Alan olla niin kypsä tähän koko suhteeseen. Otetaan esimerkkinä tää viikonloppu:
Poikkis on intissä ja pääsi perjantaina lomille. Sovittiin että se tulee hakee mua kymmeneltä töistä. Noh, kello on kymmenen eikä sitä näy. Koitan soittaa useesti ja sillä on puhelin kiinni. Ehin just ja just juosta vikaan bussiin koska en uskalla ottaa riskiä ettei se tuu ja joudun kävelee 20 km. Noh 20 yli kymmenen se sit soitti että oon koht siin pihalla. Sanoin että oon jo bussissa ja se loukkaantu koska en luottanu et se tulee?! Wtf.
Noh, se ajo sit suoraa meille ja oltii oltu meil joku 10 minsaa ni sen ÄITI soitti (poika täyttää siis 20 kohta...) että sen pitää mennä kotii yöks. Aloin sit möksii vähä ja poikkis lähti ovet paukkuen. Se lupas soittaa lauantaina neljän aikaa ku meni johonki lakkiaisii. Kysyin vielä et nähääkö varmasti ja se lupas.
Lauantaina kello tuli neljä eikä se soittanu. Eikä soittanu viideltä, kuudelta tai seiskaltakaa. Seittämältä lähetin viestin että missä meet ja se sano et lähtee koht stadii ja menee kavereitten kaa dokaa. Kysyin sit et mites se meijän näkeminen ja se vastas vaa "no voit kai tulla käymää jossai baaris tms". Siitä alko sit iha massiivinen riita, mulla oli niin nöyryytetty olo ku olin oottanu sitä koko päivän. Soitin itkien et haluuko se ees olla mun kaa enää ja se vaa nauro (!!) ja kysy et mitä mä sekoilen. Avauduin sit et ei täs suhtees oo mitää järkee yms ja se vastaili tosi välinpitämättömästi.
Tänää se sit tuli käymää tuntii ennenku sen piti lähtee takas inttii ja sano että mä oon liian takertuva ja mun käyttäytyminen on sairasta eikä se ymmärrä miks suutuin sille. Muisti myös toki hehkuttaa miten hauskaa niillä oli eilen.
Ällötti vaa ku se vuoronperää sano että rakastaa mua ja välil taas et takerrun liikaa ja oon vainoharhanen. Ällöttää koko ihminen täl hetkel.
Kenessä nyt oikee on vika, oon mä vaa seonnu?
Poikkis on intissä ja pääsi perjantaina lomille. Sovittiin että se tulee hakee mua kymmeneltä töistä. Noh, kello on kymmenen eikä sitä näy. Koitan soittaa useesti ja sillä on puhelin kiinni. Ehin just ja just juosta vikaan bussiin koska en uskalla ottaa riskiä ettei se tuu ja joudun kävelee 20 km. Noh 20 yli kymmenen se sit soitti että oon koht siin pihalla. Sanoin että oon jo bussissa ja se loukkaantu koska en luottanu et se tulee?! Wtf.
Noh, se ajo sit suoraa meille ja oltii oltu meil joku 10 minsaa ni sen ÄITI soitti (poika täyttää siis 20 kohta...) että sen pitää mennä kotii yöks. Aloin sit möksii vähä ja poikkis lähti ovet paukkuen. Se lupas soittaa lauantaina neljän aikaa ku meni johonki lakkiaisii. Kysyin vielä et nähääkö varmasti ja se lupas.
Lauantaina kello tuli neljä eikä se soittanu. Eikä soittanu viideltä, kuudelta tai seiskaltakaa. Seittämältä lähetin viestin että missä meet ja se sano et lähtee koht stadii ja menee kavereitten kaa dokaa. Kysyin sit et mites se meijän näkeminen ja se vastas vaa "no voit kai tulla käymää jossai baaris tms". Siitä alko sit iha massiivinen riita, mulla oli niin nöyryytetty olo ku olin oottanu sitä koko päivän. Soitin itkien et haluuko se ees olla mun kaa enää ja se vaa nauro (!!) ja kysy et mitä mä sekoilen. Avauduin sit et ei täs suhtees oo mitää järkee yms ja se vastaili tosi välinpitämättömästi.
