Toivoisin teiltä miehet, miksei naisetkin, kommentteja, onko mies ihan vakavissaan kanssani? Tapasimme noin 3-kuukautta sitten ja ollaan tapailtu siitä lähtien noin 2 kertaa viikossa. Suhde lähti käyntiin aika nopeasti (kovasti oli vetoa, aika nopeasti seksiäkin) ja alussa tuntui todella, että hän on ns. elämäni mies. Nyt kuitenkin itseäni on alkantu vaivaamaan se, että hänellä työmatkoja todella paljon (joka viikko) ja viikonloput hän viihtyy kesämökillään. Itselleni on aika vaikea tuntea läheisyyttä ja olla avoin, kun mielelläni kuulisin hänestä vaikka joka päivä, vaikka en niin ajattelekaan, että meidän pitäisi joka päivä tavatakaan. Han kertoi alussa olevansa itsenäinen luonteeltaan ja arveli myös, etät vaikka voisikin kiintyä nopeasti, parisuhteeseen siirtyminen voi olla vaikeampaa. Väliaikoina hän ei soittele, ainoastaan tekstailee, kun on taas maisemissa ja ehdottaa tapaamista. Ikäeroa meillä on noin 10 vuotta, hän lähempänä 50 v ja minä vielä alle 40. Molemmilla on edellisestä suhteesta jo aikaa. Erityisen avoin hän ei ole kertomaan tunteistaan eikä mitään tulevaisuuden suunnitelmia todellakaan ole. Toisaalta on tuntunut siltä, että hän on kiinnostunut ja varmastikin tykkää minusta. Onko tässä mitään järkeä?
Onkohan mies ihan vakavissaan?
Adeleneito
141541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kannattaa muistaa että jos toinen on ollut pitkään itsenäinen sinkku, voi olla vaikeahkoa raivata elämässään tilaa parisuhteelle. Eikä miehet nyt yleensä ottaen ole kovinkaan avoimia kertomaan suunnitelmistaan. Olette jo ton ikäisiä joten tilanteen kannattaisi antaa mennä omalla painollaan eteenpäin, älä nyt liiaksi roikkumaan rupea (meillä naisillahan tällainen on usein tapana). Anna miehelle aikaa ja tilaa elää myös omaa elämäänsä, jooko? Kaikkea ei voi saada "heti".
Ja kyllähän hän sua ajattelee mökillään/erossa kun tekstailee ja ehdottaa heti tapaamista kun maisemissa.
Niinhän se on, mutta itsellä läheisyyden tarpeet ehkä vähän erilaiset ja kuitenkin naisena asioista, myös läheisistä/intiimeistä, keskustelu on aika tärkeää. Ja kun tunteet on olleet pelissä heti alusta, en tässä aivan coolinakaan ole voinut olla. On minulla myös omia menoja, etten sillä tavalla ole varsinaisesti roikkunut, välillä vaan tuntuu että mahdun hänen kuvioihin kaiken muun jälkeen ja se meinaa toisinaan vähän ruveta suututtamaan. Tuo kaikkea ei voi saada heti, on varmaan aika hyvä pointti. Ja eihän sitä tiedä mitä itse ajattelen muutaman kuukauden päästä, sitten kun tietää ja tuntee toista paremmin?!
Pidä kuitenkin myös mielessä se vaihtoehto, että miehelle saattaa sopia ihan hyvin, että suhde jatkuu määrättömän pitkään juuri tällaisena kahdesti viikossa tapaamisena, eli hänellä ei välttämättä ole yksinoloon tottuneena suurta tarvetta tiiviimpään yhdessä oloon lähitulevaisuudessa tai ehkä koskaan. Se ei tarkoita etteikö hän välittäisi sinusta, mutta ihmisten läheisyyden tarpeet ovat erilaisia... Eli jos sinulla on jossain vaiheessa haaveena esim. yhteen muutto, niin parempi kysyä että näkeekö hän, että suhteenne tulee tiivistymään aktiivisemman tapailun suuntaan.
Niin, siinäpä se pulma ehkä onkin. Itse kun haluaisin ns. kunnon suhteen, läheisyyttä, varmaan jossakin vaiheessa myös yhdessä asumista jne. Tiedän kyllä että miehellä ihan samat tavoitteet, että haluaisi mm. suunnitella yhteistä asumista (siis emme ole tästä puhuneet meidän välisenä, vaan toiveena yleensä). Kaikki tällainen vaan tuntuu vähän kaukaiselta, jos toinen on aina poissa. Itselläni vaikuttanut jo tunteisiinkin. Kokisin tässä vaiheessa asian puheeksiottamisen myös aikamoisena tungetteluna, vaikka yleensä ottaen olen mielestäni aika hyvä keskustelemaan asioista, en myöskään ole mikään läheispelkoinen. Olen kyllä huomannut, että jos olen vähän ollut eteisemmällä tuulella, niin hän kyllä vähän nopsempaan ottaa uudelleen yhteyttä. Vähän hankala tilanne, mies olis muuten niin ihanakin, mutta eriasia riittääkö mulla kärsivällisyys hänen tahtiinsa, kun koko ajan on sellaista tunnetta, että omia tarpeeni/tunteeni eivät oikein tule huomioiduksi...
Eihän kunnon nainen suostu aina saatavilla olemiseen? Eli hanki myös oma elämä ja kivaa tekemistä ...
just tätä. Voi hyvinkin olla vakavissaan, mutta oikea aihe tässäkin on se etenemistahti. Ei ole tärkeää pitääkö sen olla nopea, vai hidas, vai siltä väliltä, mutta erittäin tärkeää on etenemistahdin samankaltaisuus parin kesken. Siis se, että kumpikin tuntee olonsa hyväksi ja vaivattomaksi asian suhteen. Jos etenemistahti ei miellytä jompaa kumpaa, niin ongelmia on tiedossa onnen edessä.
