Tästä on ihan varmasti jo puhuttu, mutta puhutaanpa nyt vielä kerran!
Onko täällä muita avovaimoja, vaimoja tai tyttöystäviä, joiden seksihalut ovat miehen haluja isommat? Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 3,5 vuotta ja yhdessä on asuttu 2,5 vuotta. Olen melkeinpä nymfomaani ja miehelleni riittää nykyään kerran viikossa.
Kokeiltiin yhdessä vaiheessa avointa suhdetta, josta jäi lähinnä nolostunut olo. Mieheni ei kiinnostunut yhdestäkään muusta naisesta, kun minä taas hurvittelin minkä kerkesin. Lopulta tajusin, ettei hillitön paneskelu ole sitä, mitä haluan ja lopetimme kertaheitolla hippien leikkimisen. Mieheni on niin hieno ihminen, että haluan panostaa vain häneen.
Pärjään nykyisessä tilanteessani, vaikka oman käden oikeutta tulee käytettyä. Tahtoisin kuitenkin päästä masturboinnista eroon, koska mielestäni se on jotenkin ällöttävää. Olen kyllä mieheni kanssa oppinut arvostamaan seksiä enemmän ja se tuntuukin paremmalta, kun sitä ei harrasta joka päivä.
Ainut asia, joka minua haittaa, on riittämättömyyden tunne. Minun on vaikea uskoa, että mies haluaa minua oikeasti, kun hän haluaa niin harvoin. Minulle on vain jäänyt päähän elämään sellainen myytti, että mies on aina halukas. Mieheni kuitenkin vakuuttelee, ettei kyse ole siitä, että minussa olisi jotain vikaa. Hän nyt vain on vähemmän halukas kuin miehet yleensä.
Onko täällä muita avovaimoja, vaimoja tai tyttöystäviä, joiden seksihalut ovat miehen haluja isommat? Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 3,5 vuotta ja yhdessä on asuttu 2,5 vuotta. Olen melkeinpä nymfomaani ja miehelleni riittää nykyään kerran viikossa.
Kokeiltiin yhdessä vaiheessa avointa suhdetta, josta jäi lähinnä nolostunut olo. Mieheni ei kiinnostunut yhdestäkään muusta naisesta, kun minä taas hurvittelin minkä kerkesin. Lopulta tajusin, ettei hillitön paneskelu ole sitä, mitä haluan ja lopetimme kertaheitolla hippien leikkimisen. Mieheni on niin hieno ihminen, että haluan panostaa vain häneen.
Pärjään nykyisessä tilanteessani, vaikka oman käden oikeutta tulee käytettyä. Tahtoisin kuitenkin päästä masturboinnista eroon, koska mielestäni se on jotenkin ällöttävää. Olen kyllä mieheni kanssa oppinut arvostamaan seksiä enemmän ja se tuntuukin paremmalta, kun sitä ei harrasta joka päivä.
Ainut asia, joka minua haittaa, on riittämättömyyden tunne. Minun on vaikea uskoa, että mies haluaa minua oikeasti, kun hän haluaa niin harvoin. Minulle on vain jäänyt päähän elämään sellainen myytti, että mies on aina halukas. Mieheni kuitenkin vakuuttelee, ettei kyse ole siitä, että minussa olisi jotain vikaa. Hän nyt vain on vähemmän halukas kuin miehet yleensä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ettei hän vain olisi piilohomo ? Tuli vain mieleen, voihan ne halut vaihdella miehilläkin itselläni oli kyllä toistepäin. Hän halusi enemmän kuin minä, alussa itse olin halukkaampi ja sitten kun hän ei hallunnut se oli isku vasten kasvoja. Tiedän miltä susta tuntuu. Mutta jutelkaa.. Ei väkisin ,ei pakottamalla (siitä tulee miehelle paineita ja hän ei kykene sitä vähää.. ) mutta fiksusti. Ja koilele seksi hepeneitä. Jos ne ei pure... Epäilen alkuun laittamaani ajatusta. Tosin itse olin avioliitossa en avo- no onko sillä merkitystä kysyt ? On. Mulle ainakin.
asiaa siten, että sulle seksi ja se, että miehesi haluaa sua on sulle takuumerkki, eikä välttämättä liity mitenkään haluun olla yhtä, henkisellä tasolla. Sä vaan haluat mieheltäsi vakuutteluja omasta hyvyydestäsi ja haluttavuudestasi. Sanoit vielä olevasi lähes nymfomaani.. Luuletko että miehen itsetunnolle tekee hyvää, kun huomaa, ettei saa naistaan tyydytettyä kuin ehkä hetkeksi, jos siksikään.
