Mitä nainen saa vaatia?

Totta kai naisella saa olla kriteerejä - ketään paitsi ATMeja ei voida vaatia kelpuuttamaan ketä tahansa - mutta se hieman korpeaa, että naisten vaatimukset tuntuvat olevan käytännössä ristiriidassa. Hieman yksinkertaistettuna halutaan paha poika, joka on kiltti. Miehekäs mutta naisellinen. Karski mutta hellä.

Nainen ei saa vaatia selkeästi itseään parempaa miestä. Se on ainoa rajoitus. Tuolla ulkona on tuhansia naisia, jotka ovat itse tylsiä ja taviksia löllöpyllyjä, mutta ihastuvat aina vain johonkin lihaksikkaisiin menestyjiin tai jännittäviin ja supliikkeihin renttuihin. Ei sillä, että tylsissä ja taviksissa löllöpyllyissä mitään vikaa olisi, itsekin sellaisen mielelläni ottaisin vierelle :) Ärsyttää vaan ne vaatimukset, joita esitetään omista puutteista huolimatta.

Siinä vaiheessa, kun nainen kelpuuttaa yhtä tylsän, ruman ja keskinkertaisen (ellei peräti huonon) miehen kuin mitä nainen itse on, niin siinä vaiheessa en valita enää että nainen vaatii liikaa. Tällaista näkee kuitenkin hyvin harvoin. Avaa silmäsi nainen, niin huomaat itsekin, kuinka naiset ympärilläsi seurustelevat miesten kanssa, jotka ovat vähintäänkin joissain ominaisuuksissa selkeästi tyttökavereitasi "ylempänä".

NAINEN SAA VAATIA MITÄ TAHANSA MUTTA JOS HÄNESTÄ TULEE VAATIMUSTENSA LIIALLISUUDEN TAKIA KATKERA KUIVAKAS VANHAPIIKA EI SE OLE MIESTEN SYY. Naisen tulisi olla sinut tuon mahdollisuuden kanssa - sen että ehkäpä elämä ei sittenkään ojentele kultalautasella sitä mitä nainen tahtoo.

Tällöin naisen kannattaa (ei ole pakko - vaan kannattaa) miettiä mitä hän oikeasti tahtoo saavuttaa. Jos hän tahtoo saavuttaa parisuhteen silloin voi olla pakkokin hyväksyä joku niistä jotka eivät ole kaikkien toiveiden tai edes vaatimusten mukaisia. Jos tahtoo joko elää sinkkuna tai löytää sen herra nimenomaan-kaikilla-tavoilla-oikean niin sitten on luontevaa asettaa vaatimuksia... joihin ei välttämättä koskaan löydä vastetta.

Se mikä vituttaa on tarpeeton vittuilu ja se että naiset vinkuvat sitä että omat vaatimukset asettavat naisen yksinäiseen asemaan. Tällöin se "yhyy kun mulla on ikävä miestä ja oon niin yksinäinen ja kaikki kaverit pariutuu" tyyppiset viestit on typeriä, koska naisen pitäisi olla sinut sen kanssa että hänen vaatimuksensa saattavat tehdä hänestä yksinäisen. Siksi kriteerejä täyttämättömien miesten ruoskiminen omilla vaatimuksilla on kohtuutonta, siitä ei ole mitään hyötyä ja se tekee vain pahaa verta. Ainoa järkeenkäypä syy korkeakriteerisellä naisella olla yhteydessä miehiin jotka eivät täytä kriteerejä ovat

a) Seksi (joka on kivaa ja jonka ei tarvi johtaa parisuhteeseen. Vanhapiikaantuva nainen saa haluta munaa kunhan tekee selväksi että haluaa vain sitä miehestä jota ei kelpuuttaisi suhteeseen).

b) Aito pyrkimys auttaa toimivin POSITIIVISIN keinoin miestä saavuttamaan ne kriteerit joita nainen asettaa kumppaniehdokkaalle (aka. tehdä miehestä mieleinen joko itselle tai toiselle naiselle).

SENSIJAAN

c) Tilittää omaa katkeruuttaan ja joustamattomuuttaan - EI ole hyvä syy olla yhteydessä yleiseen alati riittämättömyyttään ilmentävään miesmassaan.

Muuten ongelma "laadunparannuksessa" on miesten oma ongelma eikä naisten tarvitse tulla vinkumaan meidän keskuuteemme. Se on helvetin ärsyttävää ja turhaa koska se ei auta mitään tai ketään.

Oliko vielä jotain kysyttävää?

musta nää on aina ollut tosi omituisia sanoja, kun puheenaiheena on pariutuminen. Siis oli kyseessä nainen tai mies. Siis ihanko oikeasti joku kokee asiakseen määrätä toisen aikuisen ihmisen puolesta millaisen ihmisen kanssa hän haluaisi ehkä jopa jakaa loppuelämänsä? WTF!?! Ihan hullu ajatus. Kun parisuhteeseen ei vieläkään voi ihmistä pakottaa eikä parisuhteessa voi toista pakottaa olemaan. Se on täysin vapaaehtoinen sitoumus, joten parasta tehdä se omien mieltymysten mukaan eikä sen mukaan, miten muut tahtoo - he eivät sitä parisuhdetta kuitenkaan elä päivääkään.

Eri asia on se, mikä sitten kannattaa, onko ne kriteerit henk.koht itselle tärkeät vai ei (ei muiden mielestä, omasta mielestä - oli se kuinka kamalaa/pinnallista tahansa) ja onko valmis hyväksymään sen, ettei sitä unelmien rinssiä tai rinsessaa pakolla ikinä tule vastaan tai itse ei vastaa hänen kriteerejään. Ihan samalla tavalla kuin itsellä, on myös sillä rinssillä/rinsessalla ihana vapaus valita kumppaninsa omien mieltymysten mukaan. Itse sitten hyvin käydessä nautitaan siitä yhdessäolosta ja huonommin käydessä kannetaan seuraukset eli mahis ettei sitä kriteereitä vastaavaa, jolle itse on sopiva, koskaan tule. Se on jokaisen omaa aivotyötä ja oman pohdinnan varaan jää.

Itselleni on ihan sama mitä muut ajattelee tai odottaa multa, kun kyseessä on oma elämäni ja parisuhteeni. Ei ikinä mitään "kriteerejä" ole ollut, mutta jos vastassa olisi mies, johon en yksinkertaisesti tunne mitään vetoa tai koe häntä sopivaksi kumppaniksi itselleni, niin vaikka kuinka polkisi jalkaa ja huutaisi, niin ei se asia miksikään muuksi muutu. Ja kun sopiva tullut vastaan, niin ei siinä muiden mielipiteet vaikuta - ainoastaan se, mitä itse haluan ja se, haluaako mies minut.

jos ei parempaa saa niin ei huonoakaan tarvi huolia vain siksi ettei jäisi yksin. Tylsänä yksin on usein paljon parempi kuin onnettomana kaksin.
Kannattaa elää elämä siten ettei kaduta sitten esim. pallo jalassa lapsia uuvuksissa hoitaessa. Kannattaa "uhrautua" vasta sille parhaalle miehelle. Nuoruus on vain kerran, älä heitä sitä hukkaan tylsässä, jäyhässä, jurossa, antisosiaalisessa, epäseksuaalisessa seurassa.
Mutta myöskään valittaa ei saa sitten vuosia myöhemmin yksinäisyyttä jos ketään ei ole nuorena kelpuuttanut. Eli ota vastuuta vaatimuksistasi.