Kepulaista selkääntaputtelua

että aukaiseeko joku Lahdessa karhunperseen? Joku tomera ja tukeva tyttö, esim Lehtomäki?

Voi hyväJumala teitä fariseuksia. ControlmanKäyttäjän viestit30.11.2009 17:43
Ei Jumala ole tv:tä kieltänyt, vaan muutama hourupäinen lestaukko 70 luvulla. Helpompihan tv on vahtia, mitä netti. Sieltähän voi katsoa aivan sairasta pornoa, ym.

Tulkaa jo tollakot sieltä keskiajalta nykypäivään. Muistan hyvin, kuinka silloin 70-luvulla kun kerättiin televisiot pois, vanhuksia ym. rääkättiin ry:llä.

Kuulusteltiin yökaudet. Voi taivahan Taatto sitä meininkiä. Kahta vanhusta rääkkäsivät täälläpohjanmaalla siitä syystä, kun eivät pyydä anteeksi. Ovat ikään kuin liika täydellisiä. Melkein koko yön kiusasivat nämät JUMALATTOMAT näitäkin vanhuksia. Yksi tomera tyttö oli aukaissut karhunperseen kun oli hakenut äitinsäaamupuolella yötä pois. Oli saaranamiehet katselleet pitkin nokkavarttaan.

Näin varmasti on kuin kirjoitat. Kinniti huomioita viimeiseen virkkeeseen, jossa sanot, että puolueen tulisi aidosti pystyä pohtimaan linjaansa ja etiikkaansa yhteiskunnallisen agendansa mukaisesti.

Tämä yhteiskunnallinen agenda eli puolueen koko olemassaolon tarkoitus on alkanut hämärtyä. Sen tilalle on tullut vallan tavoittelua vallan itsensä ja sen tuomien henkilökohtaisten ja pienryhmähyötyjen vuoksi. Merisalon-Yli-saunamäen-Sukarin-Kaikkosen porukka on tällainen pienryhmä, joka halusi liittää yhteen kepulaisen pienryhmäedun heidän pienryhmäetuunsa. Ajetaan etuja kavereille ja joillekin samanhenkisille, mutta unohdetaan laajempi yhteiskunnallinen tavoite.

Tällainen aiheuttaa väkisinkin ristiriiroja. Puolueen sisäpiiri alkaa elämään omaa elämäänsä ns. kentästä irrallaan. Rahanpyöritys ja valta astuvat silloin eturiviin ja aate unohtuu. Kansalaistasolla odotetaan ihan muuta eli aatteen mukaisia toimia. Kun puheet ja teot kuitenkin alkavat vaalien jälkeen pyöriä pienryhmäeduissa ja kaikenkarvaisissa kähminnöissä, kenttätason pettymys on ilmeinen ja väistämätön.

Kepulainen aatesanoma alkaa olla epäuskottava ja historian unholaan vaipuva. Tämä johtuu siitä, että maamme ei ole enää viljapeltojen laineilla leilaileva maatalousyhteiskunta. Ei ole olemassa enää sellaista visiota, jolla maaseutumaisuutta voisi järkisyin perustella. Järkisyitä toki on, mutta ne liittyvät ympäristön suojeluun ja elämäntapakysymyksiin, joista ei ole ollut kepulaiseksi ihanteeksi, koska näin ei voi liittää riittäväksi katsottavaa taloudellista toimintaa. Hyvin kuvaavaa on kepulaisten halua lopettaa ympäristöministeriö liittämällä sen tehtävät karsinnan jälkeen maatalousministeriöön, jonka jälkeen nimeksi muutettaisiin luonnonvarainhoitoministeriö. Kaikki muut Kokoomusta myöten vastustavat ajatusta. Kokoomuksen Pertti Salolainen suorastaan kimpaantui tällaisesta politiikasta ja tarttui kynäänsä ilmoittaen haisevan vastalauseensa koko kansalle.

Kepussa on selvää kahtiajakoa. Konservatiivit yrittävät kaikin tavoin pysyä kiinni menneessä, vaikka se on aika lailla mennyttä eikä siihen ole realistista paluumahdollisuutta. Tällainen politiikkaa tulee kuitenkin erittäin kalliiksi suomalaisille. Rahaa tuhlataan kannattamattomasti sellaiseen, jota kuitenkin perustellaan taloudellisin argumentein. Liberaalit kuten Vanhanen elää tässä ajassa paremmin, mutta puolitehoisesti, koska joutuu kuitenkin huomioimaan puoleensa änkyröiden näkemykset. Politiikasta tulee sen vuoksi poukkoilevaa ja päämäärätöntä, kun sanoma ei oikein tahdo upota kenttäväkeen.

Kepulainen suunta on pahasti hakusessa. Ei Kepu siinä liemessä silti ainoa puolue ole. Myös SDP elää samantapaisten vaikeuksien kanssa, mutta ei niin pahasti. SDPn visio on kuitenkin työnteossa ja tasa-arvossa, jotka eivät ole mennyttä maailmaa, vaan tätä päivää. Kun demarit onnistuvat päivittämään itsensä paremmin ja uskottavammin 2000-luvulle, puolueen tarina voi edelleen jatkua. Kepulla tällainen päivitys ei tahdo onnistua.

Mielipidepankki kirjoitti:

Näin varmasti on kuin kirjoitat. Kinniti huomioita viimeiseen virkkeeseen, jossa sanot, että puolueen tulisi aidosti pystyä pohtimaan linjaansa ja etiikkaansa yhteiskunnallisen agendansa mukaisesti.

Tämä yhteiskunnallinen agenda eli puolueen koko olemassaolon tarkoitus on alkanut hämärtyä. Sen tilalle on tullut vallan tavoittelua vallan itsensä ja sen tuomien henkilökohtaisten ja pienryhmähyötyjen vuoksi. Merisalon-Yli-saunamäen-Sukarin-Kaikkosen porukka on tällainen pienryhmä, joka halusi liittää yhteen kepulaisen pienryhmäedun heidän pienryhmäetuunsa. Ajetaan etuja kavereille ja joillekin samanhenkisille, mutta unohdetaan laajempi yhteiskunnallinen tavoite.

Tällainen aiheuttaa väkisinkin ristiriiroja. Puolueen sisäpiiri alkaa elämään omaa elämäänsä ns. kentästä irrallaan. Rahanpyöritys ja valta astuvat silloin eturiviin ja aate unohtuu. Kansalaistasolla odotetaan ihan muuta eli aatteen mukaisia toimia. Kun puheet ja teot kuitenkin alkavat vaalien jälkeen pyöriä pienryhmäeduissa ja kaikenkarvaisissa kähminnöissä, kenttätason pettymys on ilmeinen ja väistämätön.

Kepulainen aatesanoma alkaa olla epäuskottava ja historian unholaan vaipuva. Tämä johtuu siitä, että maamme ei ole enää viljapeltojen laineilla leilaileva maatalousyhteiskunta. Ei ole olemassa enää sellaista visiota, jolla maaseutumaisuutta voisi järkisyin perustella. Järkisyitä toki on, mutta ne liittyvät ympäristön suojeluun ja elämäntapakysymyksiin, joista ei ole ollut kepulaiseksi ihanteeksi, koska näin ei voi liittää riittäväksi katsottavaa taloudellista toimintaa. Hyvin kuvaavaa on kepulaisten halua lopettaa ympäristöministeriö liittämällä sen tehtävät karsinnan jälkeen maatalousministeriöön, jonka jälkeen nimeksi muutettaisiin luonnonvarainhoitoministeriö. Kaikki muut Kokoomusta myöten vastustavat ajatusta. Kokoomuksen Pertti Salolainen suorastaan kimpaantui tällaisesta politiikasta ja tarttui kynäänsä ilmoittaen haisevan vastalauseensa koko kansalle.

Kepussa on selvää kahtiajakoa. Konservatiivit yrittävät kaikin tavoin pysyä kiinni menneessä, vaikka se on aika lailla mennyttä eikä siihen ole realistista paluumahdollisuutta. Tällainen politiikkaa tulee kuitenkin erittäin kalliiksi suomalaisille. Rahaa tuhlataan kannattamattomasti sellaiseen, jota kuitenkin perustellaan taloudellisin argumentein. Liberaalit kuten Vanhanen elää tässä ajassa paremmin, mutta puolitehoisesti, koska joutuu kuitenkin huomioimaan puoleensa änkyröiden näkemykset. Politiikasta tulee sen vuoksi poukkoilevaa ja päämäärätöntä, kun sanoma ei oikein tahdo upota kenttäväkeen.

Kepulainen suunta on pahasti hakusessa. Ei Kepu siinä liemessä silti ainoa puolue ole. Myös SDP elää samantapaisten vaikeuksien kanssa, mutta ei niin pahasti. SDPn visio on kuitenkin työnteossa ja tasa-arvossa, jotka eivät ole mennyttä maailmaa, vaan tätä päivää. Kun demarit onnistuvat päivittämään itsensä paremmin ja uskottavammin 2000-luvulle, puolueen tarina voi edelleen jatkua. Kepulla tällainen päivitys ei tahdo onnistua.

Lue lisää

Keskustassa on kautta jo maalaisliiton historian ollut aina kahtiajako konservatiivisten nurkkakuntalaisten ja reformististen liberaalien välillä.

Minun mielestäni tämä johtuu nimenomaan siitä, ettei puolueella ole mitään omaa yhtenäistä arvopohjaa, vaan pelkkä kannattajiensa maantieteelliseen asuinpaikkaan ja ammattiin perustuvan etupuolueen historia

Keskustalaiset voisivat hyvin sijoittua muihin puolkueisiin ilman, että heitä kukaan sen jälkeen kaipaa, mutta oman edun aate isuu maaseudun aitovieriläisissä niin kuin kylätappeluhenki Kiven Seitsemässä Veljeksessä.

Transit_mies kirjoitti:

Keskustassa on kautta jo maalaisliiton historian ollut aina kahtiajako konservatiivisten nurkkakuntalaisten ja reformististen liberaalien välillä.

Minun mielestäni tämä johtuu nimenomaan siitä, ettei puolueella ole mitään omaa yhtenäistä arvopohjaa, vaan pelkkä kannattajiensa maantieteelliseen asuinpaikkaan ja ammattiin perustuvan etupuolueen historia

Keskustalaiset voisivat hyvin sijoittua muihin puolkueisiin ilman, että heitä kukaan sen jälkeen kaipaa, mutta oman edun aate isuu maaseudun aitovieriläisissä niin kuin kylätappeluhenki Kiven Seitsemässä Veljeksessä.

Lue lisää

keskustalaisuus! Tuo oli todella paras tiivistys, mitä tällä palstalla on nähty. Asia on juuri noin kuin kirjoitat. Itse asiassa heidän "kulmakivi" Alkio on täysin keskustalaisuuden vastakohta. Kepulaisuus on juuri tuota typerää nurkkakuntaisuutta, ahdasmielisyyttä, omien etujen lyhytnäköistä tavoittelua ja yhteistyökyvyttömyyttä.

Syntipukkiteoria voisi päteä Korhosen kohdalla, mutta Vanhaseen sitä lienee turha soveltaa. Vanhanen on ollut jo kauan puolueen päähahmo ja niin ollen velvollinen olemaan ajantasalla kaikesta mitä puolueen sisällä tapahtuu. Se on johtajan suuri velvollisuus. Jos näin ei tee, on huono johtaja. Ja niinhän siinä kävi.

On helppoa olla välinpitämätön ja sanoa ettei tiedä mistään mitään. Kaikki kuitenkin paljastui ja tietoa oli enemmän kuin muilla. Näkemiin, Vanhanen.

Transit_mies kirjoitti:

Keskustassa on kautta jo maalaisliiton historian ollut aina kahtiajako konservatiivisten nurkkakuntalaisten ja reformististen liberaalien välillä.

Minun mielestäni tämä johtuu nimenomaan siitä, ettei puolueella ole mitään omaa yhtenäistä arvopohjaa, vaan pelkkä kannattajiensa maantieteelliseen asuinpaikkaan ja ammattiin perustuvan etupuolueen historia

Keskustalaiset voisivat hyvin sijoittua muihin puolkueisiin ilman, että heitä kukaan sen jälkeen kaipaa, mutta oman edun aate isuu maaseudun aitovieriläisissä niin kuin kylätappeluhenki Kiven Seitsemässä Veljeksessä.

Lue lisää

Muistelen, että Kapi on joskus kirjoittanut ymmärtävänsä sen, että maataloustuottajat äänestävät Kepua, mutta muiden tuki puolueelle on jo enemmän käsittämätöntä. Minusta historin virta osoittaa, ettei asia ole ihan näinkään. Maataloustuottajienkin kannalta Kepu on ollut väärä valinta. He ovat perustaneet elinkeinonsa väärille ja katteettomille lupauksille, joita Kepu ja MTK ovat jakaneet. Neuvostoajan Suomessa yletön rahan kuppaaminen vielä onnistui paremmin kuin hyvin, mutta EU toi muassaan uudet tuulet ja nykyajan Suomeenkin. Jos maataloustuottajat olisivat ymmärtäneet paremmin elinkeinonsa tulevaisuuden, he olisivat vaatineet realistisempaa politiikkaa katteettomien toiveunien sijaan.

Mutta kaiketi on niin, että kepulainen kulttuuri elää joissain kohdin Suomea hyvin syvään juurtuneena. Tästä kertoo esim. eteläpohjalaisten uskonhurmokseen verrattava Jarmo Korhosen tukeminen. Kepulla ja entisaikojen kommunisteilla on samaa vahvaa uskoa asiaansa. Vain täydellinen romahdus kuten Neuvostoliiton ja reaalisosialismin kaatuminen voivat muuttaa tällaisia asioita. Siinäkin tilanteessa monella on vaikea luopua uskostaan, koska silloin tuntee tulleensa jymäytetyksi.

Kepun yhteinen arvopohja on olemassa. Se on juuri se mainitsemasi maantiede. Puolue perustaa siihen, että Suomi pysyy kauttaaltaan asuttuna, maksoi mitä maksoi - ja paljonhan se on maksanutkin veronmaksajille. Tähän haja-asutusihanteeseen perustetaan sitten kaikki muu politiikka. Saimme läpi kaksi ydinvoimalalupaakin sen vuoksi, että kepulainen haja-asutusfilofofia sai risupakettinsa. Toinen luvansaajista eli merkittävissä määrin saksalaisomisteinen Fennovoima ohitti jopa kotimaisen Fortumin, kun Fennovoima aikoi rakennuttaa voimalansa Kepulandiaan. Tällä tavoin nurkkakuntaisuus menee aina reilusti myös kotimaisuuden edelle.

Transit_mies kirjoitti:

Keskustassa on kautta jo maalaisliiton historian ollut aina kahtiajako konservatiivisten nurkkakuntalaisten ja reformististen liberaalien välillä.

Minun mielestäni tämä johtuu nimenomaan siitä, ettei puolueella ole mitään omaa yhtenäistä arvopohjaa, vaan pelkkä kannattajiensa maantieteelliseen asuinpaikkaan ja ammattiin perustuvan etupuolueen historia

Keskustalaiset voisivat hyvin sijoittua muihin puolkueisiin ilman, että heitä kukaan sen jälkeen kaipaa, mutta oman edun aate isuu maaseudun aitovieriläisissä niin kuin kylätappeluhenki Kiven Seitsemässä Veljeksessä.

Lue lisää

Istu sinä vain transu-homo olemattoman kullisi päällä. Sinun ja mielipunikin aivoitukset ovat Kapi-Känä-Ukki luokkaa. Siis ämmäässuotavaraa.

Kiitoksia Transitm! kirjoitti:

keskustalaisuus! Tuo oli todella paras tiivistys, mitä tällä palstalla on nähty. Asia on juuri noin kuin kirjoitat. Itse asiassa heidän "kulmakivi" Alkio on täysin keskustalaisuuden vastakohta. Kepulaisuus on juuri tuota typerää nurkkakuntaisuutta, ahdasmielisyyttä, omien etujen lyhytnäköistä tavoittelua ja yhteistyökyvyttömyyttä.

Lue lisää

ei kehtaa enää kuin puskasta räkiä.
Voi teitä sortavalan poikii!!

Näkyy olevan jäbäkin hoidon tarpeessa, siksi sairasta on hänenkin kepumaniansa.

Kokkarit ja demarithan ovatkin toistensa jatkeita.

Kun demari saa kiristämällä, ja heikompia sortamalla itseleen hieman vaurautta, niin siirty se oitis kokoomukseen sitä turvaamaan.
Molemmat ova ainoastaan ja vain suurpääoman asialla.
Toki minä pidän demareiden touhua siinämielessä ketkunpana, kun ne valehtelevat olevansa köyhien puolustajia, ja yhteiskunnan vähäosaisten asialla. Työläisiä SAK/demarimafia, tuo ökyrosvojen kansakusetusosato pitää vain taistelujoukkoinaan, kun nuo typerykset saadaan heidän ahneuteensa vetoamalla kusemaan omille kintuilleen, ökyrosvojen hyödyksi.

hintason nousu sadan aikaan lakkoiluttamalla punapalleroita, ja ketkut kasvattaa omia voittojan tuola tavoin.

Ei ymmärrä SAK/demarimafiaa, ja kokkareita äänestävät, miten nuo kelmit pelaavat samaan ökyrosvojen pussiin.
Minusta kokoomus on kuitenkin huomattavasti inhimillisenpi, kuin koviakaan otteita päämääränsä toteuttamiseksi käyttävät yhyteiskuntaterroristidemarit.
Demarit eivät piittaa ihmisten kärsimyksistä tippaakaan, jos euron saavat itselleen lisää ilman että siihen olisi edes tarvetta.

Euro alapäässä, on kymmenen yläpäässä, ja sehän on osakkeenomistajille, ja muille ketkuille mieleen.

Niinpä niille sanoisin, että olet vieläkin surkeanpi pulputtaja mongertaja kuin aluksi oletinkaan.
Sinun sepustuksesi ovat ympäripyöreää sossumössöä. Hurridemari!

Mielipidepankki kirjoitti:

Muistelen, että Kapi on joskus kirjoittanut ymmärtävänsä sen, että maataloustuottajat äänestävät Kepua, mutta muiden tuki puolueelle on jo enemmän käsittämätöntä. Minusta historin virta osoittaa, ettei asia ole ihan näinkään. Maataloustuottajienkin kannalta Kepu on ollut väärä valinta. He ovat perustaneet elinkeinonsa väärille ja katteettomille lupauksille, joita Kepu ja MTK ovat jakaneet. Neuvostoajan Suomessa yletön rahan kuppaaminen vielä onnistui paremmin kuin hyvin, mutta EU toi muassaan uudet tuulet ja nykyajan Suomeenkin. Jos maataloustuottajat olisivat ymmärtäneet paremmin elinkeinonsa tulevaisuuden, he olisivat vaatineet realistisempaa politiikkaa katteettomien toiveunien sijaan.

