Niin... olen seurustellut päälle vuoden ihanan päälle 30-vuotiaan miehen kanssa kaukosuhteessa, jossa tavataan viikonloppuisin, välillä viikkojakin ollaan kerrallaan yhdessä jos loma sallii.
Ensimmäiset kuukaudet sujuivat kuin olisi katsonut maailmaa "punaisten lasien läpi" umpirakastuneena. Päivittäin oli chattikerkusteluja monia tunteja ja puhelimessakin hujahti helposti 2-4 tuntia iltaisin ennen nukkumaanmenoa...aamuisinkin saatoin välillä saada ihanan aamuherätyksen kun toinen soitti ja toivotti hyvää päivää. Silloin sitä sai kuulla kuinka toinen oli niin intona ja kuinka olen rakas ja haluttava ja ihana, mennyt aivan täysin sekaisin minusta kun ei mitään voisi enempää rakastaa... voi kuinka kaipaankaan sitä tunnetta että toinen kaipaisi ja että toista kiinnostaisi yhä yhtälaikka mitä minä tunnen ja miten menee...
Vaan millainen suhde onkaan nykyään: Edelleen ollaan yhdessä viikonloput jos vain voi, ja lomat yhdessä. Mutta sitten kun ollaan erillään, niin toisesta ei enää kuulu oikein kunnolla mitään. Chatissa hieman jotakin laimeaa saatetaan pölistä jostain arkisista asioista, puhelimessa ei enää puhuta ikinä vaikka toivoisin että puhuttaisiin...web-kameraakaan ei ole käytetty kuin milloin ollut jotakin näytettävää :/ ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Tuntuu että miestä kiinnostaa enemmän kuluttaa aikaansa tietokoneella jutellen joidenkin muiden naisten kanssa ja niiden muutaman kaverinsa kanssa, joiden kanssa ei ole paljoa yhteyksissä ainakaan milloin minä olen kylässä ja miten itsekin on antanut ymmärtää. Viikossa ehkä kerran kahdesti juttelee kavereidensa kanssa jos ne kaverit vain ottavat yhteyttä itse. Itse en kehtaa soittaa poikkikselle, kun ei se vaikuta tykkäävän yllätyspuheluista enää nykyään, joskus kyllä odotti kuin hullu perunoita, että ottaisin yhteyttä.
Päivittäin haikeana tuijotan puhelinta ja mietin, kuinka olisikaan ihanaa jos toinen lähettäisi tekstiviestin, ihan lyhyenkin edes, tai vaikka soittaisi vain siksi että haluaisi kuulla minun ääneni ja mitä minulle kuuluu
Ensimmäiset kuukaudet sujuivat kuin olisi katsonut maailmaa "punaisten lasien läpi" umpirakastuneena. Päivittäin oli chattikerkusteluja monia tunteja ja puhelimessakin hujahti helposti 2-4 tuntia iltaisin ennen nukkumaanmenoa...aamuisinkin saatoin välillä saada ihanan aamuherätyksen kun toinen soitti ja toivotti hyvää päivää. Silloin sitä sai kuulla kuinka toinen oli niin intona ja kuinka olen rakas ja haluttava ja ihana, mennyt aivan täysin sekaisin minusta kun ei mitään voisi enempää rakastaa... voi kuinka kaipaankaan sitä tunnetta että toinen kaipaisi ja että toista kiinnostaisi yhä yhtälaikka mitä minä tunnen ja miten menee...
Vaan millainen suhde onkaan nykyään: Edelleen ollaan yhdessä viikonloput jos vain voi, ja lomat yhdessä. Mutta sitten kun ollaan erillään, niin toisesta ei enää kuulu oikein kunnolla mitään. Chatissa hieman jotakin laimeaa saatetaan pölistä jostain arkisista asioista, puhelimessa ei enää puhuta ikinä vaikka toivoisin että puhuttaisiin...web-kameraakaan ei ole käytetty kuin milloin ollut jotakin näytettävää :/ ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Tuntuu että miestä kiinnostaa enemmän kuluttaa aikaansa tietokoneella jutellen joidenkin muiden naisten kanssa ja niiden muutaman kaverinsa kanssa, joiden kanssa ei ole paljoa yhteyksissä ainakaan milloin minä olen kylässä ja miten itsekin on antanut ymmärtää. Viikossa ehkä kerran kahdesti juttelee kavereidensa kanssa jos ne kaverit vain ottavat yhteyttä itse. Itse en kehtaa soittaa poikkikselle, kun ei se vaikuta tykkäävän yllätyspuheluista enää nykyään, joskus kyllä odotti kuin hullu perunoita, että ottaisin yhteyttä.