Niin monen asian pitää loksahtaa paikalleen ennen kuin jostain jutusta voi jotain oikeastikin tulla! Jotenkin vaan olen itse aina ajatellut niin, että jos halua ja tunteita riittää, silloin yleensä on taipuvainen tekemään parannuksia siihen suuntaan, että molemmilla on riittävässä määrin hyvä, ja nimenomaan vaivaton olla. Kyllähän tässä näitä 'pilviä' on jo taivaalle kertynyt. Kyse ei myöskään ole siitä, etteikö minulla olisi omaa elämää (olen useinkin kieltäytynyt tapaamisesta, jos olen jo sopinut muuta jne.), mutta silti olen nyt ajatellut jättää aikaa ja tilaa myös parisuhteelle.
Mistäs nyt saisi vielä jonkun yhtä itsenäisen miehen kommentin?
että onko varmasti vapaa? Kuulostaisi siltä, että voisi olla toinen kuvioissa. Tosin miehet voivat olla alkuun vähän hankalia. Oma mieheni oli alkuun juuri tuollainen, ettei tapailtu kovin usein, mutta katko teki hyvää ja huomasi, että pitää minusta paljon ja minä hänestä ja nyt olemme muuttamassa saman katon alle :) Olemme samaa ikäluokkaa .
Uskoisin että on vapaa (tosin ei kai siitä näin alkuvaiheessa varmuudella tiedä, mutta sen tiedän että yksin asuu jne.), on kunnollisen oloinen ja enemmän on ehkä tuota hankalaa miestyyppiä ;) ja varmaan vähän yksinäinen susikin (pari vakavampaa suhdetta ollut, iei kolmansiapyöriä, muttei naimisissakaan tms.). Niin että kyllä tässä tosiaan saa miettiä lähteekö tähän leikkiin pitemmän päälle.
Välillähän sitä tietysti miettii tuota 10 vuoden ikäeroakin, että onko sitä aina nuorempana naisena vähän höynäytettävän asemassa vaikkei muuten varsinaisesti kovin höynäytettävä ihminen olisikaan?!
oikeassa siinä että jos kiinnostusta ja ihastumista riittää, alkaa sitä väkisinkin järkkäämään aikaa sille kohteelle ja haluaa olla hänen lähellään. Mutta asia ei ole ihan noin yksiselitteinen. Hän voi arastella nopeaa etenemistä jonkun syyn takia. Ehkä pettymyksiä takana tai olisiko aiemmasta suhteestaan liian vähän aikaa takana? Tai sitten yksinkertaisesti ajattelee sinun tarvitsevan omaa aikaa ja ei halua ahdistaa sinua ja pilata siten hyvältä tuntuvaa alkua. Syitä on monia.
Itse olen hiukan väärä mies sinua neuvomaan tässä kohtaa, koska edustan sitä tyyppiä, joka todella järjestää sitä aikaa ja haluaa nähdä, jos kiinnostava osuu kohdalle. Minun ongelmahan on joskus ollut, että on sattunut hitaasti syttyvä diesel kohdalle ja ei siitä sitten ole mitään tullut, kun itseäni ärsyttää, kun ei voi nähdä ja toinen ahdistuu liiallisesta tapaamisehdottelusta, heh heh. Onneksi on ollut onni kohdata myös samansuuntaisia naisia, kun molemminpuolista kiinnostusta on ollut ja sellaisen kanssa ollaankin sitten yhteen päädytty tämän treffisivuston kautta.
Itse ehdottaisin sinua tutkiskelemaan sisintäsi ja mitä se juttelee sinulle. Onko nyt hyvä, vai hänkrääkö asia? Jos hänkrää niin sitten suu auki sen miehen kanssa ja kerrot omat tuntesi ja toiveesi ja tiedustelet hänen fiiliksiään ja ajatuksiaan teistä ja näkemisistä. Ei se purematta niele :) Ystävällisessä hengessä ja ei ahdistavasti kun asian esität, niin voi tuo ongelma tavalla tai toisella hävitä.
Oletko varmistanut, että mies on varmasti sinkku?
No kyllä sen pitäisi olla.
Tehkää yhdessä pieni matka; kaupunkiloma Eurooppaan, vaikka risteily tai yhteinen viikonloppu sinne mökille. Matkalla voi selkiintyä moni asia. Aiemmat vastaajat ovat viitanneetkin asiaan, jos haluaa edetä hitaasti aikaisempien pettymysten ym. vuoksi tai että on aina asunut yksin, ei välttämättä osaa ottaa toista huomioon.
Itsellänkin oli tässä vuosia sitten miesystävä, jolle mökkeily oli kaikki kaikessa. Sinne piti päästä joka viikonloppu suoraan töistä ja takaisin suoraan töihin. Siellä hän oli viettänyt koko elämänsä kaikki kesät. Kävin itse siellä pari kertaa ja olisi tehnyt räjäyttää koko paska dynamiitillä. Kaikki oli vanhaa likaista rikkinäistä roskaa. Vesi ei tullut, eikä mennyt, sähköä ei ollut. Kaikki vaatteet oli pestävä reissun jälkeen ummehtuneen hajun takia. En löytänyt koko paikasta mitään syytä vierailla siellä.
Kiitti tästä hauskastakin kommentista Aikuinen nainen, viestisi jälkeen en ole ihan varma haluanko tämän miehen mökkiä koskaan nähdä...;) ;). Tuo matkaidea on varmasti hyvä ja täytyy yrittää sellainen johonkin väliin pusertaa. Ja kiitos vaan muillekin kommenteista. Kyllä nämä rakkausasiat sitten ovat monimutkaisia....