Mutta kaiketi on niin, että kepulainen kulttuuri elää joissain kohdin Suomea hyvin syvään juurtuneena. Tästä kertoo esim. eteläpohjalaisten uskonhurmokseen verrattava Jarmo Korhosen tukeminen. Kepulla ja entisaikojen kommunisteilla on samaa vahvaa uskoa asiaansa. Vain täydellinen romahdus kuten Neuvostoliiton ja reaalisosialismin kaatuminen voivat muuttaa tällaisia asioita. Siinäkin tilanteessa monella on vaikea luopua uskostaan, koska silloin tuntee tulleensa jymäytetyksi.

Kepun yhteinen arvopohja on olemassa. Se on juuri se mainitsemasi maantiede. Puolue perustaa siihen, että Suomi pysyy kauttaaltaan asuttuna, maksoi mitä maksoi - ja paljonhan se on maksanutkin veronmaksajille. Tähän haja-asutusihanteeseen perustetaan sitten kaikki muu politiikka. Saimme läpi kaksi ydinvoimalalupaakin sen vuoksi, että kepulainen haja-asutusfilofofia sai risupakettinsa. Toinen luvansaajista eli merkittävissä määrin saksalaisomisteinen Fennovoima ohitti jopa kotimaisen Fortumin, kun Fennovoima aikoi rakennuttaa voimalansa Kepulandiaan. Tällä tavoin nurkkakuntaisuus menee aina reilusti myös kotimaisuuden edelle.

Lue lisää

Jako kaikkea kehitystä vastustaviin konservatiiveihin ja maailmaan avoimemmin suhtautuviin uudistajiin jakaa kyllä muitakin puolueita eikä yksin keskustaa. Keskustassa jako tosin korostuu, kun turpeeseen sidottu elinkeino tekee pelokkaaksi kaikelle edistykselle ja panee ihmisen jakamaan maailmansa kahtia: niihin jotka ovat meidän väkeä ja niihin, jotka ovat muita, eli uhkia meidän eduille.

Kunta- ja palvelurakenteen uudistamisessahan tämä näkyy parhaiten, kun tarpeellisiakin kuntalkiitoksia vastustetaan apinan raivolla, kun luullaan, ettyä naapurikunta saa liitoksessa jotain etua enemmän kuin meidän kunta. Sama vastustruksen vimma toki näkyy muidenkin puolueiden edustajissa, koska ei tämän kaltainen, konsaervatiivinen typeryys ole kepun yksinoikeus.

Demareilla vastaava jako menee siinä, että ukkoutuva ja akkautuva, vanhakantainen ja ay-pohjainen sosialidemokratia laulaa edelleen työväenlauluja, vihaa kommunisteja ja haukkuu kapitalisteiksi jokaisen, joka ei tunnusta työväen taistelua kapitalistia vastaan oikeutetuksi. Tämä demareiden konservatiivisiipi vierastaa maisterisosialisteja yhtä pahasti kuin aitovierien änkyräkepu vierastaan puku päällkä kulkevaa kaupunkilais-keskustalaista. Muistan hyvän ilmaisun, jota demarit itse käyttivät näistä maisterisosialisteistaan; he ovat retiisejä, päältä punaisia, mutta kun kuorta raaputtaa, niin aivan kokoomusvalkoisia sisältä.

Kokoomuksessakin on konservatriivinsa, he ehkä ovat pahinta lajia kaikesta, mutta onneksi heitä on enää vähän. Kokoomuksen konservatiivit katsoivat, että ellei sovi työtä tehdä, ei tarvitse leipääkään syömän. He panisivat työttömät työttömyystöihin teitä rakentamaan ja katuja siivoamaan korvauksensa vastineeksi eivätkä ymmärrä maailman muuttuneen niin, että jo nykyiset keski-ikäisetkin joutuvat vaihtamaan ammattiaan ehkä pariinkin kertaan ennen kuin pääsevät eläkeikään, ja näiden vaihdosten yhteydessä hyvin monille ihmisille tulee "between jobs" tilanteita, jolloin on tultava toimeen sen aikaa, että alta menneen työpaikan tilalle saa hankituyksi uuden.

Fiksumpi osa kokoomuksesta ja jopa demareistakin ymmärtää, että politiikassa on keskityttävä juuri niiden uusien työpaikkojen luomiseen kaikin keinoin, koska vanhat työpaikat eivät muuttuvassa maailmassa ollenkaan aina säily. Vanhanenkin tämän verran ymmärsi, mutta muut kepulit eivät, ja Vanhanen saa siis mennä.

Mutta mitäs pienistä. Kepu valitsee kokjousedustajiensa änkyrä-äänillä Pekkarisen johtoonsa ja siitä repe'' kepun alamäki todella mahtavaksi, vaikka kepun konservatiivit taputtavat käsiään kiivaasti aina ensi kevään vaaleihin - katastrofaaliseen tappioonsa - saakka.

Keskusta is best kirjoitti:

ei kehtaa enää kuin puskasta räkiä.
Voi teitä sortavalan poikii!!

Näkyy olevan jäbäkin hoidon tarpeessa, siksi sairasta on hänenkin kepumaniansa.

Kokkarit ja demarithan ovatkin toistensa jatkeita.

Kun demari saa kiristämällä, ja heikompia sortamalla itseleen hieman vaurautta, niin siirty se oitis kokoomukseen sitä turvaamaan.
Molemmat ova ainoastaan ja vain suurpääoman asialla.
Toki minä pidän demareiden touhua siinämielessä ketkunpana, kun ne valehtelevat olevansa köyhien puolustajia, ja yhteiskunnan vähäosaisten asialla. Työläisiä SAK/demarimafia, tuo ökyrosvojen kansakusetusosato pitää vain taistelujoukkoinaan, kun nuo typerykset saadaan heidän ahneuteensa vetoamalla kusemaan omille kintuilleen, ökyrosvojen hyödyksi.

hintason nousu sadan aikaan lakkoiluttamalla punapalleroita, ja ketkut kasvattaa omia voittojan tuola tavoin.

Ei ymmärrä SAK/demarimafiaa, ja kokkareita äänestävät, miten nuo kelmit pelaavat samaan ökyrosvojen pussiin.
Minusta kokoomus on kuitenkin huomattavasti inhimillisenpi, kuin koviakaan otteita päämääränsä toteuttamiseksi käyttävät yhyteiskuntaterroristidemarit.
Demarit eivät piittaa ihmisten kärsimyksistä tippaakaan, jos euron saavat itselleen lisää ilman että siihen olisi edes tarvetta.

Euro alapäässä, on kymmenen yläpäässä, ja sehän on osakkeenomistajille, ja muille ketkuille mieleen.

Niinpä niille sanoisin, että olet vieläkin surkeanpi pulputtaja mongertaja kuin aluksi oletinkaan.
Sinun sepustuksesi ovat ympäripyöreää sossumössöä. Hurridemari!

Lue lisää

>>Kokkarit ja demarithan ovatkin toistensa jatkeita. 

Mielipidepankki kirjoitti:

Muistelen, että Kapi on joskus kirjoittanut ymmärtävänsä sen, että maataloustuottajat äänestävät Kepua, mutta muiden tuki puolueelle on jo enemmän käsittämätöntä. Minusta historin virta osoittaa, ettei asia ole ihan näinkään. Maataloustuottajienkin kannalta Kepu on ollut väärä valinta. He ovat perustaneet elinkeinonsa väärille ja katteettomille lupauksille, joita Kepu ja MTK ovat jakaneet. Neuvostoajan Suomessa yletön rahan kuppaaminen vielä onnistui paremmin kuin hyvin, mutta EU toi muassaan uudet tuulet ja nykyajan Suomeenkin. Jos maataloustuottajat olisivat ymmärtäneet paremmin elinkeinonsa tulevaisuuden, he olisivat vaatineet realistisempaa politiikkaa katteettomien toiveunien sijaan.

Mutta kaiketi on niin, että kepulainen kulttuuri elää joissain kohdin Suomea hyvin syvään juurtuneena. Tästä kertoo esim. eteläpohjalaisten uskonhurmokseen verrattava Jarmo Korhosen tukeminen. Kepulla ja entisaikojen kommunisteilla on samaa vahvaa uskoa asiaansa. Vain täydellinen romahdus kuten Neuvostoliiton ja reaalisosialismin kaatuminen voivat muuttaa tällaisia asioita. Siinäkin tilanteessa monella on vaikea luopua uskostaan, koska silloin tuntee tulleensa jymäytetyksi.

Kepun yhteinen arvopohja on olemassa. Se on juuri se mainitsemasi maantiede. Puolue perustaa siihen, että Suomi pysyy kauttaaltaan asuttuna, maksoi mitä maksoi - ja paljonhan se on maksanutkin veronmaksajille. Tähän haja-asutusihanteeseen perustetaan sitten kaikki muu politiikka. Saimme läpi kaksi ydinvoimalalupaakin sen vuoksi, että kepulainen haja-asutusfilofofia sai risupakettinsa. Toinen luvansaajista eli merkittävissä määrin saksalaisomisteinen Fennovoima ohitti jopa kotimaisen Fortumin, kun Fennovoima aikoi rakennuttaa voimalansa Kepulandiaan. Tällä tavoin nurkkakuntaisuus menee aina reilusti myös kotimaisuuden edelle.

Lue lisää

...olen kyllä pitänyt ja pidän edelleen kepua enemmän tarpeellisena kuin haitallisena maanviljelysväestöllemme, sen käsitykseni tuon julki myös edellisessä vastineessani. Mutta kaikille muille väestöryhmille pidän puoluetta haitallisena, jopa vahingollisena. Mutta olen sen valmis hyväksymään sillä solidaarisuuspoeriaatteella, että kyllä ihan tarpeellista työtä tekevät maanviljelijätkin puolueensa ansaitsevat. Puolueen koon pitäisi vain olla suhteessa maanviljelijöiden määrään yhteiskunnassamme, eli kepun luonnollinen kannatus olisi n. 5 % vaaleissa annetuista äänistä. Sen ylittävä kannatus tulee niiltä raukoilta, jotka kepu on niiden oman edun vastaisesti pystynyt harhauttamaan äänestäjikseen.

En kyllä kiistä sitäkään, etteikö kepu olisi juuri tuollainen maantieteellinen, alueisiin perustuva puolue, mutta ei se toimi niiden kepualueidenkaan kaikkien ihmisten parhaaksi. Koko maan tasaisesti asuttuna pitäminen lienee lähinnä villieläinten etu, ei edes noiden haja-asutusalueiden ihmisten, siis maanviljlijöitä lukuunottamatta, sillä kyllä hekin sellaisen hulluuden tuottamien tarpeettomien kustannusten maksumiehiksi osaltaan joutuvat. Toki pienemmällä osalla kuin hulluuteen täysin syyttömät rintamaiden ihmiset.

Sanot, että "kepulla ja entisaikojen kommunisteilla on samaa vahvaa uskoa asiaansa". Niin on, ja minä myös olen hyvin monet kerrat täällä monin esimerkein osoittanut kepulaisuuden ja kommunismin henkisen yhteyden. Ja kun Neuvostoliittokin romahti - kuten toteat - niin se rohkaisee uskomaan myös kepun romahdukseen. Eihän tuollainen järjettömyys loputtomiin voi eikä saa jatkua. Loppu sille on tultava siitäkin huomimatta, että silloin moni varmaan tuntee tulleensa jymäytetyksi, kuten sanot. Mutta hyvä, että kissanpojan silmät lopulta aukeavat.

Mielipidepankki kirjoitti:

Muistelen, että Kapi on joskus kirjoittanut ymmärtävänsä sen, että maataloustuottajat äänestävät Kepua, mutta muiden tuki puolueelle on jo enemmän käsittämätöntä. Minusta historin virta osoittaa, ettei asia ole ihan näinkään. Maataloustuottajienkin kannalta Kepu on ollut väärä valinta. He ovat perustaneet elinkeinonsa väärille ja katteettomille lupauksille, joita Kepu ja MTK ovat jakaneet. Neuvostoajan Suomessa yletön rahan kuppaaminen vielä onnistui paremmin kuin hyvin, mutta EU toi muassaan uudet tuulet ja nykyajan Suomeenkin. Jos maataloustuottajat olisivat ymmärtäneet paremmin elinkeinonsa tulevaisuuden, he olisivat vaatineet realistisempaa politiikkaa katteettomien toiveunien sijaan.

Mutta kaiketi on niin, että kepulainen kulttuuri elää joissain kohdin Suomea hyvin syvään juurtuneena. Tästä kertoo esim. eteläpohjalaisten uskonhurmokseen verrattava Jarmo Korhosen tukeminen. Kepulla ja entisaikojen kommunisteilla on samaa vahvaa uskoa asiaansa. Vain täydellinen romahdus kuten Neuvostoliiton ja reaalisosialismin kaatuminen voivat muuttaa tällaisia asioita. Siinäkin tilanteessa monella on vaikea luopua uskostaan, koska silloin tuntee tulleensa jymäytetyksi.

Kepun yhteinen arvopohja on olemassa. Se on juuri se mainitsemasi maantiede. Puolue perustaa siihen, että Suomi pysyy kauttaaltaan asuttuna, maksoi mitä maksoi - ja paljonhan se on maksanutkin veronmaksajille. Tähän haja-asutusihanteeseen perustetaan sitten kaikki muu politiikka. Saimme läpi kaksi ydinvoimalalupaakin sen vuoksi, että kepulainen haja-asutusfilofofia sai risupakettinsa. Toinen luvansaajista eli merkittävissä määrin saksalaisomisteinen Fennovoima ohitti jopa kotimaisen Fortumin, kun Fennovoima aikoi rakennuttaa voimalansa Kepulandiaan. Tällä tavoin nurkkakuntaisuus menee aina reilusti myös kotimaisuuden edelle.

Lue lisää

Hämmentävää kuinka umpisurkeaa on historiantuntemuksesi, vai leikitkä vain tyhmää provoillessasi kepua vastaan? No, Kapista saat tukea, onhan hän osoittanut jos mahdollista vieläkin surkeampaa historian tuntemusta.

Maataloustukipolitiikka sellaisena viidakkona kuin se nykyisin tunnetaan on ihan puhdas SDP:n tekele. 70-luvun alussa kun erityisesti SAK:n taholla vaadittiin, että myös maataloustulosta olisi päätettävä samassa yhteydessä kuin palkkaratkaisuista, keskitetysti kuten esim. Liinamaa I ja II sekä UKK sopimuksissa. Kun sitten etenkin UKK sopimuskaudella liittokohtaisissa työehtosopimuksissa tapahtui välistävetoja, jotka johtivat suurempiin palkankorotuksiin kuin mitä sopimus edellytti, ja SAK:n kaksi suurinta jäsenliittoa, Metallityöväen Liitto ja Rakennustyöväenliitto, aloittivat avoimen työtaistelun, johti se myös maataloustulolakien ja tukimuotojen tarkastuksiin - siis lisätukiin joita junaili etenkin "Nappulaliigana" tunnettu Paasion kakkonen ja sitä seurannut Sorsan ykköshallitus.

Nuo kaikki asiat voit tarkistaa vaikkapa Sorsan ansiokkaista kirjoista, Sisäänajo yhtenä lähteenä.

Ylipäätään sinulle tekisi ihan hyvää sivistää itseäsi, annat turhain usein huvittavuuteen saakka kehnon kuvan teidän demarien asioiden ymmärtämisestä

Transit_mies kirjoitti:

>>Kokkarit ja demarithan ovatkin toistensa jatkeita. 

pahan demarinkokkareelle.

Jäbä on yhteiskuntarosvouksen ja köyhien alistamisen kannalla.

Engl. taidemaalari William Holman Hunt (1827-1910)
The Scapegoat, taiteilijan näkemys aidosta syntipukista sen alkuperäisessä ympäristössä
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e6/The_Scapegoat.jpg

Käsitteenä syntipukki juontaa Raamatusta ja siinä 3. Mooseksen kirjan syntiuhreja käsittelevästä osasta. Eräs syntiuhrieläin oli vuohipukki, joka papin rituaalimenoin ihmisen synnit mukanaan karkotettiin autiomaahan.
Pukilla itsellään ei tietenkään ollut mitään osaa syntien muodostumisessa, kunhan vaan sijaiskärsijänä karkotettiin autiomaahan kuolemaan.

Uskonnot ovat siitä lystikkäitä, että tehtyään syntiä ja sitä uhrilahjalla katuen ihminen voi vapautua synnin taakasta ja rientää kevein mielin kohti uusia ”kolttosia”.
Politiikka saa aikaan joissakin ihmisissä uskonnoista tutun hurmostilan.

hämmentää kirjoitti:

Hämmentävää kuinka umpisurkeaa on historiantuntemuksesi, vai leikitkä vain tyhmää provoillessasi kepua vastaan? No, Kapista saat tukea, onhan hän osoittanut jos mahdollista vieläkin surkeampaa historian tuntemusta.

Maataloustukipolitiikka sellaisena viidakkona kuin se nykyisin tunnetaan on ihan puhdas SDP:n tekele. 70-luvun alussa kun erityisesti SAK:n taholla vaadittiin, että myös maataloustulosta olisi päätettävä samassa yhteydessä kuin palkkaratkaisuista, keskitetysti kuten esim. Liinamaa I ja II sekä UKK sopimuksissa. Kun sitten etenkin UKK sopimuskaudella liittokohtaisissa työehtosopimuksissa tapahtui välistävetoja, jotka johtivat suurempiin palkankorotuksiin kuin mitä sopimus edellytti, ja SAK:n kaksi suurinta jäsenliittoa, Metallityöväen Liitto ja Rakennustyöväenliitto, aloittivat avoimen työtaistelun, johti se myös maataloustulolakien ja tukimuotojen tarkastuksiin - siis lisätukiin joita junaili etenkin "Nappulaliigana" tunnettu Paasion kakkonen ja sitä seurannut Sorsan ykköshallitus.

Nuo kaikki asiat voit tarkistaa vaikkapa Sorsan ansiokkaista kirjoista, Sisäänajo yhtenä lähteenä.

Ylipäätään sinulle tekisi ihan hyvää sivistää itseäsi, annat turhain usein huvittavuuteen saakka kehnon kuvan teidän demarien asioiden ymmärtämisestä

Lue lisää

Maataloustuottajien edunvalvonta ei ole ollut SDP:n poliittisella agendalla. Kyllä se on ollut Maalaisliitto/Kepu ja MTK, jotka ovat ajaneet tätä edunvalvontaa. Koko sodanjälkeisen historian ajan SDP on pyrkinyt toppuuttelemaan maatalouden aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle. Punamultahallitusyhteistyössä SDP joutui sitten tekemään kompromisseja Kepun vaatimusten edessä. Tämä on peruslähtökohta, joka tulee aina muistaa.

