitten olet itse epäkelpo. Jos syy oli ensinmainittu niin syytä vain itseäsi, tarjolla olisi ollut lukuisia varmasti parempia sinkkumiehiä, joita et syystä tai toisesta huomannut, todennäköisesti vaatimattoman ulkonäön vuoksi.
vaatimuksista, nimittäin ylipainoinen yh-äiti ei ole kaikkein vetävämpien miesten kohteena.
tai sitten samantien suosilla se 10v ikähaarukkaan lisää.
Luulisi vkl-isien joukosta löytyvän se sopiva, jonka kanssa ajatukset menevät yksiin? Keskity siis näihin miehiin jolla myöskin on lapsia, silloin ymmärrätte toisianne ja arkenne on samankaltaista, koska lapsettomalle se on todella suuri harppaus ja harvoin onnistuu sellainen ydistelmä..
Eihän se väkisin tahdo onnistua, varsinkaan silloin kun omaa hidasteita. Ei pidä vain luovuttaa. Netti on yksi tapa aikarajoitteiselle, mutta ei se siitä löytämisestä tee ainakaan helpompaa. Omista naispuolisista yksinhuoltajatuttavista käytännössä kaikki ovat löytäneet uuden miehen, joko sinkun tai eronneen. Olen seurustellut itsekin yksinhuoltajan kanssa, mutta se suhde kaatui myöhemmässä vaiheessa omiin ongelmiinsa.
oletko neits... OHO HUPS.
No deittaile YH-isiä. Heillä on itselläänkin kokemusta lapsista ja siten varmaan ovat halukkaampia deittaamaan YH-äitejä.
On ihan ymmärrettävää, että lapseton mies ei vapaaehtoisesti halua keskelle perhehelvettiä, joka pyörii täysin vieraiden lasten ehdoilla ja jossa mies on jää aina kaikessa toiseksi.
Tietenkään eivät miehet halua kenenkään toisen tekosia omiksi vaivoikseen. Se on periaate. Kuka viitsisi paikkailla toisten mokia?
YH-äideillä käytännössä ainoa vaihtoehto on löytää eronnut mies, jolla itselläkin on lapsia. Kun lueskelee netti-ilmoituksia, niin niissä on kyllä usein aika mahdottomat vaatimukset. Kaikki ovat olevinaan niin helvetin fiksuja, täydellisiä, kauniita ja ihania, ja haluavat komean, nuorekkaan ja varakkaan miehen. Yhtälö ei toimi.
Netissä on sen verran enemmän miehiä kuin naisia, että naisen kannattanee hakea pykälää "korkeampitasoista" miestä... Kysynnän ja tarjonnan laki. Toisaalta tämä ajattelutapa voi kääntyä itseään vastaan, kun homma ei ehkä pitemmän päälle toimikaan.
Vaan mistä sitä koskaan tietää. Joku avarakatseinen ATM voisi kyllä olla yllättävä jokeri pelissä.
Kiva olla saman ikäinen sinkku mies. Kaikki on mallillaan ja aikaa ja rahaa jää matkusteluun tai mihin tykkää. Kun en ollut "jännittävä" parhaaseen ikääni useiden naisten mielestä, nytpä voin SIJOITTAA ITSEENI.
http://nomam-guild.de/e107_images/no maam.jpg
näiden yksinhuoltajanaisten tai eronneiden naisten profiileissa ihan vielä lukee jotain 'minulla on aivan ihana lapsi joka on jo aikuistumassa' Jos tuollaisen naisen kanssa alkaisi olla niin yhtäältä rahansa vaan pitäisi antaa tälle ihanalle lapselle, ja toisaalta naisena tällaisesella yh-tädillä tuskin olisi miehelle enää mitään anettavaa, ei naisena eikä liioin lapsen hänelle hankkijaksi jos mies sellaista hakisi.
Näissä tällaisissa ilmoituksissa näkyy hyvin se miten naiset ovat vaan tottuneet helposti saamaan miehiä, ja ei heille siten ole kehittynyt mitään suhteellisuuden tajaua näissä asioissa.
No kyllä se suhteellisuuden taju siitä naisillekkin pakosta alkaa kehittyä pian sen jälkeen kun naisesta se nuoruuden viehätys on kadonnut.
Vielä pahempia ovat nämä vkl/yh-isät, vaihtavat profiilitietonsa siten että pystyvä kirjoittamaan minulle jolla on asetuksissa, että vain ihannemiehet pystyy kirjoittamaan minulle.
Raivostuttavaa kun nämä miehet jolla lapsia, inttävät ja laittavat metrin pituisia viestejä vaikka selvällä Suomen kielellä olen kertonut että ei kiitos miehille, jolla on lapsia -> ei tunnu menevän jakeluun, "kun oma lapseni on niin kiltti.." ym ruikutuksia tulee ihan kiitettävästi.
Ja samalla alkaa se haukkuminen: että 35v nainen jolla ei ole lapsia on sellainen ja sellainen, mikä on vikana kun ei ole lapsia, ei kykene sitoutumaan (lapsilla ei ole mitään merkitystä sitoutumiseen!!! Ja jos minulla olisi lapsi niin silloin koittaisin myös pitää sen perheen kasassa).
olen nuori varakas komea sinkku mies. Kysymys kuuluu. Miksi minä haluaiain jonkun läskin yh-äidin?
---
nainen, aivan tavallinen.
Se oikea voi ilmestyä mistä vaan, kun liikkuu iloisin/avoimin mielin ja pitää silmät auki.
Itse en tiedä onko tuleva puolisoni pitkä vai pätkä, tumma tai vaalea, yli/normaalipainoinen, Yh vai sinkku.
Kun sen oikean löydän, tiedän sen sydämmessäni.
Erottuani 1 1/2 vuotta sitten, asetin puoliso ehdokkaalle aika kovat kriteerit. Muutaman "prisessan" kanssa luulin olevankin jotain syvällisempääkin, mutta aika pinnallisiksi ihmisiksi paljastuivat.
Yksin ei tarvitsisi olla, seuraa kyllä löytäisin. Mutta en halua mitään pinnallista suhdetta vain sen takia että joku on oltava.
Viimeisten 5kk aikana on ollut aikaa ajatella ja rauhoittua, olen jättänyt "epätoivoisen metsästyksen" taka alalle ja jäänyt seuraamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Uskon ja toivon että jostain vielä löydän sen oman rakkaan jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut.
Asustelen 12v tyttäreni kanssa kahdestaan.Työpaikka on, käyn kaupassa , laitan ruokaa, pesen pyykit ja siivoan, talon piha-alueet kesällä ja talvella, kalsarikännit sipaisen silloin tällöin, konsoli/tietokone pelejä en pelaa, jääkiekkoa/jalkapalloa tulee seurattua aika harvoin, naisia arvostan yhden vertaisena elämän kumppanina.
Muista pitää lippukorkealla ja silmät auki, normaaleita "oikeita miehiä" kyllä elää keskuudessamma.