meillä on avioerohakemus jätettynä. Syitä eroon oli monta ja monen monta vuotta yritettiin liittoa paikkailla avioliittoneuvojilla jne. mutta sitten vaan kummaltakin loppui puhti.
Nyt kuulin että tulevalla ex-miehelläni on jo uusi nainen. Ihan sietätämätöntä on minulle se, että tämä uusi nainen on vanha ystäväni. Tiedän että he kumpikin ovat vapaita tekemään omat päätöksensä mutta miten ihmeessä itse selviän tämän tunteen kanssa etten tulisi katkeraksi ja piikikkääksi exäksi? Mielessä pyörii mustasukkaisena "ovatko he jo liiton aikana tapailleet, mistä he puhuu, paljonko nauravat helppouskoisuuttani" jne. Tämä on ihan kamalaa ja haluan todellakin päästä tästä eroon.
Nyt kuulin että tulevalla ex-miehelläni on jo uusi nainen. Ihan sietätämätöntä on minulle se, että tämä uusi nainen on vanha ystäväni. Tiedän että he kumpikin ovat vapaita tekemään omat päätöksensä mutta miten ihmeessä itse selviän tämän tunteen kanssa etten tulisi katkeraksi ja piikikkääksi exäksi? Mielessä pyörii mustasukkaisena "ovatko he jo liiton aikana tapailleet, mistä he puhuu, paljonko nauravat helppouskoisuuttani" jne. Tämä on ihan kamalaa ja haluan todellakin päästä tästä eroon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on exiä, mitä noita mietit. Olette eronneet ja sillä selvä. Vai etkö kuitenkaan ollut varma, haluatko erota? Vaikka monta vuotta jahkasitte? Tyypillistä naisille, miehen hyvyys huomataan vasta kun uusi nainen astuu kehiin. Ja etenkin kun uusi nainen sattuu olemaan vanha ystävä.
En naisena ymmärrä yhtään, miksi kaivata vanhaa elämää takaisin? Miksi olla mustasukkainen entisestä miehestään? Mennyt on mennyttä. Hyvien hetkien muistelussa kannattaa muistaa myös ne huonot asiat, jotka eroon johti.
Lopeta nyt heti alkuunsa tuo liika ajattelu. Varmasti tulet katkeraksi ja piikikkääksi exäksi. Ethän semmoinen kuitenkaan halua olla?
En halua häntä takaisin, missään nimessä. Eropäätös on varma ja exän hyvät piirteet huomasin jo liiton aikana. Ne vaan eivät riitä aina.
En kaipaa vanhaa elämää takaisin, mielestäni en niin sanonut missään vaiheessa? Haluaisin jotain vinkkiä, millä tavalla tämän asian saisi käsiteltyä pois ajatuksista ja pystyisin hyväksymään heidän tapailunsa. Minun hyväksyntääni he eivät kaipaa, enkä myöskään kuvittele moisen heitä kiinnostavan. Saati että tuo mulle kuuluisikaan, aikuisia ihmisiä.
Eli jos on jotain muita keinoja kuin "lopeta heti alkuunsa tuo liika ajattelu", niin ilolla ottaisin vastaan. Vinkkejä luettavista kirjoista, nettisivuista tms.
"Eli jos on jotain muita keinoja kuin "lopeta heti alkuunsa tuo liika ajattelu", niin ilolla ottaisin vastaan. "
kaikkein parhaiten auttaa omaan elämään panostaminen. erityisesti uudet liikuntaharrastukset auttavat eteenpäin, mutta uudet harrastukset yleensäkin. harrastaessa ei yleensä tule murehdittua maailman menoa. jos harrastus liittyy liikuntaan, mukavan ajanvietteen lisäksi pluspuolelle tulee tietenkin vielä terveydelliset ja ulkonäölliset seikat.
Ehdotan myös kuntonyrkkeilyä, suklaata, viiniä, uskontoa, koiria, feministiseuraa.
fiiliksesi ovat täysin ymmärrettäviä. Kummallista sinänsä, että aiemmat kommentoijat patistavat sinua hankkimaan omaa elämää ja olemaan välittämättä siitä, että tulevalla exälläsi on uusi - itse nimittäin ymmärrän asian niin, että sinua rassaa eniten se, että tuo uusi nainen on vanha ystäväsi. Vaikka ero on selvä asia, niin kyllä itselleni tulisi jotenkin "selkään puukotettu" olo, jos kuulisin oman exäni (eromme tuli voimaan kuukausi sitten) tapailevan nyt jotain kaveriani! Miettisin aivan varmasti samoja asioita kuin sinäkin... Lisäksi itselläni on periaate, että ystävini nykyisiin tai entisiin miehiin en sekaannut - kyllä nyt maailmassa muitakin on!
Ei noihin tuntemuksiisi ole mitään kerralla parantavaa lääkettä ; sinun on vain käytävä ne läpi, podettava pahaa mieltä - sitten eräänä päivänä huomaat, ettei asia rassaa enää niin paljoa. Jos nyt väkisin työnnät nuo ajatukset pois mielestäsi, ne tulevat aivan varmasti eteesi. Vaikutat hyvin fiksulta naiselta - anna itsellesi aikaa toipua erosta ja totuttautua uusiin kuvioihin, negatiivisiä fiiliksiä kieltämättä.
Ja joo, toi on tuossa suhteessa se pahin kompastuskivi, että exän uusi on vanha ystäväni. Tässä on käynyt monenlaista synkkää epäluuloa mielessä, toivottavasti turhaan. Ja luultavasti turhaan.
Kiitos vastanneille.
todellista ajattelemattomuutta sekä exältäsi että vanhalta ystävältäsi. Ymmärrän täysin tunteesi.
Tuollaisen voisi juuri ja juuri ymmärtää, jos kyseessä on pieni paikkakunta, jossa vapaista kumppaniehdokkaista on vain vähän tarjontaa. Mutta jos asut hiukankaan isommalla paikkakunnalla on tuollainen enemmänkin säälittävää! Ovatko molemmat todellakin niin saamattomia, etteivät löydä seurustelukumppania kuin sinun kauttasi?
Sinuna en kuitenkaan vaipuisi piikikkyyteen tai katkeruuteen, vaan jatkaisin elämääni katsoen eteenpäin kohti tulevaisuutta ja uusia seikkailuita. Jätä tuollaiset sosiaalisesti rajoittuneet sääliöt keräämään matkallesi jääneet rippeet, kun itse nautit tuoreista tuulista ;-)