Maataloustuki oli siis annettu asia eli Kepun ehdoton vaatimus hallitusyhteistyölle. Tämä johti sitten siihen, että piti eri tavoin kehittää sitä tukiviidakkoa milloin mihinkin suuntaan. Tottakai SDP ja SAK halusivat olla siinä myös osallisina, koska maataloustuotteiden hinta oli tullimuurein suojatussa Suomessa tärkeä kysymys myös palkansaajille. Eihän sellaista tohtinut edes kukaan esittää Kepu-Suomessa, että tulleja alennettaisiin, jotta saataisiin lisää tuontikilpailua pitämään hinnat aisoissa. SDP:n maatalouspolitiikka oli siis korkeiden tullimuurien vanki ja ainoaksi keinoksi jäi yhteensovittaa palkkaratkaisu ja maataloustukisopimus yhteen. Tämä yhteensovitus oli kuitenkin vain osa tätä viidakkoa, mutta kertoo kyllä osaltaan sen, millaisiin älyttömyyksiin maatalouden tukeminen ja yletön suojaaminen voi johtaa.

Maatalouden pellonraivauspalkkiot aina 1960-luvulle saakka eivät suinkaan olleet SDP:n keksintöjä. Kun sitten ylituotanto rypsähti suureksi ongelmaksi, eivät peltojen viljelemättä jättämisestä maksetut palkkiot ja lehmien teuraspalkkiot olleet myöskään SDP:n keksintöjä. Ei maatalouden kotimaisuuden korkean asteen suojelukaan ole ollut SDP:n keksintö.

Koko kupletin juoni on lähtenyt liikkeelle ajatuksesta pyrkiä täyteen eli siis kepulaisittain 150-prosenttiseen maatalousomavaraisuuteen, jonka veronmaksajat ja kuluttajat kustantavat. Tässä oli kaksi pääelemenntiä: korkea tuontisuoja ja maataloustuet. Näitä Kepu sitten puolusti henkeen ja vereen. Jopa niin paljon, että oltiin valmiita jättäytymään EUn ulkopuolelle.

Mielipidepankki kirjoitti:

Maataloustuottajien edunvalvonta ei ole ollut SDP:n poliittisella agendalla. Kyllä se on ollut Maalaisliitto/Kepu ja MTK, jotka ovat ajaneet tätä edunvalvontaa. Koko sodanjälkeisen historian ajan SDP on pyrkinyt toppuuttelemaan maatalouden aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle. Punamultahallitusyhteistyössä SDP joutui sitten tekemään kompromisseja Kepun vaatimusten edessä. Tämä on peruslähtökohta, joka tulee aina muistaa.

Maataloustuki oli siis annettu asia eli Kepun ehdoton vaatimus hallitusyhteistyölle. Tämä johti sitten siihen, että piti eri tavoin kehittää sitä tukiviidakkoa milloin mihinkin suuntaan. Tottakai SDP ja SAK halusivat olla siinä myös osallisina, koska maataloustuotteiden hinta oli tullimuurein suojatussa Suomessa tärkeä kysymys myös palkansaajille. Eihän sellaista tohtinut edes kukaan esittää Kepu-Suomessa, että tulleja alennettaisiin, jotta saataisiin lisää tuontikilpailua pitämään hinnat aisoissa. SDP:n maatalouspolitiikka oli siis korkeiden tullimuurien vanki ja ainoaksi keinoksi jäi yhteensovittaa palkkaratkaisu ja maataloustukisopimus yhteen. Tämä yhteensovitus oli kuitenkin vain osa tätä viidakkoa, mutta kertoo kyllä osaltaan sen, millaisiin älyttömyyksiin maatalouden tukeminen ja yletön suojaaminen voi johtaa.

Maatalouden pellonraivauspalkkiot aina 1960-luvulle saakka eivät suinkaan olleet SDP:n keksintöjä. Kun sitten ylituotanto rypsähti suureksi ongelmaksi, eivät peltojen viljelemättä jättämisestä maksetut palkkiot ja lehmien teuraspalkkiot olleet myöskään SDP:n keksintöjä. Ei maatalouden kotimaisuuden korkean asteen suojelukaan ole ollut SDP:n keksintö.

Koko kupletin juoni on lähtenyt liikkeelle ajatuksesta pyrkiä täyteen eli siis kepulaisittain 150-prosenttiseen maatalousomavaraisuuteen, jonka veronmaksajat ja kuluttajat kustantavat. Tässä oli kaksi pääelemenntiä: korkea tuontisuoja ja maataloustuet. Näitä Kepu sitten puolusti henkeen ja vereen. Jopa niin paljon, että oltiin valmiita jättäytymään EUn ulkopuolelle.

Lue lisää

Äläpäs höpötä.

MTK:n tavoite tukipolitiikan syntyvaiheissa oli saada maatalouden tuottajahinnat pääosin markkinavetoisesti "oikealle" tasolle, kuitenkin jonkinlaisella hintatakuulla. SDP/SAK:n vaatimuksesta kuitenkin iso osa tuottajahinnasta haluttiin maksaa valtion tukena, jotta maataloustuotteiden kuluttajahintaa saatiin alas. Näin syntyi nuo Liinamaa & UKK sopimukset, joihin rakennettiin myös näitä indeksisidonnaisuuksia sun muita jotka sitten laukaisivat jos jonkinmoista lisätukea maataloudellekin kun palkkasopimuksista livettiin SAK:n sisäisen taistelun tuoksinassa. Lueppa keskeisten demarivaikuttajien (Sorsa, Paasio) muisteloita noilta ajoilta niin ei tarvitse itse keksiö historiaa kuten nyt teet. Ja luulisi sinun itsekin tuon ajan eläneenä muistavan nuo.

Pellonraivauspalkkiot olivat seurausta sodanjälkeisestä evakkojen asutuspolitiikasta, ei maatalouspolitiikasta. Kuten tunnettua meillä Karjalan siirtoväki ja osa muistakin sotaveteraaneista "sidottiin turpeeseen" ja näin ratkaistiin hankala sosiaalinen siirtoalaisongelma. Kaupunkien työvoimatarve ei vielä tuolloin ollut riittävä työllistämään satoja tuhansia siirtolaisia.

Tuosta sosiaalipolitiikkaan luettavasta suorituksesta, siis siirtoväen asutuksesta, seurasi lopulta ylituotantoongelma, jota ratkottiin peltojen paketointisopimuksilla ja lehmien teurastuspalkkioilla: Ne olivat kertaluontoisia tukimuotoja kun rakennemuutos 60-70 luvuilla ravisteli asutustilojen myötä pientilavaltaiseksi muuttunutta maataloutta.

Nykyisen kaltainen tukiviidakko on puhtaasti noiden SDP/SAK keskitettyjen sopimusten lapsi, sitä ei voida kiistää. Eihän Paasion "Nappulaliigassa" Kepu ollut edes mukana. Sorsan hallituksessa Kepu lyllä oli, ja tuon hallituksen surkeutta meillä edelleen maksellaan maataloustukina. MTK:n silloin ehkä lyhyen tähtäimen hintaedun tavoite tuottajahintojen markkinaehtoisuudesta olisi tänä päivänä paljon toimivampi ja meille halvempi., mutta demari-ideologiaan on aina kuulunut valtion roolin korostaminen, kustannuksista piittaamatta.

Todellakin kehoitan sinua opiskelemaan historian perusasiat niin ei tule noin paljoa ihan perustavaa laatua olevia virheitä, saisit kummasti uskottavuutta jos joskus kykenisit faktoihin mielikuviesi sijaan.

koeta totuutta kirjoitti:

Äläpäs höpötä.

MTK:n tavoite tukipolitiikan syntyvaiheissa oli saada maatalouden tuottajahinnat pääosin markkinavetoisesti "oikealle" tasolle, kuitenkin jonkinlaisella hintatakuulla. SDP/SAK:n vaatimuksesta kuitenkin iso osa tuottajahinnasta haluttiin maksaa valtion tukena, jotta maataloustuotteiden kuluttajahintaa saatiin alas. Näin syntyi nuo Liinamaa & UKK sopimukset, joihin rakennettiin myös näitä indeksisidonnaisuuksia sun muita jotka sitten laukaisivat jos jonkinmoista lisätukea maataloudellekin kun palkkasopimuksista livettiin SAK:n sisäisen taistelun tuoksinassa. Lueppa keskeisten demarivaikuttajien (Sorsa, Paasio) muisteloita noilta ajoilta niin ei tarvitse itse keksiö historiaa kuten nyt teet. Ja luulisi sinun itsekin tuon ajan eläneenä muistavan nuo.

Pellonraivauspalkkiot olivat seurausta sodanjälkeisestä evakkojen asutuspolitiikasta, ei maatalouspolitiikasta. Kuten tunnettua meillä Karjalan siirtoväki ja osa muistakin sotaveteraaneista "sidottiin turpeeseen" ja näin ratkaistiin hankala sosiaalinen siirtoalaisongelma. Kaupunkien työvoimatarve ei vielä tuolloin ollut riittävä työllistämään satoja tuhansia siirtolaisia.

Tuosta sosiaalipolitiikkaan luettavasta suorituksesta, siis siirtoväen asutuksesta, seurasi lopulta ylituotantoongelma, jota ratkottiin peltojen paketointisopimuksilla ja lehmien teurastuspalkkioilla: Ne olivat kertaluontoisia tukimuotoja kun rakennemuutos 60-70 luvuilla ravisteli asutustilojen myötä pientilavaltaiseksi muuttunutta maataloutta.

Nykyisen kaltainen tukiviidakko on puhtaasti noiden SDP/SAK keskitettyjen sopimusten lapsi, sitä ei voida kiistää. Eihän Paasion "Nappulaliigassa" Kepu ollut edes mukana. Sorsan hallituksessa Kepu lyllä oli, ja tuon hallituksen surkeutta meillä edelleen maksellaan maataloustukina. MTK:n silloin ehkä lyhyen tähtäimen hintaedun tavoite tuottajahintojen markkinaehtoisuudesta olisi tänä päivänä paljon toimivampi ja meille halvempi., mutta demari-ideologiaan on aina kuulunut valtion roolin korostaminen, kustannuksista piittaamatta.

Todellakin kehoitan sinua opiskelemaan historian perusasiat niin ei tule noin paljoa ihan perustavaa laatua olevia virheitä, saisit kummasti uskottavuutta jos joskus kykenisit faktoihin mielikuviesi sijaan.

Lue lisää

Miten maataloustuotteiden hinnat olisi voitu saada markkinavetoisesti "oikealle tasolle", kun Suomessa vallitsi niiden osalta käytännössä tuontikielto, jos oli olemassa kotimainen vaihtoehto. Miten ihmeessä vielä 1960-luvulla, kun ylituotantoa jo esiintyi, haluttiin silti pitää kiinni pellonraivauspalkkioista.

Yritätä pontevasti maalata mustan valkoiseksi. Aivan kuin SDP olisi ollut meillä se poliittinen voima, joka edisti maataloustuottajien etua. Tästä "edunvalvonnasta" huolimatta tuottajat ovat aina vastustaneet SDP:tä maatalousvihamielisenä puolueena ja äänestäneet Kepua. Eikö tämä nyt vähän pane niitä kelloja soimaan?

Meillä oli ratkaisevina aikoina eli Kekkosen ensimmäisellä presidenttikaudella SDP muutamaa Kekkosen ottopoikaa lukuunottamatta pitkään poliittisessa paitsiossa. Siitä huolimatta maataloustukijärjestelmää pyrittiin vain koko ajan pönkittämään lisää.

Kun sitten tuli EUhun liittymisen aika, jäsenyyttä vastustettiin eniten maataloustuottajien piirissä, koska se avaisi kilpailun. Tuethan vain kasvoivat, mutta vastustuksen perimmäinen syy oli kansainvälisen kilpailun pelko. Jos oikein muistan, SDP ei ollut samassa rintamassa näiden EU-vastustajien kanssa vai saatko tässäkin aikaiseksi jonkin historiallisen kiepautuksen.

hämmentää kirjoitti:

Hämmentävää kuinka umpisurkeaa on historiantuntemuksesi, vai leikitkä vain tyhmää provoillessasi kepua vastaan? No, Kapista saat tukea, onhan hän osoittanut jos mahdollista vieläkin surkeampaa historian tuntemusta.

Maataloustukipolitiikka sellaisena viidakkona kuin se nykyisin tunnetaan on ihan puhdas SDP:n tekele. 70-luvun alussa kun erityisesti SAK:n taholla vaadittiin, että myös maataloustulosta olisi päätettävä samassa yhteydessä kuin palkkaratkaisuista, keskitetysti kuten esim. Liinamaa I ja II sekä UKK sopimuksissa. Kun sitten etenkin UKK sopimuskaudella liittokohtaisissa työehtosopimuksissa tapahtui välistävetoja, jotka johtivat suurempiin palkankorotuksiin kuin mitä sopimus edellytti, ja SAK:n kaksi suurinta jäsenliittoa, Metallityöväen Liitto ja Rakennustyöväenliitto, aloittivat avoimen työtaistelun, johti se myös maataloustulolakien ja tukimuotojen tarkastuksiin - siis lisätukiin joita junaili etenkin "Nappulaliigana" tunnettu Paasion kakkonen ja sitä seurannut Sorsan ykköshallitus.

Nuo kaikki asiat voit tarkistaa vaikkapa Sorsan ansiokkaista kirjoista, Sisäänajo yhtenä lähteenä.

Ylipäätään sinulle tekisi ihan hyvää sivistää itseäsi, annat turhain usein huvittavuuteen saakka kehnon kuvan teidän demarien asioiden ymmärtämisestä

Lue lisää

Maataloustulojen sitominen yleiseen palkkakehitykseen on MTK saavutus, vaatimus on sinänsä varsin ymmärrettävä. Mikäli haluaa tähän asiaan tarkemmin perehtyä, kannattaa tutustua MTK. n historiaan ja sen saavutuksiin. Yksityisten ihmisten muistelmat eivät aivan faktista tietoa tarjoa. On täysin oikein se, että myös maataloudesta elantonsa saavat pystyvät työllään tulemaan toimeen.

Keskustapuoleen kritiikki on täysin eri asia, kuin maataloustuet ja niiden arviointi. Keskustapuolue on puolueena varsin vahvasti profiloitunut maaseudun ja sen väestön edustajaksi. On varsin erikoista, että kohtalaisen suuri puolue ja varsin vahvasti Suomen sisäpolitiikassa aikoinaan vaikuttanut taho, ei olisi pystynyt lainkaan vaikuttamaan edustamansa väestönosan elinolosuhteisiin. Olen lukenut MPP ja Korhosen kirjoituksia, mutta noin loukkaavasti en ole heidänkään nähnyt Keskustapuolueesta kirjoittavan. Oletko todella sitä mieltä, ettei Keskustapuolue ole lainkaan pystynyt maaseutuväestön asioita ajamaan,vaan tämänkin asian on aikoinaan hoitanut pääosin työväestöä edustamaan pyrkivä SAK?

Niinpä niin kirjoitti:

Maataloustulojen sitominen yleiseen palkkakehitykseen on MTK saavutus, vaatimus on sinänsä varsin ymmärrettävä. Mikäli haluaa tähän asiaan tarkemmin perehtyä, kannattaa tutustua MTK. n historiaan ja sen saavutuksiin. Yksityisten ihmisten muistelmat eivät aivan faktista tietoa tarjoa. On täysin oikein se, että myös maataloudesta elantonsa saavat pystyvät työllään tulemaan toimeen.

Keskustapuoleen kritiikki on täysin eri asia, kuin maataloustuet ja niiden arviointi. Keskustapuolue on puolueena varsin vahvasti profiloitunut maaseudun ja sen väestön edustajaksi. On varsin erikoista, että kohtalaisen suuri puolue ja varsin vahvasti Suomen sisäpolitiikassa aikoinaan vaikuttanut taho, ei olisi pystynyt lainkaan vaikuttamaan edustamansa väestönosan elinolosuhteisiin. Olen lukenut MPP ja Korhosen kirjoituksia, mutta noin loukkaavasti en ole heidänkään nähnyt Keskustapuolueesta kirjoittavan. Oletko todella sitä mieltä, ettei Keskustapuolue ole lainkaan pystynyt maaseutuväestön asioita ajamaan,vaan tämänkin asian on aikoinaan hoitanut pääosin työväestöä edustamaan pyrkivä SAK?

Lue lisää

Se, että sdp ajoi maataloustukipolitiikan verovetoiseksi eikä tuottajahintavetoiseksi, oli puhdasta valtapolitiikkaa, jolla maataloustulopolitiikka haluttiin mukaan budjettiin eli hallituksen ja eduskunnan, siis myös valtakunnan johtoon pyrkineen sdp:n hallintaan.

Nämä toisessa säikeessä kirjoittavat herrat ovat kumpikin oikeassa, mutta kirjoittavat toistensa ohi. Sdp:n motiivi oli nimenomaan se, että ruoan markkinaehtoista tuottajahintaa kompensoitaisi suoraan maataloustuottajille maataloustukena verovaroista, jotta sdp saisi hattuunsa sulan siitä, että ruoan kuluttajahinta pysyy matalana. Maalaisliitto suostui tähän tietenkin, kun tukeen aluksi liitettiin em. indeksiautomaatit pitämään maataloustuet palkkaindeksien tasolla.

Tämä oli tuonajan talouspolitiikan suurin virhe ja johti mahdottomaan inflaatioiden ja devalvaatioiden kierteeseen, mikä puolestaan on yhtenä osasyynä siihen, ettei meillä ole kovinkaan hyvää hintakilpailukykyä vieläkään, useiden maltillisten palkkakierrosten ja erittäin rajujen teollisuuden rakennemuutoisten jälkeen.

Mielipidepankki kirjoitti:

Miten maataloustuotteiden hinnat olisi voitu saada markkinavetoisesti "oikealle tasolle", kun Suomessa vallitsi niiden osalta käytännössä tuontikielto, jos oli olemassa kotimainen vaihtoehto. Miten ihmeessä vielä 1960-luvulla, kun ylituotantoa jo esiintyi, haluttiin silti pitää kiinni pellonraivauspalkkioista.

Yritätä pontevasti maalata mustan valkoiseksi. Aivan kuin SDP olisi ollut meillä se poliittinen voima, joka edisti maataloustuottajien etua. Tästä "edunvalvonnasta" huolimatta tuottajat ovat aina vastustaneet SDP:tä maatalousvihamielisenä puolueena ja äänestäneet Kepua. Eikö tämä nyt vähän pane niitä kelloja soimaan?

Meillä oli ratkaisevina aikoina eli Kekkosen ensimmäisellä presidenttikaudella SDP muutamaa Kekkosen ottopoikaa lukuunottamatta pitkään poliittisessa paitsiossa. Siitä huolimatta maataloustukijärjestelmää pyrittiin vain koko ajan pönkittämään lisää.

Kun sitten tuli EUhun liittymisen aika, jäsenyyttä vastustettiin eniten maataloustuottajien piirissä, koska se avaisi kilpailun. Tuethan vain kasvoivat, mutta vastustuksen perimmäinen syy oli kansainvälisen kilpailun pelko. Jos oikein muistan, SDP ei ollut samassa rintamassa näiden EU-vastustajien kanssa vai saatko tässäkin aikaiseksi jonkin historiallisen kiepautuksen.

