Onko kukaan teistä jättänyt kumppaninsa, joka on ollut kerran uskoton (yhden illan juttu tuntematoman kanssa) ja tunnustanut munauksensa itse? Minun mieheni teki niin ja vielä puolen vuoden jälkeen mietin, onko viisasta jatkaa suhdetta.
Jätitkö yhden syrjähypyn tähden?
MiksKaikkiKaunis
231470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
koska pitkässä suhteessa ymmärsin, että rakastin sitä ihmistä rinnallani hänen hetkellisestä heikkoudestaan huolimatta. Meillä oli loistava henkinen suhde, joten en halunnut tuhota sitä yhden tai kahden tai kolmenkaan syrjähypyn vuoksi. Hän ymmärsi, että valehtelu on pahempaa ja olin sen hänelle itse sanonut, joten rehellisyys oli se miksi hänet rinnallani halusin pitää.
Toista on nyt kun exää seurannut mies on vuosia ollut toiseen ihmiseen rakastunut ja on henkisesti uskoton niin nyt ei enää minunkaan rakkaus riitä. Se on kuollut ja ero edessä. Mieti asia siltä kannalta, että onko suhteessanne sen verran hyvää että sen ei tarvitse kaatua uskottomuuteen. Jos mies itse kertoi, niin ehkä parempi. Saitko tauteja? Tarkista se ainakin. Sitten mieti, että onko teillä hauskaa yhdessä ja voitko muuten hyvin parisuhteessa. Jos et, niin ei kannata jatkaa.
Mietin miksi kysyt muiden mielipidettä kun elämä on sinun omasi ja ratkaisut siten myös?
En ymmärrä miksi yleensäkin ihmiset eivät tee niinkuin itsestä tuntuu oikealta. Omasta sisimmästähän löytyy ihan kaikkeen juuri se itselle oikea vastaus kun vaan sitä lähtee tutkailemaan. Ja mitä väliä on sillä mitä toiset ajattelevat tai toiset tekevät/tekisivät samassa tilanteessa. Koska kyseessä oma elämä joka elettävä ratkaisujen seuraustenkin kanssa..
Meille ihmisille on annettu vastuu ja vapaus elää ihan oman itsemme näköistä elämää. Tehdä siitä oma elämä. Mikä ei tarkoita itsekästä elämää, ei ollenkaan.
Olen vastoinkäymisten ja elämän kokemusten myötä oppinut kuuntelemaan sisintäni ja toimimaan siten ja juuri silloin kun itsestäni siltä tuntuu. Eli vahvasti intuitioni pohjalta. Ja se kannattaa! Suosittelen! Elämäni on muuttunut paljon nautinnollisemmaksi tässä ja nyt, kun tunnen ihan itse omaa elämääni hallitsevani. Toki toiset ihmiset tekevät omat päätöksensä, jotka osin vaikuttavat minunkin elämääni, mutta se miten niihin heidän päätöksiin taas suhtaudun, on minun hallinnassani.
Ihana vapaus, vastuu ja ihana elämä!
Et saanut vastausta kysymykseesi, mutta avaimet sen vastauksen löytymiseen sait - jotka ovat siis sinulla ;-)
Mieti siis miltä sinusta tuntuu - haluatko jatkaa ja unohtaa? Jos niin jatkat siihen suuntaan, se onnistuu kyllä. Päätöshän on sinun. Tai jos et päätä jatkaa, kannat vastuun siitäkin päätöksestä. Muut eivät voi neuvoa kuin jokaista näkemään sen oman totuutensa...
Suutuin niin verisesti miehen valehtelusta ja siitä selityksestä kuinka vaan kerran hän on pettänyt.
Olin kiukkua täynnä enkä pystynyt kuuntelemaan enempää.
Lapset auton takapenkillä lähdettiin lapun jätin keittiönpöydälle, sinun valinta minun ratkaisu!
Nyt siitä on jo 15vuotta ja joskus alussa yksin lasten kanssa mietin ja ajattelin olinko liian hätänen kun en suostunut kuuntelemaan enempää.