Tänää se sit tuli käymää tuntii ennenku sen piti lähtee takas inttii ja sano että mä oon liian takertuva ja mun käyttäytyminen on sairasta eikä se ymmärrä miks suutuin sille. Muisti myös toki hehkuttaa miten hauskaa niillä oli eilen.
Ällötti vaa ku se vuoronperää sano että rakastaa mua ja välil taas et takerrun liikaa ja oon vainoharhanen. Ällöttää koko ihminen täl hetkel.
Kenessä nyt oikee on vika, oon mä vaa seonnu?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hei, jotkut pojat vaan on tommosia tuossa iässä. Olet toisaalta oikeassa suuttuessasi, mutta onhan sillä poikaystävälläskin siinä sumplimista intin ja kavereiden ja perheen ja sun välissä lyhyillä vapailla. Koita yrittää olla ymmärtäväinen, mutta sano sille, että vois ens kerralla ilmoittaa suunnitelmien muutoksista etukäteen, tai neuvotella niistä sun kanssa ja kertoa miksi joku muu meno tuntuu tärkeämmältä kuin teidän näkeminen. Jos ei asiat muutu parempaan suuntaan niin anna jätkän olla yksinään, tuossa iässä vielä harva poju ymmärtää suhteiden päälle kunnolla muutenkaan, ja jos nyt on koko ajan vaikeuksia niin se on oikeasti sitten suhteen telakalle laittamisen paikka. On niitä muitakin miehiä, myöhemminkin, turha tosiaan takertua jos ei poikkis sitä ymmärrä.
Noinhan se kyllä on.
Kyllä ton ikäisen pojan pitää päästä kaverittensa kanssa bailaan! Kyllä sitä ehtii seurusteleen myöhemminkin!
Kahden aikuisen pojan äitinä tiedän, mistä sanon.
Mene sinäkin vain niiden tyttökaverittesi kanssa ulos höryjä päästeleen!
Kirjoittaako tässä nyt mammanpoikia kasvattava äiti?
äidit aina puolustavat poikiaan, mutta olen kyllä samaa mieltä. Kovin nuoria ovat ap-kirjoittaja ja poikaystävä. Ei aina tarvitse olla kuin paita ja peppu. Pojat ei välttämättä tuon ikäisenä vielä vakavaa seurustelua halua. Etkö itse muista nuoruuttasi? Miltä tuntui, jos joku kahlitsi sinua? Sehän oli kamalaa ja aiheutti valtavan vastareaktion, kapinan. Aivan sama, kuka se kahleittein laittaja oli, äiti vaiko tyttö/poikaystävä. Kyllä nuorten pitää saada elää. Ap kuulostaa pahimman laatuiselta ripustautujalta ja roikkujalta. Onko heillä edes oikeaa suhdetta ollutkaan, vaan kuvitteleeko tyttö vaan?
Juu, kyllä meillä on ihan oikea suhde kun ollaan oltu vuosi yhdessä :D ja koko intin aikana olen pitäny isoimmat mölyt mahassa ja antanut poikaystävän tulla ja mennä miten haluaa. Nyt kun ekan kerran uskalsin tunnustaa miltä tuntuu ni sain vaan syyttelyjä päälle. Poika myös mainitsi että hänen elämäntyylinsä nyt vaan sattuu olemaan tällainen (suunnitelmat vaihtuu sekunnin sadasosassa) ja että ainoastaan MUN pitäisi sopeutua hänen rytmiinsä. Naurettavaa.
Lupausten pettäminen ei ole mielestäni mitään "nuoruuden kapinaa" vaan ihan vaan mulkkumainen piirre, oli ihminen sitte 20 tai 60.
Olet tasan tarkkaan oikeassa, nuori nainen!
Voi olla, ettei teidän "suhteesta" tule pitemmän päälle mitään sen vakavampaa. Vähän kuulostaa siltä. Mutta anna pojan mennä, mitä sitä turhaa peräänkään vonkumaan. Jotkut pysyvät aina sellaisina, eivät paremmiksi "suhteilijoiksi" siitä muutu.
