Aina treffailuni päättyy niin, että joko minä kiinnostun miehestä ja hän ei minusta. Tai sitten mies kiinnostuu minusta, mutta minä en miehestä. Tämä kuvio toistuu ja toistuu. Tuntuu että teini aikoina ei ollut mitään ongelmaa löytää miestä, mutta näin 25v se on mahdotonta. Mistä edes löytää miehiä, baarit on jo nähty sieltä ei löydy mitään ja työpaikastakaan ei löydy ketään,saatika jostain kaupan kassalta. Nettitreffit on aina pettymys, mies on aina ihan erilainen kuin on kuvitellut. Ehkä se on tyydyttävä sinkkuna olemiseen 4ever.
ikuisesti sinkku?
Matilda___
9554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näin se menee.
päivänselvästi sulla on liian kovat kuvitelmat itsestäsi. ihastut näköjään aina sen verran viehättäveen mieheen, ettei hän enää kelpuuta sinua.
on täysin normaalia että näin aina sillointällöin tai jopa pääasiallisesti tuppaa käymään, mutta kun olet nainen ja parhaimmassa iässsä, niin nyt sen pitäs olla helpointa ja jatkossa vaan vaikeutuu sitämukaa kun "markkina-arvosi" rapistuu.
Mä en nuoruudessani seurustellut kertaakaan; ok, aluksi en halunnutkaan. mut sit meni 4-5v ja aloin miettiä etten haluakkaa olla aina ikisinkku, varsinkaan kun kaverit alkoi jo perustaa perhettä, ostaa kotia jne..
Mä sanoin kaikille et oon ikisinkku; ongelma oli siinä että kelpuutin vaa LIIAN HYVÄNNÄKÖISET miehet itselleni ja ne eivät taas mua halunneet :D onneksi, osasin laskea hiukan rimaa (en liikaa) ja ihan hyvä niin.. ulkoisen kuoren sijaan löysin ihanan miehen
Kukaan nainen ei ole viitsinyt edes vilkaistakaan minuun päin. Koen kyseisen asian johdosta ajoittaista katkeruutta.
Ihan mielenkiinnosta kyselen,että mitä ootte mieltä henkilöstä,jolla ei koskaan ollu seurustelusuhdetta ja jolla ei oikeestaan oo ees sosiaalista elämää tai henkilöt puuttuu sellaisesta??Voiko olla onnellinen silloin?Varmaan aika moni sanoisi yksinäiseksi,mutta itse en aina tunne niin,vaikka kaipa asia niin on.Sitä en kiellä etteikö sitä haaveilisi ajoittain elämästä jonkun toisen kanssa,mutta hivenen vaan on mennyt sivuraiteillen tää elämä.Päivät vierii eteenpäin vailla sen suurempaa tarkoitusta.
mies. Ongelmasi on tämä:
"Aina treffailuni päättyy niin, että joko minä kiinnostun miehestä ja hän ei minusta." = Eli toisin sanoen olet kiinnostunut omaa tasoasi korkeammasta miehestä.
"Tai sitten mies kiinnostuu minusta, mutta minä en miehestä." = Eli toisin sanoen mies on ollut kanssasi saman tasoinen mutta sua ei kiinnosta koska luulet itsestäsi liikoja.
Parempi olla yksin kuin ottaa huonoa miestä. Ruma, työtön tai nyhverö, niillä ei tee mitään.
Lue Laasasta
http://henrylaasanen.blogit.uusisuomi.fi/2010/06/03/yhdynta-naisten-tarjoamana-palveluksena/
Symons viittaa Coolidgen lakiin: ”Aina kun et halua jotakin, saat sen”. Laki sopii hyvin myös pariutumisen tarkasteluun ja se myös selittää usein kysytyn ilmiön: ”Miksi aina ne miehet ovat kiinnostuneita minusta, joista minä en ole kiinnostunut”.
Meninpäs nettideittiin ja lähdin kelaamaan ilmoituksia lähikaupungistani.
Huomasin että yksi naisryhmä puuttui kokonaan: Suvaitsevaiset ok perusnaiset.
He ovat pariutuneet, jäljellä on vain nirppanokkaisia elämää sietämättömiä olentoja jotka haluavat Ihan Pikkuisen Enemmän. Ja se on juuri se liikaa.
Tiedättekös mistä tiedän mikä on "ihan pikkuisen liikaa"?
Ensin kelaan listan loppuun ja tarkastan "ihannemiehen kriteerit". Täytän helposti liki kaikki kriteerit, mutta usein joku yksittäinen juttu jää kinnaamaan. Aina yksi ominaisuus. Pituus? Olen 175. Kelpaan todella monille pituuteni vuoksi, mutta välillä se on 180 ... Työtilanne? Olen työtön. Monille se ei ole este mutta joillekin on. Haluaa lapsettoman miehen... Sorry. Ei onnistu. Mulla on yhteishuoltajuus.
Jää jäljelle kourallinen naisia joiden tarpeisiin sopisin, siispä kelaan hiukan ylemmäs - naisten ominaisuuksiin. Lihavat tiputan kyydistä heti. Muut ominaisuudet ei paljoa merkkaa (tai siis merkitsee tietenkin, mutta annan mielelläni tilaa) - kunhan jotain hyvää löytyy.
Sitten siihen tarkkaan kuvaukseen. Ai että hakee pirteä-positiivista ikiliikkujaa? ... seuraava. (Ei tarkoita ettenkö pystyisi olemaan sellainen, mutta tuollaisesta naisesta tulee mieleen että ei jumalauta, ainako sitä sitten joutuisi... eikö se tiedä/kestä elämää jossa on nurjuuttakin?). Sitten jäljellä onkin kasa kaljusta pärätkääjästä unelmoivaa mirkkua ja nyt onkin tarkistuslista loppu.
Tuntuu kuin maailmasta olisi jonkinlaista toleranssia omaavat ihmisläheiset naiset loppu; sellaiset jotka on avoimia uusille ihmisille jotka on oikein mukavia tapauksia vaikka ryppyjä elämässä löytyisikin. Naisia jotka antaa syitä miehelle hymyillä eikä odota että mies on aina kuin Hangon keksi tässä osittain niin pimeässä maailmassa.
Enkä kyllä ihmettelekään miksi näin on. Mikäs ongelma sellaisilla on pariutua onnellisesti - heissähän on voittajaominaisuus!? Miksi sellaisen naisen tarvitsisikaan etsiä seuraa ja kumppania jos hän löytää ihan oivan miehen helposti? He ei vaadi Ihan Pikkuisen Enemmän ;-)