huohh tuun tänne purkamaan itteäni koska en voi sitä oikein kenellekkään kertoa...
Mulla on helvetin hyvä ystävä,tunnetaan toisemme niin hyvin, ajatellaan aina samalla tavalla... kunnon sielun kumppaneita. tutustuttiin töissä muutama vuosi sitten, mutta vasta joku vuos sitten meistä tuli ihan erottamattomat! nähtiin puol vuotta melkein joka päivä, tuettiin toisiamme kaikessa, käytiin juomassa, tutustuttiin toistemme kavereihin ja hengailtiin vaan yhdessä. mutta kaikki loppuu aikanaan... hän alkoi seurustella. se ei vaikuttanut suhteeseemme muuten kun että hänen poikaystävänsä oli aina myös meidän kanssa, tehtiin yhdessä mökkireissuja, tutustuin hänenkin kaveri porukkaansa, käytiin laivalla yms.seurustelinkin vähän aikaa hänen kaverinsa kanssa :) kaverin poikaystävästäkin tuli nopeasti minulle tosi tosi hyvä kaveri.
Mutta sitten sattui sellanen ikävä välikohtaus... mulla oli tosi vahva lääkitys, olin sen takia sairaslomallakin. ja mentiin kuitenkin juhlimaan kaverin synttäreitä. itselläni muisti pätkäsee jo alkuillasta, kun lääkkeiden aikana ei saisi tosiaan juoda. Olin flirttaillut eräälle kaverin poikaystävän kaverille, tämä paras kaverini kait sai siitä jonkun laisen alennus/mustasukkaisuus kohtauksen ja lähti pois baarista. itse en muista tapahtuneesta mitään. se yksi poika sitten oli baari-illan jälkeen lähtenyt mukaani ja oli meillä yötä. kaverini oletti tietysti että olin pannut sen kanssa, mitä en ollut tehnyt... sanoin sen hänelle. ja hän leppyi siitä. viikon päästä kerroin että olin nähnyt sen jätkän yhtenä päivänä, syyksi sanoin että meidän piti puhua hänene kanssaan, ja hänen maksaa kymppi jonka oli velkaa,mikä oli myös totta... mutta jos ihan totta puhutaan teimme silloin jotain muutakin...
olimme kaverini kanssa välirikossa joku kuukauden, olin täysin rikki siitä, hän on minulle niiin hyvä kaveri, en halua menettää häntä, myös hänen poikaystävänsä on minulle tosi rakas kaveri. olen tosi hukassa ilman heitä. Tiedän että myös he rakastavat minua paljon ja pitävät tosi hyvänä ystävänä. nyt kun aikaa on kulunut muutama kuukaus ja ollaan tavallaan päästy yli tästä koko sotkusta, taas ollaan alettu viettää paljon aikaa yhdessä...
Mutta minua painaa ihan helvetisti se että pimitän heiltä sen että mun ja sen yhden jätkän välillä oli muutakin...Pelkään koko ajan että nämä kaksi saavat tietää siitä, aina kun ei heti tule vastausta viesteihin niin ajattelen että he ovat kuulleet sen.sovittiin sen pojan kanssa että pidetään meidän välisenä koko juttu, mutta jos häneltä vahingossa lipsahtaakin jotain... toivottavasti ei sillä sen jälkeen he tuskin koskaan enää puhuisivatkaan mulle :(
Nautin heidän seurastaan mutta silti mulla on huono omatunto. vaikka se on pieni asia sinäänsä mutta kuitenkin, en voi kertoa totuutta heille. enkä voi ottaa heistä oikein etäisyyttäkään, olemme tavallaan perhettä, kaikki asiat ja murheet kerrotaan ekana toisillemme. mutta tätä en voi kertoa.. mitä mä teen tää asia vaikaa mua lopun elämän jos ei tuu julki, jos tulee en tiie mitä teen.