Vika on sun omassa riittämättömyyden tunteessa, ei siinä, monestiko viikossa mies haluaa. Jotenkin mulle tulee mieleen, että sä käytät tavallaan miestä hyväksesi omaa itseäsi pönkittääksesi, eikä seksinne ole kovinkaan henkistä yhteyttä.
Voin olla väärässä, mutta saatan olla lähellä oikeaakin. Mieti.
Nainen saa haluta seksiä, useasti. Itse ratkaisin tilanteen eroamalla silloisesta miesystävästäni. Tosiasiat on vain tunnustettava. En olisi jaksanut kärvistellä pitkään suhteessa, jossa seksiä harrastettiin kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Itse haluan seksiä noin 5 kertaa viikossa. Nykyisen avomieheni kanssa menee hyvin seksirintamalla: harrastamme seksiä noin 4 kertaa viikossa ja se tuntuu sopivan meille molemmille.
Ymmärrän kyllä pointtisi ja olen pohtinut näitä asioita erittäin paljon. Ennen mukana oli oman egon pönkittämistä ja miehen hyväksikäyttöä, mutta olen oppinut siitä melkein kokonaan eroon. Nykyään henkinen yhteys on sen vuoksi parempi. Ajatus siitä, etten kelpaisi ei siis todellakaan ole mikään kokopäiväinen ja jatkuva enää. Se on pikemminkin hämärä pieni peikko, joka silloin tällöin luikertelee mieleen.
Nymfoilu ei siis johdu mistään surkeasta itsetunnosta. Enpä sitten tiedä, mistä se johtuu. Ehkä ihmiset ovat erilaisia. Tiedän, ettei miehen itsetunnolle tee hyvää se, ettei pysty tyydyttämään naistaan. Miehelläni on ollut pieniä paineita suhteeni. En vain osaa esittää, etten tahtoisi seksiä enemmän.
Juuh, voin sanoa samaa kuin aloittaja, onkohan se vain myytti että miehet haluavat seksiä kokoajan...Ainakin kaikki pitemmät suhteet (4kpl) ovat olleet sellaisia että miehet on ollu niitä jotka eivät halua läheskään yhtä paljon kuin minä naisena? En ole voinut ymmärtää, monesti se meni jopa kerjäämiseksi...mikä nyt ei kovin itsetuntoa paranna... Tuntuu jopa välillä pahalta että olenko jotenkin omituinen tai jotain kun haluaisin tosiaan useammin kuin vaikka kerran viikossa.
Yhdessä suhteessa alusta asti oli ihan oikeasti jopa vain pari kertaa vuodessa... Ja sekin oli niinkuin 10 min, ottamatta minua paljon huomioon. Mikä miehiä vaivaa? Paljon puhetta mutta vähän tekoja. Joskus vaan tympii:(
MIehet ovat nykyään keskimäärin huonokuntoisia, lievästi ylipainoisia, tekevät liikaa työtä, syövät epeterveellisesti, nukkuvat liian vähän ja ovat liikaa tietokoneella. Kaikki tämä vähentää seksuaalista halukkuutta. Naiset taas elävät monesti säännöllisemmin ja terveellisemmin. Siksi entinen halukkuusasetelma on monesti nykyään kääntynyt päälaelleen.
Itse olen huomannut että kun elämäntavat ovat kunnossa, on energiaa seksiinkin ihan eri tavalla.
naisetkin lihovat nykyään paljon enemmän kuin ennen.
vaimon lihavuus vie mieheltä halut.
Olen kokenut molemmat puolet.
Olin suhteessa vähähaluiseen mieheen. Seksiä oli aluksi pari kertaa viikossa, mutta nopeasti harveni kertaan viikossa ja sitten kertaan kahdessa viikossa. Se oli kyllä ärsyttävää, piti oikein laskea, että jos nyt on seksiä niin seuraavan kerran voisi sitten olla vappuna ja sitten ehkä kerran ennen Juhannusta. Yritimme puhua asiasta. Mies sanoi, ettei koskaan ole juuri halunnut seksiä enempää, että hän vain on sellainen. No minkäs sille sitten mahtaa. Kai sitä joskus voisi rakastella, vaikka ei haluttaisikaan? Tai en tiedä, onko sellainen miehille yhtä helposti mahdollista kuin naisille. Yritin elähdyttää seksielämäämme, luimme kirjoja, tein aloitteita, suorastaan vonkasin. Lopulta seksiä oli ehkä kerran kuussa ja se olikin jo lopun alkua. Ei toki ainoa syy, vaan sellainen ryväs asioita, joka tietysti vaikutti seksihalukkuuteenkin lopulta.