Lue lisää

Älä sotke asioita. Puhuin maataloustukijärjestelmästä, ja sen sotkuisuudesta. En siitä kuka pyrki ajamaan maataloustuottajien asemaa. Tottakai MTK oli maataloustuottajien ensisijainen edunvalvoja, maatalouspolitiikan keinoista vaan sovittiin osana palkkaratkaisuja SAK:n ja STK:n kanssa Liinamaa sopimuksista alkaen.

Noissa sopimusneuvotteluissa SDP ajoi valtion maksamien maataloustukien suurempaa roolia kuin MTK. Siitä tässä on kyse. Ja siitä maksamme tänäkin päivänä kun edes Lipposen kepuvapaat hallitukset eivät kyenneet tukijärjestelmää perkaamaan, vaan päinvastoin sitä pahensivat EU:n sopimuksen myötä. MTK:n tavoite aikanaan oli tuotajahintojen "takuujärjestelmä", ei nykyisen kaltainen tuottajien suora tuotannosta riippumaton tukeminen. Siinä järjestelmässä olisi verovarojen käyttö jäänyt vähäisemäksi ja touhu muutenkin ollut myös tuottajien kannalta järkevämpää. Demareilla on kuitenkin tuo ihmeellinen käsitys, että vain heillä on kaikki viisaus, ja se viisaus edellyttää, että he kontrolloivat kaikkea, myös maatalouden rahavirtoja.

Ihan totta, lueppa Sorsan ja Paasion muisteloita tuolta 60- 70 luvuilta jos itse et muista ja olet noin pahasti mielikuvien orja

Niinpä niin kirjoitti:

Maataloustulojen sitominen yleiseen palkkakehitykseen on MTK saavutus, vaatimus on sinänsä varsin ymmärrettävä. Mikäli haluaa tähän asiaan tarkemmin perehtyä, kannattaa tutustua MTK. n historiaan ja sen saavutuksiin. Yksityisten ihmisten muistelmat eivät aivan faktista tietoa tarjoa. On täysin oikein se, että myös maataloudesta elantonsa saavat pystyvät työllään tulemaan toimeen.

Keskustapuoleen kritiikki on täysin eri asia, kuin maataloustuet ja niiden arviointi. Keskustapuolue on puolueena varsin vahvasti profiloitunut maaseudun ja sen väestön edustajaksi. On varsin erikoista, että kohtalaisen suuri puolue ja varsin vahvasti Suomen sisäpolitiikassa aikoinaan vaikuttanut taho, ei olisi pystynyt lainkaan vaikuttamaan edustamansa väestönosan elinolosuhteisiin. Olen lukenut MPP ja Korhosen kirjoituksia, mutta noin loukkaavasti en ole heidänkään nähnyt Keskustapuolueesta kirjoittavan. Oletko todella sitä mieltä, ettei Keskustapuolue ole lainkaan pystynyt maaseutuväestön asioita ajamaan,vaan tämänkin asian on aikoinaan hoitanut pääosin työväestöä edustamaan pyrkivä SAK?

Lue lisää

Maatalouden etujen valvoja on ja oli MTK, ei Kepu. Siinä mielessä Kepun roolia korostetaan ihan liikaa tällä palstalla, ja muun muassa MPP puhuu koko ajan vain Kepusta kun puhutaan maatalouden tukemisesta, näinhän ei teitenkään ole.

Mutta takaisin itse aiheeseen. Kun nykyisen kaltainen tukijärjestelmä syntyi, siis ensimmäisten Tupojen yhteydessä, MTK:n tavoite oli toki maataloustuottajien ansiotason turvaaminen. MTK:n halu oli luoda järjestelmä, jossa tuottajahinnoille olisi sovittu "minimi", siis jonkinlainen takuuhinta, mutta muutoin hintataso olisi muodostunut markkinavetoisesti. Kepu oli tottakai MTK:n linjoilla: SDP ja SAK taas ajoivat toisenlaista linjaa, valtion suoraa tukea tuottajille ja kuluttajahintojen tarkkaa säännöstelyä. Tuo jälkimmäinen linja voitti, ja sen seurauksena meillä on tukiviidakko joka hakee vertaistaan.

SDP halusi pitää valtion kontrollin myös maataloustuloon mahdollisimman tiukkana, ja sai tukea etenkin Kekkoselta, jonka vaikuttimena oli inflaation suitsiminen. Lopputulos vaan oli päinvastainen, palkkasopimuksista kun ei pidetty kiinni ja jotta kaikki indeksiehdot eivät laukeaisi niin maataloustuotteiden kuluttajahintoja alennettiin uusilla tuilla jne, kierre on tuttua historiaa, einä niin, niinpä niin?

ei muusta kirjoitti:

Maatalouden etujen valvoja on ja oli MTK, ei Kepu. Siinä mielessä Kepun roolia korostetaan ihan liikaa tällä palstalla, ja muun muassa MPP puhuu koko ajan vain Kepusta kun puhutaan maatalouden tukemisesta, näinhän ei teitenkään ole.

Mutta takaisin itse aiheeseen. Kun nykyisen kaltainen tukijärjestelmä syntyi, siis ensimmäisten Tupojen yhteydessä, MTK:n tavoite oli toki maataloustuottajien ansiotason turvaaminen. MTK:n halu oli luoda järjestelmä, jossa tuottajahinnoille olisi sovittu "minimi", siis jonkinlainen takuuhinta, mutta muutoin hintataso olisi muodostunut markkinavetoisesti. Kepu oli tottakai MTK:n linjoilla: SDP ja SAK taas ajoivat toisenlaista linjaa, valtion suoraa tukea tuottajille ja kuluttajahintojen tarkkaa säännöstelyä. Tuo jälkimmäinen linja voitti, ja sen seurauksena meillä on tukiviidakko joka hakee vertaistaan.

SDP halusi pitää valtion kontrollin myös maataloustuloon mahdollisimman tiukkana, ja sai tukea etenkin Kekkoselta, jonka vaikuttimena oli inflaation suitsiminen. Lopputulos vaan oli päinvastainen, palkkasopimuksista kun ei pidetty kiinni ja jotta kaikki indeksiehdot eivät laukeaisi niin maataloustuotteiden kuluttajahintoja alennettiin uusilla tuilla jne, kierre on tuttua historiaa, einä niin, niinpä niin?

Lue lisää

Aivan näin tapahtui ja jos vielä palataan historiaan, tämä prosessi tapahtui yleislakon jälkimainingeissa. Oli pakko turvata työväestön ravinnonsaanti ja samalla myös palkkakehityksen kohtuullisuus. Missään tapauksessa ei teollisuustyöntekijät voi elää palkkatuloillaan, mikäli ruuan hinta on tuloihin nähden liian korkea. Aikoinaan siis tukijärjestelmä luotiin myös siksi, koska oli turvattava teollistumiskehitys. Aivan pelkästään kontrollista ei ollut kyse, pikemminkin työrauhan turvaamisesta.

Nykyisen tukiviidakon perustalla on kaksi toisistaan riippuvaa tekijää. Pitkään jatkunut punamulta yhteistyö, joka johti siihen että kaksi jakopuoluetta pystyvät toimimaan kaksistaan periaatteella: sulle/mulle. Toinen oleellinen asia oli tullisuoja, joka oli MTK luomus, tämä suoja olisi korottanut kansallisten elintarvikkeidenhintoja ja kilpailusta ei olisi voinut puhua lainkaan. Käsittääkseni vielä -70 luvulla säädeltiin jopa hedelmien tuontia, näin suojeltiin kotimaisia marjantuottajia kilpailulta.

Keskustapuolue on varsin vahvasti ajanut maaseutuväestön asioita ja varsin monimutkaisen järjestelmän se on pystynytkin luomaan, vaikka sosiaalipoliittisella sektorilla. Voidaan aivan hyvin sanoa, että meidän järjestelmämme jossa sosiaaliturva perustuu asumiseen eikä työhön, on järjestelmä jonka Keskustapuolue on aikaansaanut. Onkin mielenkiintoista nähdä onko puolue myös se taho,joka sen joutuu purkamaan.

Keskustapuolueen jakautumisen ongelmana onkin juuri se, kuinka jatkossa voidaan aluepoliittinen tasa-arvo turvata. Kuinka paljon voidaan kaupunkiväestöltä odottaa tukitoimia yhä kuihtuvalle maaseudulle. Nähdäkseni tämä dilemma on se joka puoluetta pääosin jakaa. Yleispuolueeksi pyrkiminen johtaa nykyisen järjestelmän purkamiseen, se on väistämätön kehityssuunta. Maaseutuväestön edunturvaaminen taas kuihduttaa puoluetta, koska innokkaampien kannattajien lukumäärä vähenee maaseudun kuihtumisen myötä.

Vaikka on selvää, että osa Keskustapuolueen kannattajista, kannattaa puoluetta lähinnä instituutionaalisista syistä, tämän ryhmän määrä vähenee. Jos kansainvälistä kehitystä seuraa, silloin puolueiden etujärjestöasema näyttäisi vahvistuvan. Keskustapuolueen ongelmana on se, kenen etupuolueeksi se voisi ryhtyä ilman kannatuksen vähenemistä?

Transit_mies kirjoitti:

Se, että sdp ajoi maataloustukipolitiikan verovetoiseksi eikä tuottajahintavetoiseksi, oli puhdasta valtapolitiikkaa, jolla maataloustulopolitiikka haluttiin mukaan budjettiin eli hallituksen ja eduskunnan, siis myös valtakunnan johtoon pyrkineen sdp:n hallintaan.

Nämä toisessa säikeessä kirjoittavat herrat ovat kumpikin oikeassa, mutta kirjoittavat toistensa ohi. Sdp:n motiivi oli nimenomaan se, että ruoan markkinaehtoista tuottajahintaa kompensoitaisi suoraan maataloustuottajille maataloustukena verovaroista, jotta sdp saisi hattuunsa sulan siitä, että ruoan kuluttajahinta pysyy matalana. Maalaisliitto suostui tähän tietenkin, kun tukeen aluksi liitettiin em. indeksiautomaatit pitämään maataloustuet palkkaindeksien tasolla.

Tämä oli tuonajan talouspolitiikan suurin virhe ja johti mahdottomaan inflaatioiden ja devalvaatioiden kierteeseen, mikä puolestaan on yhtenä osasyynä siihen, ettei meillä ole kovinkaan hyvää hintakilpailukykyä vieläkään, useiden maltillisten palkkakierrosten ja erittäin rajujen teollisuuden rakennemuutoisten jälkeen.

Lue lisää

Sulan saamisesta tuskin kuitenkaan on kyse, kun puhutaan teollistumisen kehittämisestä. Maataloustuotteiden hinnan kohtuullistaminen liittyi palkkaneuvotteluihin. Yleislakon uhka oli koko ajan päällä ja jos elintarvikkeidenhintoja ei olisi saatu laskemaan, silloin teollistumiskehitys olisi pysähtynyt. Suomella ei ollut mahdollista maksattaa maanviljelyä työnantajien rahoituksella, niin tehotonta ja vähän tuottavaa se oli. Vaihtoehtoja oli siis kaksi, joko valtio tukee elintarviketuotantoa, tai sen tekee työväestö ja heidän työnantajansa.

Missään maassa ei ilman valtavaa kontrollia ja poliisivaltiojärjestelmää voida elää siten, että elintarvikkeiden hinta on suhteellisesti korkeampi kuin työväestön palkat. Ihmisten on pystyttävä syömään, mikäli heillä ei ole tähän mahdollisuuksia, silloin palkkoja pyritään saamaan korkeammiksi. Palkkojen raju kohoaminen ei alkavalle teollisenkehityksen murrokselle olisi sopinut, se olisi pysäyttänyt tämän kehityksen. sen ajan Suomessa ei likviditeetti kovin korkea ollut.

Niinpä niin kirjoitti:

Aivan näin tapahtui ja jos vielä palataan historiaan, tämä prosessi tapahtui yleislakon jälkimainingeissa. Oli pakko turvata työväestön ravinnonsaanti ja samalla myös palkkakehityksen kohtuullisuus. Missään tapauksessa ei teollisuustyöntekijät voi elää palkkatuloillaan, mikäli ruuan hinta on tuloihin nähden liian korkea. Aikoinaan siis tukijärjestelmä luotiin myös siksi, koska oli turvattava teollistumiskehitys. Aivan pelkästään kontrollista ei ollut kyse, pikemminkin työrauhan turvaamisesta.

Nykyisen tukiviidakon perustalla on kaksi toisistaan riippuvaa tekijää. Pitkään jatkunut punamulta yhteistyö, joka johti siihen että kaksi jakopuoluetta pystyvät toimimaan kaksistaan periaatteella: sulle/mulle. Toinen oleellinen asia oli tullisuoja, joka oli MTK luomus, tämä suoja olisi korottanut kansallisten elintarvikkeidenhintoja ja kilpailusta ei olisi voinut puhua lainkaan. Käsittääkseni vielä -70 luvulla säädeltiin jopa hedelmien tuontia, näin suojeltiin kotimaisia marjantuottajia kilpailulta.

Keskustapuolue on varsin vahvasti ajanut maaseutuväestön asioita ja varsin monimutkaisen järjestelmän se on pystynytkin luomaan, vaikka sosiaalipoliittisella sektorilla. Voidaan aivan hyvin sanoa, että meidän järjestelmämme jossa sosiaaliturva perustuu asumiseen eikä työhön, on järjestelmä jonka Keskustapuolue on aikaansaanut. Onkin mielenkiintoista nähdä onko puolue myös se taho,joka sen joutuu purkamaan.

Keskustapuolueen jakautumisen ongelmana onkin juuri se, kuinka jatkossa voidaan aluepoliittinen tasa-arvo turvata. Kuinka paljon voidaan kaupunkiväestöltä odottaa tukitoimia yhä kuihtuvalle maaseudulle. Nähdäkseni tämä dilemma on se joka puoluetta pääosin jakaa. Yleispuolueeksi pyrkiminen johtaa nykyisen järjestelmän purkamiseen, se on väistämätön kehityssuunta. Maaseutuväestön edunturvaaminen taas kuihduttaa puoluetta, koska innokkaampien kannattajien lukumäärä vähenee maaseudun kuihtumisen myötä.

Vaikka on selvää, että osa Keskustapuolueen kannattajista, kannattaa puoluetta lähinnä instituutionaalisista syistä, tämän ryhmän määrä vähenee. Jos kansainvälistä kehitystä seuraa, silloin puolueiden etujärjestöasema näyttäisi vahvistuvan. Keskustapuolueen ongelmana on se, kenen etupuolueeksi se voisi ryhtyä ilman kannatuksen vähenemistä?

Lue lisää

...hostorian tuntemustasi ja tapahtuneiden syvällistä ymmärrystäsi. Joltinenkin historian harrastaja olen itsekin ollut kauan, mutta huomaan olevani diletantti rinnallasi. Kiva, että olet tuossakin useaan kertaan ammentanut suuresta tietomäärästäsi niille, joilla se näkyy kovin vähäinen tai ainakin väärin ymmärretty olevan.

Niinpä niin kirjoitti:

Sulan saamisesta tuskin kuitenkaan on kyse, kun puhutaan teollistumisen kehittämisestä. Maataloustuotteiden hinnan kohtuullistaminen liittyi palkkaneuvotteluihin. Yleislakon uhka oli koko ajan päällä ja jos elintarvikkeidenhintoja ei olisi saatu laskemaan, silloin teollistumiskehitys olisi pysähtynyt. Suomella ei ollut mahdollista maksattaa maanviljelyä työnantajien rahoituksella, niin tehotonta ja vähän tuottavaa se oli. Vaihtoehtoja oli siis kaksi, joko valtio tukee elintarviketuotantoa, tai sen tekee työväestö ja heidän työnantajansa.

Missään maassa ei ilman valtavaa kontrollia ja poliisivaltiojärjestelmää voida elää siten, että elintarvikkeiden hinta on suhteellisesti korkeampi kuin työväestön palkat. Ihmisten on pystyttävä syömään, mikäli heillä ei ole tähän mahdollisuuksia, silloin palkkoja pyritään saamaan korkeammiksi. Palkkojen raju kohoaminen ei alkavalle teollisenkehityksen murrokselle olisi sopinut, se olisi pysäyttänyt tämän kehityksen. sen ajan Suomessa ei likviditeetti kovin korkea ollut.

Lue lisää

Hyvän näkökulman lisäsit asiaan, periaatteellisella ja iseologisella tasolla ainakin, mutta ei se selitä palkkainflaatiota, joka nosti mukanaan myös maataloustuet sellaisiksi, että maanviljelijät ajelivat mersuilla ja vaihtelivat traktoreitaan markkinoiden tehokkaimpiin aina kolmen vuoden välein, kun poistot oli edellisestä tehty, kun samaan aikaan palkkoja oli nostettava inflaation vuoksi ja teollisuuden kilpailukyky oikaistava devalvaatioilla.

kapu-evp kirjoitti:

...hostorian tuntemustasi ja tapahtuneiden syvällistä ymmärrystäsi. Joltinenkin historian harrastaja olen itsekin ollut kauan, mutta huomaan olevani diletantti rinnallasi. Kiva, että olet tuossakin useaan kertaan ammentanut suuresta tietomäärästäsi niille, joilla se näkyy kovin vähäinen tai ainakin väärin ymmärretty olevan.

Lue lisää

Hyvä että myönnät sosiaalipolitiikkamme olevankin Kepun aikaansaannos, sanoohan Niinpä Niin sen näin olevan, joskin mutkikkaaksi moittii systeemiä.

Itse olet tähän asti väittänyt sosiaalipolitiikan olleen sosialidemokraattien saavutus, mutta ilmeisesti mielesi on muuttunut ja tietämyksesi lisääntynyt kun nyt Niinpä Niintä myötäillen sanotkin olevan Kepun aikaansaannos.

Transit_mies kirjoitti:

Hyvän näkökulman lisäsit asiaan, periaatteellisella ja iseologisella tasolla ainakin, mutta ei se selitä palkkainflaatiota, joka nosti mukanaan myös maataloustuet sellaisiksi, että maanviljelijät ajelivat mersuilla ja vaihtelivat traktoreitaan markkinoiden tehokkaimpiin aina kolmen vuoden välein, kun poistot oli edellisestä tehty, kun samaan aikaan palkkoja oli nostettava inflaation vuoksi ja teollisuuden kilpailukyky oikaistava devalvaatioilla.

Lue lisää

Maataloustukienmäärähän sidottiin aikoinaan keskipalkkatuloihin, tämä automaatio piti maataloustuottajien tulot kohtuullisina. On huomioitava myös se, että maatalous on pääomavaltaista yrittämistä, siksi tulokehityksen on oltava vakaata. Mikäli tuottajahinnat kovin heilahtelisivat, silloin uusien yrittäjien ei alalle kannattaisi tulla, eikä myöskään laajentumiseen investoida. Maataloustuottajien palkkakehitystä tulee myös tarkastella siinä valossa, että tuottavuuden tulee sisältää myös pääomatuotot, näin jos ajatellaan kohtuullisuutta.

