Erostamme on jo 1,5 vuotta mutta rakastan yhä exääni. Meillä on yhteinen lapsi. Mies jätti minut reilu vuosi synnytyksen jälkeen kun olin masentunut. Nyt vasta hän ehdotti minulle seksisuhdetta ja melkein suostuin ikävissäni. Sitten tajusin että lapsihan siitä kärsii, kun äiti ja isi on ja ei ole. Mies ei halua kuitenkaan yrittää yhdessä, koska vihaa minua yhä. Olin kuulemma niin ilkeä hänelle aikoinaan. Hän ei käsitä, että olin masentunut, vaikka kävimme yhdessä terapiassakin. Hän uskoo, että halusin vain eroon hänestä.
Mutta miten pääsen yli tästä, aikaa on mennyt jo aivan liikaa. Olen sanonut miehelle, että en halua kuulla hänestä mitään, että hän vain hakee lapsen ja lähtee. Ja aina hän keksii jotain asiaa ja vinkuu miksei voida olla väleissä, miksei voida tehdä jotain kivaa yhdessä. En jaksa tuollaista, koska se satuttaa yhä, rakastanhan häntä vielä. Jotenkin hän ei päästä minua pois. Ja silti hän haukkuu minua vähän väliä, kuinka teen kaikesta vaikeaa. Olen jo epäillyt, onko hänellä ns. päässä vikaa kun ei voi edes yrittää ymmärtää minua. Olen kyllä sanonut, että rakastan häntä yhä.
Niin ja vasta hän haukkui minua taas kunnes menetin hermoni. Hän sanoi, että vain testasi minua, että voisiko alkaa uudelleen minun kans, mutta olen kuulemma niin hullu ettei voi.
Raastan itseni tällä pian väsymyksen partaalle. Mitä minä teen? Ja miksi mies tekee tuollaista? Sanokaa joku mielipiteenne tästä.
Mutta miten pääsen yli tästä, aikaa on mennyt jo aivan liikaa. Olen sanonut miehelle, että en halua kuulla hänestä mitään, että hän vain hakee lapsen ja lähtee. Ja aina hän keksii jotain asiaa ja vinkuu miksei voida olla väleissä, miksei voida tehdä jotain kivaa yhdessä. En jaksa tuollaista, koska se satuttaa yhä, rakastanhan häntä vielä. Jotenkin hän ei päästä minua pois. Ja silti hän haukkuu minua vähän väliä, kuinka teen kaikesta vaikeaa. Olen jo epäillyt, onko hänellä ns. päässä vikaa kun ei voi edes yrittää ymmärtää minua. Olen kyllä sanonut, että rakastan häntä yhä.
Niin ja vasta hän haukkui minua taas kunnes menetin hermoni. Hän sanoi, että vain testasi minua, että voisiko alkaa uudelleen minun kans, mutta olen kuulemma niin hullu ettei voi.
Raastan itseni tällä pian väsymyksen partaalle. Mitä minä teen? Ja miksi mies tekee tuollaista? Sanokaa joku mielipiteenne tästä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Alistaa ja syyttelee toista, mutta itsessään ei näe mitään vikaa. Ei sellaisen kanssa pysty elämään masentumatta ja menettämättä hermojaan. Minulla meni avioeron jälkeen viisi vuotta ennenkuin pääsin jotenkin jaloilleni ja vieläkin hän on perässäni. Nyt jaksan torjua hänet ja pitää puoleni. Voimis sinulle!
Olen kyllä melko loppu, sillä hän vaan jatkaa kinuamistaan seksisuhteeseen. En voi tajuta mitä hän ajaa takaa kun niin vihaakin minua. Tällä hetkellä olen tosi väsynyt enkä jaksa. Tuntuu että annan periksi. Voimia todellakin tarvisin...
ei minulla ole sanoja. jos olisit tässä, halaisin sinua. ymmärrän.
ehkä saatat syyttää itseäsi masennuksesta, mutta ajattelen, että todellinen rakkaus ymmärtää, taistelee ja pysyy vierellä.
voimia
Olet ilmeisesti vieläkin haavoittuva ja näinkin pitkän ajan eron jälkeen teillä ei vieläkään ole terve suhde niin ei se ikinä siitä miksikään muuksi muutu. Sinun pitää vaan tehä päätös että haluatko hänet vai et ja sit pysyt siinä etkä anna hänen leikkiä tunteittes kanssa. Hän ei ole hyväksi sinulle tekstisi perusteella. Useinhan myös masennus synnytyksen jälkeen tulee koska suhde mieheen ei ole hyvä eikä kunnossa.