Nuorin oli vasta 3 kun lähdettiin 3 lapsen kanssa.
Myös minä jätin ex-kihlattuni vain yhden syrjähypyn vuoksi, enkä ole kertaakaan katunut. Seurusteltiin lähes viisi vuotta, joista noin kolmisen vuotta asuttiin yhdessä ja oltiin kihloissa. Suhteemme oli jo siinä pisteessä, että suunniteltiin häitä ja lapsen hankkimista. Ja sitten hän meni ja petti. Vaikka kyseessä oli vain yhden illan juttu, minulle oli heti selvää, että lähden kävelemään suhteesta, vaikka se kipeää tekikin. Tajusin, etten koskaan voisi enää tosissani luottaa häneen enkä voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin henkilön kanssa, joka oli jo osoittanut petollisuutensa. Siispä lähdin ja hän jäi itkemään perääni. Jos olisimme olleet naimisissa ja meillä olisi ollut lapsia, ei se olisi varmasti ollut niin yksinkertaista. Onneksi ei vielä ollut, joten lähteminen suhteesta oli helpompaa.
Itse asiassa olen aina ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka jäävät pettämisen jälkeen suhteeseen, vaikka eivät vielä ole naimisissa eikä ole vielä lapsia. Ymmärrän, että perheellisenä on pakko harkita kaikkia ratkaisuja huolellellisemmin lasten takia, jne, mutta en tajua että lapsettomat seurustelevat tai avoparit sietävät toisen syrjähyppyjä, kun lähteminen olisi siinä tilanteessa helpompaa. En voi kuin hämmästellä sitä, miten joku vielä menee naimisiin sellaisen kanssa, joka on jo ennen avioliittoa jäänyt syrjähypystä kiinni. Minusta he kerjäävät tahallaan itselleen vaikeuksia. Itselleni ei moinen tullut kuuloonkaan. Se oli heti kerrasta poikki, enkä kuunnellut itkuja enkä aneluja.
Silloinen avovaimo teki sen virheen, olimme olleet yhdessä 6 vuotta.
Pistin seuraavana päivänä pihalle, enkä ole kertaakaan katunut. Nyttemmin olen onnillisessa suhteessa, mutta en ole sellainen mies , jonka yli kävellään tai petetään.
Samalla linjalla jatketaan.
yhden syrjähypyn takia, mutta jälkeenpäin, ja ennenkaikkea jälkiviisaana olisi pitänyt vaimo jättää heti ekan syrjähypyn jälkeen. Eihän se siitä miksikään muuttunut vaan jatkoi pettämistään. En nyt tarkoita, että kaikki petturit jotka kerran hairahtuvat, tekisivät sitä enää uudestaan.
Mutta jokainen petetyksi tullut miettiköön tahollaan antaako yhden syrjähypyn anteeksi, vai ei. Miksi muuten yleensäkin kannattaa pettää? Se on varma keino saada oma liitto todella sekaisin.
tyttöystävä yritti iskeä erästä miestä, kun kuulin jätin sen samantien.
Minusta sana syrjähyppy on liian vähättelevä, ihan kuin kyseessä olisi vain pieni mutka matkassa. Vieraissa käyminen - vaikka vain yhden illan juttu - on paitsi itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä, myös tietoinen äätös loukata toista ja asettaa oma suhteensa vaakalaudalle. Siinä asetetaan toinen ihminen omaa ihmissuhdetta tärkeämmäksi ja haudataan mielestä se rakkaus, jota olisi pitänyt tuntea omaa rakastaan kohtaan. Ei sellaista tarvitse kestää. Eikä myöskään sitä oloa, joka valtaa mielen joka kerta, kun joutuu taas epäilemään petturin olleen vieraissa. Niin kuin tiedetään: moni pettäjä toistaa tekonsa surutta heti tilanteen rauhoituttua.
