olen siis seurustellut 5 vuotta mieheni kanssa, nyt olen tavannut toisen, ja ihastunut tulisesti tähän. suhteeni nykyiseen mieheeni on okllut rakoileva ja hän on kohdellut minua huonosti eikä onnen hetkiä ole montaa ja nekin arvaamattomia kun ei koskaan tiedä millaisella tuulella hän on jne... eikä hän tee kanssani mitään erityistä, suunnittele tms. tulevaisuuskin hänen kanssaan on hänen puoleltaan epävarmaa. emme ole edes kihloissa ja hän epäilee yhteenmuuttamisenkin olevan suuri ongelma.... Tämä uusi tapaamani mies on tas huomaavainen ja ihana ja tunnen oloni nyt jo onnistuneeksi! olen vielä nuori ja halukas suunnittelemaan tulevaisuutta, nykyinen mieheni ei tunnu haluavan ssamaa, jotenkin paikallaan jummaamista? Pitäisikö jättää mennyt ja aloittaa uusi raikas alku toisen kanssa?
MITÄ PITÄISI TEHDÄ?
APUAPUAPUA
3261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
se auttaa...
Allekirjoitan, että olet selvästi ihastunut toiseen, ja sokeasti.
Kaikki oireet ilmassa: nykyisestä kumppanista ei löydy enää mitään positiivista vaikka hänessä sitä totta kai on, sinä et halua niitä plussia nyt muistaa etkä siten listata niitä tähänkään, kun taas uudessa ihastuksessasi kaikki natsaa kohdalleen kerrassaan vastustamattoman hyvin. Ei mitään negatiivista sanottavaa.
Juu, vähän vaikeaa alkaa puhumaan sulle sen entisenkään puolesta... Niin että mitäpä tässä vastaisi vai vastaisiko mitään noihin sun tekstisi lopun kysymysmerkkeihin.
Viisi vuotta on helevatan lyhyt aika, sen ainakin sanon näin pitkän liiton ihmisenä. Mitähän mä kelasin muinoin kun oltiin oltu vasta 5 vuotta yhdessä… En edes muista enää, mutta muistan kyllä olleeni hullaantunut yhteen tyyppiin jossain siellä alkuvuosina, jonka matkaan jos olisin lähtenyt en TAKUULLA olisi enää onnellinen. Toisin kuin nyt olen tämän kumppanini kanssa, jonka kanssa olen erinäiset mäetkin yhdessä selvittänyt. Meitä ei kaada enää pikkuihastuksetkaan ja tässä molemminpuolisen luottamuksen, kunnioituksen ja rakkauden ilmapiirissä on kyllä kieltämättä rattosaa lekotella. ;)
Sitä näkee ihastuneena mitä haluaa nähdä. Sitähän ihastuukin yleensä vaan silloin kun tarpoo sitä vastamäkeä ja joku sitten lennähtää iloisen keveästi siihen rinnalle hymyilemään ja "jelppaamaan" mäessä tarpojaa.
Mutta sepäs ei autakaan välttämättä sen mäen ylös selviytymisessä, vaan houkutteleekin kokonaan sivutielle.
No, siinä sä nyt seisot, tienristeyksessä, ja mietit jatkatko sinnikkäästi vaan tarpomista, vai otatko hatkat helpolle sivutielle.
Ei se sua ainakaan kasvata, se sivutie, niin kuin se tarpominen voisi kasvattaa. Se sivutie ei myöskään ole tae sille, että sä tulevaisuudessakaan selviytyisit yhtään nykyistä paremmin niistä vääjäämättäkin eteen tulevista vastamäistä.
Mutta joo, sä saat tasan sellasia neuvoja kun on kunkin lukijan omat kokemukset, joten valitsepa näistä sitten, tuossa tunnetilassasi, se itsellesi paras tai järkevin tai takuuvarmasti onnellisuuteen vievä ratkaisu...
Mä lopetan saarnani tähän ja toivotan sulle hyvää kesää - kumman kainalossa vaan! :D
vielä lisäisin, että siihen molemminpuolisen luottamuksen, kunnioituksen ja rakkauden ilmapiiriin tarvitaan todellakin molemmat osapuolet. Että aina se tarpominen yksin ei riitä, jos toiselta ei yhtään apuja löydy. Sivutie ei ole tae millekään, mutta ei ole vastamäkeen tarpominenkaan.
Homma on täyttä arpapeliä, kukaan ei voi ennustaa tapahtumia 5-10 vuoden päähän. Tämän kun sisäistää, niin elämä on paljon helpompaa.