Seuraavan miehen seksuaalinen halukkuus tuntui ihanalta. Monta kertaa peräkkäin, useita kertoja päivässä. Tunsin itseni halutuksi, prinsessaksi, ihanaksi. Heräsin henkiin. Seksi oli hyvää ja nautin siitä. Ensimmäisen kuukauden olin yllättynyt, sitten ihastunut. Muutaman kuukauden päästä olisin halunnut tehdä jotain muutakin, esim ulkoilla. Tai käydä leffassa. Myös nukkua :) Tästäkin puhuttiin. Sovittiin, että hän "ahdistaa" minua vähemmän. Ei auttanut. Sitten sovimme, että hän odottaa, kunnes minä teen aloitteen. Siinä vaiheessa olin tietysti niin kurkkuani myöten täynnä seksiä, että en viikkoon tehnyt aloitetta, joten hän teki. Viimeinen niitti oli, kun olimme matkalla pitkän viikonlopun ulkomailla, ja miestäni kiinnosti lähinnä sekstailu hotellissa.
Olen lukenut, että on lottovoitto löytää ihminen, jonka kanssa seksihalut kohtaavat. Minulla eivät ole kohdanneet. Nyt olen taas tilanteessa, jossa minun tekisi mieli ehkä 2-3x viikossa ja saan yleensä kerran. Hyvin harvoin kaksi. Taas lasken, että nyt haluttaisi, mutta jos saan viikonloppuseksini jo perjantaina, sitten jään ilman lauantaina _enkä_ sunnuntaina saa krapulaseksiä.
Minua ei onneksi masturbointi ällötä, mutta ei se ole sama, kuin toisen iho omaa ihoa vasten, ja siitä jää tyhjä tunne. Minullakin on joskus ajatuksia, että jos olisin laihempi/pitkätukkaisempi/kauniimpi/fiksumpi/jne, niin hän haluaisi minua useammin.
Voisiko joku vähähaluinen mies kommentoida näitä asioita? Ja millä pelisäännöillä omassa suhteessasi pelataan? Annatko, vaikka ei niin haluttaisikaan?
24v mies täällä hei. Olen tässä yrittänyt juuri pohtia mistä johtuu oma haluttomuuteni seksiin nykyisessä suhteessani. Puoli vuotta sitten olin itse tyytymätön seksin määrään suhteessa yhteenmuuton jälkeen. Ennen yhteen muuttamista seksiä harrastettiin 2-3 kertaa viikossa, joka olikin minulle se sopiva määrä mielestäni.
Muutettuamme kesti yli viikon ennen kuin harrastimme ensimmäistä kertaa seksiä yhteisessä kodissamme. Sen jälkeen seksin määrä on vähentynyt ja vähentynyt. Lopulta seksiä sai kerran kahdessa viikossa vaikka ainakin lähes joka toinen ilta yritti vähän vihjailla kehonkielellä ja sanallisestikin. Kun kysyin syytä asiaan, ei tyttöystävä juurikaan osannut vastata mistä haluttomuus johtuu.
Nyt olen itse siinä tilanteessa, että ei tee mieli seksiä. Viime kerrasta ei kuitenkaan ole kuin puolitoista viikkoa, mutta seksi ei kiinnosta tippaakaan. Tyttöystävä on ehkä juuri tästä syystä aktivoitunut enemmän itse? Hän lähestyy nyt minua useammin ja kopeloi vähän sieltä sun täältä milloin missäkin tilanteessa. Puoli vuotta sitten olisin ollut haltioissani, nyt lähinnä kummastelen ja ahdistun, "ei kai se nyt halua seksiä, ei tekisi yhtään mieli." Ja tiedän, että laukeamiseni kestäisi ainakin puoli tuntia jos alkaisin haluttomana harrastamaan seksiä...eikä se ole kovin mukavaa kummallekaan.
Johtuukohan oma haluttomuuteni siitä, että tyttöystäväni oli ensin se haluttomampi ja jotenkin vieroitti minut seksistä? Tuntuupas kaukaa haetulta, mutta jotenkin tuntuu siltä, että tyttöystävän "pihtaus" johti tähän. Ehkä itsetunto koki niin suuren kolauksen, että jotenkin luovutin kokonaan asian suhteen - eipähän enää pety jos alkaa ehdottelemaan.