Suosittelisin sitä. Olen "vain yksi syrjähyppy", tarkemmin sanottuna noin kuudenkymmenen kerran syrjähyppy and counting. Mies tekee välillä ripittäytymisiä naiselleen ja puhtaalta pöydältä on sitten hyvä jatkaa syrjähyppelyä.
Vaimoni hairahti pikkujouluista jatkoille,,,en edes tiedä mitä tapahtui mutta hänelle tuli kerrasta lähtö.
Talo myytiin omaisuus puoliksi ja lapset jäi minulle.
Sillai meillä.
Ehkä monissa suhteissa vaimo omistaa miehen kuin esineen ja on tottunut tätä pompttamaan
käskemään ja kiittelemään, palkitsemaan, tietää miten mies toimii ja lopulta miehen
ei tarvitse juuri itse ajatella mitään, valitsee ystävät ja tuttavatkin jotka ovat mukavia kutsua
kylään. Nainen onkin rakastunut tähän suunnattomaan valtaan, jolla saa kaikki työt
tehtyä ja omat menonsa mentyä. Intohimo ja toisen läheisyys on jo haudattu aikoja sitten,
ehkä nukkuvatkin eri huoneissa ja seksiä on tarvittaessa ja silloin ei edes suudella.
Mutta auta armias kun mies rakastuu ja rupee vihdoin elämään, kyllä silloin rakkautta
kuulemma on ollut ja kamalinta on se mitä muut sanovat tai kysyvät sukujuhlissa yms,
ja poliisi muuttuu lauhkeaksi lampaaksi, jota ei edes tunne.
Elämä on ihanaa kun vain ensin uskaltaa luvata itsellensä oikeuden rakkauteen, onneen, tunteisiin,
molemminpuoliseen välittämiseen!
Kyllä sen tietää koska kuppi tulee täyteen, erikoista että koko seurakunna edessä
luvataan rakastaa elämän loppuun asti, aika mekaanista.
Kirjoitan piiitkästä suhteesta juuri selvinneenä. TUNNELIN PÄÄSSÄ ON VALOA !! Pehmo Mies 40
Kiitos sinulle 'pehmo mies 40 ' kirjoituksestasi.
Kirjoitin tuolla yllä ihan samaa asiaa, toisilla sanoilla vaan ehkä. Elämä on todella ihanaa, kun ottaa siitä itse vastuun - tunteistaan sekä tekemisistään, ihan kaikesta.
Loppupeleissä minun on todella vaikea käsittää, miksi ihmiset eivät tee sitä...Laiskuuttaan, helppouttaan...Onhan helpompaa mennä sieltä missä aita on matalin ja antaa asioiden aina vaan mennä samaa tappavaa rataansa. Jättää siis oma elämä elämättä. Tosin tiedän, että lapsuusajan kokemukset jättävät jälkensä, mutta aikuisena on jo otettava lusikka kauniiseen käteen ja tehtävä asioille jotain. Traumoistakin voi toipua ja apua on saatavilla, ovelle sitä ei kukaan tule tuomaan vaan asioista on puhuttava eikä lakaistava maton alle möykyksi..
Tekniikkaan tottuneelle nykyihmiselle on ehkä vaikea ymmärtää, ettei elämää saakaan uusintana, sitä ei voi ottaa taaksepäin tai eteenpäin - se on elettävä tässä ja nyt. Omilla pienilläkin valionnoilla on suuri merkitys tulevaan.
Ja onnellisuus saapuu elämään kun sen vaan näkee ympärillään. Ja uskaltaa elää ja tehdä valinnat.
Meni vähän ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta on niin tärkeää tämäkin. :)
Eläkää omaa elämäänne ihmiset ja nauttikaa siitä. Eräänä päivänä sitä ei enää ole, valitettavasti..
Hyvää kesää ja ihanaa elämää!