jos joku jakso lukea tän vuodatuksen, joka oli luultavasti täynnä kirjotus virheitä ja muutenkin tosi sekava, kiitos siitä, jos joku vaan osaatte niin kertokaa neuvoa :)
Mulla on helvetin hyvä ystävä,tunnetaan toisemme niin hyvin, ajatellaan aina samalla tavalla... kunnon sielun kumppaneita. tutustuttiin töissä muutama vuosi sitten, mutta vasta joku vuos sitten meistä tuli ihan erottamattomat! nähtiin puol vuotta melkein joka päivä, tuettiin toisiamme kaikessa, käytiin juomassa, tutustuttiin toistemme kavereihin ja hengailtiin vaan yhdessä. mutta kaikki loppuu aikanaan... hän alkoi seurustella. se ei vaikuttanut suhteeseemme muuten kun että hänen poikaystävänsä oli aina myös meidän kanssa, tehtiin yhdessä mökkireissuja, tutustuin hänenkin kaveri porukkaansa, käytiin laivalla yms.seurustelinkin vähän aikaa hänen kaverinsa kanssa :) kaverin poikaystävästäkin tuli nopeasti minulle tosi tosi hyvä kaveri.
Mutta sitten sattui sellanen ikävä välikohtaus... mulla oli tosi vahva lääkitys, olin sen takia sairaslomallakin. ja mentiin kuitenkin juhlimaan kaverin synttäreitä. itselläni muisti pätkäsee jo alkuillasta, kun lääkkeiden aikana ei saisi tosiaan juoda. Olin flirttaillut eräälle kaverin poikaystävän kaverille, tämä paras kaverini kait sai siitä jonkun laisen alennus/mustasukkaisuus kohtauksen ja lähti pois baarista. itse en muista tapahtuneesta mitään. se yksi poika sitten oli baari-illan jälkeen lähtenyt mukaani ja oli meillä yötä. kaverini oletti tietysti että olin pannut sen kanssa, mitä en ollut tehnyt... sanoin sen hänelle. ja hän leppyi siitä. viikon päästä kerroin että olin nähnyt sen jätkän yhtenä päivänä, syyksi sanoin että meidän piti puhua hänene kanssaan, ja hänen maksaa kymppi jonka oli velkaa,mikä oli myös totta... mutta jos ihan totta puhutaan teimme silloin jotain muutakin...
olimme kaverini kanssa välirikossa joku kuukauden, olin täysin rikki siitä, hän on minulle niiin hyvä kaveri, en halua menettää häntä, myös hänen poikaystävänsä on minulle tosi rakas kaveri. olen tosi hukassa ilman heitä. Tiedän että myös he rakastavat minua paljon ja pitävät tosi hyvänä ystävänä. nyt kun aikaa on kulunut muutama kuukaus ja ollaan tavallaan päästy yli tästä koko sotkusta, taas ollaan alettu viettää paljon aikaa yhdessä...
Mutta minua painaa ihan helvetisti se että pimitän heiltä sen että mun ja sen yhden jätkän välillä oli muutakin...Pelkään koko ajan että nämä kaksi saavat tietää siitä, aina kun ei heti tule vastausta viesteihin niin ajattelen että he ovat kuulleet sen.sovittiin sen pojan kanssa että pidetään meidän välisenä koko juttu, mutta jos häneltä vahingossa lipsahtaakin jotain... toivottavasti ei sillä sen jälkeen he tuskin koskaan enää puhuisivatkaan mulle :(
Nautin heidän seurastaan mutta silti mulla on huono omatunto. vaikka se on pieni asia sinäänsä mutta kuitenkin, en voi kertoa totuutta heille. enkä voi ottaa heistä oikein etäisyyttäkään, olemme tavallaan perhettä, kaikki asiat ja murheet kerrotaan ekana toisillemme. mutta tätä en voi kertoa.. mitä mä teen tää asia vaikaa mua lopun elämän jos ei tuu julki, jos tulee en tiie mitä teen.
jos joku jakso lukea tän vuodatuksen, joka oli luultavasti täynnä kirjotus virheitä ja muutenkin tosi sekava, kiitos siitä, jos joku vaan osaatte niin kertokaa neuvoa :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärsinkö oikein, että olet tutustunut "lähemmin" hyvän ystäväsi poikaystävän ystävään ja nyt asia täytyy pitää salassa, ettei hyvä ystäväsi siitä enempää masentuisi? Joten tyhmänä ihmisenä kysyn,minkä ihmeen takia ystäväsi ylipäätään masentuu, jos sinä elät elämääsi ja pidät lystiä jonkun yhteisen tuttavanne kanssa? Onko ystäväsi järjiltään vai harvinaisen itsekeskeinen tyyppi, joka määrää kenet sinä saat ottaa ja ketä et? Ihan aikuusti oikeesti juttusi perusteella sinulla on ennemminkin tosi huonoja kavereita kuin hyviä, jos pelkäät heidän reaktioitaan noikin pienen jutun takia. Kyllähän sinä saat tavata ja panna ketä haluat niin paljon kuin mielesi tekee. Joten kysy ystävältäsi,mikä asiassa on hänelle vaikeata? Sillä ystäväsi käytökseen on oltava hyvä syy ja järkevä perustelu, koska sinun tehtäväsi ei todellakaan ole pelätä häntä ja hänen hylkäämistään niin pienen jutun takia.
