Olemme olleet joitain kuukausia yhdessä, emme kuitenkaan asu yhdessä.
Miehelläni on paljon kavereita, ihan hyviäkin ja joidenkin heidän morsmaikkunsa kanssa olen tullut ihan hyvin juttuu. Mutta koskaan emme soittele keskenämme, vaan tapaamme kun mihetkin tapaavat.
Mies on 35v ja kuten kerroin kavereita piisaa. Toissa viikonlopun aikaan oli heidän työpaikkansa saunailta, tyyppinen ollaan-yhdessä-iloisia- työkavereita:):)
Kun mies lähtee rientoihinsa jään kotiin, luonnollissti, ei siellä muidenkaan emännät hillu.
Minulla ei ole täällä uudella paikkakunnalla kavereita, ja olen vielä työtön paskakin.
On tosi ankeeta jäädä töllöö kattoon kun mies lähtee.
Tosin ollaan oltu viel niin vähän aikaa yhdessä, että hyvin hienotunteisesti olen vihjannut, että onko nyt tämä kerta se mihin must mentävä? Kaikki, aivan kaikki ovat elämääkin tärkeäpää.
Mies on hyvännäköinen ja elellyt vasta reilu vuoden sinkkuna, ennen tapaamistamme.
Pari kertaa mies sanoi, että soittaa illalla, että tavataan ja saan nähdä hänen työkaveriäijiään.
No minä täällä puunaan ja pakkeloin, kunnes puol 1 yöllä luovutan: ei soittoa tule eikä kuulu. Eikä ollut seuraavanakaan aamupäivälle mitään ilmotusta tullut.
Soitin vihdoin viimein--mies oli just herännyt ja kaamee krapula.
Muistutin, että mun piti seurueeseen jossain vaiheessa lyöttäytyä--hää oli sen unohtanut, oli niin hauskaa ku näki vielä entisiäki työkamuja. Jep jep.
Sama toistu noin kk:n päästä.
En usko, että mies pettää (tai voiko tässä mistään olla varma). Olen ihan edustuskelpoinen nainen, ei tarvi hävetä. Mutta onko näin, että miehet haluaa uroslaumalla sekoilla ja akat oilisivat vaan tiellä?
Rakastan tuota miestä tosi paljon, mutta kaverit ajaa aina ykköseksi. Tosin on niitä kahdenkeskisiäki viikonloppuja ja ne ovat aivan ihania!
Pitäiskö keksiä mielikuvitusystäviä, että mä lähden nyt tyttöjen kanssa bailaan?Tulisiko miehelle edes tervettä mustasukkaisuutta? Mikä olis reaktio? Ja kannattaako tuo?
Neuvoja!
Miehelläni on paljon kavereita, ihan hyviäkin ja joidenkin heidän morsmaikkunsa kanssa olen tullut ihan hyvin juttuu. Mutta koskaan emme soittele keskenämme, vaan tapaamme kun mihetkin tapaavat.
Mies on 35v ja kuten kerroin kavereita piisaa. Toissa viikonlopun aikaan oli heidän työpaikkansa saunailta, tyyppinen ollaan-yhdessä-iloisia- työkavereita:):)
Kun mies lähtee rientoihinsa jään kotiin, luonnollissti, ei siellä muidenkaan emännät hillu.
Minulla ei ole täällä uudella paikkakunnalla kavereita, ja olen vielä työtön paskakin.
On tosi ankeeta jäädä töllöö kattoon kun mies lähtee.
Tosin ollaan oltu viel niin vähän aikaa yhdessä, että hyvin hienotunteisesti olen vihjannut, että onko nyt tämä kerta se mihin must mentävä? Kaikki, aivan kaikki ovat elämääkin tärkeäpää.
Mies on hyvännäköinen ja elellyt vasta reilu vuoden sinkkuna, ennen tapaamistamme.
Pari kertaa mies sanoi, että soittaa illalla, että tavataan ja saan nähdä hänen työkaveriäijiään.
No minä täällä puunaan ja pakkeloin, kunnes puol 1 yöllä luovutan: ei soittoa tule eikä kuulu. Eikä ollut seuraavanakaan aamupäivälle mitään ilmotusta tullut.
Soitin vihdoin viimein--mies oli just herännyt ja kaamee krapula.
Muistutin, että mun piti seurueeseen jossain vaiheessa lyöttäytyä--hää oli sen unohtanut, oli niin hauskaa ku näki vielä entisiäki työkamuja. Jep jep.
Sama toistu noin kk:n päästä.
En usko, että mies pettää (tai voiko tässä mistään olla varma). Olen ihan edustuskelpoinen nainen, ei tarvi hävetä. Mutta onko näin, että miehet haluaa uroslaumalla sekoilla ja akat oilisivat vaan tiellä?
Rakastan tuota miestä tosi paljon, mutta kaverit ajaa aina ykköseksi. Tosin on niitä kahdenkeskisiäki viikonloppuja ja ne ovat aivan ihania!
Pitäiskö keksiä mielikuvitusystäviä, että mä lähden nyt tyttöjen kanssa bailaan?Tulisiko miehelle edes tervettä mustasukkaisuutta? Mikä olis reaktio? Ja kannattaako tuo?
Neuvoja!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä sun pitäis oikeasti repiä se oma elämä jostain? Tiedän kokemuksesta, että on vaan pakko. Ellei sitten oikeasti viihdy yksinään eikä kaipaa mitään kovinkaan ihmeellistä eloa sillä aikaa kun toinen menee jossain. Kyllä mun mielestä miehes saa mennä kavereidensa kanssa iltaa viettämään. Häntä voi ehkä hieman häiritä se, että olet "riippuvainen" hänestä ja odotat aina häntä kotiin ja tavallaan toivot ettei hän menisi. :/ Voisin kuvitella, että se tuntuu jonkin sorttiselta painostamiselta ja kahlitsemiselta. Ei kaikki ihmiset raahaa toista ihmistä mukanaan joka paikkaan ja hän varmaan kaipaa juuri sitä omaa elämäänsä jos viettää sun kanssa aikaa paljon. Sekin on ihan normaalia. Mutta jos et ikinä edes ole hänen kavereitansa nähnyt, niin sekin on aika kummallista. Kyllä sen naisen voi ottaakkin mukaan edes joskus. Hassua vaan, että miten toi muuttuu jotenkin kun alkaa seurustelemaan. Vaikka oliskin aluks viettänyt samassa porukassa aikaa, niin seurustellessa toisesta saattaa tulla "taakka". Tai siis ettei haluakaan sitä tyttöystävää tai poikaystävää mukaan.
Hassua kuitenkin, että luvannut jo kahteen kertaan että pääset mukaan, eikä ole muistanut. Pettäminen tuli mieleen, tai sitten sun miehes on vaan humalassa unohtanut koko asian.