Vaimo rakastui toiseen ja petti, mutten jättänyt kun lupasi kaiken loppuvan. Ero tosin koko ajan mielessä, sillä vaimon petollisuus pyörii mielessä joka päivä ja se alkaa olla liian rankkaa. Rakastan vaimoani mutta se yksi kerta taitaa olla vaan liikaa. Ei vaan pysty. Otan tosin ensin avioehdon ennenkuin haen eroa.
se avioehdon tekeminen.Kaikki menee puoleksi mikä on avioliiton aikana hankittu.
Jos nyt teet avioehdon siihen tarvitaan toisen nimi ja luulen, että sitä et saa ja kun pyydät marssii puolisosi suoraan maistraattiin hakemaan avioeron,,,,,olet auttamatta myöhässä.
EHTO PITÄÄ TEHDÄ ENNEN VIHKIMISTÄ.
olen aivan samoilla linjoilla. miksi miehen pitäisi alentua pureskelemaan kynsiään?
kun ollaan vaimon kanssa puhuttu suhtautumisesta pettämiseen, niin olen kertonut että minä en sitten suostu arvailemaan mitä on tapahtunut ja mitä ei. kierrän täydellisesti tämmöiset tapahtumisongelmat ottamalla heti avioeron. silloin ei tarvitse yrittää pumpata tietoja keneltäkään ja arvioida toisen vakuutteluiden todenperäisyyttä.
petetty voi tietenkin laittaa avioehdon solmimisen avioliiton jatkamisen ehdoksi.
siinä saa pettäjä sitten valita, onko tärkeämpää turvata oma omaisuus vaiko laittaa kaikki kaikki peliin ja luottaa, ettei petetty syökään sanojaan uudelleenyrittämisestä?
"EHTO PITÄÄ TEHDÄ ENNEN VIHKIMISTÄ."
ei tarvitse.
koska sitä ei voi yksipuolisesti tehdä, ehtoa ei voi enään tehdä avioliitossa, jos toinen ei suostu siihen. yhteisessä ymmärryksessä avioehto voidaan tehdä myös vihkimisen jälkeen.
mutta toki se yleensä tehdään ja ehdottomasti kannattaa tehdä ennen vihkimistä.
kyllä on niin paljon paskaa niskaan kaatunu viiden vuoden seurustelun aikana että eilen peiliin katsoessa totesin itselleni "vitun idiootti".
Eli suhteeseen jäin syrjähypyn jälkeen, EI olis pitänyt. Nyt ei lähteminen enää niin helposti onnistukaan, mutta vielä mä tästä vahvistun ja lähden lätkimään.
"kyllä on niin paljon paskaa niskaan kaatunu viiden vuoden seurustelun aikana että eilen peiliin katsoessa totesin itselleni "vitun idiootti". "
Haluatko kertoa tarkemmin?
ap; en oikeestaan, aika pitkä juttu kerrottavaksi...
Kukas julkkis se olikaan, joka sai vaimonsa ylipuhuttua avioehdon allekirjoittamiseen juuri ennen avioeroa? Siitä oli lehdessä, joku muusikko se oli, en muista nimeään. Naimisissa siis olivat, ja rikas muusikkomies sai vaimonsa nimen avioehtoon, minkä jälkeen he erosivatkin sitten...
Vaimo jäi kiinni suhteesta, ei yksittäisestä syrjähypystä, muutama kuukausi sitten. Meillä on pieni lapsi. Meillä vielä yritetään. Mennään asumiseron kautta. Katsotaan, koska kamelin selkä katkeaa.
typerä kysymys! Nyt se lihava kakkonen on paksuna, ja mies panee taas jo kolmatta. Onneksi heitin pihalle!
Mies tietenkin jättää uskottoman naisen, koska miehen evoluution mukana kehittynyt ja sen tarkoitluksia palveleva tunnekoneisto tähän pakottaa. Seksitön, henkinen uskottomuus sen sijaan on miehen siedettävissä.
Nainen ei yleensä jätä uskotonta miestä, koska naisen evoluution mukana kehittynyt ja sen tarkoituksia palvelevan tunnekoneisto ei tähän pakota. Mahdollisesti seksitöntä, henkistä uskottomuutta sen sijaan nainen ei hyvin siedä.