Aurinkoista kesää! :)
tulet pitämään tästä, koska totuus kirpaisee useimmiten... Mutta siltä se nyt vaan näyttää, että poikaystäväsi ei välitä susta tarpeeksi, vaan pistää muut asiat sun edelle. Ei se johdu susta tai sun persoonasta sen kummemmin, mutta jätkä vaan ei ole kypsä vakiintumaan. Joo, no teidän seukkaaminen on kestänyt armeijassa olon... On kai, kun sä olet pitänyt mölyt mahassasi ja jätkästä on hienoa sanoa, että häntä odottaa siviilissä ymmärtäväinen tyttis.
Mun pikkuveli on viimeisiä kuukausia intissä nyt. Seurustellut kihlattunsa kanssa runsaan pari vuotta. Kihlattu on se ensimmäinen "tarkistettavien listalla", kun veli tulee lomille. Toki hän omien kavereidensa kanssa käy baarissa ym ym, mutta kihlattu on koko ajan suunnitelmissa mukana eikä häntä vaan vahingossa unohdeta mihinkään.
Tunteisiin koko suhteen pitäisi perustuakkin. Hyvä että kerroit ja jatka samaan malliin, joskin keskusteltaessa voi olla myös rauhallinen... Silloin asia saattaa mennä perillekin. En kyllä itekkään aina osaa. :D
Ymmärrän jos poikaystävää harmittaa, jos mimmi paineleeki jollain muulla kotiin, vaikka itse on paikalla, joskin myöhässä. Noh, ei mikään suuren suuttumisen syy, kun kuitee itse myöhästy ja olis voinut välttää asian jos olis ollu ajoissa paikalla.
Sit toi että äiti käskee pojan kotiin... Joopa joo. Jos oikeasti on noin äitin poika, niin ei ainakaan aikuinen ole. Mitäs siihen muuta voi sanoa. Oot kakkos sijalla.
Kyllä muakin harmittais sinuna. Jospa sit ehdottelisit sille breikkiä, ettet olisi niin takertuva. Ehkä se ÄITI ei ollutkaan äiti, vaan jospa sillä on muuta seuraa. Oikeasti ei vaikuta oikein välittävälle käytökselle. Ehkä pitäis vaihtaa mie... Poikaa.
Jätkä ei ole valmis suhteeseen. Oli nuori tai ei, niin jos ukko huitelee mieluummin kavereiden kanssa baarissa iskemässä toisia akkoja niin kannattaa jättää sellanen poju! Kauheita semmoset äidit, jotka hyväksyvät nuortensa bilettämisen. Onneksi meille ei suvaittu alkoholijuomia ja baareja niin osaa nyt vanhemmalla iällä vaatia samoja asioita lapsille!
Ongelma on lähinnä luottamuspula, ei se että poika meni baariin. Tottakai se saa bilettää, itsekin tykkään juoda ja käydä yökerhoissa.
Mut niin, tää on tosiaan pojan eka vakavampi suhde eikä sille varmaan oo kaikki pelisäännöt ihan selviä.
kokonaan oma asiasi, jos haluat selittää itsellesi asiat noin... Huomaatkos muuten: heti, kun sait negatiivista palautetta tyyliin "jätkä ei tosissaan välitä", alat puolustella suhdettanne ja häntä..?
Pelisäännöt?!?! Mitä ne on?! Herranen aika, kyllä ne tietää jokainen VAKAVISSAAN seurusteleva ihminen ihan ilman selvittämisiä ja opettelemisia! Noo, katotaan vuoden päästä... Samassa jamassa olet, jätkä on päässyt intistä ja "unohtelee" edelleen sua vähän väliä. Mutta se on sun valintasi.
Huomasin vaan että pelkästään aloitusviestin lukemalla saa sen kuvan ettei suhteessamme ole mitään hyvää. Korjasin sen verran että tottakai tää jotenkin toimii, muutenhan oisin jättänyt ajat sitte. Ja koko ajan ei oo ollu tällästä, aina välillä pojasta tulee etäisempi.
Mut joo, voi olla että puolustelenki koska pelkään erota. En ole nyt onnellinen, mutta pelkään että yksin oon vielä onnettomampi.
Jos olet jonkun kanssa vain siksi, että se on parempi kuin ei mitään, niin sulta jää se oikea saamatta. Ensin pitää erota entisestä, että voi alkaa sähläämään muiden kanssa. Itse en ainakaan halua varattujen kanssa olla mitenkään läheisiä ja en edes ala ehdottelemaan liian tuttavallisia, jos epäilen ettei mimmiä kuitee kiinnosta tai jos se on varattu.
