Hei,kaikki ,jotka mietitte ,onko elämää alkuhuuman jälkeen ,niin voin kyllä sanoa ,että on ja paljon onkin.Olen seurustellut muutaman vuoden ja jo ennen kuin eka vuosi päättyi kyselin itseltäni,että tässäkö tää nyt oli.Mietin eroa,mutta poikaystäväni vaan oli maailman ihanin ja paras ystäväni sekä edusti kaikkea hyvää mitä vain ihmiseltä voi odottaa.Tilanne itseasiassa ahdisti minua paljon ja vielä välilläkin joskus ahdistaa, kun en oikein tiedä rakastanko oikeasti ,kun sellaista alkuhuuman tunnetta ei ole.Olin jo monta kertaa aikonut lähteä suhteesta,mutta en kestänyt ajatusta ,että joku tukee elämään tilalleni ja kun mietin ,että toisaalta minulla on hyvä olla näinkin.Olen usein miettinyt ,mitä rakkaus oikein tarkoittaa ja tullut siihen tulokseen,että kaikenpuolinen välittäminen ,toisen kanssa erilaisten asioiden tekeminen ja oleminen tekemättä mitään ja toisen seurassa viihtyminen on sitä oikeata rakkautta.Rakkaus on myös sitä ,että antaa toiselle tilaa tehdä omia juttuja ilman toisen syyllistämistä .Kun mietin näitä asioita pitkään huomasin ,mikä aarre minulla oikeasti on ja olen vähitellen yrittänyt lopettaa turhan pohdiskelun rakkauden riittävyydestä.Olen luonteeltani pohdiskelija ja mietin asioita liikaa niin että eläminen jää liiallisen pohdiskelun alle.Tämä koskee kohdallani muutakin kuin rakkauden miettimistä. Olen tehnyt nyt päätöksen jatkaa suhdetta poikaystäväni kanssa,jolle olen hänen elämänsä täydellinen nainen.Haluan seurustella kaikessa rauhassa ja opiskella opintoni loppuun ja ehkä sitten edetä suhteessa eteenpäin.On parempi ettei pohdiskele liiallisesti ,sillä ei kenenkään pää kestä tai ei ainakaan minun tätä edes takas vatvomista.Elämää on alkuhuuman jälkeen kun vain itse ymmärtää ,mitä kaikkea ihanuutta on vielä jäljellä joskus oma koti,perhe lapsineen ,työ ....ja kaikkea muuta.Jaksamista kaikille ,jotka pohdiskelevat onko järkeä jatkaa vai ei .Itse olen sitä mieltä,että näin on paras ,jatkan elämääni lähes täydellisen poikaystäväni kanssa.
Alkuhuuman jälkeen
onko elämää ?
2996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen nimittäin itse täysin samaa mieltä kanssasi! Hyvää kesää sinulle!
kirjoitat: "Olen tehnyt nyt päätöksen jatkaa suhdetta poikaystäväni kanssa,jolle olen hänen elämänsä täydellinen nainen"
rakastatko poikaystävääsi siksi, että hän rakastaa sinua?
itse seurustelin muutaman vuoden ajan miehen kanssa, jolle olin se oikea. mies rakasti minua syvästi ja kuvittelin, että hänen rakkautensa yksin riittää kantamaan meitä. ajattelin, että on paljon parempi olla rakastettu kuin rakastaa itse. kuinka hölmö olinkaan. ...tämä johti siihen, että tulin ankaraksi miestäni kohtaan. hänen täytyi jatkuvasti todistaa olevansa ihana, ja rakastavansa minua enemmän kuin kukaan toinen voisi koskaan rakastaa. en sallinut häneltä inhimillisiä heikkouksia, en yhtään välinpitämättömyyttä minua kohtaan. ahnehdin, koska itse olin sisältä tyhjä.
onneksi tajusin riittämättömyyden loppujen lopuksi. jätin mieheni syyllisyydentunteista huolimatta. nyt etsin uutta rakkautta, en ensisijaisesti ihmistä joka rakastaisi minua, vaan jotakuta jota voisin itse sekopäisesti rakastaa.