moni loppujen puhuksi ajattelee ja toimii, kuten isänsä/äitinsä/puolisonsa/ystävänsä, etc.? Kuinka paljon kaikessa toiminnassa on itseä, paljonko saatu vaikutteita muita ihmisiltä? Oletteko te koskaan miettineet tätä?
Jämähdin miettimään nyt sitä, kuinka
*****
24282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ei siitä ole mitään hyötyä.
on hyötyä, jos ymmärtää, miksi toimii ja käyttäytyy niinkuin tekee. Sen oivaltamisen kautta voi silloin ohjata omaa, kenties epätoivottua käytöstä mm., oikeaan suuntaan. Kenties katkaista jotain kierrettä ...
komps
Unohdit vaan sen, että ihminen ei opi virheistään mitään. Eikä edes toisten virheistä.
ihminen alkaa edes miettiä näitä asioita (joita liian harva tekee), kertoo se yleensä jonkinlaisesta kehityskelpoisuudesta ja halusta muuttaa itseään. Se on kuitenkin totta, ettei keskimäärin opita mitään, edes toisten virheistä. Mutta ne, ketkä oppivat - myös toisten virheistä - ovat aika vahvoilla tässä elämässä ...
vertailu omiin vanhempiinsa on ajanhukkaa. Ei se auta yhtään vaikka tietää, että minä toimin siksi näin koska vanhempanikin toimivat niin, jos se aiheuttaa vain harmia itselle. Ennemmin kannattaa pohtia sitä, että miten pitää toimia, ettei aina harmistu.
puhunut? Et tainnut nyt ymmärtää edes, mitä tarkoitin. Nyt ei jaksa selittää auki tätä tämän enempää ... oli paska työpäivä ja vei energiaa liian paljon. Pitänee ottaa pikku päikkärit :).
on taipumusta jäljitellä niitä, joita ne ihailee. Aika vähän sitä omaa itseä. Sanoisin niin, ettei ollenkaan.
ihminen jäljittelee kaikenlaista: yrittää kenties elää, kuin ihailemansa julkkis tai jopa jokin rikollinen. Toisinaan jäljittely voi olla seurausta myös jonkinasteisesta manipuloinnista ... aina se ei välttämättä ole kuitenkaan pahaa ja epätoivottuakaan.
komps
tee niin kuin tavataan, niin sitä joutuu selittelemään. paljon.
Vastahan minä tälläkin palstalla sain oppitunnin siitä, miten ihminen on laumaeläin ja tuntee olonsa turvalliseksi, kun muut toimivat samoin. Vaikka ihminen onkin oma yksilönsä, niin kuitenkin se ylensä toimii yhteisön mormien mukaan.
Toisaalta voi miettiä, onko suomalaisella, maalla asuvalla äidillä enemmän yhteistä vaikkapa afrikassa asuvan äidin kanssa vai Helsingissä asuvan sinkun. Sama juttu uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen ja monen muun asian suhteen.
siitä et onko olemassa vapaata tahtoa. Tällä hetkellä ei kait ole paljon todisteita sen puolesta. Olemme nähtävästi geenien ja ympäristön muokkaama olio, jolle on kehittynyt ainakin kuvitelma ajattelusta ja omasta tahdosta. Kuinka paljon jotakin olemme - se lienee useimmiten turha kysymys - tärkeämpää on kysyä miksi, miten, etc. Esim. mä olen 4,5% simpanssi - mitä se kertoo?
Jämähtänyt mihin? Iänikuiseen saamattomuuteeni korjatakseni jotain, joka on pahasti pielessä ajatellen ihan itseäni. Jämähtänyt tyytymään taas kerran siihen, josta kertaalleen taas purpetin. Jämähtänyt vaihdevuosiini ja menetetyyn nuoruuteeni. Jämähtänyt ukottumaan papparaiseksi.
Jk. Jämähtänyt jopa tähän palstaan.
Kallu läheisriippuvuus? :)
Ei tuo ollut enää mikään uutinen:) Mitäs teet kun on joku, joka sinua rakastaa yli kaiken. Sinua tarvitsee enemmän kuin ketään muuta. Ilman sinua joutuisi ties minne. Mitä se sitten on rakkauttako vai läheisriippuvaisuutta.
Mitä tunnet, kun katsot ihmistä, joka rakastaa sinua yli kaiken, tarvitsee sinua enemmän kuin mitään muuta ja joutuisi ilman sinua ties minne?
Ellei minua kohtaan olisi tunnettu täysin tuntehin, juuri minä en olisi ollut se korvaamattomin, en tässä olisikaan.
Olin tänään uimassa. Uinnin jälkeen otin kahvit ja menin sikarille etuoven luona olevalle tupakkapaikalle. Auto ajoi pihaan. Seurasin tapahtumaa. Minua nuorempi nainen tyttärensä kanssa saattoivat halvaantunutta miestä, ilmeisesti naisen aviomiestä kuntoutuskeskukseen. Jäin mietteisiini omien ahdistusteni ja halujeni tiimoilta. Tuollaisen nöyrän rakkauden edessä jäin sanattomaksi. Mitä ihmettä valitan? Mitä ihmettä varten en ole tyytyväinen? Mitä on minunkin rakkaus/uhrautuvaisuus? Niin mitä se on.
olla marttyyri.
et sitten lähdekkään sinne seitsemänteen taivaaseen, Se tavallinen ensimmäisen kerroksen kotitaivas on tutuin ja turvallisin. Niinhän se taitaa olla - hyvä niin. Voimat ne menisi vanhalta kovassa menossa ja alkaisi huimata ja heikottaa. Lempiminenkin on jo vähän kuin kiikkustuolissa kiikuttelua,mutta ihanaa.?
kohtaat siis lopulta tosiasian että rakastatko sinä?
Onko sillä mitään merkitystä enää halvaantuneen elämässä? Ei niillä ole yhteyttä. Niin voi käydä kenelle tahansa, paska mäihä!
Taidat potea syyllisyyttä, mieti miksi? Miten muuten se näkyy vai näkyykö? Miksi?
normaalia se on tiettyyn rajaan asti. Onhan näitä julkkistappeluja nähty joissa joku henkilö x väittää toisen henkilön x matkivan häntä ja vievän esimerkiksi tämän miehetkin. Kaikki tahtovat olla ihailtuja ja seurattuja, se imartelee jonkun aikaa jos joku copyttää :D
osa vuorovaikutusta. Olisiko mielestäsi parempi, että jokainen ihminen eläisi täysin ilman vuorovaikutusta kehenkään?