Hän ei ehkä muuta käyttäytymistään mutta sinä voit tehdä päätöksen että et anna hänen masentaa itseäsi enää ja kun pistät sen oven kiinni niin uudet aukee. Et voi muuttaa toista ihmistä, voit ainoastaan muuttaa omaa käyttäytymistäsi. Keskity itseesi ja kun ihmiset sanoo aika parantaa..ei se nyt ihan niinkään ole vaan että mitä sä sen ajan kanssa teet parantaa. Vaikka rakastaa toista niin ei se aina suju että teillä olisi parisuhde mutta tietenkin voitte yrittää olla ystäviä lapsen takia joku päivä. Olisi parempi jos et olisi talossa kun hän tulee ja yrittäisit niitä asioita hänen kanssaan hoitaa ehkä jonkun toisen kautta jos mahdollista ollenkaan. Älä ala minkäänlaiseen juttuun muusta kun busineksestä mitä mä kutsun lasten asioitten hoitamista. Sun pitää auttaa itseäsi ja lastasi saman tien. Ei hän muutu, olisi muuttunu jos olis halunnut jo tämän ajan kanssa. Kyllä sullekkin se oikea löytyy joka ei tee sua hulluksi tai masentuneeksi. Paljon tsemppiä vaan ja nauti kesästä.
Samantyyppinen tilanne täällä. Meidänkin erostamme on kohta 1,5 vuotta, mies lähti yks kaks yllättäen erään työpäivän jälkeen kun poikamme oli puolivuotias. Kertoi syyksi rakkauden sammumisen.
Lähti ensin hotelliin pariksi yöksi ja sen jälkeen kaverinsa luo asumaan. Sitten muutti omaan kämppään. Minuun ja poikaamme hänen suhtautumisensa vaihtelee jatkuvasti. Toisessa ääripäässä ei vastaa edes puhelimeen, ei hoida eikä tapaa poikaansa. Toisessa ääripäässä haluaa viettää meidän kanssamme aikaa kuten ennenkin, perheenä ja pariskuntana (seksi tietysti mukana). Näiden äärilaitojen välissä vastaa puhelimeen enempi vähempi aktiivisesti ja hoitaa poikaansa max kerran viikossa. Puolentoista vuoden aikana hän on tehnyt 2 come backia. Ja 2 samanlaista karkumatkaa kuin ennenkin.
Tuo että muuttuuko ihminen on sitten hyvä kysymys. Minusta asia ei ole ihan niin yksioikoinen että ellei ihminen puolentoista vuoden aikana muutu niin ei muutu ikinä. Kyllähän ihminen muuttuu suhteessa ollessaankin, mennään naimisiin ja päätetään olla aina yhdessä ja sitten kuitenkin erotaan. Yhtä lailla eron jälkeen mieli voi muuttua. Mutta yhteenpaluu vaatii tietysti molempien osapuolien halua ja on erityisen rankkaa etenkin sille osapuolelle joka alunperin jätettiin. Miten luottaa siihen ettei se taas lähde?
En yhtään ihmettele että menetät hermosi miehesi kanssa. Ja hienoa että olet sentään noinkin hyvin pystynyt pitämään hänet luotasi pois vaikka hän on takaisin tupannut. Rakasta ihmistä on kuitenkin vaikea torjua etenkin kun hän on oman lapsen isä.
Lainaa tai osta itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Se auttaa sinua ymmärtämään paremmin sitä, miksi suhteenne ei toiminut eikä toimi jatkossakaan. Kirja auttaa sinua käsittelemään eroon liittyvät tunteet ja eheytymään pikkuhiljaa omaksi itseksesi, niin että pystyt jättämän menneen parisuhteesi menneisyyteen ja kohtaamaan x:si vain lapsesi isänä. Sinun täytyy saada takaisin itseluottamuksesi ja vahvistua. Mainitsemaani kirjaa käytetään perusteoksena eroseminaareissa, joka on vertaistukiryhmä eronneille, voit myös osallistua sellaiseen mahdollisuuksien mukaan.