Päivittäin haikeana tuijotan puhelinta ja mietin, kuinka olisikaan ihanaa jos toinen lähettäisi tekstiviestin, ihan lyhyenkin edes, tai vaikka soittaisi vain siksi että haluaisi kuulla minun ääneni ja mitä minulle kuuluu
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaan se on vain toiveajattelua. Voi kunpa mies tietäisikin kuinka monet kyyneleet olen lähes päivittäin hänen takiaan itkenyt :/
Muuttokin olisi vielä edessä, mutta en enää tiedä haluanko ja onko siinä järkeä muuttaa yhteen asumaan...
Ero nakertaa mielessä monena päivänä viikossa, ja pahoin pelkään, että se vielä tulee tapahtumaan...
Ei se oikein pääse kehittymään kun ollaan kaukana toisista, ja jos vielä ollaan sellaisia ihmisiä, jotka kaipais aktiivisempaa yhdessäoloa niin tökkiihän se vähemmästäkin.
Eikö voi vaan soittaa kun on ikävä ja keksiä jotain positiivista juteltavaa? Ei kaukosuhteessa kande ainakaan tuhlata aikaa negatiivisen palautteen toistoon kovin pitkään, sillä siltäkin palautteelta vähenee joka kerta se painovoima. Sen sijaan kandee korostaa sitä rakkaudentunnetta.
ELi tarviiko sitä tyytyä "laimeaan" vastaanottoon yleensäkään missään muodossa?
Pane pökköä pesään, aloita vauhdikkaammin ens kerralla, ole rohkea ja inspiroiva niin että muut mimmit jumalauta kalpenee sun rinnalla!
Onko lainkaan mahdollista että jompikumpi muuttaa lähemmäs toista, omaan asuntoon?
Kertomasi mukaan ei taida vaikuttaa kaikista parhaalta vaihtoehdolta tunkea toistenne lähireviiriin (asumaan yhteen). Kuulostaa kuin mies ainakin haluaa pitää tietyn etäisyyden. Asua saman katon alla tässä vaiheessa kuulostaa ikävyyksien kerjäämiseltä.
Niin hankalaa kuin onkin omaksua tosiasia: toisen ihmisen oppii tuntemaan vain ajan kanssa. Olet tuntenut tuon miehen jo tarpeeksi kauan ja nyt alat pikkuhiljaa huomata että hän ei edustakkaan sitä mitä sinä haluat ja toivot. Kumpa kaikki olisivat yhtä viisaita kuin sinä: käyttää aikaa tutustumalla toiseen. On todella loistava asia että sait sen selville jo nyt, tässä vaiheessa tilanne on helppo korjata.
Voinko kysyä mitä tarkemmi n sanoen tarkoitit asialla "tilanne on helppo korjata". Siis puoliso on erilainen eikä edusta mitä odotti ja luuli. tarkotatko eromista ja sopivamman etsimistä. hämäännyin vaan otsikosta jossa taas ehdotit lähemmäksi muuttoa niin, että näkisi useimmin muttei asutta yhdessä. Silloin tutustuminen on helpompaa kun väliillä on pieni terve etäisyys.
Ellet vielä ole varma tunteistasi, edotus asua hiukan lähempänä voisi taata hiukan useimmin yhdessäoloja. Kuitenkin siten että kummallakin on oma tupa, oma lupa.
Jos taas olet huomaat ettei mies todellakaan edusta sitä esikuvaa aviopuolisosta jota sinä voit kunnioittaa ja ihailla, sitten on turha tuhlata aikaa tuohon mieheen. Anna hänen rauhassa mennä ja jatka omanlaistasi puolison etsimistä.
nimim "kokemusta on"