Mistä tunnistaa pitkään sinkkuna olleen naisen? (siis aidosti sinkkuna, ei mitään irtoseksi-vakipano-sinkkua)
En usko, että suhteesta tulisi mitään, jos yrittäisin sitä jonkun sarjaseurustelijan kanssa, joka ei ole ollut kuukautta pidempään sinkkuna kolmetoistavuotiaasta lähtien. Myöskään vakipanoilijanaiset eivät kiinnosta. Antakaa vinkkejä aitojen sinkkujen tunnistamiseen, etten hukkaa paukkuja turhiin naisiin.
En usko, että suhteesta tulisi mitään, jos yrittäisin sitä jonkun sarjaseurustelijan kanssa, joka ei ole ollut kuukautta pidempään sinkkuna kolmetoistavuotiaasta lähtien. Myöskään vakipanoilijanaiset eivät kiinnosta. Antakaa vinkkejä aitojen sinkkujen tunnistamiseen, etten hukkaa paukkuja turhiin naisiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sen näkee naamasta, kun on jo aikoja sitten lakannut saamasta..Siinä vinkkiä..
Ihan totta. Kyllä minä huomaan itsestäni että olen normaalia ärtyisämpi kun kuukaudet - kohta voi sanoa jo vuodet kun kolmas vuosi pyörähtää käyntiin - kuluvat eikä mitään...
Tämä yksinäisyys myös johtaa siihen, että alkaa tuntea itsensä ei-haluttavaksi...joten nykyisin varon visusti edes katsomasta miehiä tai jos katson, niin katseeni on ylpeä, kylmä ja välinpitämätön....sellainen, joka kerttoo, että en tarvitse teitä, miehet.
Siitä tunnistaa :).
Piti oikein ruveta miettimään, mistä juuri minut voisi tunnistaa ikisinkuksi. Tuntematon ja hyvänpäiväntuttu ei kyllä tunnista millään. Naapuri voisi tunnistaa siitä, ettei minulla käy miesvieraita (eikä naisvieraitakaan), mutta tässä taloyhtiössä ei naapureita paljon kyttäillä. Työympyröissä varmaan luulevat minua ihmiseksi, joka vain ei koskaan mainitse parisuhdettaan; oletusarvoisestihan tämän ikäinen nainen on naimisissa tai ainakin seurusteleva eronnut.
Jos kävisin baareissa, sinkkuuteni olisi ihan yhtä mahdoton havaita kuin muuallakin. Ainoa keino saada asia selville on siis kysyä suoraan, mutta kukapa nyt tuollaiseen irtoseksi-vakipano-utelemiseen rupeaisi rehellisesti vastailemaan?
No itse olen 23 enkä ole koskaan seurustellut, eikä sitä mistään ulkopuolelta eikä vielä jutellessakaan tunnista. Syy siihen, miksi en ole koskaan seurustellut on ujouteni ja se, että olen ollut pitkään melko yksinäinen, en siis varsinaisesti käy paljon näytillä missään muualla kuin töissä ja lähikaupassa. Syy sinkkuuteeni ei siis ole siinä, että olisin joku hoitamattoman näköinen lihava porsas joka ei kelpaa kellekään, en vaan ole koskaan tehnyt sen kummempaa tuttavuutta miesten kanssa. Nuorempana kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Olen kuitenkin kaunis ja viehättävä (kuulemma), ja jotkut ovat ihmtelleet kun olen paljastanut, ettei minulla ole minkäänlaisia suhteita ollut. Ei sitä kuitenkaan ulospäin mitenkään näe.
", mutta kukapa nyt tuollaiseen irtoseksi-vakipano-utelemiseen rupeaisi rehellisesti vastailemaan?"
Etkö vastaile rehellisesti? Mikset?
Siis ymmärrän jos kysymys on asiaton, silloin mä ainakin jätän vastaamatta ja totean että linjan on syytä muuttua tai sun hakea parempaa seuraa, mutta toisaalta ymmärrän että jotain voi kiinnostaa tuo asia. Joten multa ainakin saisi rehellisen vastauksen (jos nyt ei heti kärkeen tule urkkimaan ensimmäisen 10 asian joukossa) että olen sekä sinkku enkä ole harrastanut seksiä tai ollut minkäänlaisessa suhteessa 4 vuoteen. Ei se ole häpeiltävä salaisuus vaan fakta elämästä ja jos se antaa jollekulle jotain tietona niin en mä sitä panttaile. Siitähän sitä sitten näkisi millainen luonteenlaatu ja odotukset toisella on tai millaisia harhoja hän minusta kehittää jos kehittää ja sen mukaan tykätä tai etsiä parempaa seuraa.
Kertomalla faktoja itsestään ottaa sellaisen karmean riskin että joku saattaa pitää juuri minusta. Jos itse olen elämänfaktojeni kanssa sinut ei niitä voi käyttää aseenakaan. Joten mitä totuudessa menettää?
Minä kerron ihan avoimesti tilanteestani, jos on tarpeen. Jos joku tuntematon tyyppi kuitenkin tulee kysymään, harrastanko irtoseksiä tai vakipanoja, lähettäisin hänet jonnekin muualle kyselemään. Kyllä kohtelias pitää osata olla.
Tätini on niin puhdas ikisinkku kuin olla voi. Hänellä oli lyhyt suhde siinä vaiheessa, kun hän oli jo täyttänyt 50, mutta se lopahti nopeatsi, ja on kyllä täysin varmaa, että hänen koko muu elämänsä on mennyt täysin ilman miehiä.
Mutta kun mietin, mistä sinkkuuden olisi tätini osalta voinut tunnistaa, ei tullut mieleen juuri mitään. Päältä päin sinkkuutta ei varmasti ole koskaan voinut huomata.Yhden asian sentään keksin, mikä ehkä ei olisi hänen osaltaan ollut niin olennaista, jos hänellä olisi ollut mies/miehiä tai jopa perhe. Hän on nimittäin hyvin eläinrakas, ja hänellä on aina ollut koira, joka on täyttänyt hänen elämänsä ympäri vuorokauden. Niinpä voisi ajatella, että jos tutustut naiseen, joka ei muusta puhukaan kuin lemmikkieläimestään ja siitä, miten hän sen kanssa päivänsä viettää, ja mikäli sama nainen alkaa muistella vielä aiempia koiriaan ja kissojaankin, kyseessä on aika suurella todennäköisyydellä vannoutunut sinkku.
Akateemiset prinsessat ne niitä ikisinkkunaisia on.