Mutta haluan kysyä: "laukeamiseni kestäisi ainakin puoli tuntia jos alkaisin haluttomana harrastamaan seksiä...eikä se ole kovin mukavaa kummallekaan. " Siis mitä? Pari minuuttiako seksin sitten pitäisi kestää? Ihmetyttää vaan, sillä minulla ja miehelläni on usein semmoiset tunnin sessiot, sillä hän pyrkii ennen kaikkea tyydyttämään minut, kun tietää itse olevansa tässä mielessä vähän "helpompi" tapaus :P
Kyllä olisi kissanpäivät, kun mies kestäisi puoli tuntia :)
No joskus kyllä venyy yli tunnin mittoihinkin ihan halukkaanakin, mutta mutta...kun omalla tyttöystävälläni ei ole kunto ehkä aivan parhaimmillaan, on hän väsynyt ja kipeä jo puolen tunnin yhdynnän jälkeen. Ja siitä saa sitten kuulla koko seuraavan päivän kuinka sieltä ja täältä jomottaa. :) Enkä siis edes ole mikään kovaotteinen rakastaja.
Ja kun tyttöystävä yleensä saa orgasmin ensimmäisenä - eikä hän osaa juurikaan pidätellä sitä - tuntuu siltä, että sen jälkeen hän vain odottaa kiltisti paikoillaan kunnes minä saan omani. Eipä siinä ainakaan kiihottumaan pääse, yleensä se into latistuu naisen orgasmin jälkeen tästä syystä. Ja ei, ei hän ainakaan omien sanojensa mukaan osaa laueta uudestaan edellisen orgasmin perään. Yli tunti ollaan kokeiltu, mutta ei niin ei.
mulla oli exän kanssa ihan sama juttu!
ongelmat alkoivat siitä, että exältä meni viikoksi-kahdeksi seksihalut. minä vittuunnuin ja päätin, etten sitten tee aloitteita kun ne torjutaan.
"Nyt olen itse siinä tilanteessa, että ei tee mieli seksiä. Viime kerrasta ei kuitenkaan ole kuin puolitoista viikkoa, mutta seksi ei kiinnosta tippaakaan. Tyttöystävä on ehkä juuri tästä syystä aktivoitunut enemmän itse? Hän lähestyy nyt minua useammin ja kopeloi vähän sieltä sun täältä milloin missäkin tilanteessa. "
joo näinhän siinä sitten kävi, että varmaan 3 viikon kuivan kauden jälkeen avovaimo olisi halunnut seksiä. no sepä ei kiinnostanut enää kovinkaan paljoa. velvollisuusseksiähän siitä tuli. ja sama juttu, meni aivan liian kauan laukeamiseen. on aivan perseestä hinkata putkeen puoli tuntia, ei se ole oikeasti hyvästä. ei todellakaan huvita alkaa sekstailemaan joskus nukkumaanmennessä, kun tietää että siinä tapauksessa on vielä tunnin päästä on hereillä ja aamulla aikainen herätys.
onneetonta seksiä ja väsyneenä töihin vai heti nukkumaan ja virkeänä töihin, lienee selvä että tuossa vaiheessa seksi jää.
pari vuotta kärvisteltiin, seksiä oli ensin ehkä krt/vko sitten krt/2viikkoa ja lopussa krt/kuukausi. sitten erotiin.
en tiedä oltaisiinko jouduttu tuohon kierteeseen jos avokki ei olisi silloin kerran pihdannut montaa viikkoa. mahdollisesti, en pitänyt avokkiani muutenkaan kovinkaan kummoisena seksikumppanina.
"Kyllä olisi kissanpäivät, kun mies kestäisi puoli tuntia :)"
et istuis seuraavana päivänä kunnolla kun olis paikat hellänä.
tuskinpa olisi hauskaa.
Voi voi.... Vai että "vähemmän halukas kuin miehet yleensä". Kuinka halukkaita me miehet sitten yleensä ollaan? Pitääkö miehen olla aina valmiina kuin partiopoika?
> Ainut asia, joka minua haittaa, on riittämättömyyden tunne. Minun on vaikea uskoa, että mies haluaa minua oikeasti, kun hän haluaa niin harvoin.
En usko, että kyse on vain tunteesta. Uskon, että haluat enemmän seksiä.
Miehesi teki kaukaa viisaasti, kun antoi sinun juoksennella ympäriinsä ja nyt haluat vain miestäsi :)
Kokeilkaa niin, että mies tyydyttää sinut käsin tai muuten. Siten, että ennalta on sovittu, että miehen ei tarvitse tehdä mitään omalla leikkikalullaan. Osoita, että hän voi tyydyttää sinut muutenkin.
