Kertokaa mulle miksi mies ei kerro ex-vaimolleen jonka kanssa 9v lapsi, että on uudessa suhteessa? Mä en vain nyt tajua vaikka kuinka väännettäs rautalangasta, että miksi ei. Ollaan oltu jo vuoden yhdessä. Mut on esitelty hänen vanhemmilleen ja ystäville, mutta se kaikkein tärkein kielletty eli suhteen luominen hänen poikaansa. Olen taipuvainen ajattelemaan, että pojalle ei voi kertoa kun äitikään ei tiedä... Olen kerran tavannut pojan 20 minuuttia ja mut esiteltiin etunimeltä. Vaikutelma oli, että isin kaveri on kylässä. Ex-vaimolle kertomattomuutta kommentoidaan syyllä: se ei hälle kuulu. Ei varmasti kuulukaan siinä määrin, että hänellä olisi valta sanella tapaileeko vai ei, mutta kyllä musta naisena tuntuu, että ex-vaimoa kiinnostas tietää varsinkin kun mies viettää päivittäin aikaa pojan kanssa. Onhan minusta pikkuhiljaa mahdollisesti tulossa jotakin jota kutsutaan "äitipuoleksi" vaikkei noin isolla pojalla enää mitään tarvetta lisävanhemmalle olekaan. Mikä tässä on nyt on siis niin vaikeaa??? Mulle tulee kohta pikkuhiljaa tunne, ettei mun kanssa olla tosissaan. Itse en ainakaan voi edes ottaa miestä tosissaan kun hän tulee paketissa johon kuuluu mulle tuntematon pikkupoika. Mun mielestä, mulle pitäs antaa tilaisuus luoda jonkinnäköinen ystävyyssuhde poikaan ennenkuin mitään yhteenmuuttoja tai perheenperustamisia jne tapahtuu. Ja jokainen meistä tietää että tuon ystävyysuhteen luominenkin on jo sinällään niin pitkä projekti ettei se ihan noin vain synny. Tarvitaan aikaa!!! Joten pitäs aloittaa nyt eikä vuoden päästä! Vaikka mut kuinka on otettu mukaan miehen elämään ystävä ja vanhemmattasolla, niin on erityisen loukkaavaa tämä meidän suhteen kieltäminen ex-vaimoon päin enkä tiedä mitä tai kenen tarkoitusperiä se palvelee. Miksei voida olla vain rehellisiä ja mainita asioista vaikka ohimennen. Inhottavaa... Saa aikaiseksi sellaisen tunteen, etten voi luottaa tähän mieheen :(
Miehellä tosiaan ikää jo kohta 40, itse oon yli kolmekymminen. Hän on eronnut 10 vuotta sitten, vaikkakin kokeilivat joitakin vuosia sitten uudestaan suhdetta pojan takia. Jos mennyt on mennyttä ja on jo havaittu 2 yrittämällä ettei suhde toimi, miksi enää yrittää edes pitää kenkää oven välissä teeskentelemällä sinkkua... ei hittovie ymmärrä!
Miehellä tosiaan ikää jo kohta 40, itse oon yli kolmekymminen. Hän on eronnut 10 vuotta sitten, vaikkakin kokeilivat joitakin vuosia sitten uudestaan suhdetta pojan takia. Jos mennyt on mennyttä ja on jo havaittu 2 yrittämällä ettei suhde toimi, miksi enää yrittää edes pitää kenkää oven välissä teeskentelemällä sinkkua... ei hittovie ymmärrä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen tismalleen samaa mieltä miehesi kanssa. Sinun olemassaolosi ei todellakaan kuulu ex-vaimolle. Ja voihan jopa olla, että exä on mustasukkainen ja muuttuu hankalaksi kuullessaan sinusta. Tosin siitä olen kanssasi samaa mieltä, että aikaamyöten sinun ja lapsen täytyy tutustua toisiinne, jos meinaatte tulevaisuudessa yhteen muuttaa. Mutta kiire ei ole. Entäs jos teillä menee poikki? Onko hyväksi lapsellekaan, että tietävät vanhempien yhtenään vaihtuvista kumppaneista? Sitä paitsi kun tutustut lapseen, on asia alta aikayksikön myös exän korvissa.