Toisen omistushaluun ja mustasukkaisuuteen ei pidä alistua. Ystävälläsi on kenties läheisriippuvuus, ehkä lievää narsistisuutta, mutta käyttäytyisitkö sinä ystäväsi sijassa samalla tavoin samasta asiasta? Mieti asiaa tarkkaan ja avaa silmäsi, koska ystävyyteen ei kuulu pelko ja ahdistus toisen takia. Sinun on oltava vahvempi ja ymmärrettävä, että ystävyydessäkin on oltava tilaa hengittää ja olla oma itsensä.
Kysyn samaa mitä edellinenkin.... että mitä oikein pelkäät siinä ystävässäsi? Sain ensiksi sen käsityksen että tämä jätkä jonka kanssa olit puoli vuotta oli se syy miksi et halua jutun lähtevän kiertämään kaveripiirissäsi tämän toisen hepun kanssa, mutta että se on tämä sinun tyttöpuolinen kaveri ja hänen poikaystävä jonka reaktiota sinä pelkäät.
En ymmärrä... Ei ainakaan tunnu että teidän kaveripiirissä olisi se sääntö ettei kaverien kanssa makailla, mutta meni se läpi sen toisen jätkän kanssa joten siitä se ei varmaan johdu.
Ehkä teet jutusta härkäsen. Se mitä teet kenenkin kanssa ei muille kuulu. Molemmat olitte ymmärtääkseni sinkkuja joten mitä väliä siitä on mitä kaksi sinkkua harrastaa keskenään? Jos olisit maannu tämän tyttöpuolisenkaverisi poikaystävän kanssa niin silloin sinun pitäisikin potea huonoa omatuntoa mutta ei tästä. En näe miksi tuollaisia omantunnon tuskia pitäisi tuollaisesta asiasta potea. Et ehkä kertonut ihan kaikkea taustatietoa tarinastasi kuin olisi pitänyt....?
Olen itsekkin miettinyt miksi kaverini otti asiasta niin itseensä.. puhuin yhden lapsuuden kaverin kanssa samasta aiheesta eikä hänkään voinut käsittää tuota bestikseni reaktiota :/ En oikein itsekkään ymmärrä mistä mun pitäs olla hänelle pahoillaan, koska en mielestäni ole tehnyt mitään väärää... Ei sen kaverin poikaystävä ollut asiasta moksiskaan...sinkkuja molemmat tosiaan oltiin
siis tosiaan se kenen kanssa ennen seurustelin ei liity koko asiaan mitenkään, se on niin sanotusti unohdettu tapaus, hänen suhtautumisensa asiaan ei edes kiinosta minua.
ja kun ystäväni ei edes ole mitenkään omistus haluinen... en ymmärrä kyllä ollenkaan tätä hommaa... Lapsuuden kaverini heitti sellaisen ajatuksen että sillä pojalla kenen kanssa menin vääntämään on ihan varmasti ollut juttua joskus tämän parhaan kaverini kanssa ja hän on siksi siitä niin vihainen. mutta ei hänen silloinkaan pitäis mulle siitä vihotella, enhän mä voi tietää. en kyllä usko että asia noinkaan olisi.
vähän kinkkinen juttu... ootte kyllä siinä oikeessa että ei mun tästä huonoo omaatuntoo pitäis potea :)
jesssa asioilla on tapana järjestyä.. otin asian puheeksi, puhuttiin koko homma selväksi eikä enää muistella tapahtunutta. kaverini sanoi että ei edes tiedä mistä silloin suuttui, ja että tietenkin minä saan tehdä mitä tahansa. ei se ole hänen asiansa puuttua tekemisiini :)
on lievästi sanottuna vapautunut olo, kun ollaan taas parhaita kavereita eikä ole mitään kismaa välissä :)