Kun hän huomaa pystyvänsä tyydyttämään sinut kun haluaa, niin ehkä välillä voi haluta itsekin seksiä useammin, kun näkee sinun nauttivan hänestä joka tapauksessa...
Olen 33 ja emäntä 24
3½ vuoden suhteen jälkeen olen ollut johta 8 kk haluton
Alussa seksi maistui ja halusin sitä aina kun voitiin. nyt ei sit mitenkään sytytyä
Seksi tarjkoittaa meill sitä että raksutin stimuloi mut kovaksi ja ottaa poskeen.
harvoin innostus panemaan peppuun tai pimppaan.
tykkään raksusta kovasti mut seksi ei luonnista. no selityksenä on lisääntynyt ylipaino ja yö työ
Taksi kuksikina olen usein kiihottuneempi yön katu kissoista kun kotona seksiä mankuvasta koti kissasta.
Ongelmat ovat jo johtamassa keskusteluun seurustelun lopetamisesta.
Mutta rakastan tätä koti kissaa.
Hän on just mun makuun oleva prinsessa.
Vaan en jaksa nussia.
Rakkautta tuntuu olevan, ja muuten mukavaa yhdessä. Toivoa on siis!
Jos seksi ei ole vähistä haluista huolimatta varsinaisesti vastenmielistä, tee miehen työ ja hoitele kotikissasi aina välillä pitkän kaavan kautta.
Heitä vatsalleen sängylle, levitä rasvaa tai öljyä selkään, reisiin, pakaroille...niitten väliin...
Voit antaa hänelle nautinnon käsin, ja kissa kehrää taas pitkään.
Tärkeintä on, että läheisyys säilyy ja YRITÄT välillä innostua seksistä parisuhteenne takia. Vaikka sitten vain hoitamalla kuin kotityö. Kai kissasi nautinto on kuitenkin mukavaa katseltavaa, eikä seksin tarvitse juuri nyt olla panemista. Voit helliä kisua.
Olimme samassa tilanteessa pitkään, mieheni ei vaan innostunut ja minä kuihduin kuukausi kuukaudelta enemmän. Pohdin, onko meidän todella erottava siksi, että seksiä on (mielestäni) aivan liian harvoin; muutaman kerran kuussa. Koen rakastellessa valtavaa yhteenkuuluvaisuutta, on vaikea selittää sitä onnellisuuden tunnetta, joka tulee, kun yhdistyy fyysisyys ja henkisyys. Olen myös oikea nautiskelija. Mieheni tuntuu ihanalta.
Asiat johtivat kohdaltamme mainitsemaasi keskusteluun saakka. En enää tuntenut toivomaani läheisyyttä mieheeni, halailu ja lähekkäin nukkuminenkin tuntui usein vain pahalta; olisin halunnut toverillisuuden lisäksi myös eroottista latausta. Vedin itseäni henkisesti ja fyysisesti kauemmas, harrastin uusia omia juttuja, mies oli hämmentynyt, minä olin, palat oli kurkussa aamusta iltaan ja tunnelma surullinen. Itkua riitti. Kun pelätyn keskustelun aika koitti, päätimme vielä yrittää. Kaikki muu on kuitenkin hienosti.
Tuosta on nyt pari kuukautta, ja hyvältä näyttää. Uskalsin aidosti tyhjätä pöydän, mitä etukäteen epäilin. Katkeruus on tiessään, tiedän ettei mies "ole tahallaan paha." Olen rakastunut uudelleen ja meillä on ollut valtavasti fyysistä läheisyyttä. Hipaisuja ohi kulkiessa, lähekkäin nukkumista ja kyllä: sitä seksiäkin! Uskallan haaveilla taas tulevastakin, ja nyt tuntuu uskomattomalta, että edes kävimme läpi eron mahdollisuutta.
Miehenikin tekee nyt alotteita (olen ollut välillä hämmentynyt, siitä kun on niiiiiin kauan) ja on leikkisä ja kokeilunhaluinen. Olen ikionnellinen, ja toivon, ettei tällainen haluttomuuden määrä kohtaa kumpaakaan meistä tässä laajuudessa enää koskaan!!! Uskon, että osaamme myös vältellä tilannetta ja pitää yllä erotiikkaelämää tavalla tai toisella. Juuri nyt se sujuu kuitenkin ihan itsekseen, ihanaa!