Olen aivan ihastunut yhteen mieheen harrastuspiireissäni. Sydämeni pakahtuu, tällaista tunnetta en ole kokenut pitkään aikaan. En vain saa hänestä mitään irti, en saa kontaktia. Tiedän, että hän on eronnut vuosi sitten ja särkynyt pahasti. Tarkemmin en tiedä asiasta. Jotenkin minun villi mielikuvitukseni sanoo, että välillämme olisi jotain sähköistä. Nauraa saatte vapaasti, ehkä se on vain minun vilkas mielikuvitukseni. Hän pyytää minua mukaan tapahtumiin (liittyen harrastuksiin) ja on mukava, mutta myös samalla omituinen. Puhuessaan kanssani hän ei jostain syystä esimerkiksi koskaan katso silmiini vaan tuntuu että hän pakoilisi katsetta (ja ei, en ole niin ruma ollenkaan ettei minua voisi katsoa)... Ajoittain hän on hiljainen ja poissaoleva, välillä taas kovin mukava. Minä en ole ihastumistani oikeastaan näyttänyt, tai tottakai olen yrittänyt jutustella ja hakea kontaktia (mutta niin teen kaikkien kanssa aina, olen hyvin sosiaalinen). En jotenkin kehtaa kun joutuisin sen jälkeen kohtaamaan hänet viikottain :( epätietoisuuden ja tämän sähköisuuden tunne vain kalvaa. Hullu akka taidan olla, unohdanpa koko jutun ja keskityn vain harrastukseeni.. Tulkoot jos on tullakseen, mutta pakko todeta että aina se mene niin että sitä ei saa minkä haluaisi.. :(
naurattaa tämä oikeastaan, ikää on molemmilla yli kolmenkympin ja tälllaista teini-ihastushömppää tässä teille tilitän.. Miten aikuinen ihminen ei vain voi ilmaista tunteitaan vaikka saisi pakit!? ja miten sen ylipäätään tekisi? olen hyvin sosiaalinen ja iloinen persoona, joten en tiedä miten näyttäisin kiinnostukseni...
naurattaa tämä oikeastaan, ikää on molemmilla yli kolmenkympin ja tälllaista teini-ihastushömppää tässä teille tilitän.. Miten aikuinen ihminen ei vain voi ilmaista tunteitaan vaikka saisi pakit!? ja miten sen ylipäätään tekisi? olen hyvin sosiaalinen ja iloinen persoona, joten en tiedä miten näyttäisin kiinnostukseni...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei vaan enää usko itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa. Aistii ehkä saman kuin sinäkin, muttei jaksa uskoa omiin aistimuksiinsa. Ei oleta kestävänsä torjuntaa, jos yrittäisi. Jos luulet saavasi hänet ulos kuorestaan oma-aloitteisesti, turha luulo. Joudut itse hakemaan hänet. Sittenkin voi olla, ettei hän ole vielä valmis mihinkään. Jää nähtäväksi. Toisaalta, hän voi hyvinkin olla vaivan arvoinen. Jos mies osaa kärsiä, on hänellä ilmeisesti ihan oikea tunne-elämä. Kaikilla ei ole. Kokeilemalla et menetä mitään, mutta entäs jos kaikki kärsimys korvautuisikin rakkaudella? Sinuun?
Saako kysyä hieman lisää? Onko mies siis kertonut sinulle erostaan ja sen liittännäisistä?
Oletteko tunteneet kauan? Minkätyyppisisestä harrastuksesta on kysymys?
Ajattelin vain, että noinkin henkilökohtaisista asioista kertominen voi merkitä luottamista. Voin kuvitella itseni niin tuon ihastuksesi kohteen saappaisiin. Neuvoisin kuitenkin antamaan aikaa, tilanotto herkästi viittaa sen tarvitsemiseen.
Särkyneiden ensimmäinen ja tärkein tarve on turvallisuus. Jos pystyt tarjoiamaan turvallisuutta olet voittanut (lopulta) särkyneen itsellesi. Monet ihmiset jotka pitävät itseään turvallisena eivät oikeasti ole sitä, esim sinäkin olet jo luovuttamassa ja unohtamassa heti kättelyssä... aijai.
Jos tuntisit että voit ja haluat olla tuon miehen kanssa ja auttaa häntä tulisi sinun asettua ajatusmaailmaan että "läpi tulen ja jään - ja myös sen että hän vaikuttaa surumieliseltä ja ynseältäkin". Näistä ne tuli ja jää ovat helppoja - sensijaan se että mies ei ehkä aluksi kannustakaan sinua yrittämään on vaikea kohta. Se onkin testi siitä oletko turvallinen (eli kanssasi voi olla vaikeakin ja murtunut.). Jos läpäiset testin hän muuttuu lämpimäksi, jos et läpäise testiä et ole hänelle oikea. Testiä jatketaan niin kauan kunnes turvallisuudentunne saavutetaan. Se paljonko on tarvittava aika riippuu sinusta ja luonteestasi ja siitä kuinka kohtaat tuon miehen. Arvioisin että koska olet jo nyt valmis lopettamaan mutta olet kiinnostunut hänestä niin mies testaisi sinua vaihtelevasti ehkä 1-2 vuotta ennen todellista syvää luottamusta. Sinut voidaan kuitenkin hyväksyä kumppaniehdokkaaksi ja "muruseksi" paljon nopeammin jos osoitat hyviä ja toivottavia piirteitä, lämpimänä kautena hän antaa esimerkin siitä millainen hän on oikein kohdeltuna ja kohdattuna, kylmänä kautena hän testaa sinun vakaumustasi. "Itsensä täydellinen luovuttaminen" tapahtuu kuitenkin vasta paljon myöhemmin ja monen mutkan kautta.