Palkkainflaatio oli aikoinaan varsin mielenkiintoinen järjestelmä, se oli mahdollista kahdesta syystä, ensimmäisen jo mainitsitkin. Devalvaatio automaatti oli järjestelmä, jonka vuoksi palkkakuria ei tarvinnut noudattaa. Palkkojen kohotessa kilpailukykyä heikentäväksi, ne leikattiin devalvaatiolla pienemmiksi, samalla saatiin nostetuksi kiinteän omaisuuden suhteellista arvoa. Bilateraalinen Neuvostoliiton kanssa mahdollisti myös sen, että kilpailukyvystä ei huolta tarvinnut kantaa, palkkoja oli mahdollista nostaa koska kilpailua tuotteiden hinnoilla ei varsinaisesti ollut

Niinpä niin kirjoitti:

Aivan näin tapahtui ja jos vielä palataan historiaan, tämä prosessi tapahtui yleislakon jälkimainingeissa. Oli pakko turvata työväestön ravinnonsaanti ja samalla myös palkkakehityksen kohtuullisuus. Missään tapauksessa ei teollisuustyöntekijät voi elää palkkatuloillaan, mikäli ruuan hinta on tuloihin nähden liian korkea. Aikoinaan siis tukijärjestelmä luotiin myös siksi, koska oli turvattava teollistumiskehitys. Aivan pelkästään kontrollista ei ollut kyse, pikemminkin työrauhan turvaamisesta.

Nykyisen tukiviidakon perustalla on kaksi toisistaan riippuvaa tekijää. Pitkään jatkunut punamulta yhteistyö, joka johti siihen että kaksi jakopuoluetta pystyvät toimimaan kaksistaan periaatteella: sulle/mulle. Toinen oleellinen asia oli tullisuoja, joka oli MTK luomus, tämä suoja olisi korottanut kansallisten elintarvikkeidenhintoja ja kilpailusta ei olisi voinut puhua lainkaan. Käsittääkseni vielä -70 luvulla säädeltiin jopa hedelmien tuontia, näin suojeltiin kotimaisia marjantuottajia kilpailulta.

Keskustapuolue on varsin vahvasti ajanut maaseutuväestön asioita ja varsin monimutkaisen järjestelmän se on pystynytkin luomaan, vaikka sosiaalipoliittisella sektorilla. Voidaan aivan hyvin sanoa, että meidän järjestelmämme jossa sosiaaliturva perustuu asumiseen eikä työhön, on järjestelmä jonka Keskustapuolue on aikaansaanut. Onkin mielenkiintoista nähdä onko puolue myös se taho,joka sen joutuu purkamaan.

Keskustapuolueen jakautumisen ongelmana onkin juuri se, kuinka jatkossa voidaan aluepoliittinen tasa-arvo turvata. Kuinka paljon voidaan kaupunkiväestöltä odottaa tukitoimia yhä kuihtuvalle maaseudulle. Nähdäkseni tämä dilemma on se joka puoluetta pääosin jakaa. Yleispuolueeksi pyrkiminen johtaa nykyisen järjestelmän purkamiseen, se on väistämätön kehityssuunta. Maaseutuväestön edunturvaaminen taas kuihduttaa puoluetta, koska innokkaampien kannattajien lukumäärä vähenee maaseudun kuihtumisen myötä.

Vaikka on selvää, että osa Keskustapuolueen kannattajista, kannattaa puoluetta lähinnä instituutionaalisista syistä, tämän ryhmän määrä vähenee. Jos kansainvälistä kehitystä seuraa, silloin puolueiden etujärjestöasema näyttäisi vahvistuvan. Keskustapuolueen ongelmana on se, kenen etupuolueeksi se voisi ryhtyä ilman kannatuksen vähenemistä?

Lue lisää

Yleislakkohan oli tietynlainen protesti Kekkosen presidenttiyttä vastaan ja samalla käännekohta sodanjälkeisessä poliittisessa elämässä. Maataloustukijärjestelmän tarkastelu irrallisena ei anna asioista koko kuvaa, koska koko teollisuutemme toimi tuolloin tullimuurien ja tuontilisenssien suojassa. Politiikka oli silloin läöhes pelkkää kädenvääntöä siitä, miten puolueet pääsisivät jakamaan tähtitieteellisen inflaation kasvattamat verotuotot omille eturyhmilleen.

Teollisuus kahmi itselleen erilaisia vienti-. investointi- ja muita tukia, ay-liike ja sdp virittelivät julkista sektoria ja sosiaaliturvaa tavalla, joka muistuttri sosialismin kasvattamista sekatalousjärjestelmäämme sisältäpäin ja maataloustuki oli pelissä mukana kauppatavarana keskustan suuntaan. Sulle/mulle -jakopolitiikka oli pelin henki ja maan tapa aina EU-jäsenyyteemme saakka. Sen jälkeen se ei enää ole ollut mahdollista.

Niinpä niin kirjoitti:

Maataloustukienmäärähän sidottiin aikoinaan keskipalkkatuloihin, tämä automaatio piti maataloustuottajien tulot kohtuullisina. On huomioitava myös se, että maatalous on pääomavaltaista yrittämistä, siksi tulokehityksen on oltava vakaata. Mikäli tuottajahinnat kovin heilahtelisivat, silloin uusien yrittäjien ei alalle kannattaisi tulla, eikä myöskään laajentumiseen investoida. Maataloustuottajien palkkakehitystä tulee myös tarkastella siinä valossa, että tuottavuuden tulee sisältää myös pääomatuotot, näin jos ajatellaan kohtuullisuutta.

Palkkainflaatio oli aikoinaan varsin mielenkiintoinen järjestelmä, se oli mahdollista kahdesta syystä, ensimmäisen jo mainitsitkin. Devalvaatio automaatti oli järjestelmä, jonka vuoksi palkkakuria ei tarvinnut noudattaa. Palkkojen kohotessa kilpailukykyä heikentäväksi, ne leikattiin devalvaatiolla pienemmiksi, samalla saatiin nostetuksi kiinteän omaisuuden suhteellista arvoa. Bilateraalinen Neuvostoliiton kanssa mahdollisti myös sen, että kilpailukyvystä ei huolta tarvinnut kantaa, palkkoja oli mahdollista nostaa koska kilpailua tuotteiden hinnoilla ei varsinaisesti ollut

Lue lisää

>>Maataloustukienmäärähän sidottiin aikoinaan keskipalkkatuloihin, tämä automaatio piti maataloustuottajien tulot kohtuullisina. 

Transit_mies kirjoitti:

Yleislakkohan oli tietynlainen protesti Kekkosen presidenttiyttä vastaan ja samalla käännekohta sodanjälkeisessä poliittisessa elämässä. Maataloustukijärjestelmän tarkastelu irrallisena ei anna asioista koko kuvaa, koska koko teollisuutemme toimi tuolloin tullimuurien ja tuontilisenssien suojassa. Politiikka oli silloin läöhes pelkkää kädenvääntöä siitä, miten puolueet pääsisivät jakamaan tähtitieteellisen inflaation kasvattamat verotuotot omille eturyhmilleen.

Teollisuus kahmi itselleen erilaisia vienti-. investointi- ja muita tukia, ay-liike ja sdp virittelivät julkista sektoria ja sosiaaliturvaa tavalla, joka muistuttri sosialismin kasvattamista sekatalousjärjestelmäämme sisältäpäin ja maataloustuki oli pelissä mukana kauppatavarana keskustan suuntaan. Sulle/mulle -jakopolitiikka oli pelin henki ja maan tapa aina EU-jäsenyyteemme saakka. Sen jälkeen se ei enää ole ollut mahdollista.

Lue lisää

Kyllä yleislakko oli palkkataistelu pääosin, silloiset palkat olivat varsin pahasti alijäämäisiä. On mustettava meidän teollisuutemme alkukehitys, sehän syntyi sotakorvauksien maksamisen myötä. koska sotakorvausten maksaminen nähtiin yleisenä ponnistuksena, koko kansan yhteisen projektina, silloin tyydyttiin alhaiseen palkkatasoon. Myöhemmin syntyi tarve saada myös elämänedellytyksiä parannetuksi ja palkkojen korottaminen oli myös mahdollista, koska teollisuus oli jo tuottavaa toimintaa.

Tullimuuri on oleellinen nimenomaan maataloustuotannon kannalta, mikäli tarkastelemme maataloustukijärjestelmää ja sen muodostumista. Kilpailulta suojeltu muu talouselämä on nostanut suomalaisten elinkustannuksia merkittävästi, mutta se on toinen asia.

Yleislakon poliittinen merkitys oli varsin suuri, koska ihmisillä oli muistissa vuoden 1918 tapahtumat, pelättiin työväestön voimaa ja oikeastaan myös syystä. Katkeruus oli pinnalla ja tämä pyrittiin henkilöimään Kekkosen valintaan. Kuitenkaan, Kekkonen ei vielä tuossa vaiheessa ollut kovinkaan merkittävä sisäpoliittinen tekijä, hän nousi hieman myöhemmin.

kapu-evp kirjoitti:

...hostorian tuntemustasi ja tapahtuneiden syvällistä ymmärrystäsi. Joltinenkin historian harrastaja olen itsekin ollut kauan, mutta huomaan olevani diletantti rinnallasi. Kiva, että olet tuossakin useaan kertaan ammentanut suuresta tietomäärästäsi niille, joilla se näkyy kovin vähäinen tai ainakin väärin ymmärretty olevan.

Lue lisää

Kiitos

Täytyy kuitenkin myöntää, etten ole kovinkaan perehtynyt historiaan. Yhteiskuntapolitiikkaan ja sen järjestelmiin kyllä ja tämä historiansektori on hallinnassa. Ilman muuta, Sinun tietämyksesi historiasta on valtavan paljon suurempi.

Kiitos kannustuksesta.

mielikuviasi kirjoitti:

Älä sotke asioita. Puhuin maataloustukijärjestelmästä, ja sen sotkuisuudesta. En siitä kuka pyrki ajamaan maataloustuottajien asemaa. Tottakai MTK oli maataloustuottajien ensisijainen edunvalvoja, maatalouspolitiikan keinoista vaan sovittiin osana palkkaratkaisuja SAK:n ja STK:n kanssa Liinamaa sopimuksista alkaen.

Noissa sopimusneuvotteluissa SDP ajoi valtion maksamien maataloustukien suurempaa roolia kuin MTK. Siitä tässä on kyse. Ja siitä maksamme tänäkin päivänä kun edes Lipposen kepuvapaat hallitukset eivät kyenneet tukijärjestelmää perkaamaan, vaan päinvastoin sitä pahensivat EU:n sopimuksen myötä. MTK:n tavoite aikanaan oli tuotajahintojen "takuujärjestelmä", ei nykyisen kaltainen tuottajien suora tuotannosta riippumaton tukeminen. Siinä järjestelmässä olisi verovarojen käyttö jäänyt vähäisemäksi ja touhu muutenkin ollut myös tuottajien kannalta järkevämpää. Demareilla on kuitenkin tuo ihmeellinen käsitys, että vain heillä on kaikki viisaus, ja se viisaus edellyttää, että he kontrolloivat kaikkea, myös maatalouden rahavirtoja.

Ihan totta, lueppa Sorsan ja Paasion muisteloita tuolta 60- 70 luvuilta jos itse et muista ja olet noin pahasti mielikuvien orja

Lue lisää

Maataloustukijärjestelmät ovat aina olleet sotkuisia. Olet varmaan oikeassa siinä, että SDP halusi pitää jonkun kontrollin tuohon järjestelmään sitoen sen muiden tulotasoon eli indekseihin. Varmasti tällaiset sitomiset lisäsivät entisestäänkin sotkuisuutta.

Mutta asia ei ole erillinen siitä, että MTK ja Kepu ovat pyrkineet ajamaan maataloustuottajien asemaa. Juuri tuon aseman ajaminen on johtanut älyttömyyksiin. Kepun ehdoton vaatimus on ollut maataloustuottajien tulotason turvaaminen ja vähintään sataprosenttinen maatalousomavaraisuus. KUn reunaehdot ovat tämänkaltaiset, sotkun syntyminen on väistämätöntä. Jos todellisena vaihtoehtona olisi ollut liberalisointi eli maatalouskaupan vapauttaminen tulli- ja hintasääntelystä, sotkuisuutta ei olisi synytynyt. Arvaa vaan, minkäläisen äläkän Kepu olisi nostanut, jos tällaisia tavoitteita olisi ajettu tai ajettaisiin edes nyt.

Niinpä niin kirjoitti:

Kyllä yleislakko oli palkkataistelu pääosin, silloiset palkat olivat varsin pahasti alijäämäisiä. On mustettava meidän teollisuutemme alkukehitys, sehän syntyi sotakorvauksien maksamisen myötä. koska sotakorvausten maksaminen nähtiin yleisenä ponnistuksena, koko kansan yhteisen projektina, silloin tyydyttiin alhaiseen palkkatasoon. Myöhemmin syntyi tarve saada myös elämänedellytyksiä parannetuksi ja palkkojen korottaminen oli myös mahdollista, koska teollisuus oli jo tuottavaa toimintaa.

Tullimuuri on oleellinen nimenomaan maataloustuotannon kannalta, mikäli tarkastelemme maataloustukijärjestelmää ja sen muodostumista. Kilpailulta suojeltu muu talouselämä on nostanut suomalaisten elinkustannuksia merkittävästi, mutta se on toinen asia.

Yleislakon poliittinen merkitys oli varsin suuri, koska ihmisillä oli muistissa vuoden 1918 tapahtumat, pelättiin työväestön voimaa ja oikeastaan myös syystä. Katkeruus oli pinnalla ja tämä pyrittiin henkilöimään Kekkosen valintaan. Kuitenkaan, Kekkonen ei vielä tuossa vaiheessa ollut kovinkaan merkittävä sisäpoliittinen tekijä, hän nousi hieman myöhemmin.

Lue lisää

Toki yleislakolla oli palkkataisteluluonteensa, mutta myös poliittinen puolensa. SKDL:han meni maalaisliiton kanssa kimppaan Kekkosen taakse ja sai aikaan yhden äänen enemmistön Fagerholmia vastaan, jonka takana olivat olleet mm. sdp ja kokoomus. Yleislakon yksi motiivi oli panna Kekkonen liemeen heti tuoreeltaan. Näin ainakin silloin puhuttiin hyvin yleisesti, minkä muistan, kun makasin nilkka kipsissä kotonani pienen laskiaishaaverin jälkeen. Tuon yleislakon aikanahan nähtiin melkoisia mielenosoituksia, kun lakkolaiset yrittivät mm. estää bensiininjakelija ja jopa kaatoivat taksiautoja kaduilla.

Kun tästä lakosta selvittiin, niin sen jälkeen alkoi aivan uudenlainen "sopupeli" ja iltalypsyjen ja lehmänkauppojen aika politiikassamme.

Teollisuuden roolia talouspolitiikassa ja sitä kautta myös maatalouspolitiikassa ei pidä vähätellä. Sotakorvausten ansiosta nopeasti pystyyn saatu teollisuutemme oli toki Suomen sodasta toipumisen suurin aikaansaaja, mutta se sai toimia aivan liiaksi kilpailulta suojatussa ja suljetussa taloudessa, valtion tukien ja takuiden varassa, mistä seurasi, ettei teollisuusjohdon tarvinnut välittää mitään kustannustehoikkuudesta, koska valtio jakoi heti tukia veroivaroista, jos kauppa ei muuten kannattanut ja tuonnin kilpailu pidettiin kurissa tulleilla ja tuontilisensseillä.

Tämä kaikki vaikutti vahvan inflaation syntyyn ja erilaisten indeksisidonnaisuuksien kautta siihen, että inflaatiosta ei millään päästy eroon muuta kuin lievittämällä sen haittoja toinen toistaan seuraavilla devalvaatioilla.

Vuoden 1918 tapahtumat toki olivat muistissa, mutta niin olivat sodasnjälkeiset ay-liikkeen sisäiset kiistatkin, kun kommunistit ja sosialidemokraatit koettivat jakaa reviirejään jopa nyrkkiensä voimin työmailla. 50-70-lukujen lakkoherkkyys ei suinkaan johtunut työnantajien kitsaudesta, vaan ay-liikkeen sisöäisestä valtataistelusta ja toki myös inflaatiosta, jolle oli saatava kompensaatiota nimellispalkkoja nostamalla, ja tämä taas tuotti jakopuolueille jaettavaa, kun verotaulukkoja ei aina välitetty oikaista, vaan progressio vei palkoista aina vaan suuremman osuuden.

Kaikki tämä on siis vaikuttanut siihen, että maataloustulo- ja -tukipolitiikka vinoutuivat niin vaikeasti korjattaviksi, ettei niitä ole saatu korjatuiksi vieläkään.

Transit_mies kirjoitti:

Jako kaikkea kehitystä vastustaviin konservatiiveihin ja maailmaan avoimemmin suhtautuviin uudistajiin jakaa kyllä muitakin puolueita eikä yksin keskustaa. Keskustassa jako tosin korostuu, kun turpeeseen sidottu elinkeino tekee pelokkaaksi kaikelle edistykselle ja panee ihmisen jakamaan maailmansa kahtia: niihin jotka ovat meidän väkeä ja niihin, jotka ovat muita, eli uhkia meidän eduille.

Kunta- ja palvelurakenteen uudistamisessahan tämä näkyy parhaiten, kun tarpeellisiakin kuntalkiitoksia vastustetaan apinan raivolla, kun luullaan, ettyä naapurikunta saa liitoksessa jotain etua enemmän kuin meidän kunta. Sama vastustruksen vimma toki näkyy muidenkin puolueiden edustajissa, koska ei tämän kaltainen, konsaervatiivinen typeryys ole kepun yksinoikeus.

Demareilla vastaava jako menee siinä, että ukkoutuva ja akkautuva, vanhakantainen ja ay-pohjainen sosialidemokratia laulaa edelleen työväenlauluja, vihaa kommunisteja ja haukkuu kapitalisteiksi jokaisen, joka ei tunnusta työväen taistelua kapitalistia vastaan oikeutetuksi. Tämä demareiden konservatiivisiipi vierastaa maisterisosialisteja yhtä pahasti kuin aitovierien änkyräkepu vierastaan puku päällkä kulkevaa kaupunkilais-keskustalaista. Muistan hyvän ilmaisun, jota demarit itse käyttivät näistä maisterisosialisteistaan; he ovat retiisejä, päältä punaisia, mutta kun kuorta raaputtaa, niin aivan kokoomusvalkoisia sisältä.