Miillaiset välit vanhemmilla on keskenään? Jos niillä ei ole välejä tavallaan ymmärrän. Toisaalta koska mies on uudessa suhteessa jonka toivot(te) muuttuvan kiinteäksi on mielestäni tuossa vaiheessa todellakin aika esitellä sinut lapselle. Ja kun sinut esitellään lapselle sinut esitellään myös viimeistään kiertotietä äidillekin joten on vähintään huomavaista ja etenkin jos kyse on yhteistyövanhemmuudesta niin myös lapsen asioihin hyvinkin olennaisesti liittyvä asia... saanhan minäkin saan kuulla uutiset siitä mitä lasteni äidin ei-enää-niin-uudelle poikakaverille kuuluu kulloinkin, ihan hyvä kuulla että lapset tykkää äijästä *pidättelee vanhemmanmustasukkaisuuttaan*...
Mielestäni ainoa huoli uudessa suhteessa on se että onko suhde vain kokeilu vai tuleeko siitä jotain oikeasti. Sen jälkeen jos asiat hoidetaan oikein alkaa toinenkin suhde; uuden ihmisen suhde lapseen. Liika "piilottelu" mielestäni vaan viivästyttää tätä suhdetta ja sen kehitystä. En ymmärrä miksi lapselta pitää pimittää asiaa ikuisuuksiin, silloinhan lapsi voi tuntea turvattomuutta tilanteessa (miksei isä kertonut aiemmin?) - enkä usko että uusi nainen kävele lapsen elämään "noin vain" siinä roolissa mikä hänestä sitten muodostuukaan.
Toisaalta tuo kuulostaa lähinnä tilanteen ylisäätämiseltä ja ylihallitsemiselta joka on tietynlaisille miehille ja miksei naisillekin tyypillistä. Ehhkä sun pitäis puhua asiasta miehelle ja osoittaa että ajattelet tilanteesta toisin, hänen pitäisi ainakin pystyä selittämään näkökulmansa ja kuunnella sinua ihan jo parisuhdedynamiikankin sanelemana. Asialla alkaa olla jo mahdollisesti merkitystä kahdelle merkitsevälle ihmiselle ja heidän parhaalleen; sinulle ja sille kersalle jos olette parisuhteen suhteen vakavissa aikeissa. Nähdäkseni olemassaoloasi ei ole tarpeen pimittää keneltäkään - vain sinun jatkuvaa hieromistasi vasten exän naamaa voitaisiin pitää tuossa vaiheessa vääränä.
Mun mielipide.
eli pojan äidille kenen kanssa ja minkälaisen ihmisen kanssa lapsi viettää aikaansa isän luona. Jos mies on noin apina, että ei uskalla kertoa jatkaneensa elämää, niin mahdollisesti yrittää päästä takaisin. Sillon kun erotaan, niin silloin erotaan. Se, mitä pariskunta kotonaan tekee, ei kuulu kenellekään, mutta se että minkälainen ihminen on uusi puoliso, kuuluu exälle vain ja ainoastaan silloin, kun ennen eroa parilla on ollut yhteisiä lapsia.
Täytyy nyt varmaan kehua omaa ex-miestä (ei liity x-men sarjaan) siinä suhteessa, että kertoo ehdokkaista myös minulle. Näin äitinä: jos ehdokki inhoaa lapsia, haluan sen tietää riittävän ajoissa (miksi rangasita lasta pakkovierailulla, jos miehen selkäränka alkaa ja loppuu penikseen). Lapsella on kuitenkin oikeus olla isänsä kanssa. Jos tapaaminen on mahdotonta uuden läsnäollessa, silloin iskän arvomaailma saa ravistuksen... Vielä tähän päivään mennessä, lapseni ovat voittaneet.
Ja ihan ihmisen vierelleen on exä löytänyt. Vaikka lapsista ei juurikaan välitä, käyttäytyy lapsia kohtaan ihan kivasti. Ei kaikki aina mene niin kun suunnittelee. Ei se välttämättä ekalla kerralla onnistu. Joskus pitää tehdä pesäero ja olla omillaan... perheenä. Rakastuminen uuteen ihmiseen ei ole hävettävä asia. Se on merkki siitä, että elämä jatkuu...