Kiinnostaako?
Mä tiedän mistä puhun. Olen täsmälleen tuollainen mies.
Kiitos ihanista viesteistä! Mä odotin vastauksia, että olen seonnut. En meinaa itsekään enää uskoa omaan viehätysvoimaani ja jotenkin pystyn samaistumaan ajatukseen mitä kerroitte. Olen kuitenkin päättänyt että huolimatta omasta menneisyydestä aion olla valmiina ja yrittää avata itseni kun kiinnostava henkilö tulee kohdalle.
Hän ei ole minulle kertonut itse erostaan, olen kuullut siitä sattumalta hänen kavereiltaan ohimennen. Nämä hänen kaverinsa ovat siis minunkin kavereitani, oikeastaan osasta heistä on tullut todella hyviä kavereita. Olemme tunteneet tämän miehen kanssa vain muutaman viikon, mutta ihastuin heti ja edelleen hän vie jalat alta. En ole minnekään menossa, olen taustalla ja yritän ansaita luottamuksen olemalla oma itseni. Uskon että hän arvostaa minua ja olen teoillani (häntä ja hänen kavereitaan kohtaan) osoittanut olevani hyvä ja luotettava nainen. Välitän muista, ongelma saattaa tosin olla että hänen kaverinsa muuttuvat läheisimmiksi minulle kuin hän. Mutta eikö se olisi miehelle positiivista että tulen hyvin toimeen hänen kavereidensa kanssa!? nämä muut miehet ovat onneksi varattuja, joten ei mitään muuta kuin kaveruutta. Ärsyttää vain kun en pääse lähelle ihastukseni kohdetta vaan hänen kavereitaan.
TOdennäköisesti vaan käy niin että joku hempeä ja oma-aloitteisempi nainen korjaa miehen nenän edestä.. Nyt käännnän kyllä tämän negatiivisuuden pois ja otan rennosti.... Yritän...
Tai sitten miehellä on jotain sutinaa toisaalla. On itse ihastunut johonkin kolmanteen ihmiseen, mutta tilanne elää. Haluaa kuitenkin pitää sut lähellä, jos vaikka toisaalla ei mitään tapahtuisikaan?
Tällaisesta kuviosta itseni vasta löysin. Kuvittelin miehen etäiseksi itselleni edullisista syistä, osuin väärään. Toivottavasti sun kohdalla ei ole kysymys samasta :)
Ootteko muuten musiikki-, urheilu-, vapaaehtois-, teatteriharrastuksissa tavanneet?
Samassa tilanteessa olen, tai tässä vaiheessa kesytys- ja luottamuksen voittamisprosessi on jo kestänyt vuoden.... Tätä on vielä vaikeuttanut se, että tämä mies on vakuuttunut siitä ettei enää koskaan pysty rakastumaan eikä halua liian helppoa naista ja ole siinä sitten sopivan vaikeasti tavoiteltava, luotettava ja turvallinen samaan aikaan. Toisaalta, kun sitä tarpeeksi hyvin tietää mitä haluaa, jaksaa kaikenlaista ja oma prosessini on jo jonkin aikaa sitten muuttunut suhteeksi.
Sanoisin alkuperäiselle, että mene miehen lähelle, ole hänen kanssaan ja kun aikaa on kulunut sopivasti kysy häneltä suoraan kiinnostuksesta. Silloin hän todennäköisesti kertoo itse erostaan ja saat selvyyden siihen onko hän ollenkaan valmis seurusteluun.
Saattaa myös olla, että mies pitää sinusta kovasti mutta tietää ettei ole vielä valmis olemaan kenenkään kanssa eikä halua loukata sinua.
ei halua kiinnostavan naisen tulevan paremmin toimeen hänen kavereidensa kanssa kuin hänen itsensä. Lisää huomiota oikeaan suuntaan, tai muuten hän alkaa olettamaan sinun olevan todellisuudessa kiinnostunut salarakkaudesta jonkun toisen kanssa. Täysin looginen päätelmä, jos luottamus omaan kiinnostavuuteen on mennyt. Pallo on sinulla ja on vielä pitkään.
puhemiehinä.
vihjaa niille jotenkin että se on kiinnostava mies ja toivo itseksesi, että viesti kiirii eteenpäin. sitten vaan vähän seurailemaan tapahtuuko miehessä muutoksia ja härkää sarvista.
miehen sydäntä vielä ja puoliväkisin. Ero on miehelle usein yllätys ja siitä toipuminen ja itsensä kaasaaminen vie aikaa molemmilta. Itse naisena tarvitsin kolme vuotta ollakseni se nainen, joka olen, vaikka itse hain eroa. Tietämättä tosiaan taustoja, niin kehoitan hillitsemään intoasi. Herkkä ja särkynyt mies on kiehtova ja ehkä kuitenkin helppo saalis, mutta se mies ei olekaan se mikä sitten myöhemmin eheytyessä sieltä tulee esiin? Anna hänen vahvistua ja tulla jälleen mieheksi ihan rauhassa. Voi jopa sitten itse ottaa kontaktia, kun tosiaan annat tilaa. Muuten käy niin, että olet hänelle vain korjaussarja seuraavaa varten.. Tiedä onko tässä perää, mutta yksi veikkaus kuitenkin...
No tunneksä sen miehen ja tiedäksä mitä se haluaa ja mihin se on valmis?
Jos et niin kannattaako asioita päättää hänen puolestaan?
en tunne, kuhan analysoin huvikseni... Kyllä kai jokainen sitten ne omat ratkaisunsa tekee, vaikka mitä toiset heittäis kehään...? Ootko itse jo kovinkin valmis, vaikka erosta vasta hetki aikaa? Hyvä sit, niin minäkin.