Kokoomuksessakin on konservatriivinsa, he ehkä ovat pahinta lajia kaikesta, mutta onneksi heitä on enää vähän. Kokoomuksen konservatiivit katsoivat, että ellei sovi työtä tehdä, ei tarvitse leipääkään syömän. He panisivat työttömät työttömyystöihin teitä rakentamaan ja katuja siivoamaan korvauksensa vastineeksi eivätkä ymmärrä maailman muuttuneen niin, että jo nykyiset keski-ikäisetkin joutuvat vaihtamaan ammattiaan ehkä pariinkin kertaan ennen kuin pääsevät eläkeikään, ja näiden vaihdosten yhteydessä hyvin monille ihmisille tulee "between jobs" tilanteita, jolloin on tultava toimeen sen aikaa, että alta menneen työpaikan tilalle saa hankituyksi uuden.

Fiksumpi osa kokoomuksesta ja jopa demareistakin ymmärtää, että politiikassa on keskityttävä juuri niiden uusien työpaikkojen luomiseen kaikin keinoin, koska vanhat työpaikat eivät muuttuvassa maailmassa ollenkaan aina säily. Vanhanenkin tämän verran ymmärsi, mutta muut kepulit eivät, ja Vanhanen saa siis mennä.

Mutta mitäs pienistä. Kepu valitsee kokjousedustajiensa änkyrä-äänillä Pekkarisen johtoonsa ja siitä repe'' kepun alamäki todella mahtavaksi, vaikka kepun konservatiivit taputtavat käsiään kiivaasti aina ensi kevään vaaleihin - katastrofaaliseen tappioonsa - saakka.

Lue lisää

koska sun puolue on ollut pääministerinä, olet tosi katkeroitunut ihmispolo.yäk äkkiä pois täältä.

Transit_mies kirjoitti:

Toki yleislakolla oli palkkataisteluluonteensa, mutta myös poliittinen puolensa. SKDL:han meni maalaisliiton kanssa kimppaan Kekkosen taakse ja sai aikaan yhden äänen enemmistön Fagerholmia vastaan, jonka takana olivat olleet mm. sdp ja kokoomus. Yleislakon yksi motiivi oli panna Kekkonen liemeen heti tuoreeltaan. Näin ainakin silloin puhuttiin hyvin yleisesti, minkä muistan, kun makasin nilkka kipsissä kotonani pienen laskiaishaaverin jälkeen. Tuon yleislakon aikanahan nähtiin melkoisia mielenosoituksia, kun lakkolaiset yrittivät mm. estää bensiininjakelija ja jopa kaatoivat taksiautoja kaduilla.

Kun tästä lakosta selvittiin, niin sen jälkeen alkoi aivan uudenlainen "sopupeli" ja iltalypsyjen ja lehmänkauppojen aika politiikassamme.

Teollisuuden roolia talouspolitiikassa ja sitä kautta myös maatalouspolitiikassa ei pidä vähätellä. Sotakorvausten ansiosta nopeasti pystyyn saatu teollisuutemme oli toki Suomen sodasta toipumisen suurin aikaansaaja, mutta se sai toimia aivan liiaksi kilpailulta suojatussa ja suljetussa taloudessa, valtion tukien ja takuiden varassa, mistä seurasi, ettei teollisuusjohdon tarvinnut välittää mitään kustannustehoikkuudesta, koska valtio jakoi heti tukia veroivaroista, jos kauppa ei muuten kannattanut ja tuonnin kilpailu pidettiin kurissa tulleilla ja tuontilisensseillä.

Tämä kaikki vaikutti vahvan inflaation syntyyn ja erilaisten indeksisidonnaisuuksien kautta siihen, että inflaatiosta ei millään päästy eroon muuta kuin lievittämällä sen haittoja toinen toistaan seuraavilla devalvaatioilla.

Vuoden 1918 tapahtumat toki olivat muistissa, mutta niin olivat sodasnjälkeiset ay-liikkeen sisäiset kiistatkin, kun kommunistit ja sosialidemokraatit koettivat jakaa reviirejään jopa nyrkkiensä voimin työmailla. 50-70-lukujen lakkoherkkyys ei suinkaan johtunut työnantajien kitsaudesta, vaan ay-liikkeen sisöäisestä valtataistelusta ja toki myös inflaatiosta, jolle oli saatava kompensaatiota nimellispalkkoja nostamalla, ja tämä taas tuotti jakopuolueille jaettavaa, kun verotaulukkoja ei aina välitetty oikaista, vaan progressio vei palkoista aina vaan suuremman osuuden.

Kaikki tämä on siis vaikuttanut siihen, että maataloustulo- ja -tukipolitiikka vinoutuivat niin vaikeasti korjattaviksi, ettei niitä ole saatu korjatuiksi vieläkään.

Lue lisää

Jos yleislakko olisi ollut pelkästään Kekkosta vastaan suunnattu, silloin tiettyjen sosiaalisten edellytysten olisi täytyttävä. Kekkosen merkityksen olisi pitänyt olla suurempi jo silloin. SKDL.n olisi pitänyt Kekkosta vastustaa. Sosiaalidemokraattien ja SKDL yhteistyön olisi pitänyt olla vahvaa. Mikään näistä edellytyksistä ei täyty.

Yleislakko on varsin järeä ase, se on sitä koko yhteiskunnalle. Aivan pienin perustein siihen ei lähdetä, ei etenkään silloin kun työväestön asema on muutenkin huono. Palkoista ensisijaisesti oli siis kysymys. Kun otamme huomioon myös sen, että vasta -50-luvulla alkoi tavaroita tulla kauppoihin ja vasta silloin säännöstely (korttikauppa) lopullisesti haudattiin. Onkin varsin ymmärrettävää, että tavaroiden lisääntyminen lisäsi myös kulutus- ja myös palkankorotustarpeita.

Ammattiliitojen reviiritaistelu alkoi hieman myöhemmin ja se toki aiheutti lakkoherkkyyttä, kuitenkaan Suomessa ei olla mitenkään poikkeuksellisen paljon koskaan lakkoiltu. Mikäli uskomme historioitsijoita, silloin ammattiliitojen reviiritaistelu alkoi vasta yleislakon jälkeen. Aluksi kiistaa käytiin luvatuista lakkoavustuksista ja sen myötä hajaannus laajeni. Kiista ammattiyhdistyksistä oli kuitenkin voimissaan -60 luvulla.

Jos mietitään yleislakon jälkeistä aikaa ja silloista varsin voimaksasta kuohuntaa, niin ne kaikki liittyvät rahaan. Lapsilisien myöhentämistä vastaan mellakoitiin ja muutenkin sosiaaliturvaan vaadittiin parannuksia. Vaikka nämä toiminnat pyrittiin näkemään laillista esivaltaan vastaan kohdistettuina, ne eivät sitä kuitenkaan olleet. Suomessa oli kuitenkin toimiva demokraattinen järjestelmä.

Niinpä niin kirjoitti:

Jos yleislakko olisi ollut pelkästään Kekkosta vastaan suunnattu, silloin tiettyjen sosiaalisten edellytysten olisi täytyttävä. Kekkosen merkityksen olisi pitänyt olla suurempi jo silloin. SKDL.n olisi pitänyt Kekkosta vastustaa. Sosiaalidemokraattien ja SKDL yhteistyön olisi pitänyt olla vahvaa. Mikään näistä edellytyksistä ei täyty.

Yleislakko on varsin järeä ase, se on sitä koko yhteiskunnalle. Aivan pienin perustein siihen ei lähdetä, ei etenkään silloin kun työväestön asema on muutenkin huono. Palkoista ensisijaisesti oli siis kysymys. Kun otamme huomioon myös sen, että vasta -50-luvulla alkoi tavaroita tulla kauppoihin ja vasta silloin säännöstely (korttikauppa) lopullisesti haudattiin. Onkin varsin ymmärrettävää, että tavaroiden lisääntyminen lisäsi myös kulutus- ja myös palkankorotustarpeita.

Ammattiliitojen reviiritaistelu alkoi hieman myöhemmin ja se toki aiheutti lakkoherkkyyttä, kuitenkaan Suomessa ei olla mitenkään poikkeuksellisen paljon koskaan lakkoiltu. Mikäli uskomme historioitsijoita, silloin ammattiliitojen reviiritaistelu alkoi vasta yleislakon jälkeen. Aluksi kiistaa käytiin luvatuista lakkoavustuksista ja sen myötä hajaannus laajeni. Kiista ammattiyhdistyksistä oli kuitenkin voimissaan -60 luvulla.

Jos mietitään yleislakon jälkeistä aikaa ja silloista varsin voimaksasta kuohuntaa, niin ne kaikki liittyvät rahaan. Lapsilisien myöhentämistä vastaan mellakoitiin ja muutenkin sosiaaliturvaan vaadittiin parannuksia. Vaikka nämä toiminnat pyrittiin näkemään laillista esivaltaan vastaan kohdistettuina, ne eivät sitä kuitenkaan olleet. Suomessa oli kuitenkin toimiva demokraattinen järjestelmä.

Lue lisää

Ei yleislakko tietenkään pelkästään Kekkosta vastaan suunnattu ollut. Tietenkin sillä oli taloudelliset tavoitteensa. Kekkosen täpärä valinta ja voitto fagerholmista antoi lakolle kuitenkin selkeän lisämotiivin: demarit päättivät "näyttää" mistä pesee.

demareiden ja kommunistien taistelu vallasta ay-liikkeen sisällä muuten alkoi heti jatkosodan päättymisen jälkeen, eikä vasta yleislakon jälkeen. Lapsilisät ja etenkin koko muun sosiaaliturvan byrokratia on toki 50-luvun satoa, kun inflaation tuottamat veromarkat jaettiin punamultahallituksissa maataloustukleen ja sosiaalibyrokratiaan demareiden ja kepun sulle-mulle -sopupelillä.

Transit_mies kirjoitti:

Ei yleislakko tietenkään pelkästään Kekkosta vastaan suunnattu ollut. Tietenkin sillä oli taloudelliset tavoitteensa. Kekkosen täpärä valinta ja voitto fagerholmista antoi lakolle kuitenkin selkeän lisämotiivin: demarit päättivät "näyttää" mistä pesee.

demareiden ja kommunistien taistelu vallasta ay-liikkeen sisällä muuten alkoi heti jatkosodan päättymisen jälkeen, eikä vasta yleislakon jälkeen. Lapsilisät ja etenkin koko muun sosiaaliturvan byrokratia on toki 50-luvun satoa, kun inflaation tuottamat veromarkat jaettiin punamultahallituksissa maataloustukleen ja sosiaalibyrokratiaan demareiden ja kepun sulle-mulle -sopupelillä.

Lue lisää

Yleislakon taustaa, Hintasäännöstelyn loputtua elinkustannukset nousivat varsin nopeasti. Eduskunta oli äänestänyt 1955 lopussa ns. valtalain yli vaalien, koska palkka- ja hintasäännöstely loppui, hinnat nousivat varsin nopeasti, etenkin ruoan ja vuokrien hinnat. Elinkustannusindeksin kohoaminen oli rajua noin 7% kahdessa kuukaudessa ja tämä palkkojen pysyessä samana. Yleislakolla pyrittiin saamaan kompensaatiota tähän. Palkkavaatimukset olivat kohtuullisia noin 6-10% lisää tuntipalkkoihin. Yleislakko olikin varsin tehokas. Yleislakon sen jälkeen seurasi maataloustuottajien luovuttamislakko. joka johti sitten myöhemmin maataloustukijärjestelmän muodostamiseen. Uuteen lakkoiluun ei katsottu olevan enää varaa, eikä riskiä uudesta yleislakosta haluttu ottaa.

Ammattiliitoissa on aina ollut varsin isoaja poliittisia ongelmia, kuitenkin SAK historian mukaan ongelmat kärjistyivät vasta yleislakon jälkeen. TPSL erottua Sosiaalidemokasteista, silloin vasta valtasuhteet kärjistyivät merkittävästi, SAK hajoaminen oli tosi asia. Tannerin nousu SDP puheenjohtajaksi nähtiin varsin suurena ongelmana, etenkin kun Tanner vastusti yleislakkoa, joka nähtiin kuitenkin saavuttaneen tavoitteensa.

Jos lisää tietoa haluaa saada, niin Marjaana Valkosen kokoama: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. 1907–87 -historiikki on eräs varsin hyvä ja kohtalaisen neutraalihakuteos.

Niinpä niin kirjoitti:

Yleislakon taustaa, Hintasäännöstelyn loputtua elinkustannukset nousivat varsin nopeasti. Eduskunta oli äänestänyt 1955 lopussa ns. valtalain yli vaalien, koska palkka- ja hintasäännöstely loppui, hinnat nousivat varsin nopeasti, etenkin ruoan ja vuokrien hinnat. Elinkustannusindeksin kohoaminen oli rajua noin 7% kahdessa kuukaudessa ja tämä palkkojen pysyessä samana. Yleislakolla pyrittiin saamaan kompensaatiota tähän. Palkkavaatimukset olivat kohtuullisia noin 6-10% lisää tuntipalkkoihin. Yleislakko olikin varsin tehokas. Yleislakon sen jälkeen seurasi maataloustuottajien luovuttamislakko. joka johti sitten myöhemmin maataloustukijärjestelmän muodostamiseen. Uuteen lakkoiluun ei katsottu olevan enää varaa, eikä riskiä uudesta yleislakosta haluttu ottaa.

Ammattiliitoissa on aina ollut varsin isoaja poliittisia ongelmia, kuitenkin SAK historian mukaan ongelmat kärjistyivät vasta yleislakon jälkeen. TPSL erottua Sosiaalidemokasteista, silloin vasta valtasuhteet kärjistyivät merkittävästi, SAK hajoaminen oli tosi asia. Tannerin nousu SDP puheenjohtajaksi nähtiin varsin suurena ongelmana, etenkin kun Tanner vastusti yleislakkoa, joka nähtiin kuitenkin saavuttaneen tavoitteensa.

Jos lisää tietoa haluaa saada, niin Marjaana Valkosen kokoama: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. 1907–87 -historiikki on eräs varsin hyvä ja kohtalaisen neutraalihakuteos.

Lue lisää

Kuvaat hyvin yleislakon taloudellista taustaa, mikä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että mukana oli myös poliittinen motiivi: demarit halusivat panna Kekkosen ahtaalle, koska katkeruus Fagerholmin täpärästä häviöstä oli suuri. Taloudelliset ja polittiset motiivit eivät siis sulje toisiaan pois. Lasse Lehtinen kuvaa tätä hyvin väitöskirjassaan sdp:n ja Kekkosen suhteista.

Samasta väitöskirjasta ja mm. Koiviston muistelmista ja mm. Lehtisen kirjoittamasta elämäkerrasta selviää, miten kommunistit pyrkivät aloittamaan vallankumouksensa heti rauhanteon jälkeen ay-liikkeen kautta miehittämällä ne omilla edustajillaan. Näin oli hyvin monissa ammattiliitoissa ja demarit mm. Koivisto osallistui merkittävällä tavalla kommunistien masinoimien lakkjojen murtamiseen juuri jatkosodan päättymisen jälkeen.

Se, mitä suurlakon jälkeen alkoi tapahtua ja mitä sdp:n hajoaminen tpsl:oon ja SAJ:n perustaminen merkitsivät, on jo kokonaan toisen tyyppistä taistelua, jota voi pitää lähinnä sosialidemokraattien jäsentenvälisenä valtataisteluna vallasta ja myös rahasta, koska sdp:n piirissä oli niitäkin, jotka eivät pitäneet hyvänä Tannerin "suoraselkäisyyttä" ja sdp:n aseveliakselin toimintaa, koska se piti sdp:n hallituspaitsiossa lukuunottamatta muutamaa poikkeusta, joista Fagerholmin yöpakkashallitus oli yksi.

Kyse tässäkin oli paljolti suhteesta Kekkoseen ja NL:oon. Asevelidemarit eivät pitäneet veljeilyä tarpeellisena, vaan nojasivat edustukselliseen demokratiaan ja parlamentarismiin, mutta Kekkonen taas tarvitsi omien KGB- ja NKP-suhteittensa lämmittämiseksi syntipukit "sodanlietsojista", ja sellaisiksi kelpasivat hyvin Tanner, Lindblom ja monet muut sotia edeltäneen, maltillisen sosialidemokratian veteraanit, joita sdp:ssä oli paljon aktiivitehtävissä vielä 50- ja 60-luvullakin.

Koivisto muuten oli ensimmäisiä, joka näki, että sdp voi päästä valtaan vain hakemalla yhteistyötä SKDL:n kanssa, mistä käynnistyi Koiviston ja Kivistön ystävyys ja vasemmiston selkeä yhteistyö, joka sitten johti sdp:n kasvuun maan valtapuolueeksi Kekkosen valtakauden lopulla ja nosti Koiviston presidentiksi.

Maalaisliitto ja keskusta olivat koko tuon ajan politiikassa täysin hukassa, kun puolue oli jo silloin kahtiajakautunut maataloustukia kinuaviin MTK:laisiin tuottajiin ja Moskovasta vallan avaimia havitteleviin poliittisiin kiipijöihin.

Transit_mies kirjoitti:

Kuvaat hyvin yleislakon taloudellista taustaa, mikä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että mukana oli myös poliittinen motiivi: demarit halusivat panna Kekkosen ahtaalle, koska katkeruus Fagerholmin täpärästä häviöstä oli suuri. Taloudelliset ja polittiset motiivit eivät siis sulje toisiaan pois. Lasse Lehtinen kuvaa tätä hyvin väitöskirjassaan sdp:n ja Kekkosen suhteista.

Samasta väitöskirjasta ja mm. Koiviston muistelmista ja mm. Lehtisen kirjoittamasta elämäkerrasta selviää, miten kommunistit pyrkivät aloittamaan vallankumouksensa heti rauhanteon jälkeen ay-liikkeen kautta miehittämällä ne omilla edustajillaan. Näin oli hyvin monissa ammattiliitoissa ja demarit mm. Koivisto osallistui merkittävällä tavalla kommunistien masinoimien lakkjojen murtamiseen juuri jatkosodan päättymisen jälkeen.

Se, mitä suurlakon jälkeen alkoi tapahtua ja mitä sdp:n hajoaminen tpsl:oon ja SAJ:n perustaminen merkitsivät, on jo kokonaan toisen tyyppistä taistelua, jota voi pitää lähinnä sosialidemokraattien jäsentenvälisenä valtataisteluna vallasta ja myös rahasta, koska sdp:n piirissä oli niitäkin, jotka eivät pitäneet hyvänä Tannerin "suoraselkäisyyttä" ja sdp:n aseveliakselin toimintaa, koska se piti sdp:n hallituspaitsiossa lukuunottamatta muutamaa poikkeusta, joista Fagerholmin yöpakkashallitus oli yksi.

Kyse tässäkin oli paljolti suhteesta Kekkoseen ja NL:oon. Asevelidemarit eivät pitäneet veljeilyä tarpeellisena, vaan nojasivat edustukselliseen demokratiaan ja parlamentarismiin, mutta Kekkonen taas tarvitsi omien KGB- ja NKP-suhteittensa lämmittämiseksi syntipukit "sodanlietsojista", ja sellaisiksi kelpasivat hyvin Tanner, Lindblom ja monet muut sotia edeltäneen, maltillisen sosialidemokratian veteraanit, joita sdp:ssä oli paljon aktiivitehtävissä vielä 50- ja 60-luvullakin.

