pitääkö pysyvästi huonossa parisuhteessa pysyä lasten takia?
lapset ja huono parisuhde
kysynvaan...
36674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Sanoisin että se millainen parisuhdemalli kotoa tulee jos välit parisuhteessa ei ole hyvät jo yksistään selättää kaikki hyvät syyt pysyä yhdessä. Lapsille ei kannata opettaa että "tälläistä on kahden aikuisen välinen elämä". Vaikka se ei ole kohtalon sementoimista niin väitän että lapset kopioi sitä parisuhdemallia omiin parisuhteisiinsa herkästi. Mikä järki siinä on?
Lapset on oikein loistava syy hoitaa eroprosessi asiallisesti, pysyä väleissä ja jatkaa tiivistä ja mielellään yhteistyöhön perustuvaa vanhemmuutta vanhempien henkilökohtaisista väleistä huolimatta. Jos jälkiviisautta harrastetaan niin lapset pitäis olla hyvä syy valkata alunperinkin oikee kumppani ennenkuin edes alkaa kersoja tekeen. Mutta se olisi jo hifistelyä...
ole sinä heidän...
on jokaisen oma moraalinen dilemmansa.
et pitäs miettiä mikä on "huono parisuhde" ja "hyvä parisuhde" ja sen tunnusmerkit eikä mennä suinpäin pistämään eroa vireille koska tekee sen näennäisesti muka siksi että se oli huono.
Kannattaisi jättää tekemättä ne lapset siihen huonoon parisuhteeseen.
lapsien pitää nähä ero prosessi jos se on huonoa mutta lapsia pitää ajatella että miten hivuttajen hiljalleen eroon...
ukko lähti eilen ja vanhimmainen 3 v valvoo vieläkin sängyssään..
tänään olen kuullut, kuinka isiä kysyy,lapset tässä lisäksi kärsii.. kun on ajattelematon ukko..
vaikka olen erikseen sanonut että sinun pitää ajatella lapsiakin hiljalleen erota ja päivittäin lapsia moikkaamassa..
...ensin pitäisi varmaan määritellä jotenkin pari asiaa.
Millainen parisuhde on huono?
Ja milloin se on pysyvästi huono?
mutta ei sitä yksinään voi miettiä..
jos toinen on jo päättänt puolestasi.
Olis varmaan todellakin kannattanu harkita, tekeekö niitä lapsia siihen huonoon parisuhteeseen. Ai niin joo, mutta saahan niistäkin rahaa, eikä tarvii keskittyä omaan elämään sitten. Todellakin jokaisen oma dilemmansa. Missä on moraali, lisääntyäkö vai ei? siinäpä vasta pulma.
nyt viitsi että jokainen eronnut olisi tehnyt lapset alkujaan vain että saisi rahaa.
Ja niin kauan kuin elarit ovat tosiasia niin ihan äkkiä taloussyistä ei kannata erota.
Tai tehdä lapsia erosuhteeseen siis.
Jos haluaa lapsilla tahkota rahaa niin kannattaa alkaa sijaisperheeksi.
Lapsista ei niin paljoa rahaa saa, kun ajattelee mikä työ niissä on! Ja kelan tuilla ei kuule rikastumaan pääse vaikka lapset helppoja oiski.
lapset joutuvat tasapainottelemaan vanhempiensa välillä mielyttäen molempia aikuisten tapellessa ja ollessa yhdessä muka lasten vuoksi.
parantaako, vai huonontaako ero lapsen ja vanhempien välistä vuorovaikutusta.
vaan parantaako ero lapsen ja molempien vanhempien vuorovaikutusta?
sanoisin, että lapsen kannalta se merkittävä tekijä on se, kuinka hyvä ja terve vuorovaikutussuhde lapsella on vanhempien kanssa. Vanhempien keskinäinen vuorovaikutus vaikuttaa asiaan ehkä välillisesti.
Lapsen kannalta olis hyvä, jos vanhemmat olisivat lapsen ensimmäiset 10 elinvuotta yhdessä. Pikkusyistä ei mielestäni pitäisi tuossa vaiheessa erota, sillä lapsi tarvitsee molempia vanhempia lähelleen voidakseen kasvaa henkisesti terveeksi.
vene voi keikkua mutta tuskin kaatuu kun tietää että kallis lasti on kyydissä.
eli jos pysyvästi huono parisuhde, lasten eikä vanhempien pidä elää sellaisessa ilmapiirissä.
parisuhteessa pysyä lasten takia? Pointti: mitään pointtia ollut, mut en taaskaan ymmärtänyt kysymystä.