Yhdessä ollaan silloin kun oikeasti halutaan justiin sen läheisyyttä ja että on onnellinen siinä tilanteessa. Mun mielestäkin kuulostaa selittelyltä, koska aivan varmasti joka suhteessa on kivojakin hetkiä... Ihan jokaisen tyypin kanssa kokisit onnellisuuden tunteita ainakin hetken jossain välissä. Jokaisessa kun on hyviä puoliakin. Mutta... Onko se oikea. Ja saako siltä sen huomion jota sä haluat? Tai että kunnioittaako sun haluja ja tarpeita? Uhraako omista jutuistaan, että sais viettää aikaa sun kanssa? Ite oisin inttiaikanakin liimautunu tyttöystävän iholle kiinni lomilla sillai, että nainen olis hätistelly mua pois, jos olisin seukannu. :) No... Melkeen ainaki. :)
Kavereille on oma paikkansa ja joskus voi jättää toki tyttiksenkin paitsioon, mutta teillä meininki ei ole reilua. Jos se olisi reilua, niin sua ei sillai harmittais. Kukaan muu ei tiedä miltä susta tuntuu kuin sä itse. Jos olet onnellinen, niin jatka noin. Mä kuitenkin luulen että pompottaminen jatkuu ja sä oot mamman ja kavereiden jälkeen siellä kolmannella sijalla. Poika ei oikein osaa olla pari kenenkään kanssa. Ei halua opetella sitoutumista, vaan olla vapaa ja äidin passattavanakin. Se että sanoo rakastavansa ei merkitse mitään, jos teot on täysin vastaisia.
Ymmärrän kyllä miksi suutuit poikaystäväsi baariin menosta. Vaikka olisi kuinka nuori, niin jos seurustelee, niin voisi sentään ilmoittaa menoistaan ajoissa, eikä monen tunnin jälkeen siitä kun on luvannut soittaa. Tekeekö poikaystäväsi sinulle useinkin noin, että jättää sinut huomioimatta? Tottakai poikaystävälläsi on oikeus nähdä kavereitaankin, mutta on eri asia miten baariin menostakin ilmoittaa.
Onhan se tietysti vaikeaa kun on moneen "tulen" välissä, intti, tyttöystävä, kaverit, perhe.. Kerron sen verran omasta kokemuksestani, että silloin kun oma poikaystäväni oli armeijassa monta vuotta sitten, niin kyllä me aina yhdessä sovimme viikonlopun ohjelman, kyllä häkin kävi välillä kavereidensa kanssa ulkona, mutta ilmoitti siitä ajoissa ja kysyi onko se minulle ok. Kyllä mielestäni toinen pitää huomioida omista menoista huolimatta!
Et ole hänelle se ykkösasia.
Kaverit, äiti, tutun lakkiaiset, baari, ... jäät aina toiseksi.
Poikaystäväsi piti hakea sinut töistä: ei soittanut myöhästyvänsä ja puhelin oli kiinni.
Tottahan luottamus hakemiseen menee. Oletko onnellinen saadessasi tuollaista kohtelua ja vielä huudot päälle?
Hän jättää sinut joka tapauksessa joko tien päälle tai kotiin yksinäsi odottelemaan.
Olit odottanut häntä intin ajan, odotit saavasi läheisyyttä ja huomiota, mutta sinut jätettiinkin yksin.
Ehdotan seuraavaa testiä:
Ennen lomia joko viesittele hänen kanssaan tai et, sovi yhteisistä menoista tai et, päätä sinä.
Loman tultua ole tavottamattomissa. Älä vastaa puhelimeen tai pidä puhelin kiinni. Ole vaikka ystäviesi kanssa. Älkää tavatko koko loman aikana.
Sen jälkeen näet, kaipaako hän sinua, vai arvostaako enemmän sitä että ette olleet yhdessä.
Jos ihmettelee tavoittamattomuutta, kerro, että et todellakaan aio ripustautua häneen, kuten hän toivoi.
Hän sai mitä halusi.
Luulen, että jatko ei kestä kovin pitkään. Suhteenne loppuu ennemmin tai myöhemmin, joten on parempi, mitä aikaisemmin pääset etsimään sitä hyvää ihmissuhdetta :)