Koivisto muuten oli ensimmäisiä, joka näki, että sdp voi päästä valtaan vain hakemalla yhteistyötä SKDL:n kanssa, mistä käynnistyi Koiviston ja Kivistön ystävyys ja vasemmiston selkeä yhteistyö, joka sitten johti sdp:n kasvuun maan valtapuolueeksi Kekkosen valtakauden lopulla ja nosti Koiviston presidentiksi.

Maalaisliitto ja keskusta olivat koko tuon ajan politiikassa täysin hukassa, kun puolue oli jo silloin kahtiajakautunut maataloustukia kinuaviin MTK:laisiin tuottajiin ja Moskovasta vallan avaimia havitteleviin poliittisiin kiipijöihin.

Lue lisää

Aluksi täytyy kiittää aivan uudesta näkökulmasta. Olen aika epäpoliittinen ihminen ja minulle on varsin vierasta nähdä joukkoliikkeiden taustalla olevia poliittisia ambitioita. Varmaan yhteiskunnallisten joukkoliikkeiden takana on poliittista ohjailua, mutta kuitenkin sosiaalisena ilmiönä joukkoliikkeiden syntyminen, joksi voidaan myös yleislakko lukea, vaatii varsin vahvoja edellytyksiä. Ihmiset eivät ole kovinkaan helposti johdateltavissa, vaikka näin halutaankin jostakin syystä nähdä.

Italialainen sosiologi Francesco Alberoni on tutkinut joukkoliikkeiden syntymistä ja hänen mielestään niissä oleellista on se, että -liike erottaa jotakin joka on ollut yhdistynyttä (traditioita, instituutioita ja tapoja) ja yhdistää erottunutta. Mikäli otamme tämän tosiasian peruslähtökohdaksi ja samalla hyväksymme yleislakon joukkoliikkeeksi, silloin Kekkosen vastustaminen ei ole riittävä syy, sitä ei myöskään ole AY-liikkeen hajoaminen. Ihmiset eivät innostu ja lähde määrittämään elämäänsä uudelleen näiden syiden vuoksi. Jos ajatellemme yleislakon ajankohtaa, silloin oleellista on se, että se tapahtui varsin nopeasti sodan jälkeen. Kansakuntaa yhdistäneet sotaponnistukset olivat tuoreessa muistissa ja samaan aikaan ryhdyttiin hyvin vahvasti hajottamaan kansakunnanyhtenäisyyttä, nimenomaan tämä oli yleislakon pelottavin asia ja järjestöjen hajoamisia se lopulta aiheuttikin.

Niinpä niin kirjoitti:

Aluksi täytyy kiittää aivan uudesta näkökulmasta. Olen aika epäpoliittinen ihminen ja minulle on varsin vierasta nähdä joukkoliikkeiden taustalla olevia poliittisia ambitioita. Varmaan yhteiskunnallisten joukkoliikkeiden takana on poliittista ohjailua, mutta kuitenkin sosiaalisena ilmiönä joukkoliikkeiden syntyminen, joksi voidaan myös yleislakko lukea, vaatii varsin vahvoja edellytyksiä. Ihmiset eivät ole kovinkaan helposti johdateltavissa, vaikka näin halutaankin jostakin syystä nähdä.

Italialainen sosiologi Francesco Alberoni on tutkinut joukkoliikkeiden syntymistä ja hänen mielestään niissä oleellista on se, että -liike erottaa jotakin joka on ollut yhdistynyttä (traditioita, instituutioita ja tapoja) ja yhdistää erottunutta. Mikäli otamme tämän tosiasian peruslähtökohdaksi ja samalla hyväksymme yleislakon joukkoliikkeeksi, silloin Kekkosen vastustaminen ei ole riittävä syy, sitä ei myöskään ole AY-liikkeen hajoaminen. Ihmiset eivät innostu ja lähde määrittämään elämäänsä uudelleen näiden syiden vuoksi. Jos ajatellemme yleislakon ajankohtaa, silloin oleellista on se, että se tapahtui varsin nopeasti sodan jälkeen. Kansakuntaa yhdistäneet sotaponnistukset olivat tuoreessa muistissa ja samaan aikaan ryhdyttiin hyvin vahvasti hajottamaan kansakunnanyhtenäisyyttä, nimenomaan tämä oli yleislakon pelottavin asia ja järjestöjen hajoamisia se lopulta aiheuttikin.

Lue lisää

Lakko joukkoliikkeenä tietenkin aina motivoidaan joukoille taloudellisin perustein, ei Suomessa joukkoja liikkeelle3 saada poliittisilla palopuheilla, vaikka politiikka on aina lakon johtajien motiivien taustalla. Sairaanhoitajatkin lakkoilivat palkkojensa puolesta vaikka lakon johtajien motiivi oli saada Tehylle itsenäinen sopimisoikeus, ja on muuten edelleen, kun kuntatyönantaja ei halua päästää Tehyä irti kunta-alan "kartellista" tekem''n itsen 'äist' työehtosopimusta. Ja tädssä ei ole kyse rahasta, vaan sopimuksen tekstiehdoista.

Transit-mies. kirjoitti:

Lakko joukkoliikkeenä tietenkin aina motivoidaan joukoille taloudellisin perustein, ei Suomessa joukkoja liikkeelle3 saada poliittisilla palopuheilla, vaikka politiikka on aina lakon johtajien motiivien taustalla. Sairaanhoitajatkin lakkoilivat palkkojensa puolesta vaikka lakon johtajien motiivi oli saada Tehylle itsenäinen sopimisoikeus, ja on muuten edelleen, kun kuntatyönantaja ei halua päästää Tehyä irti kunta-alan "kartellista" tekem''n itsen 'äist' työehtosopimusta. Ja tädssä ei ole kyse rahasta, vaan sopimuksen tekstiehdoista.

Lue lisää

Yleislakko on varsin suuri asia, etenkin viisikymmenluvulla se oli merkittävä tekijä sekä yhteiskunnallisesti ja myös yksilöiden kannalta. Työmarkkinat eivät olleet kehittyneet ja työsuhdeturva oli olematon, kriittisen infrastruktuurin puute teki yleislakosta varsin "vaarallisen". Pelkona oli mellakoinnin leviäminen ja myös se, ettei varmuutta työpaikkojen säilymisestä lakkoilijoilla ollut. Tätä taustaa vasten voidaan varsin hyvin nähdä, että kyseessä oli joukkoliike, ei niinkään politiikka. Politiikka kuuluu joukkoliikkeeseen toki jossakin mielessä aina, mutta se ei ko. toimintaa käynnistä. Poliitikot voivat käyttää tilannetta hyväkseen ja mahdollisuuksien mukaan niin tekevätkin. Joukkoliikkeen syntymiseen tarvitaan varsin monia tekijöitä, ihmisten epätoivoa, pettymystä olevaan ja luottamusta toistensa vakaumukseen. Raha on varsin merkittävä tekijä silloin, kun se on riittämätön normaaliin elämiseen. Varsinkin perheelliset menettävät hyvin nopeasti luottamuksen järjestelmään, jos työ ei takaa elantoa. Voidaankin varsin hyvin sanoa, kapinnoin johtuvat lähes poikkeuksetta siitä, ettei hyvinvoivaa keskiluokkaa ole tarpeeksi paljon. Vahva keskiluokka on yhteiskuntarauhan tae. Joukkoliike on varsin mielenkiintoinen sosiologisentutkimuksen alue, se on varsin selkeäpiirteinen ja samalla hyvin arvaamaton lopputulokseltaan. Kristinusko alkoi aikoinaan joukkoliikkeenä ja sen vaikutukset ovat olleet merkittäviä. Kristinuskon syntyyn vaikuttavia tekijöitä oli Rooman valtakausi ja sotavarustelujen vaatimat uhraukset ja myös se, ettei ihmisillä ollut kovin laajoja vapauksia. Tapakulttuuri oli erittäin ahdas ja naisten asema heikko. Naisten saaminen mukaan joukkoliikkeisiin on välttämätöntä, muuten sellaista ei synny, näin yhteiskuntatilanteen on oltava nimenomaan heille tukala. Kristinuskon alkuaikoina siitä järjestelmästä hyötyivät ensisijaisesti naiset, tämä vapauden he tosin myöhemmin menettivät, koska uskonto oli integroitava oleviin yhteiskuntajärjestelmiin siis politiikka astui kuvaan mukaan.

Jep, samaa mieltä olen Tehyn lakkoilun perimmäisistä järjestöpoliittisista tarkoituksista, kuitenkin rivihoitaja lakkoili palkkaetujensa puolesta. Itsenäisen sopimusoikeuden saaminen palvelee myös palkankorotustarpeita, näin suuret Akavan liitot eivät voisi määrätä korotusprosentteja. Pienipalkkaiset häviävät aina kun korotus tapahtuu prosentteina.

Niinpä niin kirjoitti:

Yleislakko on varsin suuri asia, etenkin viisikymmenluvulla se oli merkittävä tekijä sekä yhteiskunnallisesti ja myös yksilöiden kannalta. Työmarkkinat eivät olleet kehittyneet ja työsuhdeturva oli olematon, kriittisen infrastruktuurin puute teki yleislakosta varsin "vaarallisen". Pelkona oli mellakoinnin leviäminen ja myös se, ettei varmuutta työpaikkojen säilymisestä lakkoilijoilla ollut. Tätä taustaa vasten voidaan varsin hyvin nähdä, että kyseessä oli joukkoliike, ei niinkään politiikka. Politiikka kuuluu joukkoliikkeeseen toki jossakin mielessä aina, mutta se ei ko. toimintaa käynnistä. Poliitikot voivat käyttää tilannetta hyväkseen ja mahdollisuuksien mukaan niin tekevätkin. Joukkoliikkeen syntymiseen tarvitaan varsin monia tekijöitä, ihmisten epätoivoa, pettymystä olevaan ja luottamusta toistensa vakaumukseen. Raha on varsin merkittävä tekijä silloin, kun se on riittämätön normaaliin elämiseen. Varsinkin perheelliset menettävät hyvin nopeasti luottamuksen järjestelmään, jos työ ei takaa elantoa. Voidaankin varsin hyvin sanoa, kapinnoin johtuvat lähes poikkeuksetta siitä, ettei hyvinvoivaa keskiluokkaa ole tarpeeksi paljon. Vahva keskiluokka on yhteiskuntarauhan tae. Joukkoliike on varsin mielenkiintoinen sosiologisentutkimuksen alue, se on varsin selkeäpiirteinen ja samalla hyvin arvaamaton lopputulokseltaan. Kristinusko alkoi aikoinaan joukkoliikkeenä ja sen vaikutukset ovat olleet merkittäviä. Kristinuskon syntyyn vaikuttavia tekijöitä oli Rooman valtakausi ja sotavarustelujen vaatimat uhraukset ja myös se, ettei ihmisillä ollut kovin laajoja vapauksia. Tapakulttuuri oli erittäin ahdas ja naisten asema heikko. Naisten saaminen mukaan joukkoliikkeisiin on välttämätöntä, muuten sellaista ei synny, näin yhteiskuntatilanteen on oltava nimenomaan heille tukala. Kristinuskon alkuaikoina siitä järjestelmästä hyötyivät ensisijaisesti naiset, tämä vapauden he tosin myöhemmin menettivät, koska uskonto oli integroitava oleviin yhteiskuntajärjestelmiin siis politiikka astui kuvaan mukaan.

Jep, samaa mieltä olen Tehyn lakkoilun perimmäisistä järjestöpoliittisista tarkoituksista, kuitenkin rivihoitaja lakkoili palkkaetujensa puolesta. Itsenäisen sopimusoikeuden saaminen palvelee myös palkankorotustarpeita, näin suuret Akavan liitot eivät voisi määrätä korotusprosentteja. Pienipalkkaiset häviävät aina kun korotus tapahtuu prosentteina.

Lue lisää

On hyvä muistaa, että Kekkonen oli melko tavalla mielipiteitä vahvasti jakava persoona jo ennen sotia, mutta varsinkin sodan päätyttyä ja sotasyyllisyysoikeudenkäyntien ansiosta. Työväestö ei Kekkosesta ollenkaan pitänyt (Tannerin tuomio), ja SKDL:kin meni valitsijamiehineen Kekkosen tueksi vain siksi, että Fagerholm katsottiin vielä pahemmaksi uhkaksi kommunistien taholta.

Valkka yleislakon syy oli taloudellisten vaatimustaen painostaminen, siinä oli kyllä mukana vahvaa poliittista protestia "porvareita" kohtaan, mistä johtuen rähinöintiä esiintyi, mutta sitäkin pääasiassa vain rikkureiksi katsottuja ihmisiä kohtaan

Onko vaippa-aliupseeri-punatollo-narsistiluuseri-ihrapallon mötikkä "kunnon miehissä"?

selätti jälleen kapulipolon!!! :)))))
Ensin räki pskasta, ja sitten päättikin tulla poisluuraamasta taustalta.

Minä en tule palstalle jne....
Voi poloista kun ei ole mitään muuta VIITERYHMÄÄ, kuin kepupalsta.

Kertokaahan nyt siitä demareiden arvopohjasta!!!

Samaala voi kertoa mikä on demareiden aatepohja.

No niin antaapa tulla, eihän sitä voi muuten tietää, mihin vertat Keskustan kyseisiä asioita.

olet sinä helvetti yks papukaija. Toistetelet toisten kirjoituksia silloin, kun et kopsaa hesaria.
sinähän ole varsinainen tollisko.
voisitko joskus kirjoittaa jotain omaakin, muutakuin juoruuja milelipuolenpäiväkirjaasi.

Huomaatko kuinka sinä yrität nostaa omaa egoasi muiden teksteillä?
Olet kuin matkiva apina, tai toistava papukaija.

Paljonko SAK/demarimafia uurastuksestanne maksaa?

Ne huutaa joilla on hätä. ja se hätä ei ole keskustalla, vaan sen kummallakin laidalla.

On alkaneet molemmat laidat pelkäämän vaalien alustan paljastuksia, ja kansan vaatimuksia sille, että mistä vaalirahoitus on ehdokaalla peräisin.

Nyt loppuu ainakin SAK/demarimafian kansankusetus, kun ihmiset kieltäytyvät maksuista, jos niissä ei ole selvää mainintaa siitä, paljonko summa sisältää puoluetukea, ja kenelle.
Se on niin, että siihen pitää laittaa ruksattava kohta, mille puolueelle tukensa haluaa tilitettävän, jos sitä ei voi muuten siitä summasta erotella.
Sehän on ay-maksusta 80%:a mikä on ohjautunut demareille puolue, ym tukena.

Keskustelu olisi ollut hyvää, jos sinä et olisi sitä tullut saastuttamaan narsistisuudellasi.

demujen hallituksen pääsystä, jos kokoomus tulee edes kakkoseksi.
Keskusta saa veretseisauttavan vaalivoiton jällen kerran.
Halonen yrittää käyttää valtaansa SAK7demarimafian saamiseksi hallitukseen, jopa sitemn, että yrittää demokratian vastaisesti nimittää demarit hallitustunnustelijaksi.

mutta näin tulee käymään:
Syksyllä Yhtyvät vasemmistoliitto ja demarit sak pakottamana helvetinmoisen rysken kanssa, ja hallitus kaadetaan väkisin, ja sen tilalle nimitetään ns. hätätilahallitus, jomka johtoon Halonen määrää Jungnerin, tai Lipposen. Jungnerista tulee tuon uuden puolueen puheenjohtaja, ja siksi nyt annettiinkin urpilaisen vielä jatkaa toistaiseksi. Katsos kun Arhinmäkeä, tai Urpilaista ei kumpikaan leiri hyväksy, joten täytyy ottaa aivan uusi johtaja.
voi olla että määrää setalaisena suuntautujana binboblondi kuminaama Urpilaisenkin.
Nimittäin SAK/demarimafia ei uskalla lähteä normaaleihin vaaleihin ottamaan torjuntavoittoa(turpiinsa kansalta) jälleen kerran.

Kansalaiset kyllä maksavat, jos SAK/demarimarimafia saa päättää.
Ja nimenomaan kansan köyhin osa.

näin se menee kirjoitti:

demujen hallituksen pääsystä, jos kokoomus tulee edes kakkoseksi.
Keskusta saa veretseisauttavan vaalivoiton jällen kerran.
Halonen yrittää käyttää valtaansa SAK7demarimafian saamiseksi hallitukseen, jopa sitemn, että yrittää demokratian vastaisesti nimittää demarit hallitustunnustelijaksi.

mutta näin tulee käymään:
Syksyllä Yhtyvät vasemmistoliitto ja demarit sak pakottamana helvetinmoisen rysken kanssa, ja hallitus kaadetaan väkisin, ja sen tilalle nimitetään ns. hätätilahallitus, jomka johtoon Halonen määrää Jungnerin, tai Lipposen. Jungnerista tulee tuon uuden puolueen puheenjohtaja, ja siksi nyt annettiinkin urpilaisen vielä jatkaa toistaiseksi. Katsos kun Arhinmäkeä, tai Urpilaista ei kumpikaan leiri hyväksy, joten täytyy ottaa aivan uusi johtaja.
voi olla että määrää setalaisena suuntautujana binboblondi kuminaama Urpilaisenkin.
Nimittäin SAK/demarimafia ei uskalla lähteä normaaleihin vaaleihin ottamaan torjuntavoittoa(turpiinsa kansalta) jälleen kerran.

Kansalaiset kyllä maksavat, jos SAK/demarimarimafia saa päättää.
Ja nimenomaan kansan köyhin osa.

Lue lisää

Kepu on saanut kansakunnan veret seisauttavan vaalivoiton 1991 ja jälleen 2005. Molemmista on ollut seurauksena lama, talouden ravunkäynti, tukiaset ja konkurssit.

Tarvittiin 1995 Lipponen pistämään agraarit kuriin ja nuhteeseen. Jälleen on demareiden käärittävä hihat ja pistettävä agraarit kesatoaan hallinnoimaan.

Ojasta ei nousta kirjoitti:

Kepu on saanut kansakunnan veret seisauttavan vaalivoiton 1991 ja jälleen 2005. Molemmista on ollut seurauksena lama, talouden ravunkäynti, tukiaset ja konkurssit.

Tarvittiin 1995 Lipponen pistämään agraarit kuriin ja nuhteeseen. Jälleen on demareiden käärittävä hihat ja pistettävä agraarit kesatoaan hallinnoimaan.

Lue lisää

...monelta, myös rakkaan isänmaamme suonista, jos kepu vielä vuonna 2011 saisi vaalivoiton. Niin paljon hulluja ja edesvastuuttomia lusmuja ei toki kansassamme voi olla.

Historiaa hyvin tuntevana tuohon toteamukseesi

>>Jälleen on demareiden käärittävä hihat ja pistettävä agraarit kesatoaan hallinnoimaan.  