Lapset ovat huono syy kituuttaa suhteessa, jossa jompikumpi tai kumpikin osapuoli on tyytymätön jatkuvalla syötöllä. Miksi antaisi sellaisen parisuhteen mallin lapsilleen? Ihmiset toistavat kotoa perittyjä malleja omassa elämässään.
Doisekseen voi olla vaikea olla rakastava ja tyytyväinen vanhempi lapsilleen kun mieli olisi matalalla oman parisuhteen kanssa. Elämäänsä tyytymätön ihminen katkeroituu ja myrkyttää oman sisimpänsä lisäksi myös ympärillä olevia. Lapselle riittää yksi hyvä ja rakastava aikuinen, tätä painottaisin kaikille samaa asiaa pähkäileville ja jo eronneille. Tästähän olisi hyvä viritellä mopo pidemmällekin, mutta jospa malttaisin mieleni.
Kolmannekseen mieluumin edes yksi elämäänsä tyytyväinen vanhempi kuin kaksi leka otsassa olevaa marttyyria.
ero voi olla ja onkin monissa tapauksissa paras ratkaisu kaikille osapuolille.
Se on kyllä ihan parhaita selityksiä moiseen itserankaisuun. Pesee esim. "horoskooppi kertoi" tai "imaami kieltää" - syyt helposti. No joo. On se huono - herää enempi kysymys et mikä olis hyvä syy?
sopia ja kokeilisin ulkopuolista apua.. koska lapset on syy yrittää saada rikkoutuneesta taas perhe.
lisäksi lapsien pitäisi nähä, aina voi saada sovittua.
Toki ei tule heittää kirvestä kaivoon tuosta vaan, Tosivaitaru ajatteli aihetta ap:n määritelmästä eli ollaan "pysyvästi huonossa" parisuhteessa.
Kristallipalloni ja meditaatiotuokioni mukaan tähän ei ole absoluuttisesti oikeaa vastausta :)
Päivän horoskoopista en ehtinyt tarkistamaan :-P
lapsiin niin ei tietenkään.
parisuhteesta pitää nimenomaan lähteä lasten takia.
kuin lapsia lkaa kehittymään.
kuinka moni yrittääkään lapsilla paikata epätoivoista suhdetta.
jos mies on esimerkiksi luonnehäiriöinen tai alkoholisti lapsista ei voi yksinkertaisesti tulla terveitä.
tapauksissa ero vois olla paikallaan, mut ei silloinkaan ehkä ihan heti kättelyssä, ellei mies sitten ole oikein vaarallinen. Mutta mitäs, jos äiti on narsisti ja isä tajuaa sen?
Tai sitten kun isä on narsisti ja äiti tajuaa sen.Onneksi monet naiset älyävät lähteä tuollaista miestä pakoon,kun pako on ainut vaihtoehto naisen itsensä takia.
persoonallisuushäiriöinen aiheuttaa lapselle suuria tunne-elämän ongelmia. Kyllä mä ainakin ajattelisin niin että okei, olen tehnyt lapsen..suojelen sitä parhaimpani mukaan. Sä et nyt pysty erottaa sitä et myös lasta on ajateltava joskus...
sama kummin päin menee..sitten isän pitäis huolehtia lapsista ja taata terveellinen kasvuympäristö. Mä ainakin tiedän omalta osaltani että jos omalla kohdallani olisi ollut näin, isästä ei olis ollut mua ottamaan. Hän ei yksinkertaisesti kyennyt ymmärtämään tyttölasta ja minulle olisi käynyt todella huonosti jos olisin hänen hoiteisiinsa joutunut... Voihan se olla että miehillä on suhteessa enemmän tunne-elämän häiriöitä..?
minun mielestäni. Mutta ehkä oleellisempi kysymys kuitenkin on, että millainen parisuhde on huono. Elämässä voi olla perseellään moni muukin, aivan itsestä riippuva asia, kuin parisuhde. Mikä on muuttunut siitä kun toisen ihmisen on valinnut jakamaan lapsensa vanhemmuuden?