Ojasta ei nousta kirjoitti:

Kepu on saanut kansakunnan veret seisauttavan vaalivoiton 1991 ja jälleen 2005. Molemmista on ollut seurauksena lama, talouden ravunkäynti, tukiaset ja konkurssit.

Tarvittiin 1995 Lipponen pistämään agraarit kuriin ja nuhteeseen. Jälleen on demareiden käärittävä hihat ja pistettävä agraarit kesatoaan hallinnoimaan.

Lue lisää

Niin, nyt tarvittaisiin sitä demaria joka laittaisi agraarit ja koko maan kuriin ja nuhteeseen.

Vaan mistä löytyy se demari, joka leikkaa eläkeläisiltä, lapsiperheiltä, opiskelijoilta ja muilta heikko-osaisilta? Tuohan oli se resepti jolla Lipponen maan talouden, tai paremminkin valtiontalouden, laittoi kuntoon. Köyhät kyykkyyn, siinä kait kiteytettynä lipposlainen ultrauusliberalistinen talousoppi jota meillä Sailaksen mestaroimana toteutettiin. Kansantalouden laittoi kuntoon se teollisuusviennin nousu jonka tekivät suomalaiset yritykset Nokian johdolla, ei siihen poliitikkoja tarvittu, muuta kuin veroja keräämään.

Ei taida olla Jutasta tekemään tarvittavia kovia ratkaisuja, puhumattakaan tyhjäpää-Eerosta, tuosta räksyttävästä rakkikoirasta, jonka asiaosaaminen on nolla - tai joka ainakin esiintyy siihen malliin. Tyhmyyden ylistystä ovat olleet demareiden puheet tänäkin keväänä. Urpilainen leikkii Urpo Leppästä täystyöllisyystakuineen ja muine hömppähuttuineen, Heinätollo keksimällä keksii vastakkainasetteluja hallituksen kanssa.

joka sen tekee? kirjoitti:

Niin, nyt tarvittaisiin sitä demaria joka laittaisi agraarit ja koko maan kuriin ja nuhteeseen.

Vaan mistä löytyy se demari, joka leikkaa eläkeläisiltä, lapsiperheiltä, opiskelijoilta ja muilta heikko-osaisilta? Tuohan oli se resepti jolla Lipponen maan talouden, tai paremminkin valtiontalouden, laittoi kuntoon. Köyhät kyykkyyn, siinä kait kiteytettynä lipposlainen ultrauusliberalistinen talousoppi jota meillä Sailaksen mestaroimana toteutettiin. Kansantalouden laittoi kuntoon se teollisuusviennin nousu jonka tekivät suomalaiset yritykset Nokian johdolla, ei siihen poliitikkoja tarvittu, muuta kuin veroja keräämään.

Ei taida olla Jutasta tekemään tarvittavia kovia ratkaisuja, puhumattakaan tyhjäpää-Eerosta, tuosta räksyttävästä rakkikoirasta, jonka asiaosaaminen on nolla - tai joka ainakin esiintyy siihen malliin. Tyhmyyden ylistystä ovat olleet demareiden puheet tänäkin keväänä. Urpilainen leikkii Urpo Leppästä täystyöllisyystakuineen ja muine hömppähuttuineen, Heinätollo keksimällä keksii vastakkainasetteluja hallituksen kanssa.

Lue lisää

Jospa ei leikata mitään, mutta jätetään maksamatta suurmaanomistajille vastikkeettomat maatalous yms. tukaiset ja kevennetään maatalousbyrokratiaa. Vuodessa jää heti minimissään 6 000 000 000 € käytettäväksi tarpeellisiin kohteisiin. Samalla kansantuote kasvaa, kun tappiollisesta maataloudesta siirrytään oikeisiin töihin. Kun aluepolitiikka perataan jää toinen mokoma ilman mitään tuskaa säästöön.

joka sen tekee? kirjoitti:

Niin, nyt tarvittaisiin sitä demaria joka laittaisi agraarit ja koko maan kuriin ja nuhteeseen.

Vaan mistä löytyy se demari, joka leikkaa eläkeläisiltä, lapsiperheiltä, opiskelijoilta ja muilta heikko-osaisilta? Tuohan oli se resepti jolla Lipponen maan talouden, tai paremminkin valtiontalouden, laittoi kuntoon. Köyhät kyykkyyn, siinä kait kiteytettynä lipposlainen ultrauusliberalistinen talousoppi jota meillä Sailaksen mestaroimana toteutettiin. Kansantalouden laittoi kuntoon se teollisuusviennin nousu jonka tekivät suomalaiset yritykset Nokian johdolla, ei siihen poliitikkoja tarvittu, muuta kuin veroja keräämään.

Ei taida olla Jutasta tekemään tarvittavia kovia ratkaisuja, puhumattakaan tyhjäpää-Eerosta, tuosta räksyttävästä rakkikoirasta, jonka asiaosaaminen on nolla - tai joka ainakin esiintyy siihen malliin. Tyhmyyden ylistystä ovat olleet demareiden puheet tänäkin keväänä. Urpilainen leikkii Urpo Leppästä täystyöllisyystakuineen ja muine hömppähuttuineen, Heinätollo keksimällä keksii vastakkainasetteluja hallituksen kanssa.

Lue lisää

Muistin virkistämiseksi: Tanner sai 30-lopulla valtionvarainministerinä ensimmäiset vakaat budjetit Suomeen.
1950 luvun alussa Sdp ja Kokoomus yrittivät vakauttaa taloutta, niin Kekkonen kommunistien kanssa teki kaikkensa, ettei se onnistuisi. Kari piirsi siitä hyvän kuvan, Kokoomus ja Demarit yrittävät sammuttaa palavaa rakennusta, niin Savupirtin Hiihtelijä tuli oppositiosta auttamaan oiken kahdella änpärillä, molemmissa luki BENSIINIÄ.
Kekkonen juonitteli itse nimittämäänsä hallitusta vastaan ja sai aikaan kuuluut Yöpakkaset ja kaupan tyrehtymään Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tätä seurasi varsin omituinen jakso demokraattisessa maassa. Kekkosen ensimmäisen virkakauden aikan vuorottelivat virkamieshallitukset ja Maalaisliiton vähemmistöhallitukset. Tätä menoa jatkui vuoteen 1966. Tottakai maan talous oli aivan kaamean heikossa kunnossa Maalaisliiton vähemmistöhallitusten jäljiltä ja se oli nostettava tai..... ML/kommunistit vievät meidät auvoiseen kommunistiparatiisiin
Mauno Koivisto valtionvarainministerinä aloitti talouden tervehdyttämisen, syntyi ns. Liinamaa-sopimukset, inflaattio saatiin kuriin ja valtava vaihtotaseen vaje myös, työllisyys kähti nousuun ja talous tuli pikkuhiljaa kuntoon. Tämä ei voinut tapahtua eduskunnassa, koska Maalaisliitto voi jarruttaa asioita määrävähemmistöllä. Siksi Työnantaja- ja Työntekijäjärjestöt sopivat keskenään mikä on välttämätön tehdä ja eduskunta sääti sitten tarvittavat lait.
Kepu on aina valtiontalouden tilasta riippumatta ajannut vain ja ainoastaan lyhyen ajan etuja ja pikavoittuja itselleen yhteiskunnan pitkän aikavälin etuja vastaan. UKK sopimus on loistava esimerkki lällaisesta, sosialidemokraattien oli se pakko hyväksyä, vaikka maatalouskohdat olivat aivan pöyristyttävän röyhkeitä tulonsiirtoja sille sektorille.

Kalevi Sorsa sai aikaan Korpilammen hengen ja jälleen sopimisen työmarkkinaosapuolten kesken.

Mitä on tehnyt Ml/KePu. Paavo Väyrynen kaatoi hallituksesta käsin vakautusohjelman. Hallitus oli pyytänyt Kalevi Sorsan selvitysmieheksi, hän esitti Uutta Korpilammea, sisäitä devalvaattiota jne. Paavo Matti Väyrynen kanpitti HALLITUKSESTA käsin kaikki yritykset talouden tasapainottamiseksi.

"Se juna meni jo" sanoi Esko Aho Harri Holkerille hänen pyytäessään opposition tukea säästölaille. Silloin oli vielä entiset määrävähemmistösaannokset voimassa.

Väyrynen-Korhonen voimakaksikko tulee takuuvarmasti jatkamaan tätä tahto- tai miksi sitä nimitetään-politiikkaa.

Osmium 76 kirjoitti:

Muistin virkistämiseksi: Tanner sai 30-lopulla valtionvarainministerinä ensimmäiset vakaat budjetit Suomeen.
1950 luvun alussa Sdp ja Kokoomus yrittivät vakauttaa taloutta, niin Kekkonen kommunistien kanssa teki kaikkensa, ettei se onnistuisi. Kari piirsi siitä hyvän kuvan, Kokoomus ja Demarit yrittävät sammuttaa palavaa rakennusta, niin Savupirtin Hiihtelijä tuli oppositiosta auttamaan oiken kahdella änpärillä, molemmissa luki BENSIINIÄ.
Kekkonen juonitteli itse nimittämäänsä hallitusta vastaan ja sai aikaan kuuluut Yöpakkaset ja kaupan tyrehtymään Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tätä seurasi varsin omituinen jakso demokraattisessa maassa. Kekkosen ensimmäisen virkakauden aikan vuorottelivat virkamieshallitukset ja Maalaisliiton vähemmistöhallitukset. Tätä menoa jatkui vuoteen 1966. Tottakai maan talous oli aivan kaamean heikossa kunnossa Maalaisliiton vähemmistöhallitusten jäljiltä ja se oli nostettava tai..... ML/kommunistit vievät meidät auvoiseen kommunistiparatiisiin
Mauno Koivisto valtionvarainministerinä aloitti talouden tervehdyttämisen, syntyi ns. Liinamaa-sopimukset, inflaattio saatiin kuriin ja valtava vaihtotaseen vaje myös, työllisyys kähti nousuun ja talous tuli pikkuhiljaa kuntoon. Tämä ei voinut tapahtua eduskunnassa, koska Maalaisliitto voi jarruttaa asioita määrävähemmistöllä. Siksi Työnantaja- ja Työntekijäjärjestöt sopivat keskenään mikä on välttämätön tehdä ja eduskunta sääti sitten tarvittavat lait.
Kepu on aina valtiontalouden tilasta riippumatta ajannut vain ja ainoastaan lyhyen ajan etuja ja pikavoittuja itselleen yhteiskunnan pitkän aikavälin etuja vastaan. UKK sopimus on loistava esimerkki lällaisesta, sosialidemokraattien oli se pakko hyväksyä, vaikka maatalouskohdat olivat aivan pöyristyttävän röyhkeitä tulonsiirtoja sille sektorille.

Kalevi Sorsa sai aikaan Korpilammen hengen ja jälleen sopimisen työmarkkinaosapuolten kesken.

Mitä on tehnyt Ml/KePu. Paavo Väyrynen kaatoi hallituksesta käsin vakautusohjelman. Hallitus oli pyytänyt Kalevi Sorsan selvitysmieheksi, hän esitti Uutta Korpilammea, sisäitä devalvaattiota jne. Paavo Matti Väyrynen kanpitti HALLITUKSESTA käsin kaikki yritykset talouden tasapainottamiseksi.

"Se juna meni jo" sanoi Esko Aho Harri Holkerille hänen pyytäessään opposition tukea säästölaille. Silloin oli vielä entiset määrävähemmistösaannokset voimassa.

Väyrynen-Korhonen voimakaksikko tulee takuuvarmasti jatkamaan tätä tahto- tai miksi sitä nimitetään-politiikkaa.

Lue lisää

...eräistä hsitoriallisista totuuksista nuonomuistisille. Luulisi nyt kepulaisten kiittelevän, kun oman puolueensa historiaa noin kibasti valotettiin!

Osmium 76 kirjoitti:

Muistin virkistämiseksi: Tanner sai 30-lopulla valtionvarainministerinä ensimmäiset vakaat budjetit Suomeen.
1950 luvun alussa Sdp ja Kokoomus yrittivät vakauttaa taloutta, niin Kekkonen kommunistien kanssa teki kaikkensa, ettei se onnistuisi. Kari piirsi siitä hyvän kuvan, Kokoomus ja Demarit yrittävät sammuttaa palavaa rakennusta, niin Savupirtin Hiihtelijä tuli oppositiosta auttamaan oiken kahdella änpärillä, molemmissa luki BENSIINIÄ.
Kekkonen juonitteli itse nimittämäänsä hallitusta vastaan ja sai aikaan kuuluut Yöpakkaset ja kaupan tyrehtymään Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tätä seurasi varsin omituinen jakso demokraattisessa maassa. Kekkosen ensimmäisen virkakauden aikan vuorottelivat virkamieshallitukset ja Maalaisliiton vähemmistöhallitukset. Tätä menoa jatkui vuoteen 1966. Tottakai maan talous oli aivan kaamean heikossa kunnossa Maalaisliiton vähemmistöhallitusten jäljiltä ja se oli nostettava tai..... ML/kommunistit vievät meidät auvoiseen kommunistiparatiisiin
Mauno Koivisto valtionvarainministerinä aloitti talouden tervehdyttämisen, syntyi ns. Liinamaa-sopimukset, inflaattio saatiin kuriin ja valtava vaihtotaseen vaje myös, työllisyys kähti nousuun ja talous tuli pikkuhiljaa kuntoon. Tämä ei voinut tapahtua eduskunnassa, koska Maalaisliitto voi jarruttaa asioita määrävähemmistöllä. Siksi Työnantaja- ja Työntekijäjärjestöt sopivat keskenään mikä on välttämätön tehdä ja eduskunta sääti sitten tarvittavat lait.
Kepu on aina valtiontalouden tilasta riippumatta ajannut vain ja ainoastaan lyhyen ajan etuja ja pikavoittuja itselleen yhteiskunnan pitkän aikavälin etuja vastaan. UKK sopimus on loistava esimerkki lällaisesta, sosialidemokraattien oli se pakko hyväksyä, vaikka maatalouskohdat olivat aivan pöyristyttävän röyhkeitä tulonsiirtoja sille sektorille.

Kalevi Sorsa sai aikaan Korpilammen hengen ja jälleen sopimisen työmarkkinaosapuolten kesken.

Mitä on tehnyt Ml/KePu. Paavo Väyrynen kaatoi hallituksesta käsin vakautusohjelman. Hallitus oli pyytänyt Kalevi Sorsan selvitysmieheksi, hän esitti Uutta Korpilammea, sisäitä devalvaattiota jne. Paavo Matti Väyrynen kanpitti HALLITUKSESTA käsin kaikki yritykset talouden tasapainottamiseksi.

"Se juna meni jo" sanoi Esko Aho Harri Holkerille hänen pyytäessään opposition tukea säästölaille. Silloin oli vielä entiset määrävähemmistösaannokset voimassa.

Väyrynen-Korhonen voimakaksikko tulee takuuvarmasti jatkamaan tätä tahto- tai miksi sitä nimitetään-politiikkaa.

Lue lisää

Hoh hoh, kyllä on aivopesu tehnyt selvää punaisista aivoista.

Aivan esimerkkinä Koivosto ja Liikanen ajoivat Suomen lamaan 90-luvulla. SAK esti pelastussuunnitelman toimeenpanon. Siinä Valco-Sorsan lento tyssäsi, loput hoitivat toverit Ahtisaaren avulla. Lipponen puolestaan kyykytti köyhiä Liisa Jaakonsaaren avustuksella.

Osmium 76 kirjoitti:

Muistin virkistämiseksi: Tanner sai 30-lopulla valtionvarainministerinä ensimmäiset vakaat budjetit Suomeen.
1950 luvun alussa Sdp ja Kokoomus yrittivät vakauttaa taloutta, niin Kekkonen kommunistien kanssa teki kaikkensa, ettei se onnistuisi. Kari piirsi siitä hyvän kuvan, Kokoomus ja Demarit yrittävät sammuttaa palavaa rakennusta, niin Savupirtin Hiihtelijä tuli oppositiosta auttamaan oiken kahdella änpärillä, molemmissa luki BENSIINIÄ.
Kekkonen juonitteli itse nimittämäänsä hallitusta vastaan ja sai aikaan kuuluut Yöpakkaset ja kaupan tyrehtymään Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tätä seurasi varsin omituinen jakso demokraattisessa maassa. Kekkosen ensimmäisen virkakauden aikan vuorottelivat virkamieshallitukset ja Maalaisliiton vähemmistöhallitukset. Tätä menoa jatkui vuoteen 1966. Tottakai maan talous oli aivan kaamean heikossa kunnossa Maalaisliiton vähemmistöhallitusten jäljiltä ja se oli nostettava tai..... ML/kommunistit vievät meidät auvoiseen kommunistiparatiisiin
Mauno Koivisto valtionvarainministerinä aloitti talouden tervehdyttämisen, syntyi ns. Liinamaa-sopimukset, inflaattio saatiin kuriin ja valtava vaihtotaseen vaje myös, työllisyys kähti nousuun ja talous tuli pikkuhiljaa kuntoon. Tämä ei voinut tapahtua eduskunnassa, koska Maalaisliitto voi jarruttaa asioita määrävähemmistöllä. Siksi Työnantaja- ja Työntekijäjärjestöt sopivat keskenään mikä on välttämätön tehdä ja eduskunta sääti sitten tarvittavat lait.
Kepu on aina valtiontalouden tilasta riippumatta ajannut vain ja ainoastaan lyhyen ajan etuja ja pikavoittuja itselleen yhteiskunnan pitkän aikavälin etuja vastaan. UKK sopimus on loistava esimerkki lällaisesta, sosialidemokraattien oli se pakko hyväksyä, vaikka maatalouskohdat olivat aivan pöyristyttävän röyhkeitä tulonsiirtoja sille sektorille.

Kalevi Sorsa sai aikaan Korpilammen hengen ja jälleen sopimisen työmarkkinaosapuolten kesken.

Mitä on tehnyt Ml/KePu. Paavo Väyrynen kaatoi hallituksesta käsin vakautusohjelman. Hallitus oli pyytänyt Kalevi Sorsan selvitysmieheksi, hän esitti Uutta Korpilammea, sisäitä devalvaattiota jne. Paavo Matti Väyrynen kanpitti HALLITUKSESTA käsin kaikki yritykset talouden tasapainottamiseksi.

"Se juna meni jo" sanoi Esko Aho Harri Holkerille hänen pyytäessään opposition tukea säästölaille. Silloin oli vielä entiset määrävähemmistösaannokset voimassa.

Väyrynen-Korhonen voimakaksikko tulee takuuvarmasti jatkamaan tätä tahto- tai miksi sitä nimitetään-politiikkaa.

Lue lisää

>>Hallitus oli pyytänyt Kalevi Sorsan selvitysmieheksi, hän esitti Uutta Korpilammea, sisäitä devalvaattiota jne. Paavo Matti Väyrynen kanpitti HALLITUKSESTA käsin kaikki yritykset talouden tasapainottamiseksi.